Vihdoinkin tytöt pääsivät trimmaukseen, Elvi pitkästä aikaa ja Venla ensimmäistä kertaa elämässään. Monta kärpästä tuli lyötyä samalla iskulla, sillä loman ja lomamenojen vuoksi matkan suunta olikin Turku. Siellä suunnalla, Piikkiössä, trimmauksesta vastasi Rontixin Tiina Jaakkola (joka on westieguru, trimmausexpertti, agitietäjä ja -taitaja.. todellinen monilahjakkuus!)
Ensimmäisenä vuorossa oli Venla. Olihan se ihan ok:n näköinen ennen trimmausta, mutta nyt saatiin kaikki epämääräishahtuvat pois ja lopputulos oli entistä siistimmän näköinen westienalku. Venla yritti jonkin verran pistää vastaan, haukotellessaan tiputti yhden vauvakulmurinkin, mutta pidin oikeastaan lähes koko trimmin ajan siitä jonkinlaista otetta. Näin Tiina sai tehtyä taikojaan turkille, eikä (ainakaan kaikki) energia kulunut pennun hillitsemiseen. Suunnilleen tunnin verran tukkaa nyhdettiin ja yllättävän paljon sitä lähtikin, mutta olipa väsähtänyt pentu. Trimmin jälkeen Vee yritti hetken vielä leikkiä, mutta suljettiin neiti isoon pehmustettuun metallihäkkiin ja ei mennyt kuin hetki, kun plikka veteli jo sikeitä. Onhan se rankkaa, kun ADHD-pennun vapautta rajoitetaan tunnin ajan ;)
Otettiin oikein komeasti ennen ja jälkeen -kuvat, Tiina kun ystävällisesti jaksoi seisottaa Venlaa. Lopputuloshan on siis mahdottoman siistin ja suloisen näköinen ipana, tietysti.
Ennen
Jälkeen
Elviiran vuoro oli sitten heti Venlan jälkeen, pikkuneidin torkkuessa häkissä. Elvi marisi ja vinkui ja yritti pistää jotain parempaakin esitystä käyntiin, mutta reipas käsittelyn jatkaminen ja Elvi lopetti mankumisen. Välillä oli Tiinalla kyllä piteleminen, kun Elvi yritti kiemurrella irti otteesta ja heittäytyä selälleen pöydälle säästyäkseen trimmiltä. Elvin turkissa kyllä pahimpana kohtana on tuo kaula ja kaulus. Elvi näytti lähinnä valkoiselta australianterrieriltä kuin westieltä, mutta heti, kun kaula ja pään raja oli trimmattu, koira muuttui täysin. Ja siitä se pikkuhiljaa parani paranemistaan trimmin edetessä. Elvistä ei vaivauduttu ottamaan ennen-jälkeen-kuvia, mutta kohta neljävuotiaan Elviiran mahakarvoista oli pakko napsaista kuva. Enpä olisi koskaan uskonut, että tuolla kaljupäällä voisi koskaan olla noin mahtava mahatukka :)
Komea Elvi
Vasemmalla namitasku, oikealla turkispalaköysi
Trimmin aikana vaihdettiin tietysti siis muutama sananenkin Tiinan kanssa ja kehuinkin miten saatiin samaan hintaan koulutuspalveluitakin ;) Trimmin jälkeen tehtiin vielä leluostoja Rontixin omasta valikoimasta Venlan palkkaleikitystä ajatellen. Ongelmahan nimittäin on se, että yksin on kiva leikkiä mutta ei minun kanssa. Saatiin nyt siis mukaan kättäpidempää vetonarua turkispalasella ja vetoköysi namitaskulla. Koitetaan näillä eväillä saada opeteltua leikkipalkkaa eri paikoissa ja raportoidaan tuloksista.
Tytöt saivat leikkiseurakseen vielä Hupi-kelpien ennen matkan jatkumista. Hupi ei ollut ihan varma, miten Elviin olisi pitänyt suhtautua, mutta intoutui kyllä Venlan kanssa leikkimään ja nätisti leikkikin. Elviirakin oli yllättävän suopea tummanpuhuvaa kelpietä kohtaan, musta onkin aina kiva.
