Vapunaatto

Tyttöjen kanssa käytiin vierailulla Iineksen ja Onnin luona. Pienistä erimielisyyksistä (Elviiran ansiosta) huolimatta pientä leikkiäkin saatiin aikaiseksi ja Saga sai kokea taas lisää sosiaalisia tilanteita. Ja minä sain hyviä munkkeja ja simaa :)

Tässä siis ihana Iines

ja mainio Onni-poitsu.

Tytöt ja Onni juoksemassa

ja meillä kaikilla oli niin mukavaa!! ;)

Elviiran kanssa saatiin taas lisää kesäsuunnitelmia lyötyä lukkoon. Teemme muutaman retken Peetsan ohjaukseen, jos löydettäisi uusia parannuskeinoja agilityongelmiin. Tai lähinnä palkkaus- ja kuumenemisongelmiin. Ensin tosin käymme arvioituttamassa Elviiran ongelmien laajuuden ja hermorakenteen. Ihan mielenkiinnolla odotan noita tunteja!

Sagan kanssa puolestaan on edessä kaikkien jalkojen röntgenit ensi viikolla. Pikkuneiti ontuu satunnaisesti oikeaa etujalkaansa ja haluan saada varmuuden, ettei istuskelu ja lenkillä junnaaminen ole mitään fyysistä. Vaikka Sagakin elää kurissa ja nuhteessa, niin kuin Eekin, en silti uskalla lähteä pakottamaan koiraa, jonka fyysisestä kunnosta en voi olla ihan varma. Jos mitään ei löydy, otetaankin sitten järeimmät aseet käyttöön lenkkeilyn suhteen. Pelkään kyllä todella, että jostain jalasta jotain vikaa löytyy, sillä tuon käytös ei ole mielenosoituksellista ja kun koirasta näkee, että se haluaa mennä, muttei vaan kykene, on jossain oltava joku pielessä.

Agility: Lähetystä ja pujottelua

Käytiin Elvin kanssa itsenäisesti hallilla treenaamassa pujottelun 6. päivä. Laiskuuttani en tosiaan jaksanut/viitsinyt kuvata neljättä ja viidettä päivää ja nythän niille olisi ollut käyttöä! 4. ja 5. päivä menivät samanlevyisellä kujalla ja 6. päivän ensimmäiset neljä vetoa on sillä samaisella leveydellä, suurena erona vain se, että Elvi oikeasti yrittää toteuttaa tuota haluamaani pujottelutekniikkaa ja välillä jopa onnistuu siinä. Kavensin pari senttiä kujaa siis puolessa välissä tämän päivän treeniä. Seuraava treeni olisi sitten vuorossa taas samanlevyisellä kujalla, mutta häiriöesteellä ennen tahi jälkeen. Ja sitten samalla leveydellä ja minun liikkeellä höystettynä.. ja siinähän taas riittääkin työnsarkaa!



Keppitreenin lisäksi harjoiteltiin lähetystä aidalle, putkeen ja keinulle. Huomionarvoista on, että arvon suuri agilitytaiteilija on kelpuuttanut kuivatun silakan treeninamiksi ja suostuu sitä myös hallilla (kahdestaan ollessamme) syömään ja etenee jopa kipolle, jossa sitä on! Keinua arastelee edelleen älyttömästi, varsinkin jos jään kauemmas. Hämmentävää oli myös, että Elviira odotti vapautuskäskyä keinulta. En ole ikinä sitä pysäyttänyt (kontakteille), liekö katsonut liikaa agilityn opetusvideoita ;) Ja putkella riittää töitä. Vaikka kyseessä on suora putki, Elviira ei kestä takaaleikkausta. Eikä kyllä kovin mielellään mene putkeen muutenkaan.



Kyllä se on sanottava, että treenien videointi auttaa kummasti huomaamaan asioita. Elvihän kulkee putkessa korvat käännettyinä taaksepäin, jatkuvasti, kuunnellakseen, missä minä olen ja minne olen menossa. Enpä tätäkään tietäisi, ilman videointia ;)

Mejä-kurssi

KSKK järjesti tänään Mejä:n teorialuennon. Olen koko Elviiran olemassaolon ajan pallotellut ajatusta Mejästä ja nyt sitten päätin ottaa härkää sarvista. Eihän meidän ole pakko aloittaa edes koko Mejää, kunhan menen kuuntelemaan luennon.

