lauantai 27. huhtikuuta 2013

Rallykisat (ALO), Lempäälä

Käytiin Lempäälässä Tamskin rallytokokisoissa, tuomarina Anu Ekegren. Valitettavasti nämä olivat sitten sisäkisat ja Elvi oli ihan kierroksilla. Kahden tunnin väsytyksellä sen sai rauhoittumaan, mutta sitten se olikin jo sen verran väsynyt, että melkein alkoi kiukutella. Pohdin, että ehkä seuraavalla kerralla kokeillaan sellaista rutiinia, että ensin lenkille, sitten Elvi autoon ja menen itse rataantutustumiseen ja vasta sitten Elvi treenaamaan kentän laidalle. Elvin paras vire nimittäin oli juuri ennen tuota rataantutustumista, mutta se kuumui taas ihan omiin maailmoihinsa rataantutustumisen aikana. No, oli miten oli, saatiin kuitenkin tulos, vaikka ITSE MOKASIN!! Kyllä harmittaa, sillä muuten olisi taas mennyt ihan kivasti, mutta jäädyin ja Elvi ehti istahtaa eteenviennin jälkeisessä sivulletulossa. Uusittiin ja jatkettiin matkaa. Ei paras vire, ei paras kisa, mutta taas ollaan askeleen lähempänä hihnatonta AVO-luokkaa ja saatiin tietysti toinen merkintä kisakirjaan!


keskiviikko 24. huhtikuuta 2013

Monipuolista koiranelämää

Koiratanssin viimeinen kerta on ollut ja mennyt. Siellä tehtiinkin viimeisellä kerralla hauska treeni eli oltiin ringissä ja kukin koirakko teki kaksi temppua, ensin edellisen koirakon tekemän tempun, sitten vielä oman siihen perään. Näin vuoro vaihtui ja taas edellisen koirakon temppu ja uusi perään. Meidän mallikoirakko teki armollisesti oikein hyvinkin suoritettavia temppuja ja muutenkaan ei ihan mitään ihmeellisyyksiä toteutettu. Hauska ja monipuoliseksikin kasvava idea kuitenkin ihan jatkoakin ajatellen, jos joskus koiratanssileikeille tulee käyttöä :) Tämän lisäksi opeteltiin kauko-ohjausta ja saatiinkin hyviä vinkkejä siihen, miten saisin Elvin esim. seuraamaan pidemmän matkan päässä. Temppujen teko ei tuota ongelmaa, mutta kun itse liikun jonnekin, Elvi tahtoo liikkua mukana lähemmäs. Täytyy oikeasti sanoa, että tuo meidän koutsi oli kyllä niin mahtava, että sai tällaisen jeejee-koiraharrastusvastaisenkin innostumaan todenteolla koiratanssista. Ja siis en tarkoita, että olisin koiraharrastusvastainen, mutta sanotaanko näin, että en välitä ihan hirveästi lajeista, joissa tarkoitus on vain pitää hauskaa. Onneksi Elvi on samanlainen, verenmaku aina suussa ;)


Alkuviikosta ei sitten ollutkaan Venlalla arkitottista (meillä on joitain vapaaviikkoja kurssin aikana), joten käytettiin aika hyväksemme ja kierrettiin halleja. Ajettiin Ruusulantien vanhalle hallille, käytiin vähän kävelemässä, hypättiin autoon ja ajettiin pois. Molemmat plikat olivat täysin kummissaan, mutta ilman sen suurempaa showta hyppäsivät autoon. Sama tehtiin Renkomäen hallilla, pieni lenkki, takaisin autoon ja pois. Sitten tultiinkin Vipusenkadun hallille, jossa Elvillä oli siis rallytreenit ja kas kummaa, tehtiin pieni lenkki ja palattiin autolle, jonne Venla hyppäsi tyytyväisesti kyytiin ja Elvi samaten. Ei mitään itkupotkuraivaria, ettei päässytkään halliin, vaan Elvi oli yllättäen aika hämmästynyt, kun pyysinkin sen rataantutustumisen jälkeen takaisin ulos autosta ja lähdettin treenaamaan. Mutta rauha oli maassa.

Onneksi sitä rauhaa ei kauaa kestäny, sillä hallissa toisella puolikkaalla oli agilitytreeni käynnissä. Tekihän Elvi hullun hyvin töitä, päästiin jopa kerran rata läpikin, mutta se oli sitten liikaa, kun toiselta puolelta kuuluikin kovaäänisesti estekäskyjä ja koiran intoilua. Eipä Elvin kanssa edes kannata tehdä mitään rallya, kun se on agilitymielentilassa, joten sain ottaa Venlan vielä kokeilemaan onneaan. Venlalla on luomuseuraaminen ja sen avulla pitkälle pärjättiinkin tuossa ALO-luokan radalla, melkein tuli pieni into rallyn treenaamiseen myös Veen kanssa. Taidetaan kuitenkin raivata polku ensin Elvin kanssa valmiimmaksi. Kisat muuten taas lauantaina!