Oli kyllä kaikkinensa todella mukava iltapäivä trimmin ja jutustelun merkeissä. Paljon saatiin irti ja paljosta ollaan kiitollisia :)
Tämä viikko on ollut oikein schapeviikko! Käytiin treenien lisäksi myös jäällä leikkimässä pitkätukkalauman kanssa. Kuvia alla, kiitos kuvaaja-Tuijalle!! :)
Kaverukset Venla ja Jippo
Äijä Jeccu, juniorit Jippo ja Venla ja jäyhikset Elvi ja Cassu
1 vs. 3, ei ole reilua! Miten ihmeessä kolme schapea voisikaan pärjätä westiepentua vastaan ;)
Viikon alussa jo oltiin rallyn viikkotreeneissä, päivitys jäänyt vähän myöhäiseksi. Tehtiin paria radanpätkää eli jonkin verran oli odottelua, vaikka sehän vain tarkoittaa omatoimista treenaamista. Elvi oli samalla tavalla yli-intona nyt näissä treeneissä kuin niissä möllikisoissa ja kummastelen suuresti, miten koira voi olla noin innoissaan siitä, että pääsee tekemään jotain, joka minun silmissäni näyttää ainakin tylsältä ja hidastempoiselta. Myönnettäköön, kyllä me aika paljon temppuillaan ja tehdään kaikkea ylimääräistäkin tuon tunnin aikana.
En ole itse oikeastaan edes lähellä sitä rally-tokon mielentilaa, että treenaaminen on kivaa ja hauskaa ja kaiken ei tarvitse mennä täydellisesti (tai että asioita voi esim. siinä radalla korjata). En siis todellakaan haluaisi olla tällaisen koirakon kouluttajana, ihminen ottaa asiat liian vakavasti ja koira samaten höystettynä yli-innolla ;) Mutta meillä on kyllä hyvät kouluttajat, jotka parhaansa mukaan yrittävät psyykata meitä kaikkia kuntoon. Ja tykkään siitä, että saan koko ajan uutta tietoa noista säännöistä ja siitä, miten hommat oikeasti toimivat, sillä niin ne menevät paremmin perille kuin luettaessa sääntökirjasta. Mutta pikkuhiljaahan kaikessa edistytään, sekä minä että Elvi.
Rallyn lisäksi käytiin hallilla häiköimässä schapendoeslauman treenejä tai oikeammin yhden superliikuttavan schapepojan kontaktinpitoa. Elvi yritti kumman vähän häiriköidä ja keskittyi itse todella hyvin ohituksiin, piti kontaktiakin seuruussa yllä, vaikka oltiin iiiiihan toisen lähellä. Ja paikkamakuussa pysyi superhyvin, vaikka oli ihan sekaisin innosta ja onnesta ennen maahanmenoa. Siellä ne molemmat törröttivät sitten tyytyväisinä. Uskallettaisiinkohan me sittenkin mennä niihin tokokokeisiin? ALO-luokan tokokokeeseen meno kun on ollut suurimmaksi osaksi vielä siitä kiinni, etten ole luottanut tuon pysyvän paikkamakuussa rauhallisena! Täytyypä alkaa katselemaan keväälle jotain tavoitetta :)
Venla häiriköi tietysti häkissä tuota treeniä ja sitten pääsikin leikkimään schapelauman juniorin, söpön Jippo-tytön kanssa pitkin hallia. Ilonpilaaja-Elvikin pääsi leikkimään ja siellähän ne jonkin aikaa painattivat menemään. Videot sekä häiriköintitreenistä että leikkihetkestä löytyvät täältä :)
Elvin ensimmäiset (mölli)rally-tokokisailut ovat takanapäin ja paljon opittiin!