Hah!

Kouluttajat/harrastajat/luennoitsijat purkivat koko Mejä-kokeen palasiin, opastivat, kertoivat, selittivät ja vastasivat kysymyksiin. Ja luennon jälkeen oli jäljellä vain yksi ajatus; HALUAN ALOITTAA HETI, KIITOS!!

Ehdottomasti siis Mejästä tulee harrastuskoira-Elviiran (ja miniharrastuskoira-Sagan) vakavasti otettava harrastusmuoto. Mennään kokeisiinkin! Pitäisiköhän se harjoitusjälki ensin tehdä.. tai mennä vielä katsomaan se käytännön harjoitus.. Oli miten oli, tästä (myös) tulee meidän laji :)

Koiranelämää

Ainakin Elviira nauttii koiranelämästään!

Teimme tänään ainoan kesälomaviikkoni kunniaksi lenkin kotikaupunkini toiselle laidalle. Kiipesimme portaita ja tarkoitus oli mennä katselemaan maisemia vuorentorniin, joka oli suureksi harmiksemme ilkivallan vuoksi suljettu. Tyydyimme sitten kävelemään ympäri vuorta tutkiskellen maailmaa.

Tellervo ja Elviira käyttivät myös jokaisen hetken hyväkseen leikkien.

Sitten kohtasimme tilanteen, joka saa vereni kiehahtamaan aina.

Tämä todella kiltti, suurikokoinen (meidän tyttöihin verrattuna) uroskoira ilmestyi yhtäkkiä seuraamme. Omistajia ei näkynyt saati kuulunut missään. Jos oma koirani katoaa näköpiiristä, eikä ilmesty viiden sekunnin kuluessa näkökenttääni, kutsun sitä. Jos mitään ei vieläkään tapahdu, lähden perään ja kutsun kovemmin, kunnes koira löytyy tai palaa luokseni. Mistä minä tiedän, jos se katoaa näkyvistä, onko se lähtenyt jahtiin, onko se tavannut muita ulkoilijoita tai jopa metsänpetoja? Tämän uroksen omistajaa ei näyttänyt kiinnostavan, missä koiransa liikkuu ja sitä en ymmärrä.

Vaadin itse Elviiraa pitämään huolta siitä, missä minä olen ja minne minä menen. Elvi kulkee yleensä edellä ja jos se valitsee risteyksessä väärän polun, ei minun tarvitse kutsua sitä perääni, vaan se huomaa itse valinneensa väärin ja tulee jatkamaan kanssani samaa polkua. Perustottelevaisuutta ja koiran osa.

Tällaisten karkulaisten kanssa minua eniten ärsyttää se, että jos minulla olisikin se iso rottweileruros, jota ulkoiluttaisin hihnassa ja yhtäkkiä jostain pelmahtaisi eteen toinen uroskoira vapaana. Ja vielä vailla omistajaa. Sittenkö vasta tällaisten koirien omistajat heräisivät todellisuuteen, että koiraa on pidettävä silmällä? Harmikseni minulla on vain pienikokoinen vartija, joka käy varmasti varsinkin vieraan ja ison uroskoiran päälle, joka lähestyy minua uhkaavasti.

Eihän se ole kuin "pikkukoira" tai korkeintaan huvittava ilmestys. Minua ei huvita sellainen tilanne ollenkaan, jossa joudun itse pelottamaan vieraan koiran pois ja samalla pitämään Elvin kurissa ja tietoisena siitä, että minä johdan tätä showta. Onneksi tänään oli mukana vieraillekin ystävällinen Hilma, joka toimi oivana stopparina ja sain hoitaa Elviiran rauhassa. Koirani ei ole aggressiivinen, vaan se puolustaa laumaansa tarvittaessa. Ja pienen koiran näkökulmasta tuollaiset tilanteet ovat uhkaavia, oli toinen osapuoli kuinka kiltti tai ymmärtämätön tahansa.

Tuohtumuksestani huolimatta jatkoimme iloisesti lenkkiä, koirat kävivät uimassa ja Elviira treenasi itsenäisesti tasapainoilua.

Pääsiäispäivän epikset

Käytiin Kirsujen möllikisoissa pääsiäispäivän kunniaksi. Osallistuttiin 1-luokan sekä kakkoskolmosten rataan. Harkattiin molemmat, sillä jätettiin kepit kokonaan tekemättä ettei kujakepeillä tehty työ menisi hukkaan.