Venlaakaan ei sentään ihan kokonaan unohdeta, vaikka Elvillä kisoja ja menoja taas alkaa kevään tultua ollakin. Käytiin Salpausselän kennelpiirin ja paikallisen 4H-yhdistyksen järjestämässä hyväntekeväisyysmätsärissä Lahden Jokimaan raviradan parkkiksella. Kaikki pennut, isot ja pienet, olivat samassa, mutta eipä Venlaa haitannut lainkaan. Hienosti esiintyi ja hyvin käyttäytyi, seisominenkin sujui kuin vanhalta tekijältä, olihan alla tietysti yksi mätsäri jo entuudestaan ;) Lähemmäs kolmekymmentä pentua, joten ei kyllä mitään sijoitusta odotettukaan, yllärinä tuli jo punainen nauha, sillä kisattiin vanhempaa hyvin esiintyvää snautseria vastaan. Oikein pätevä pentu pääsi sitten palkaksi kehien jälkeen leikkimään Tilda-mäyräkoiran kanssa, mukana myös Elvi ja porukan mummeli, karkeakarvainen pikkumäykky Fazu.

Kuvia sieltä täältä ja tuolta.

lauantai 20. huhtikuuta 2013

Ensimmäiset rally-tokokisat (ALO), Röykkä

Tänään oltiin Elvin kanssa ensimmäisissä rallykisoissa ikinä. Järjestäjänä oli Impivaaran Hallit ry ja tuomarina Heikki Palosaari. Ihan ensimmäiseksi ilmoittauduttiin paikallaoleviksi ja ostettiin kisakirja, jonka tuomari varmensi ja suuren mittauksen tuloksena todettiin, että Elvi on alle 40 cm korkea :D Se on hauska, miten tuo rallykisojen eteneminen tuntui kovin hitaalta ja rauhalliselta agikisoihin verrattuna. Yksi koirakko saattoi viihtyä radalla viitisenkin minuuttia, kun agissa yhden koirakon radallaoloaika on alta minuutin. Käytiin ensin tyttöjen kanssa metässä lenkillä, jonka jälkeen istuskeltiin kentän laidalla ja välillä käytiin tekemässä pieniä pätkiä seuruuta ja jotain liikkeitä, kun odoteltiin omaa vuoroamme.
Siellä ne muut menee ja Elvi ottaa rennosti. Vähän eri koira kuin agissa.

Koittihan se vuoro sitten vihdoin ja ratapiirustus onkin ohessa, vaikken tiedä ottaako siitä mitään selvää. Edeltävä koirakko puuttui, joten lähdettiinkin vähän yllättäen radalle, mutta muistin odottaa lähtöluvan! Ensimmäisenä liikkeenä koira istumaan ja ohjaajan piti kiertää istuvan koiran ympäri. Elvillä tahtoo etutassut lähteä mun liikkeeseen mukaan, mutta nyt pysyi yllättävän kivasti paikallaan, lievää steppailua ja tottakai pää pyöri sitä mukaa kun kiersin otusta. Seuraavaksi olikin 360 vasemmalle ja Elvi pomppi hillitysti takaperin eli ei törmäilty kylttiin, eikä toisiimme, jes. Spiraalissa, joka siis on Elvin mielestä kuvottavan tylsä, kun siinä ei tapahdu mitään, Ee yllätti. Tunsin, miten se painautui jalkaani vasten suorillakin ja piti ihan hullunkiilto silmissä katsekontaktia yllä. Tuli ihan tokofiilis. Spiraalilta jatkettiin istumiskyltille ja sieltä pujotteluun. Pujottelun jälkeen olin ylpeä itsestäni, sillä olin skarppina, enkä antanut Elvin istahtaa ennen eteenviemistä, jes! Tässä vaiheessa ajattelin, että seuraavaksi kun tulee seuraaminen juosten, Elviltä menee hermo, kun joutuu tekemään niin pitkään töitä palkatta. Mutta mitä vielä, Elvi seurasi juosten nätisti, ei mitään hermostumista, eikä muutakaan riehumista.

Loppusuoralle lähdettiin sitten saksalaisen täyskäännöksen jälkeen, jossa aikas moni koira kävi haistelemassa tuota kylttiä, mutta Elvi teki oikein hienon pienen kaarroksen ja jatkettiin matkaa. Käännös vasemmalle, 360 oikealle ja 270 oikealle, ei ongelmaa. Viimeisenä kylttinä oli liikkeestä maahan, mutta koska ALO-luokassa oltiin, päätin ottaa varman päälle ja tehdä reippaalla käsiavulla, ettei Ee käy istumaan ennen maahanmenoa. Sieltä sitten maaliin ja tuloksia ihmettelemään. Hyväksyttyjä tuloksia tuli kaikenkaikkiaan melkein kolmestakymmenestä osallistujasta varmaan viitisentoista. Täydet 100 pistettä tuli kahdelle koiralle, Elville ja yhdelle venhäterrierille. Siitähän se jännääminen sitten alkoi, että mitenhän kävi ajan kanssa, mutta pitihän se arvata, että Elvi vaan on nopea ;) Eli otettiin sitten luokkavoitto kotiin 19 sadasosasekuntia nopeammalla ajalla. Hyvä Elvi!

