maanantai 22. lokakuuta 2012

Fysioterapiaa ja J. Orenius

Oltiin Elviiran kanssa fyssarilla ja vinohan tuo on vieläkin. Jäykkä edestä, muttei missään mahdottomassa jumissa mistään. Selvästi kuitenkin kipuili nyt takapäätään ja häntää tärisytti paikkapaikoin. Kysyinkin vielä erikseen, että pitäisikö tuota jo kiidättää kuvauksiin, johon fyssari sanoi, että ei ole mitään tarvetta, sillä röntgenissä ei tällä hetkellä näkyisi mitään. Jos hommaa ei saada korjattua ja takapään lihaksistoa (syviä lähinnä) vahvistettua, lannerankaan muodostuu spondyloosi ja sittenhän tuon tappajaisen aktiivi(urheilijan) elämä oli sillä taputeltu. Kovasti siis jatketaan työntekoa kuntoutuksen saralla. Ajattelin, että täytyy ottaa tässä jonain päivänä Elvistä jumppavideoita niin pysyy itselläkin sitten jatkossa muistissa mitä pitää tehdä ja miten ollaan tehty. Löydettiin aivan mahtava tapa treenata hidasta kävelyäkin sisällä, pienen pahvilaatikon avustuksella, mutta onpahan pirun vaikeaa Elvin mielestä. Siinäkin huomaa lähes täyden tiedottomuuden takajalkojen olemassaolosta, kun laatikon reunaa vasten yrittää vielä raahata niitä takakinttujaan ja melkein hermostuu, kun joutuu niitä nostelemaan kävelessään laatikon yli ;)

Fysioterapia jatkuu siis samaan malliin edelleen eli hoidetaan tuota ongelmaa (myös laserilla) ja kotona jumppaillaan. Agisaikku jatkuu niin ikään, tosin päästiin eilen Oreniuksen Juhan koulutukseen. Ja olipahan ihanaa mennä Elvin kanssa pitkin rataa. Tehtiin rimattomana tottakai ja namipalkalla (hidastaa sekä aivotoimintaa että vähentää loukkaantumisriskiä jalkapallon sijaan). Palkkaus ei ollut mieleinen tappajalle, mutta söi nyt kun ei kerran muutakaan saanut.

Tässäpä pitkästä aikaa siis vähän rataselostetta. Alun ohjaus niistopersjättönä kakkoselta puomille, heitto nelosen takaakiertoon ja kevyttä ( ;) ) juoksuvauhtia eteenpäin, kevyellä haltuunotolla seiskalle, heitto kasin takaakiertoon (ja voin muuten kertoa, että Elvi irtosi aivan älyttömän kaukaa tuon seiskan jälkeen takaakierrolle ♥), persjättö ja heitto putkeen. Kymppiaidan oikeanpuoleisen siivekkeen kautta kierrätys ja sitten pidinkin liian kiirettä ja huolimattomasti vedin Elvin pois 11-aidan takaakierrolta. Sainkin palautetta siitä, että jos itse liikun eteneepäin, koiranikin liikkuu, eli tuttua juttua, rytmitä oikein! Elvin maltti loppui kepeillä, mutta kun pääsi taas tekemisen makuun, ei niissä mitään ongelmaa ollut. Persjätöllä pimeään putkeen ja kutsumaan Elviä 15-aidan taakse, sieltä pakkovalssilla heitto aidalle ja matka jatkui, persjättö aan jälkeen ja sitten päästiinkin radan vaikeimpaan kohtaan, aidalle 21. Joo, ehkä olisi voinut kuvitella, että joku pyörittely tai muu olisi ollut vaikeaa, mutta ei, hankalinta on aina se, kun Elvin pitäisi kyetä itsenäiseen työskentelyyn. Oma rytmitykseni oli aivan metsässä aidalle 21, mutta kun saatiin se kuntoon, Elvin otti ja kääntyili ennen 21-aitaa jo takaisinpäin. Kunnon saatolla saatiin toki menemään aidalle, mutta kun laitoin sen jälkeen kaasun pohjaan (ohjaus päällä), että ehdin persjättöön putken jälkeen, Ee oli jo perässä, eikä mennyt putkeen. Tehtiin siis palkkailua putkelle namialustalla (ei mitään vetovoimaa sillä tosin, se jalkapallo toimii niin paljon paremmin). Sitten toki lopussa olin jo itse niin poikki etten jaksanut enää ohjata, saati juosta. 20 min reipasta liikettä riitti, onneksi juteltiin välillä agilityn vallitsevista villityksistä maailmalla (tai siis J. jutteli) niin sain itse hengähtää ;)

