Tämä päivä alkoi iloisesti skotinpoikasen kanssa, joka pyysi ulos ja kävelikin omasta ovesta rappuun, portaat alas ja ulko-ovesta pihalle (toisen kerran elämässään!!). Päivällä sama juttu toistui uudestaan ja olin aivan hämmentyneen onnellinen. Ehkä vihjailut ja valitukset tuon ulkoilmainhosta ovatkin tuottaneet tulosta ja Sagakin alkaa normalisoitua!
Sitten se tapahtui.
Olimme päiväkävelyllä kävelleet ulko-ovelta ehkä parinkymmenen metrin matkan, kun Saga alkoi pyörimään (=kävelemään pientä ympyrää). Sitten Ässä hoippui eteenpäin, nosteli ikään kuin kipeänä toista takajalkaa ja kiirehdin katsomaan, mikä siihen on käynyt, jolloin Ässä hoippui taas eteenpäin ja vaihtoi ilmassa pidettävää "kipeää" takajalkaa. Ei siellä tassuissa mitään ollutkaan, vaan tämä oli jotain muuta. Pidin Sagasta kiinni hetken ja sitten kaikki normalisoitui. Pikkuneiti lähti innoissaan juoksemaan edellä menevän Elviiran perään ja oli aivan oma itsensä. Kuten itsekin ajattelin, eläinlääkäri oli samaa mieltä, ettei ole mitään järkeä yhden "kohtauksen" perusteella lähteä asiaa tutkimaan, nyt vain pidetään silmät auki, tuleeko jatkoa. Eläinlääkäri sanoi, että kyseessähän voisi olla mikä tahansa hermopinteestä epilepsiaan. Ei siis syytä huoleen, olettaen, että tämä jäi ainokaiseksi. Mutta olipa kyllä hihnan toisessa päässä avuton olo!
Voi että sen sagan kanssa :/ Juttelin siitä Eevistä ja todettiin, että sen innokkuus lenkkeilyyn johtu varmasti siitä airiksesta. Mutta esim sen sisko Esteri oli huono lenkkeilemään pienenä. Ehotti justiin sellasta, että jos löytäis sellasia vieraita koiria joiden perässä vois kävellä niin keksis, että täähän on kivaa.
VastaaPoistaEn tiedä kuule mikä on, mutta kun sun kanssa jutustelun jälkeen oli Sagalla pentuemiitti ja siellä(kin) valitin samaa asiaa, niin jostain syystä tuo on varmaan sitten ottanut nokkiinsa, mutta nyt se on kuin eri koira!! Mielellään lähtee ulos (vaikka tulee mielellään sisällekin) ja kävelee ihan kunnonpitkiä lenkkejä pysähtymättä. Ihmeiden aika ei siis olekaan ohi :D
VastaaPoista