Supervoittaja mini-Elvi ja kety jättiläis-Venla
Kaikkinensa kisoissa oli ihan kivaa, ihmiset olivat mukavia ja tuli jutusteltua varsinkin muiden ensikertalaisten kanssa. Mutta kyllä vaan tuolla ALOssakin jo oli niitä verenmaku suussa kisaajia, eikä se ollut ollenkaan leppoisaa ja hauskanpitoa (siis joidenkin osallistujien puolelta), kuin lajista annetaan ymmärtää. Tietysti olen itsekin kovin kisaintoinen ja ainahan on kiva voittaa, mutta ehkä en vain osaa ottaa kyseistä lajia vielä ihan liian vakavasti. Järjestelyt toimivat ihan kohtalaisesti, mutta taas on pakko nurista palkinnoista. Jälleen kakkoseksi, kolmoseksi ja tuomarin suosikiksi tulleille jaettiin jotain namia vai mitä lie koiransyötävää olikaan, mutta mitä Elvi sai? Royal Caninin kasvattajapakettien yhteydessä saatavan muovisen purkin ja fleecepeiton. Tunne oli vähintäänkin sama kuin Venlan viime mätsärissä, tuskin aiheesta tarvitsee sen enempää sanoa.


Päästiin kuitenkin tavoitteeseemme eli ei saatu hylättyä ja saatiin itseasiassa paljon enemmänkin kuin mitä tavoiteltiin, sillä nyt olla jo askeleen lähempänä AVO-luokkaa ja hihnatonta rallya! Nämä ulkokisat taas näyttivät sen, että Elvi toimii kyllä tosi kivasti ulkona. Ensi viikonloppuna päästään todistamaan se, miten sisätila vaikuttaa tuohon pöljäilyn määrään, kun Lempäälässä on Tamskin rallykisat.

FitDogin testituotteetkin olivat mukana näissä kisoissa, mutta rallyssa ei Elville tule niin kuuma ja jano, että sitä kiinnostaisi yhtään juoda. Joi sitten paria namia onkiessaan vähän recoverya, jonka Venla putsasi kupista tyhjäksi. Lenkin jälkeen kyllä maistui sitten taas Eellekin...

perjantai 19. huhtikuuta 2013

Alkuviikon viikkotreenit

Kevät lähestyy selvästi, sillä koirien menot ovat moninkertaistuneet niinkin paljon, etten kaikista muista ja ehdi edes raportoimaan blogiin. Tässä siis alkuviikon rallytreenit ja Venlan arkitottis.

Arkitottelevaisuuskurssilla, käytiin ensin läpi kotiläksyt eli kontaktin ottaminen, istuminen ja luoksepäästävyys. Heti alkuun päätäni hämmennettiin sillä, että Venlalla pitäisi olla erikseen joku kontaktinottokäsky (katso tmv.). En nyt pysty sanomaan miksi näin, koska en sitä kouluttajan parhaimmista selvitysyrityksistä huolimatta käsittänyt. Minulle riittää, että Venla ottaa kontaktin kun sanon ven, täällä tai jotain muuta vastaavaa. Jotenkin ehkä ymmärsin, että jos sillä on oma sana, se pitää kontaktia yllä, kun taas esim. jos kutsun sitä nimellä, sen ei tarvitse katsoa minua ja pitää kontaktia yllä (tai että se vain herättää sen huomion eli kontakti tippuu heti?). Kamalan vaikeaa selittää ja yrittää ymmärtää, kun en vain ymmärtänyt. Huh!

Istuminen on onneksi helppo homma, Venla jopa piti etukintut maassa palkatessani. Neiti oli muutenkin oikein maltillisella tuulella koulussa :) Luoksepäästävyydessä pyysin koutseja puhumaan, kun tulevat lähelle, hyvin Ven pysyi aisoissa (sivulla istumassa) ja pidin taas taukojakin palkkauksessa, mutta siitä, kun Venlan korvat menee luimuun, ei mene kuin sekunnin sadasosa niin se on jo ponnahtanut ihmistä vasten ja saanut kammottavan superonnellisuushepulin, joten ei olla vieläkään saatu kyseistä tapahtumaa pidennettyä mihinkään suuntaan. Ja täytyy kyllä sanoa, että ihmisten kohtaaminen (esim. lenkillä) on lähes mahdotonta, sillä silloin kun Venla keskittyy ja tekee töitä, tulee AINA joku mummeli tai pikkulapsi lässyttämään sille tai parhaassa tapauksessa kysymättä mitään koskemaan siihen. Miehet puolestaan tykkää kovasti jutella sille jotain "hau, hau, vuh, vuh"-tyyppisiä juttuja ja niissä tilanteissa mieleni tekisi aina sanoa pahemminkin, mutta tyydyn vain hieman ärtyneenä karjaisemaan, että suu kiinni. Tehoaa muuten aika hyvin, pitäisköhän niitäkin naksuttaa siitä? ;) Venlan suurin haaste tulee kyllä koko elämänsä ajan olemaan tuo itsehillintä ihmisten kohtaamisessa.