Ykkösten radalla Ee meni oikeasti tosi hyvin, mitä nyt vauhti oli tahmea, mutta esteiden suoritustehokkuus mainio! Ohjasin huonosti aidan takaakierron (lähti hyvin kiertämään, mutta en vetänyt kunnolla aidan yli hyppyä) ja sitten jää jumittamaan putkelle, koska tietää, että takaaleikkaan ja ei näemmä edelleenkään kestä pikkuneidin pää semmoisia kamaluuksia. Ja kepit tosiaan jätettiin välistä. Muuten meni kyllä hienosti!!



Kakkoskolmosten radalla (video alkaa hieman kesken, alun aidat kuitenkin samanlaiset kuin ykkösten radalla ja menivät ok) jätettiin tosiaan taas kepit välistä. Sitten keinun jälkeen minä jään seikkailemaan jotain omiani, tarkoitus oli siis valssata takaakierrettävän aidan jälkeen. Päädyin siis ohjausvirheen vuoksi väärälle puolelle ja sitten mentiinkin mustan putken väärään päähän. Tällä radalla takaakierrot aidoille menivät nappiin. Lähimpänä kameraa olevaan putkeen ei Elvi koko radalla suostunut suosiolla menemään, vaan louskutti jatkuvasti. Putkitreeniä, putkitreeniä... Ja lopussa tuli melkein kiire valssin kanssa, mutta Elvi pelasti hienosti ;)



+ Vieras keinu meni arkailematta!!
+ Yhtään rimaa ei tiputettu maneesipohjalla
+ Kuuntelu oli melko hyvää

- Sama vanha virsi; kepit, putket ja kartturin liike

Samikset

Lankalauantain agitreenit

Käytiin heti aamusta taas pirteinä hallilla tekemässä Elvin keppitreenien viidennen päivän (jota en neljännen päivän tavoin jaksanut purkittaa). Nyt ollaan siis jo edistytty siihen vaiheeseen, että kujaa on kavennettu Elvin leveyttä aavistuksen kapeammaksi eli mutkitteleva liike on jo mukana. Ja tänään onnistui ensimmäistä kertaa myös lähetys kepeille, ilman palloa odottamassa keppien päässä. Pallo lensi siis heti oikean suorituksen jälkeen palkaksi. Hienoa edistystä siis!!

Otettiin myös eilistä rataa (joka oli Elvillä hyvin muistissa) ja niitä otettiin vähän videollekin. Ensimmäisessä pätkässä tosin Hilma-houdini karkaa aika äkkiä häkistä lähdön jälkeen ja suorittelee melko suvereenisti esteitä. Kaikista paras kohta kuitenkin on lopussa, kun Elvi jumittaa viimeisen putken kanssa ja ääniraidalla minä huudan melko painokkaasti putkea, taustalla tuleva Hilma hakee aa:n alla menevän putken ja lopuksi tottelee aita-käskyjäni ja pomppii loppuun. Aivan mainio Hilmalainen kyllä! Ja Elvikin meni hyvin, mitä nyt 7. putken jälkeen mutka menee pitkäksi ja otetaan kasihyppy uudelleen ja tosiaan tuon viimeisen putken änkyröinti.



Toisella videolla sitten sama rata eri kuvakulmasta. Elvi arastelee hurjasti keinua ja lukitsee aa:n aidan sijaan mun jalkojeni perusteella. Muuten ok rata. Opin myös tämänaamuisessa harjoituksessa sen, että minun olisi ohjatessa käytettävä huomattavasti enemmän koko kroppaa hyväkseni, eikä vain huitoa käsillä edestakaisin. Tai siis olenhan minä sen tiennyt ja oppinut aikaisemmin, mutta nyt vasta sisäistin asian. Ja miksi näin? Eilinen epäonnistunut 11. aidan takaakierto meni tänään nappiin joka kerta!



Elviira pääsi tänään myös luimistelemaan puolivuotiaalle Elsa-tyttöselle, joka vieraili luonamme äitinsä, minun hyvän ystäväni, kanssa. En voi kyllä lakata hämmästelemästä tuon suvaitsevaisuutta, Ee nimittäin sietää kaikki kosketukset ja lääppimiset mukisematta. Sagakin haisteli Elsaa nätisti, mutta eihän siinä mitään hauskaa ollut, kun ei ollut lupa käyttää hampaita! Välinpitämättömyys koiralla tiettyjä asioita kohtaan on mielestäni vain hyve. Ihanat tervepäiset terrieritytöt!