Elvillä oli järkyttävä into päällä, kun tultiin Tamskin hallille ja sisälläkin vielä sinkoili (siis radalle...) ja tarjoili temppua tempun perään. Elvimäiseen tyyliin saatiin arkkivihollinenkin ensimmäisten minuuttien aikana, gööttiuros, joka haukkui muille, otti Elvin aivoon oikein todenteolla. Radaltakin teki yhden hyökkäyksen ihan loppumetreillä tätä kaveria kohti. Onni oli hihna siinä tilanteessa.
Tosin hihna oli muutoin vain tiellä. En tiedä, miten voin ikinä oppia toimimaan hihna kädessä, tuntui, että olin koko ajan solmussa. Ja sitten kun hihna toimi, jalat olivat solmussa. Kaikkinensa Elvillä oli siis liikaa intoa, ei malttanut olla edistämättä, istuili välillä minne sattuu ja muutenkin koitti välillä keksiä muuta tekemistä, mutta alkupätkä (paikalla istumiseen kun kiersin Elviä ympäri -liikkeeseen asti) meni superhyvin, lopussa sitten sattui ja tapahtui. Ja Elvillä alkoi tietysti mennä hermo kaikkeen, varsinkin minun möhläilyyn ;) Mutta eiköhän noita temppuja ja touhuja tärkeämpää ole, että Een porkkanahäntä viuhtoo koko ajan onnellisena edestakaisin!
Niin ja tässä siis vielä lisäyksenä tuloksen erittely, pari käännöstä säästyi virhepisteiltä, mutta muutoin melko tasaista (ohjaajan) mokailua :)
Treenailtiin hallilla Elvin kanssa hallintaa, vähän tokoa ja
rallyliikkeitä. Rally-tokoliikkeistä lähinnä edessäoloa, sivulta eteen
siirtymistä ja sitten niitä askeleita taaksepäin, niin että Elvi pysyy
koko ajan edessä. Askeleissa Elvi tahtoo lähteä poikittamaan, sillä
tokokoiralla on veto sivulle. Palkkaamalla ja molemmilla käsillä
houkuteltaessa poikittaminen loppuu eli sillä mennään ja sitä aletaan
häivyttämään. Tehtiin pitkää seuruutakin ja alkuinnostuksestaan
päästyään Elvi kulkee kyllä tosi mukavasti sivulla. En vaadi koko ajan
kontaktin pitoa, sillä mitä vähemmän vaadin, sitä enemmän se sitä
tarjoaa. Käänteispsykologiaa parhaimmillaan ;)
Tokon
puolelta otettiin peruskauraa eli luoksetuloa, joka toimii muuten hyvin,
mutta Elvi ei osaa ihan päättää tulisiko se heti sivulle vai kiertäen
sivulle. Westiemäinen ratkaisu: vuorotellen näitä kahta vaihtoehtoa joka
toisella kerralla suoraan ja joka toisella kiertäen. Sitten tuli ihan
ihme liike mieleen, nimittäin luoksetulon pysäytys. Muistelin, että
jossain korkeammassa luokassa koira pysäytetään seisomaan ja maahan
kesken luoksetulon ja näistä siis jälkimmäistä treenataan, sillä
seisominen jo itsessäänkin on vielä ihan liian kova pala (ai miten niin
tokoa pitäisi treenata enemmän tai siis paljon enemmän). Jätin Elvin
ehkä noin viidentoista tai parinkymmenen metrin päähän ja puoleenväliin
(noin) tiputin merkiksi remmin. Sitten kutsuin Eetä ja kun sen vauhti
aavistuksen verran notkahti merkin kohdalla, käskin maahan ja Elvi meni.
Eikä edes kerran vaan monta toistoa. Sitten ajattelin, että ensinnäkin
koska treeni meni hyvin niin lopetetaan, mutta myös sen takia, etten
oikeasti muista koko liikettä tahi sitä mitä gurut sanovat sen
opettamisesta, niin suuremman vahingon välttämiseksi. On se kuitenkin
pätevä terriäinen!