Oli kyllä kaikkinensa superantoisa koulutus ja sain uutta puhtia jatkaa valitsemallani tiellä ja tavalla Elvin irtoamisharjoitusten kanssa. Kun se kerran on edistynyt jo tähänkin pisteeseen niin miksei voisi edistyä vielä enemmän? Siinäpä se, miksi ei. Ja uusia ajatuksia ja vinkkejä sain ja kehitin tuon koulutuksen aikana omille ryhmäläisilleni talveksi. Yllättävän paljon sitä ehtii pohdiskella samalla, kun juoksee, ohjaa koiraa, kuuntelee kouluttajaa ja yrittää pysyä hengissäkin vielä vajaan puolituntisen aikana. Superihana Elviira oli kyllä ihan kuitti, kun päästiin jäähdyttelyn jälkeen autoon ja kotiin. Henkisesti rankkaa agilitya!


tiistai 16. lokakuuta 2012

Noutajat

Meneväinen elämä jatkuu. Tässä viikon aikana on tullut pyörähdettyä Kotkassa, pk-seudulla ja Turussa Elviiran ja Kiri-lainakoiran kanssa. Jälkimmäinen on siis ollut hoidossa ja agikaverina taas. Elviiralla menee täysin hermo adhd-pikkupaimeneen ja kieltämättä varsinkin lenkillä, kun koirat ovat irti, on itseänikin alkanut jo hieman hermostuttamaan Elvin puolesta. Kiri on kuin unelma hihnan päässä, mutta vapaana huutaa kuin syötävä ja käy jatkuvasti rähisemään ja paimennushaukkumaan Elviiralle, joka tottakai ottaa ihan kaikki pienimmätkin sanomiset vakavissaan ja on kuin tulisilla hiilillä. Ollaan siis tehty vuorottelusysteemiä eli välillä toinen on irti, kun toinen on hihnassa ja sitten taas vaihdetaan. Mitään tappelua ei onneksi ole tullut, Kiri kun väistää, vaikkakin valitellen kohtaloaan samalla kovaan ääneen.

Tänään oli melkein aurinkoistakin yhdessä vaiheessa päivää ja kipaistiin kesän päätyttyä autioituneelle leirintäalueelle heittelemään palloa. Jälleen vuorotteluysteemi käyttöön, sillä Kiri ei ihan tahtonut ymmärtää, että sitä palloa ei välttämättä saa, saati kannata, ottaa Elviiran suusta. Tosin leikki loppui siihen, kun yhtäkkiä pallon lentäessä Elville, selkäni takaa singahtikin göötti-torpedo kaulapanta ja puolen metrin mittainen hihnanjämä kaulassa roikkuen (tosin ihan turhaan, sillä Elvi ehti pallolle ensin). Kamerakin osui mukaan pitkästä aikaa.

Mainitsemisen arvoinen seikka on myös se, että ei oltu suinkaan heittelemässä jalkapalloa, vaan tennispalloa. Elviirasta on tullut melkein noutaja ♥



Ja tietysti on pakko mainostaa, että pääsin itse katselemaan eilen Turun reissulla bichon firsé laumaa... vaikkeivät terrierejä olekaan, ovat otsatukat kyllä mahtavat! Yksi pieni (aikuinen) söpöläinen sinne jäi odottelemaan, josko sille olisi uusi koti tarjolla, ei toki tästä taloudesta, vaan siskoni luota. On kyllä ällöttävä ;)

maanantai 8. lokakuuta 2012

Elämää Sagan jälkeen.