Pitkäperjantain agitreenit

Pakko kyllä tämä treenipostaus omistaa ihan alkuunsa huippuhyvälle kouluttajalle, jonka opissa on onni olla Elviiran kanssa. Sopivassa suhteessa kuria ja huumoria kouluttajan puolelta saavat oman treenimotivaationi ainakin nousemaan huimasti siihen nähden, että kouluttaja olisi liian lepsu tai ei saisi muuten sanottua mitään rakentavaa. Elviiran kanssa treenatessa on vaarana, että Een "verenmakusuussa"-meininki tarttuu myös minuun ja sitten ei enää kenelläkään ole kivaa. Siihen siis tarvitaan kouluttajan huumoria. Toisekseen Elvi vaatii tarkkaa ohjausta ja itselläni on heikko keskittymiskyky (plus että olen hieman laiska ohjaajana). Siihen siis tarvitaan kuria. Tarvitsen jonkun piskaamaan ja välillä myös nauramaan kentän laidalle. Iso kiitos siis Tanjalle, joka on jaksanut katsella ja opettaa meitä molempia!

Alla suurinpiirtein vähän sinnepäin ratapiirros, ei mittasuhteissa ja pakko myöntää, että en muista enää, oliko 13. ja 15. sama aita vai oliko radalla kaksi vieretysten, mutta hyvältä näyttää näinkin.

Alku otettiin pakkovalssilla kakkosaidalle, mikä saatiin Elvin kanssa toimimaan ihan hyvin. Ee yritti myös kolmosputkella valittaa putkiongelmastaan, mutta hyvin siitäkin päästiin yli. Putken jälkeen persjättö ja aitojen ohjaus oikealta puolelta. 6. putkelle jälleen pakkovalssi ja hämmästyttävää kyllä, Elviira saatiin menemään putkeen. Kun toistettiin alkupätkää radasta muutamaan kertaan, ohjaajan kuvakulmasta näytti, niin kuin Elvi olisi jo alkanut hakemaankin kyseistä putkenpäätä. Vau. 7. esteenä oli oikeasti kepit, mutta Elvi sai erivapauden, kun kepit on työn alla kujakepeillä, joten otimme Elvin epälempparin, putken, siihen tilalle. Valssilla/persjätöllä 8. aidalle, rengas ja jälleen Elvi eteni suoraan kymppiputkelle! Sitten tuli se paikka, jossa itse mokailin huonolla ohjauksella ja Elvi meni moneen kertaan aidan väärältä puolelta. Keinulla on edelleen henkisiä ongelmia ja Elvi varoo paljon, mutta suostui suostuttelemalla suorittamaan sen kuitenkin. Valssi keinun jälkeen ja kummallinen pyöriminen niin, että aidalle 14. ohjasin oikealta puolelta. Aa:n jälkeen valssi jälleen ja ohjaus oikealta puolelta kierrättäen 18. aidan siivekkeen ympäri putkeen ja maaliin.

+ Elviiran aivot olivat mukana ainakin jonkin aikaa radalla
+ Ee haki joitain esteitä (jopa putkia!!!)
+ Opin taas jotain uutta omasta kropanhallinnasta

- Epävarmoja esteitä on edelleen radalla (kepit, keinu, rengas, putket)
- Toimimatonta ohjausta paikkapaikoin

Pääasiassa kuitenkin meni hyvin ja molemmat kotiuduimme treeneistä väsyneinä!

Kevättrimmi

Ihanaa, että aurinko paistaa ja pääsee jälleen trimmaamaan koiria ulos! Ee tuli trimmattua kauttaaltaan, johan neiti olikin päässyt kuntoon.. Mutta nyt on taas ehkä hieman westien näköinen typykkä nurkissa pyörimässä. Elvin rintakehässä alkaa myös olemaan kerrostumia, sillä neiti ei enää kaljuunnu trimmin jälkeen. Jee! Vaikka olen suurelta gurulta saanutkin oppia westien trimmausta, Elvillä on sitkeä raita kyljessä, jota saan kyllä häivytettyä mestarin opeilla, mutta pois sitä en saa millään. Raidalla siis tarkoitan pitkän ja puolipitkän/lyhyen karvan välistä rajamaastoa. Saksiin ei koskettu tänään, joten viimeistely säästetään vaikka pääsiäispyhille.