Kevät on tullut! Koiratkin saa taas kulkea metsäpoluilla :)
Sitten tehtiin vielä maahanmenoa (toimii) ja seuraamista/koirien kohtaamista/häiriötä siinä. Eli kohtaamisia treenattiin sillä että kuljettiin aina toisiamme vastaan hallin toiselta puolelta toiselle ja pysähdyttiin keskelle koirat istumaan, josta vapautus. Tätä tehtiin monen monta toistoa ja täytyy kyllä sanoa, että Venlan seuruu ja maltti on loistavaa, kun vastaan tulee ihminen (koiran kanssa), joka ei huomioi sitä millään tavalla. Istui kuin mikäkin tatti, vaikka käteltiin ja vaihdettiin sanoja jne. vastaantulleen kanssa. Vaikka kaverin perhoskoira kävikin välillä lähellä ja oli vähän eläväisempi paikallaoloissa. Venlalla vaan on jalo taito olla huomaamatta toisia koiria, kun löytyy a) ruokaa tai b) ihmisiä. Liekö joku westiejuttu, mutta näistä likoista ei kyllä kumpikaan ole mikään koirakoira, muut koirat saavat olla ihan omassa arvossaan. Kaverit on tietysti eri juttu ja oman lauman kaverit.

Rallyn puolella taas tehtiin kisanomainen. Treenattiin Een kanssa valjaissa, sillä tajusin, että eihän rallykisoihin saa ottaa puolikurkkaria (valjaat saa), eikä meillä ole mitään tavallista solkipantaa. Hyvinhän se meni maahan ja liikkuikin ihan kivasti ja ehkä hihnan kiristyminenkin väheni verrattuna kaulapantaan. Mutta Elvi oli kyllä niin intopöljänä tuolla treeneissä, että sai kyllä vääntää vääntämistään, että päästiin loppuun. Eihän siinä tietenkään ole mitään vikaa, että koira on innoissaan, mutta kun se into purkautuu temppujen/liikkeiden tarjoamisena. Voitte vain kuvitella miten hauskalta tuntuu esim. pujotella, kun yhtäkkiä koira keksiikin, että eiks se olis hieno temppu, kun hän kiertäisi tötsän toiselta puolelta tai yhtäkkiä vastakäännöksessä katoaisi johonkin ja ilmestyisi oikealle puolelle seuraamaan. Elvin kanssa on kyllä harvinaisen viihdyttävää treenata, sillä virta ja intohan tuosta ei lopu, eikä paljon haittaa, vaikka menee pieleen tai oikein, kunhan saa palkan ja pääsee riehumaan. Koutsi tsemppaili meitä vielä kisamielentilaan ja siinähän me ollaan. Huomenna Röykkään kisaamaan ensimmäisiin rallykisoihin, jännää :)

tiistai 16. huhtikuuta 2013

Match Show

Venla kävi ensimmäisessä mätsärissään opettelemassa koiratapahtumissa oleskelua. Kyseessä oli Suomen Sveitsinpaimenkoirat ry:n järjestämä match show Tampereella. Vettä satoi lähestulkoon kaatamalla, minkä ansiosta porukkaa ei ollut pilvin pimein, mutta olipahan kuitenkin kilpailua! Pennut oli jaettu pieniin ja isoihin ja pikkupentuja oli yhteensä kymmenen. Kaikki taisivat olla erirotuisia ja eri-ikäisiä tapauksia.

Venla sai ensimmäisellä kierroksella vastaansa vanhemman shetlanninlammaskoiran, joten tiedettiin jo ennen kehään menoa, että sininen nauha saadaan. Ven osasi hienosti kyllä kävellä ja seisominenkin oli melkein liian helppoa, mutta onhan se ihan ipana vielä :) Venla sai pienen raivarin pöydällä, kun tuomari halusi katsoa hampaita. Tuomari otti varovaisesti kiinni tuon kuonosta, eikä yhtään terrierin kaipaamalla määrätietoisuudella, mutta vähän aikaa varovaisesti ropellettuaan, uskalsi ottaa kunnon otteen ja Ven näytti hampaansa hienosti. Pientä eläinlääkärikammopaniikkia oli myös havaittavissa eli Venla koitti kiivetä minun päälleni pöydältä.