Elviä en tajunnu videoida, kun
liikuttiin niin paljon, ettei tuo staattinen videointi ole oikein paras
mahdollinen, mutta pikku-Veen ihkaensimmäiset hallitreenit oli pakko
laittaa purkkiin, vaikkakin ilman kuvaajaa. Ei siis olla kotosalla
opeteltu muuta kuin elämistä (mitä ei saa ottaa ja mitä saa ottaa, minne
ei saa mennä ja minne saa mennä jne.), hihnassa kulkemista, maailman
kohtaamista jne. Istuminen ja vähäinen maahanmeno ovat olleet oikestaan
vain ne arkielämässä mukana olleet treenattavat. Innolla siis lähdin
tekemään pikkulikan kanssa oikeita juttuja. Tehtiin pieniä pätkiä,
muutamia toistoja ja ihan vaan tutustuttiin yhteiseen työntekoon. Tähän
mennessä kun Venlan hallireissut ovat olleet siis sitä, että neiti
pääsee ulko-ovella irti ja lähtee tutkimaan ja leikkimään pitkin hallia.
Yllätyin kyllä positiivisesti, että ADHD-pentukin pystyy keskittymään
noinkin hyvin SUPERkivassa paikassa. Mutta olihan tietysti namitkin ihan
super, Veen omat aamiaisnappulat.
Tankattiin molemmat plikat ennen treenejä FitDogin
energiajuomalla (ja tällä kertaa sekoitettiin se pullossa, loistavasti
toimii!). Kummatkin ryystivät sitä oikein mielellään kotona. Hallilla
Elviin ei saanut millään uppoamaan yhtään FitDogin palautusjuomaa eli
Recoverya, vaikka Venla joi sitä ihan samaan tahtiin kuin kotona
energiaa. Vasta kun oltiin viimeiset kamppeet kerätty ja pakkaamassa
autoon kipot, Elviiralle iski hinku päästä juomaan. Eli ei ollutkaan
maistuvuuden kanssa ongelmaa, vaan maltin tai sen puutteen.
Energiajuomajauheella on selvästi ollut vaikutusta, sillä Elvi jaksaa
keskittyä paljon kauemmin ja intensiivisemmin kuin aikaisemmin noihin
treeneihin. Palautusjuomasta en ole oikein saanut otetta, että onko
siitä mitään hyötyä vai ei. Täytyisi laittaa plikat johonkin kunnon
rääkkiin, että näkisi, miten siitä palautuminen sitten sujuisi
sujuvammin kuin ilman aineita.
Parson Yonna ensimmäistä kertaa luolalla.
Ja rääkistä puheenollen (vaikkei se siis mitään
rääkkiä oikeasti olekaan ihmiset!), pääsin myös Kuivannolle
keinoluolalle seuraamaan muutaman parsonin ja yhden jackrusselin
luolatyöskentelyä. Olipa harvinaisen mielenkiintoinen kokemus ja
asiantunteva "luolamies" (siis luolan omistaja ja homman pyörittäjä :D),
että ihan mielelläni vien sinne myös omatkin oikeudettomat terriäiseni
tutustumaan, miltä se kettu nyt sitten oikeasti näyttää. Voihan se olla,
ettei kummankaan päänsisältö kestä luolaa, mutta senhän näkee vasta
paikanpäällä. Ketään ei pakoteta, vaan nimenomaan opetetaan ja mennään
ihan niin kuin jossain muussakin jälkihommassa (meidän tapauksessa siis
esim. mejällä), koiran omien vaistojen, viettien ja taitojen mukaan.
Mutta siitä lisää taas myöhemmin.
En ole koskaan ollut järin innostunut rally-tokosta, mutta koska seurassamme on melko aktiivista rallytoimintaa ja emme mahtuneet tälle kevätkaudelle agiryhmään, lähdettiin sitten rallattelukurssille mukaan. Plus että agilityn kuntoutustreenitkin onnistuvat tietysti paremmin ihan omatoimisesti.
