Lenkkiä

Elvi tykkää lenkkeilystä, mutta kyllä siitäkin huomaa, miten tylsäksi elämä käy, kun ei ole harrastuksia, vaan pelkkää lenkkeilyä. Toki aktivoidaan pelien ja temppujen voimin, mutta silti Elvi välillä oikein vetää ulko-ovelta autolle, että pliiiiis lähdetään jonnekin.

Olen itse yrittnyt keksiä lenkeille jännitystä reittivalinnoilla. Harvemmin tehdään hihnalenkkiä asfaltilla, usein kierretään lähimetsän lenkkejä tai kiireessä kierretään pururadan parin kilometrin lenkki. Eilen käytiin pyöräilemässä (siis Elviira ravasi, itse pyöräilin) ja ei meinannut koira pysyä nahoissaan, kun oli niiiiiin intona vauhdista. Välillä hypätään bussiin ja ajellaan keskustaan tai jonnekin muualle vaeltelemaan, välillä taas hypätään autoon ja mennään muihin metsiin lenkkeilemään.

Parin viikon päästä ollaan jälleen fyssarin pöydällä kuuntelemassa asioita Elvin tulevaisuudesta. Tällä hetkellä ainakin kävely jumittaa välillä, peitsaaminen on tullut entistä pahempana takaisin ja painonsiirtotreenit ovat melkein mahdottomia eli ei ole Elviira ihan kunnossa ei. Tällä hetkellä näyttää siltä, että "loppuvuoden treenitauko" pitenee ainakin puolella vuodella eteenpäin, jos ei jopa jätä Elviä kokonaan sairaseläkkeelle lajista. Tosin eipä se Elvi mikään kipuinenkaan ole, vaan nimenomaan jumiutuneen oloinen, mikä on aina positiivisempaa. Ja tietysti vapaanaollessaan metsässä mikään ei vaivaa mihinkään suuntaan ;)

Maakuntamatkailua

Lähdettiin vapaapäivän kunniaksi maakuntamatkailemaan Elvin kanssa ja hieman huvitti kotiintullessa, miten monen kunnan kautta sitä ajettiinkin 40 kilometrin matka... Iitti, Kouvola, Nastola, Heinola, Lahti.. kylistä puhumattakaan!

Käytiin Iitissä Hiidensaaressa kiipeämässä Hiidenvuorelle. Oli kyllä upeat näkymät, vaikka hieman tietysti hirvitti, kun Elviira oli painattamassa jyrkänteelle ilman mitään huolenhäivää. Onneksi hihna oli matkassa. Harmittavasti itse vuorelle kiipeäminen oli hieman tylsää, sillä paikalle oli rakennettu portaat lähestulkoon koko matkalle, mutta Elvi kierteli polkujen kautta saman matkan ylös, joten samapa tuo, oliko minulla tylsä nousu vai ei. Kaikkinensahan vuoren alue oli pieni, mutta hyvä niin, sillä pimeys pääsi silti yllättämään ennen kuin ehdittiin takaisin autolle. Sain sentään muutaman valokuvan otettua, vaikka maisemat eivät pääse niissä yhtään oikeuksiinsa. Elviiran mielestä maakuntamatkailu oli superkivaa ja saihan se pitkin metsää juoksuhepuleita useampaan otteeseen.

Maakuntamatkailuun tietysti ajauduttiin ihan toisen reissun ansiosta, sillä pääsin tuijottamaan jotain minidonitseja (eli pieniä Donut's kennelin pentuja, kiitos tästä Piia!). Kuvat puhukoon puolestaan :)

Fifi!

On ihan unohtunut virallisesti esitellä bichon frisén, joka totta tosiaan tarttui sitten viikon mietinnän jälkeen mukaan siskolleni. Virallisesti Cute'n'Cool eli Cece, epävirallisesti Fifi ;) Fifi tulee ensi viikonloppuna moikkaamaan Elviiraa ensimmäisen kerran. Katsotaan, mitä pieniä valkoisia piippaavia koiria inhoava Ee tykkää.

Elviira pääsi tänään Riihimäellä käymään vakkarihoitotädillä makoilemassa ja vähän yritettiin jo pedata Elville hoitopaikkaa ensi vuoden alkuun, kun itse lähden Lontooseen lomalle. Sitä westietavaramäärää odotellessa...