Sitten sinisten kehässä meitä olikin enää viisi. Venlan lisäksi sinisten pienten pentujen kehässä oli shetlanninlammaskoira, kääpiösnautseri, kooikerhondje ja mäyräkoira. Käveltiin siinä sitten koko porukan kanssa kehää ympäri ja täytyy kyllä kehua tuon ipanan keskittymistaitoja. Ei haitannut muut koirat omassa kehässä tai muissa kehissä, vaan Venla keskittyi täysin yhdessätekemiseen. Ensimmäiseksi kehästä poistui mäykky ja sitten sheltti ja koikkeri palkittiin neljännellä ja kolmannella sijalla. Tässä vaiheessa olin jo ihan hämmästynyt, että Vennipenni vielä pyöri kehässä, mutta näin sitä vain mentiin vielä kääpiösnautserin kanssa ympäri kehää ja mietinnän jälkeen Venla sijoittuikin sinisten pikkupentujen ykköseksi! Hieno pentunen :)

Reipas voittaja!
Huono puoli oli tietysti se, että jouduttiin jäämään vielä sateeseen odottamaan koko mätsärin loppua ja BIS-kehää. Venla nukkui odotteluajan häkissään autossa ja oli aivan väsynyt, kun raahasin sen kehään uudestaan. Ven keskittyi kuitenkin hienosti viimeisillä jaksamisen rippeillään, eikä haahuillut mitään omiaan. Ei sijoituttu tietenkään BIS-kehässä sen kummemmin, mutta saatiin kokemuksia isojenkin koirien kanssa samassa kehässä kävelystä, mikä sujui täysin ongelmitta.

Olin kyllä superylpeä Venlasta, joka ei saanut yhtään yli-innostuskohtausta nähdessää vieraita ihmisiä (saati niiden tullessa lähelle), puhumattakaan kehäkäytöksestä, jonka ansiosta pokkasi oikein palkinnonkin! Tosin täytyy kyllä taas toistaa itseään, kun en pysty ymmärtämään koiratapahtumia, joissa jaetaan palkintoja ihmisille. Pikkusinisissä tosin toiselle, kolmannelle ja neljännelle sijalle sijoittuneet saivat jonkinmoiset puuhapussukat, joissa oli lelua ja herkkua koirille, Venlan saadessa pokaalin ja ruusukkeen lisäksi royal caninin tyhjän ilmaisrepun... Onneksi olin hetki sitten käynyt eläinkaupassa ja ostanut Venlalle uuden pikkuvingun, jonka sain sitten taskusta heittää ipanalle kehän päätteeksi. Kyllä oli ipana sateesta huolimatta onnellinen leikkijä :)

Onnea, Elviira!

Nelivuotias Elviira sai upouuden lelun, josta lähtee kiva ääni ;) Onnellinen pieni terrieri ♥ 






Koiratanssitreenit

Perjantaina oltiin koiratanssin toiseksi viimeisellä kurssikerralla. Harmittaa, kun se loppuu, toisaalta jää enemmän aikaa treenata uusia temppuja ja oikeasti hioa niitä kuntoon ja toimiviksi. Vähän olen innostunut koiratanssista, oikeastaan niinkin paljon, että taidetaan jatkaa tämän harrastuksen parissa jatkossakin. Positiivisin ja ehkä yllättävin asia, minkä olen tuolla kurssilla oppinut, on mielikuvitukseni käyttö ja sen puutteessa Elvin mielikuvituksen hyödyntäminen.

Kotioloissa ollaan tietysti temppuiltu aina, mutta tuolla kurssilla ollaan saatu uutta näkökulmaa temppuihin. Tärkeimpänä ehkä se, miten eri temppuihin voi ja pitää liittää ihmisen erilaisia heilumisia ja pyörimisiä ja käsien liikkeitä. Olen myös kurssin myötä hämmästynyt siitä, että keksin itse (Elvin avustuksella) uusia temppuja, vaikka kotona tuntuu, että ei keksi mitään uutta.

Tällä kertaa saatiin siis koiratanssissa esineet. Oli stepperiä, pahvilaatikkoa, keppiä, hulavannetta ja vaikka mitä. Elville ja minulle osui muovimatto (sellainen kylppärinmaton tapainen). Sitten annettiin ohje, että keksikää koiralle temppuja esinettä hyödyntäen. Elvin kanssa tietysti ensin tuli mieleen matolle lähetys, sen kun se osaa. Sitten maton päällä temput, joita Elvi ei suostu (enkä minkäkään halua) suorittamaan betonilattialla eli esim. kieriminen. Sitten mieleeni juolahti, että olisipa hauska, jos Elvi osaisi avata rullatun maton. Kun siinä sitten sitä rullailin kasaan, Elvi tuli heti tarjomaan maton nostamista suuhun (niin kuin noutokoulussa lelua). En päästänyt heti irti matosta, niin Elvi alkoi sitä vetämään taaksepäin ja sitten lamppu syttyi pääni päällä. Elville maton reuna saataville ja "ota mukaan"-nostokäskyä kehiin, jolloin Elvi lähti maton reuna suussa peruuttamaan ja matto rullautui auki. Tämä oli kaikinpuolin todella koiralähtöinen lähestymistapa temppuiluun. Tehdään sitä, mitä osataan parhaiten eli Elvin takaperoinen nouto ;)