Sagan kanssa vielä opetellaan ylipäätään trimmattavana olemista ja elämistä. Kylkiä trimmattiin taas urakalla ja muuten vain kammattiin rankalla kädellä kuollutta tukkaa pois. Yhtä karvaiselta tuo kyllä trimmin jälkeenkin näytti, vaikka todisteena pidin kädessä kahta nyrkillistä mustia hahtuvia. Kovasti tekisi mieli skotinkin oikeaoppista trimmausta (linjoja ja muotoilua siis) opiskelemaan, mutta jotenkin minusta tuntuu, että aikuisen, paikallaan pysyvän ja vähemmän hampaita käyttävän skotin trimmausopiskelu voisi olla helpompaa. Sagan muotoilutrimmaus tulee siis varmasti jossain vaiheessa eteen, mutta odotellaan järjen kasvamista ensin rauhassa.

Elvi ja Ässä poseeraavat kuvissa heräteostoksen kanssa, halpakaupan vitosen maksanut kippoteline. Kaikkea sitä! Mutta onhan se hieno ;)

Naksutinkoulutusta ja sadepäivän kirjallisuutta

Elviiran tullessa taloon pari vuotta takaperin, en edes harkinnut naksutinkoulutusta. En ollut edes koskaan tutustunut aiheeseen sen syvemmin, kunhan tiesin, että on ihmisiä, jotka käyttävät naksutinta ja sen avulla palkkaavat koiraansa. Toisaalta taas tiedostamattahan olen käyttänyt karkeaa ja epätäydellistä muotoa naksutinkoulutuksesta aina. Elvi on palkattu "jes"-sanan jälkeen, joten meillä tuo "jes" on siis toiminut naksuna.

Nyt sitten Sagan aikana olen innostunut naksuttamisesta. Luin Morten Egtvedtin Naksutinkoulutusta koirallesi -kirjan ja kuten arvata saattaa, innostuin entisestään ja tänäkin päivänä meillä on Sagalla ihan vakituisessa käytössä naksutin. Elviiran kanssa ollaan niin ikään treenattu naksutinkoulutuksen alkeita, mutta aikaisemmasta koulutuksesta ja Elviiran luonteesta johtuen koulutus etenee huomattavasti hitaammin kuin pikku-Ässällä.

Miksi Een kanssa sitten väkisin treenataan naksulla? Kaikki on samaa suurta suunnitelmaa muovata Elvistä itsenäisempää ja irtoavampaa koiraa. Tämä, kuten kaikki muukin suunnittelu ja suunnitelmallisuus näiden koirien elämässä, on pitkällinen projekti, jonka aikataulu muokkautuu täysin tyttöjen kykyjen ja edistymisen mukaan. Yhteistä harrastamista ja elämäähän tämä kaikki on!

Naksutinkoulutuksessa olemme siinä pisteessä, että Elviiralle alkaa pikkuhiljaa yhdistymään ääni palkkaan. Saga puolestaan opettelee vihjesanoja tuttuihin toimintoihin ja temppuihin sekä uusia juttuja, kuten kosketusalustaa. Vanhempieni tiibetinterrieri-Tellervo (6kk) pääsi myös treenaamaan naksutinkoulutusta, mutta totesin olevani väärä ihminen Tellervon kanssa toimimiseen, sillä koiran luontainen hermorakenne ei kohtaa omani kanssa :D

Samalla kun löysin tuon naksutinkoulutuskirjan kirjastosta, lainasin ties monennenko kerran mielestäni varsin hyviä huomioita sisältävän Peetsan Koirankorjauskirjan ja Saarelaisen/Valliuksen Koiran lihashuolto-kirjasen. Vaikka netti onkin tänä päivänä pullollaan informaatiota, välillä on hauska tarttua vanhanaikaisesti kovakantiseen kirjaan ja uppoutua sohvan nurkkaan. Vaikka minulla on varsin selvät sävelet omien koirieni koulutuksen ja yhteiselon kanssa, on viihdyttävää ja opettavaista lukea muiden mielipiteistä ja metodeista.