Rally-toko osoittautuikin olevan vähän niinkuin helpotettua tokoa (koiralle saa pulista ja näyttää käsimerkkejä). Ensimmäisen kerran jälkeen vähän innostuinkin, että miltähän ne ALO-luokan kaikki kyltit näyttävät, että jos otettaisiinkin lajin "ratojen suorittaminen" pikaisesti haltuun ja koitettaisiin mahtua ensimmäisiin kisoihin mukaan parin viikon päästä. Tietysti kaikkia lajeja pitää treenata ja liikkeitä hioa, mutta niitä liikkeitä on niin paljon, että oma motivaationi ei varmasti riitä ensin kaikkien hiomiseen täydelliseksi ja sen jälkeen vasta kisailujen starttaamiseen.
Elvillä oli tietysti superkivaa, kun pääsi hallille treenaamaan ja tekemään töitä. Tunti meni hetkessä ja ihan kivuttomasti, kun treenattiin omatoimisesti usealla kymmenellä eri pisteellä eri liikkeitä. Näiden lisäksi treenattiin sitä takapäänkäyttötreeniä, joka jäi viime tokokurssin jälkeen kotiläksyksi (ja mitä ei olla tehty) eli perusasennossa lähden kääntymään pientä ympyrää ja Elvi pakittelee aina pitäen oman paikkansa.
Haasteena tietysti rallyssa on se, että koiran pitäisi pääasiassa seistä sivulla, jos ei toisin käsketä, joten tokokoiran "kun liike pysähtyy, istutaan perusasentoon"-mentaliteetti oli hieman kovilla, mutta lopputreeneistä Elvi pysyi paikallaan seisten eikä enää edes tarjonnut vasenta sivua automaattisesti, vaan odotti pyytäisinkö sen oikealle vai vasemalle puolelle tai eteen.
Uusia käskysanoja on mietittävä taas. Haluaisin, vaikkei se tarpeellista olekaan, käyttää Elville eri suunnille omia sanojaan (vrt. pyörimistemppu, joka on oikealle mennessä pyöri, vasemmalle ympäri). Tuolla tulee vain niin miljoona uutta liikettä, että hetki menee jo pelkästään sanojen miettimisessä, puhumattakaan niiden opettamisessa tai oppimisessa. Onneksi meillä on aikaa ja onneksi Elvi tykkää haasteista.
Täytyy oikein myöntää, että yllätyin kyllä positiivisesti!
Loppuun lenkkikuvia feat. belggari Noxy
N: "Leiki mun kaa!!!" E: "*ihan kohta sanon tolle suorat sanat...*"
Elvillä on paljon eri liikuntamuotoja, mutta ehdoton lemppari kytkettynä on kelkkailu eli potkukelkan edessä juokseminen. En ole kehoittanut Elviä vetämään, sillä ne kunnon vetovaljaat puuttuvat vieläkin. Isoille koirille on tarjolla jos jonkinmoista valjasta vetohommiin, mutta pienille (alle 10kg) koirille ei juuri mitään. Tai ei ole ainakaan meidän tiellemme osunut. Kerran teetettiinkin valjaat, jotka loppujenlopuksi Elvin vetäessä painoivat mahaa, joten nekin olivat huono hankinta.
Vetäminen tuskin tulee valjaiden löytyessä olemaan ongelma, sillä Elvi kyllä kuumenee kovassa vauhdissa niin paljon, että haluaa vain mennä kovempaa ja kovempaa. Itse jarruttelen vauhdin raviksiksi pidemmillä matkoilla, että kelkkailusta olisi jotain hyötyä kuntoilunkin kannalta, vaikka täytyy myöntää, että Elvi pääsee kyllä välillä nauttimaan kunnon laukastakin. Ohitukset tuossa vauhtimielentilassa eivät todellakaan onnistu, vaan joudutaan kyllä pysähtymään ja Elvin käskyn alle. Ohituksissa siis toisten koirien ohitukset ovat näitä haastavia, ihmisten ohittaminen onnistuu tietysti vaivatta, autoista tai muista nyt puhumattakaan.