Sitten pitikin jo tehdä pieni koiratanssi eli yhdistää vähintään viisi liikettä (joista yhden piti liittyä siihen annettuun esineeseen). Oma koreografianluontikykyni on surkea, mutta tehtiin siinä sitten jotain temppuja putkeen ja kait se kelpasi. Kurssilla on yksi koirakko, jonka nuorella ohjaajatyttösellä on synnynnäinen koreografiantaju, sillä heidän pieni esityksensä oli loistava alusta loppuun asti. Temppujen järkevä ketjuttaminen, niin että siitä tulee vielä hyvännäköinen lopputulos, on jotain mistä tulen haaveilemaan vielä pitkään! Mutta ehkä harjoittelemalla sitäkin oppii.

Lopussa jäi vielä aikaa ja vaihdettiin esineitä. Elvin kanssa saatiin muoviämpäri (10 litran) ja sillä aloitettiin taas temppuilu ns. ilmeisillä tempuilla eli kiipee, jolloin Elvi nosti siis etujalkansa ämpärin päälle. Toinen ilmeinen oli takaa eli ämpärin kierto. Sitten päästiin Elvin ehdotuksiin eli käännettiinkin ämpäri kyljelleen ja koska Elvi tykkää tassuilla koskea kaikkeen, pyysin sitä koskemaan ämpäriin. Koske ja ämpäri lähti pyörimään ja mitä useammin tehtiin, sitä enemmän Elvi innostui ja sitä kovemman vauhdin se sai ämpäriin. Tästä siis saisi kivasti jalostettua jonkun "potki palloa"-tyyppisen tempun tai ylipäätään jonkun esineen kuljettamisen jalkoja apuna käyttäen. Toinen temppu, kun ämpäri oli kyljellään, oli siinä pyytää Elvi kiipemään. Kun se nosti etujalkansa ämpärin päälle, alkoi ämpäri tietysti liikkua, mutta Elvi piti tasapainoilemalla sen paikallaan tai kun pyysin, liikkui etujalat ämpärin päällä eteenpäin. Tämäkin siis erittäin jalostuskelpoinen idea! Täytyy kyllä myöntää, että onni on koira, jota ei ahdista äänet eikä tassujen alla vaihtuvat pinnat tai tapahtuvat liikkeet.

Tämän koiratanssikerran jälkeen jäi kyllä oikein into päälle lajia kohtaan ja johan sitä on pitänyt tutustua kt-kisasääntöihinkin.. apuva ;)

Loppukevennykseksi vielä kotona kuvattu maton levittäminen lattialle.


tiistai 9. huhtikuuta 2013

Rallyn kisanomainen

Tehtiin Elvin viikkotreeneissä kisanomainen. Ensimmäiset oikeat kisat ovat siis Nurmijärvellä 20.4. ja niitä varten tässä treenaillaan. Miten tämä erosi muista rallytreeneistä? En palkannut Elviä kesken radan enkä myöskään korjannut esim. vinoja perusasentoja jne.

Radalla ei ollut mitään erityistä, ALO-luokan kylttejä. Elville hankalimmat ovat kyllä pujottelu ja spiraali, koska ne vaativat pitkän seuruun ja niiden aikana ei periaatteessa tapahdu mitään. Käännökset ja muut asennonvaihdot jne. ovat paljon jännempiä ja pitävät Elvin motivaation yllä. Tai siis motivaatiohan ei laske pujottelussa ja spiraalissakaan, mutta Eeltä palaa pinna (napsii pohjetta) tai sitten se alkaa tarjoamaan jotain ihan muuta (sivuirtoamista, puolenvaihtoa tai jääviä liikkeitä..). Muuten selvittiin yllättävän vähäisillä käsiavuillakin, maahanmenossa (liikkeestä) annan käsimerkin ja vasemmalle käännöksissä, kun Elvin pitää liikuttaa takapäätään. Niin ja tiestysti eteentuloissa. Hihnan lukko kuulemma nousi muutamaan kertaan radan aikana (ja yhdessä pujottelussa Elvi lähti valumaan jonnekin ja nuuskimaan sekunniksi), mutta se onkin meidän tavoite, että päästään vauhdilla pois ALO-luokasta ylempiin hihnattomiin luokkiin.