Onko sitä?

Koti on hiljentynyt, sillä Elviira on koirista se, joka viihtyy omissa oloissaan kotona. Saga puolestaan oli aina siinä, vain olemassa, leikkimässä tai tutkimassa, että mitähän me nyt tehdään. Elvi on mykkä, kun taas Saga haukkui ja murisi ihan vain huvikseenkin, jos sattui tylsä tai hiljainen hetki. Lenkit sujuvat vauhdikkaammin, vaikka sielläkin Een leikkihepulit ovat käyneet minimiin seuran puutteesta. Elviiran yksinäisyys näkyy iltaisin myös siinä, että lelu on alkanut taas kulkeutua minun jalkoihini, kun ei ole sitä leikkikaveria, johon voisi purkaa kaiken energiansa. Onneksi nuo koirat viettivät kuitenkin myös aikaa erillään, joten mitään suruoireita Elvi ei ole esittänyt. Välillä se tosin käyttäytyy niin kuin se odottaisi Sagaa, lenkillä, kun mennään tutun mutkan taakse, johon Saga aina jäi pimentoon ja juoksi sitten perästä kovaa vauhtia tai kotona, kun pitää tarkistaa, että onko siellä eteisen naulakossa, takkien suojissa, kenkien päällä ketään mustaa nukkumassa. Ohessa Sagan viimeinen kuva, eläinlääkärille on matkalla yksi riutunut ja väsynyt pieni skotti.

Pieniä iloja ovat olleet muunmuassa lattialle palanneet matot ja järjestyksenvalvojaa vaatineet tehtävät lainakoiran tullessa taloon. Elviiran ollessa sairaslomalla, olen saanut lainakoiraksi agilitykentille aivan ihanan göötin, Kirin, ja viime viikonloppuna startattiinkin ensimmäiset yhteiset kisat Jyväskylässä. Kiri on superkuuliainen ja -ahne pikkupaimen, joka on ehkä tervepäisin koira, jonka olen pitkään aikaan tavannut! Elviira oli heti alkuun sitä mieltä, että Kiri voisi vaikka samantein lähteä kotiin, kun sen meille "hoitoon" hain ja niinhän se sitten koko pitkän viikonlopun ärhenteli ja purisi Kirille. Kisapäivänä Elvi jäi hoitoon ja Kirin kanssa käytiin pyörähtämässä 10 rv:n ja HYL:n verran radoilla. Saatiinpa siis uutta intoa ja lähdetään heti tulevana viikonloppuna uudestaan koettamaan onneamme Kotkaan, siellä en ole vielä koskaan ollutkaan kisaamassa.


Elviira ja Kiri
Elviiran kanssa ollaan edelleen jatkettu fyssarilta saamiamme kuntoutusohjeita, rangan venyttelyä, painonsiirtoja ja lihasjumppaa. Reilun viikon päästä pääsemme näyttämään tuota tapausta taas fyssarille ja kovasti olisi toiveissa, että Elvi saisi aloittaa kevyesti taas agilityn, mutta realistina olen kuitenkin henkisesti varautunut siihen, että sairasloma saattaa kestää jopa loppuvuoteen. Metsälenkkeilyä on myös harrastettu ja oikeastaan Helsingin trimmausreissua lukuunottamatta Elvi on lenkkeillyt koko ajan vapaana, minkä avulla olen siis entisestään edesauttanut sitä, ettei mikään paina mihinkään suuntaan, jolloin liike ja ranka pysyvät mahdollisimman vapaina ja luonnollisina.


tiistai 2. lokakuuta 2012

Ikävä

Skotti pääsi tänään nukkumaan. 

Saga (Pionin Fairytale) 28.12.2010 - 2.10.2012