Vähän tuo varusteongelma tuntuu painavan muutenkin ulkoiluharrastuksiamme, sillä Elvi tarvitsisi talvesaikaan aina tossut jalkaansa. Vuodenvaihteessa kadotettiin metsään yksi käytössä olleista Hurtan tossuista, eikä sen jälkeen ole tullut kolmea tossua käytettyä. En myöskään aio noihin samanmoisiin enää rahojani tuhlata, vaikka hyvin palvelivatkin, pukeminen oli turhan työlästä käyttömäärään nähden. Hilmalla oli joskus ihan vain fleecestä tehdyt tossut, jotka olivat samaan tapaan tarroilla kiinnitettävät, mutta niissä oli yli puolen tossun mittainen halkio, minkä ansiosta ne olivat todella helpot pukea. Harmillisesti tietysti pelkällä fleecepohjalla olevat tossut kuluvat nopeasti puhki, mutta voisihan niihin jotain vahviketta keksiä. Täytyypä pohtia tätä tossuasiaa vielä ennen kuin lumet sulaa ja saada Elvin harrastusvarusteet taas ajan tasalle.
Lenkin jälkeen testattiin taas FitDogin Recovery-palautusjuoman maistuvuutta ja sinne upposi. Ja kipon puhtaudesta päätellen oli hyvää!
Ollaan mukana Elvin blogin kanssa FitDogin bloggaushankkeessa tämän kevään 2013 ajan. FitDog on siis suomalainen yritys, joka keskittyy työ- ja urheilukoirien energia- ja palautustuotteiden kehittämiseen. Hankkeessa on tarkoitus testata ja lähettää palautetta sekä nykyisistä että tulevista FitDogin tuotteista.
Elvi avaa kevyellä westieraivolla pakettia...ei saanut kuplamuovi armoa!
Eli käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että saatiin kotiin paketti, jossa oli sekä FitDogin Recovery-palautusjuomajauhetta että Energy-energiajuomajauhetta. Näitä sitten testataan molempien tyttöjen kanssa kevään ajan ja bloggataan siitä, mitä ajatuksia ja ihmetyksiä hankkeen aikana tulee eteen. Itse innostuin heti ajatuksesta, sillä FitDogin kokonaisvaltainen kotimaisuus (suunnittelu, valmistus ja testaus tapahtuvat Suomessa) on puoleensavetävä juttu. Suoraan valmistajalta saa suoraan vastauksen, jos jokin asia ihmetyttää.
Elviira on tietysti tässä blogissa ja taloudessa se päätestaaja, mutta aion tietysti käyttää hyväkseni myös Venlaa ja vanhempieni koiria, Tellervoa ja Hilmaa. Ja heti kun herää tietysti kysymys, saako pennulle antaa näitä tuotteita, niin vastaus on, kyllä saa! Yliannostuksen vaaraa ei ole, joten tuotteita voi ihan hyvin syöttää myös tiineille nartuille ja pennuille. Venlan kanssa molemmat juomat tulevat varmasti käyttöön. Hilman ja Tellen kohdalla ajattelin erityisesti tuota energiajuomajauhetta käyttää nesteytykseen, sillä molemmat ovat varsin nirsoja ja huonoja juomaan.
Heti piti tietysti maistattaa molempia tuotteita. Energiajuomajauheesta kehuivat etukäteen, että se maistuu KAIKILLE, palautusjuomajauhe ei niinkään. No, Elvi veti kyllä lenkin jälkeen palautusjuomaa mielellään, energiajuomakin maistui ihan hyvin. Venla puolestaan ryysti molemmat juomat innosta soikeana, ahne mikä ahne. Tellervolle ja Hilmalle ei palautusjuoma kelvannut, mutta Telle otti oikein ja yllätti, kun uskalsi maistaa energiajuomaa! Parta valkoisena jäi ihmettelemään, että olikohan tämä hyvää vai ei, mutta positiivista jo tuo yrityskin :) Hilmaa pelotti myös tuo energiajuomajauhe, joten sitä täytynee ehkä tarjoilla vielä pariin kertaan toistekin ihan vain totutuksen vuoksi.