Yllättävän hyvin Elvi kuitenkin jaksoi koko radan, täytyy käydä itsekseenkin vielä treenailemassa tuolla hallilla jotain pidempää treeniä ilman palkkaa. Ja toinen vahvistettava juttu on tuon seuraamisen pitäminen yllä eli vaikka se kestää kauan, se ei tarkoita sitä, että jotain muuta pitäisi keksiä tai puolta vaihtaa. Samaa tottakai täytyy treenata molemmin puolin eli vahvistaa sitä, että ilman eri käskyä puolta ei vaihdeta!

Täytyypä koittaa ensi viikolla saada kuvaaja mukaan rallyn treeneihin, kun otetaan uusi kisanomainen ennen ensimmäistä kisastarttia.

Venlan ihkaensimmäinen kurssi

Venlan ensimmäinen kurssi alkoi eilen, oman seuramme järjestämä käytöskurssi (arkitottista). Ennen kurssin alkua mietin, että toivoisin tuolla kurssilla Venlan saavan rauhallisia ihmiskokemuksia ja hyvän harjoitteluympäristön yhdessätekemiselle. Siis että minuun keskitytään, vaikka ympärillä on muita koiria, muita ihmisiä, kaikkialla tuoksuu iiiiiiihanat namit ja naksut naksuaa.

Kurssilla oli laskujeni mukaan 9 koirakkoa. Eri ikäluokkia, lähes kaikki erirotuisia ja varsinkin erilaisia käytökseltään. Paikalla oli ujompaa piimää, hyvin hallinnassa olevia ja täysin kontaktittomia.

Tehtiin alkuun kontaktiharjoitusta eli koiralle joku huomiota herättävä sana, jolloin koiran on katsottava silmiin. Tästä palkka ja vapautus. Venlan kanssa kontaktiharjoituksen vaikein puoli on tuo vapautus, sillä jos/kun Venla ei ole kontaktissa, se haistelee, vetää, intoilee ja on rauhaton (erittäin vilkas) eli todellakin villi ja vapaa. No, sain Venlan ehkä sekunniksi leikkimään vetoleikkiä yhden vapautuksen aikana, pidemmin leikittiin sitten noutoa. Mutta sellaista "ollaan ja ihmetellään"-hetkeä ei tuon pentusen kanssa kyllä koeta missään vaiheessa.

Sitten treenattiin istumista, Ven istuu kivasti käskyllä, mutta tulee aina vastaan, kun olen palkkaamassa. Tiesinhän minä sen, mutta silti jonkun muun piti se ääneen sanoa, eli otetaan takapakkia välimatkan kanssa, kunnes etujalat pysyvät maassa lyhyemmillä etäisyyksillä, vaikka nami tulee lähemmäs. Ja tänään ei ollut edes supernameja mukana..

Sitten kouluttajat kävivät tervehtimässä kaikkia koiria. Otin Venlan sivulle ja syötin koko ajan namia. Ensimmäisen kouluttajan kohdalla Venla huomasi vasta kouluttajan poistuttua, että siinä edes joku kävi (eli tehtävä onnistui, ei ollut hyppypomppusuperjee-tervehdystä). Toisen kouluttajan kohdalla pidin muutamia taukoja namien antamisessa, kun kouluttaja rapsutteli. Venla luimisteli korvia, mutta ei liikkunut ja palasi heti namien kimppuun, kun niitä tarjottiin. Ongelma siis Vennillä ei suinkaan ole, että se olisi arka tai aggressiviinen ihmisiä kohtaan, vaan ongelma on liian innokas tervehtiminen. Tästä saatiin kyllä tosi hyviä onnistumisia ja nyt päätin kyllä, että ei tavata enää ketään Venlan perustervehtimistavalla.

Loppuun ehdittiin vielä pujottelua eli kaikki koirakot yhteen jonoon ja pujoteltiin sitten edestakaisin kaikkien välistä. Venla seurasi hienosti ja piti kontaktia yllä. Vähän säpsähti, kun yhtäkkiä iso koira tuli iholle, mutta ei reagoinut muuten kuin tuijottamalla ko. koiraa. Pieni muistutus, mitä ollaan tekemässä ja taas homma jatkui. Ven ei itse mennyt ketään muuta haistelemaan, vaan oli reippaasti työnteossa. Superpentu :)

Kaikkinensa Venla käyttäytyi ikäisekseen ja luonteisekseen koiraksi todella hyvin eli tähänastinen harjoittelu ei suinkaan ole mennyt hukkaan. Nyt sitä on vain jatkettava ja kehitettävä edelleen :)

lauantai 6. huhtikuuta 2013

Toto-koira

Viime aikoina Elvin kanssa on tullut juostua ympäriinsä koulutuksissa ja hoitokoiran kanssa sosiaalistumassa, mutta Venla on jäänyt vähemmälle huomiolle kodin ulkopuolella. Niinpä lähdettiinkin tänään ihan vaan kaksistaan Venlan kanssa Jokimaalle seuraamaan raveja.