Pari huomiota ehdin jo tehdä noiden pienten alkukokeilujen kanssa. Palautusjuomajauheen saa kivasti sekoitettua ihan kipossakin, mutta energiajuomajauhe vaatii kyllä pullosekoituksen (eli vettä ja jauhetta pulloon ja ravistamalla sekaisin). Molemmat neuvotaan sekoittamaan pullossa, mutta jos ei sitä satu mukaan niin huomionarvoisena seikkana tuokin. Ja purkit avatessani huomasin, että palautusjuomajauhetta on samankokoisessa purkissa silmämääräisesti vähemmän, mutta puntarit näyttivät tasan saman verran, joten ei ollut purkissa vajetta, vaan koostumus on vain erilainen.
Kävin pyörähtämässä Lontoossa (ja oli mahtavaa!). Elviira oli tämän ajan Riihimäellä lomahoidossa ja Venla Villähteellä. Molemmat olivat pärjänneet hyvin ja osanneet kuulemma käyttäytyäkin :) Elvi oli aivan unenpöpperössä keskellä yötä lentokentällä vastassa, eikä oikein tiennyt, mihin ollaan menossa ja mistä minä tupsahdin paikalle. Lähti tyytyväisenä kuitenkin kotiinkin vielä Sofian hellästä huomasta ja oli superonnellinen, kun tultiin perille.
Venla tulikin sitten kotiin seuraavana aamuna kotiinkuljetuksella ja ison yllärin kanssa. Ida oli opettanut Venlan antamaan tassua lomareissuni aikana :) Venni oli myös onnesta soikeana, kun pääsi kotiin (ja näki Elvin) ja yrittinkin kaksinkerroin päästä luimistelemaan kaikelle tutulle kotona.
Venla on kasvanut valtavaksi neidiksi, vaikka paino on pysynyt suunnilleen samana (noin kuukausi sitten 3.9kg, tänään 4.2kg). Säkäkorkeus on suunnilleen sama kuin Elvillä eli noin 28cm ja ikää tosiaan nyt 4 kuukautta. Eläinlääkärikin oli rokotusten yhteydessä sitä mieltä, että enemmän se muistuttaa pystykorvaista parsonia kuin westietä, mutta kehui, ettei se kyllä alipainoinenkaan ole, vaikkei ole grammaa ylimääräistäkään. Hyvä näin.
Elviiran kanssa olisi jo kova into päästä kunnolla treenaamaan (agia tai tokoa tai ihan mitä vaan), mutta ei onnistuta pääsemään tällä hetkellä mihinkään ryhmään mukaan. Harmin paikka! Toisaalta taas nyt on hyvää aikaa treenata itsenäisesti ja koittaa saada taas malttia touhuun mukaan. Taidetaan ensi viikolla alkaa taas käymään hallilla ja ihan vaan treenaamassa hallin lähestymistä ja ottaa jotain ihan helppoa temputtelua ja pikkuharkkaa Elville. Saa Venlakin opetella kotona sen aikaa itsekseen olemista. Elviira osaakin jo mukavasti jäädä yksinään, vaikka lähtisinkin Vennin kanssa jonnekin, Venla tahtoo taas aina olla tunkemassa ovesta ulos.
Elvin kanssa ollaan lenkeillä otettu liikkeestä pysähtymistä ja se toimii todella hyvin, jos olen itse takana/vierellä, mutta ei riitä maltti siihen, että kutsuisin Elviä luokse ja pysäyttäisin siitä liikkeestä. Tätä voitaisi ehkä seuraavaksi treenailla hallissakin.
Vähän on alkanut kutkuttamaan ajatus, että vaikkei tuosta Eestä tokokoiraa saakaan, niin jos me kuitenkin käytäisiin siellä ALO-luokassa ja mentäisi niin pitkälle, kunnes se kapulannouto tulee vastaan. Tänä kesänä ehditään varmasti muutakin kuin agia, kun ei sen lajin kanssa uskalla oikeastaan mitään tavoitetta ainakaan tässä vaiheessa laittaa, viime kesänä kun saavutettiin se kolmosiin nousu ja tämä koko talvi on mennyt saikulla.
Venlan kanssa aloitellaan varmasti syksyllä agihommat eli kesällä ehditään treenailemaan vähän muutakin ja tekemään pohjatyötä tuota agityöskentelyä silmällä pitäen.