Eikä taaskaan pelottanut pientä jalkaeläintä mikään eikä kukaan, Venla kiipeili aidan yli ja oli kovaa vauhtia menossa raviheppojen kanssa kaviouralle juoksemaan. Valitettavasti en päästänyt pikkuneitiä ihan sinne asti, mutta treenailtiinkin sitten heppojen juostessa ihmisvilinässä kontaktinottoa. Täytyy kyllä kehua, että Venla ottaa (ja pitää yllä) kontaktia treenatuilla sanoilla ja pitäessää kontaktia ei kyllä huomaa yhtään ympäröivää maailmaa.

Muiden koirien ohi on tilanteessa kuin tilanteessa helppo päästä, pieni ven ja neiti seuraa hienosti eteenpäin pitäen katsekontaktin yllä. Siitä olen kyllä superylpeä, että ollaan saatu ADHD-Venlan keskittymiskykyä rakennettua tuollaiseen kuosiin, helpottaa lajin kuin lajin treenaamista jatkossa, kun keskittymistaito on jo olemassa. Enpä olisi muutama kuukausi takaperin osannut uskoa Venlasta parempaa pentua :)





perjantai 5. huhtikuuta 2013

Koiratanssissa

Koiratanssin toinen viikkotreeni oli eilen ja olipahan kuuma hallissa! Seuraavalla kerralla täytyy muistaa ottaa vettä Elville mukaan sinne sisätiloihin asti ja itselle vähemmän vaatetta päälle. Elvi oli jähmeänä, siis lihakset jumiutuneena, minkä vuoksi liikehdintä oli hieman ponnetonta ja jostain syystä olin fiksusti jo antanut Elville iltaruuan ennen treeniä... söihän se tietysti namejakin, mutta hieman innottomana.

Tehtiin alkuun molemmin puolin seuraamista ja seuraamisen aikana puolenvaihtoja jalkojen välistä. Sitten treenattiin pyörimistä eli koira pyöri molemmilla sivuilla, ihminen paikallaan ja sitten liitettiin pyöriminen mukaan tuohon seuraamiseen. Eli koira seuraa sivulla, pyörähtää ympäri, seuraa, vaihtaa puolta jalkojen välistä, seuraa toisella puolella, pyörähtää ympäri, seuraa ja jälleen vaihtaa puolta toiselle puolelle. Hyvin toimi Elvillä nämä molemmat, kun rallyssa ollaan jo treenattu sekä puolenvaihtoa että pyörimistä vauhdissa :)

Sitten treenailtiin sitä, että koira kiertää ihmistä ympäri. Tätä ei ollakaan Elvin kanssa tehty, mutta ratkaistiin asia sillä, että näytin Elville, että lähtee kiertämään edestäni ja kun se oli oikealla puolellani annoin kierrä-käskyn, mikä tarkoittaa sitä, että Elvin pitää kiertää minut sivulle, mutta ennen kuin se ehti istahtaa, pyysin taas kädellä näyttämällä kiertämään minut etukautta. Hyvin toimi ja testattiin vielä niin, että pyörin itse vastakkaiseen suuntaan eli se tokon saksalainen käännös, mutta kokopyörimisenä. No, hyvin alkoi, mutta lopputulos oli se, että Elvi pysähtyi tuijottamaan "miksi pyörit, en pääse koskaan sivulle". Vaatii siis treeniä.

Sitten otettiin tuolit käyttöön ja niitä piti ensin kiertää koiran kanssa eri tavoilla. Koira molemmilla sivuilla, itse takaperin, kun koira sivulla, koira edessä itse peruuttaen, koira jalkojen välissä jne. Sitten näytettiin muille yksi tapa, mitä treenattiin ja mehän näytettiin Elvin kanssa peruuttaminen tuolin ympäri. Itse olin siis Elvin edessä ja ns. kävelin päin, samalla kun Elvi kiersi takaperin tuolia ympäri. Pätevä Ee! Tämän jälkeen piti sitten itse keksiä jotain temppua tuolin kanssa ja Ee olisi kyllä mielellään halunnut hyppiä tuolille, mutta paljas betonilattia ei saanut minun hyväksyntääni eli ei hypitty. Pujoteltiin sitten tuolin jalkoja ja tein lähetyksiä namialustalle niin, että Elvi meni tuolin alta (huom. kuumumisvaara).

Sitten tehtiinkin ihan loppuun rauhoittumista eli naksuttelin sitten Elville tuota uutta down-maahanmenoa. Ei ihan malttanut yhtä hyvin pysyä leuka maassa hallilla kuin kotioloissa, mutta olin kyllä tosi tyytyväinen Elvin malttiin. Ja siihen, että olosuhteista riippumatta teki töitä niin kuin pyydettiin. Ensi kerralla jätetään iltaruoka syömättä ennen treeniä ja käydään kunnon lämppälenkillä.

(Lisähuomiona, Elvi oli koko treenin ajan vapaana ♥)