Saga 4 kuukautta

Tämä päivä alkoi iloisesti skotinpoikasen kanssa, joka pyysi ulos ja kävelikin omasta ovesta rappuun, portaat alas ja ulko-ovesta pihalle (toisen kerran elämässään!!). Päivällä sama juttu toistui uudestaan ja olin aivan hämmentyneen onnellinen. Ehkä vihjailut ja valitukset tuon ulkoilmainhosta ovatkin tuottaneet tulosta ja Sagakin alkaa normalisoitua!

Sitten se tapahtui.

Olimme päiväkävelyllä kävelleet ulko-ovelta ehkä parinkymmenen metrin matkan, kun Saga alkoi pyörimään (=kävelemään pientä ympyrää). Sitten Ässä hoippui eteenpäin, nosteli ikään kuin kipeänä toista takajalkaa ja kiirehdin katsomaan, mikä siihen on käynyt, jolloin Ässä hoippui taas eteenpäin ja vaihtoi ilmassa pidettävää "kipeää" takajalkaa. Ei siellä tassuissa mitään ollutkaan, vaan tämä oli jotain muuta. Pidin Sagasta kiinni hetken ja sitten kaikki normalisoitui. Pikkuneiti lähti innoissaan juoksemaan edellä menevän Elviiran perään ja oli aivan oma itsensä. Kuten itsekin ajattelin, eläinlääkäri oli samaa mieltä, ettei ole mitään järkeä yhden "kohtauksen" perusteella lähteä asiaa tutkimaan, nyt vain pidetään silmät auki, tuleeko jatkoa. Eläinlääkäri sanoi, että kyseessähän voisi olla mikä tahansa hermopinteestä epilepsiaan. Ei siis syytä huoleen, olettaen, että tämä jäi ainokaiseksi. Mutta olipa kyllä hihnan toisessa päässä avuton olo!

Lenkillä

Lenkkeily on jokapäiväistä arkea niin Een kuin Ässänkin elämässä. On aamulenkkiä, päivälenkkiä, iltapäivälenkkiä ja iltalenkkiä. Sekä tietenkin sisäsiisteyskoulutuksessa olevalla noin kaksi miljoonaa ulkoilua näiden välillä (ja kaikesta huolimatta pesen myös lattioita päivittäin). Kaikista eniten tykkään itse lenkkeillä niin, että tytöt ovat vapaina ja yleensä suuntaammekin metsiin vaeltelemaan. Tänään pääsimme ensimmäistä kertaa rämpimään lumettomaan umpimetsään tämän kevään aikana. Vaikkei Saga olekaan mikään kävelijäluonne, umpimetsäkin houkutteli kirmaamaan ja sitten pikkuneiti jatkoi kävelyä aina polkua ja tietä pitkin kotiin asti. Kyllä siitäkin siis vielä koira tehdään!

Elvin kanssa käytiin taas aamusella hallilla kujakeppejä moikkaamassa ja kerrattiin eilen ja toissapäivänä opittua. Kuten olenkin jo maininnut Elvillä on huonompi puoli pujottelussa ja sitä yritettiin hioa tänään parempaan kuntoon, vaikka koosteella näkyykin klassinen "yritän ohjata väärältä puolelta"-hetki. Elvin ratkaisu epäselviin tilanteisiin kun on tuo pyöriminen. Ja lopussa Elvi jäätyi jo niin pahasti, että päätimme lopettaa tältä päivältä. Mutta kyllä noissa yrityksissä näkyy niin selvästi se, että Elviira on jumalattoman kiinni minussa ja häiriintyy läsnäolostani. Viimeisellä sadasosasekunnilla siirtää katseensa minusta palloon ja lähtee etenemään. Aidankin jälkeen katsoo vielä minuun, vaikka treenattiin suorassa linjassa olevaa aitaa ja keppejä. Mutta eipä Elviä olekaan muuta kuin vedätetty, miten se siis voisikaan osata itse hakea yhtään mitään edestään?

Matkalla

Tytöt saivat jälleen maistaa pitkänmatkan automatkailua. Aamulla lähdettiin Tampereelle, jossa tyttöset odottivat keikan ajan autossa kiltisti ja sieltä sitten jatkoimme matkaa Sagan kasvattajan luo pentutapaamiseen. Pentutapaamisessa olivat paikalla sisarukset Titta ja Esko. Saga vaikutti ehdottomasti pentumaisimmalta ja oli muutenkin monin tavoin omanlaisensa. Yhtä pitkä kuin leveä ainakin verrattuna solakammilta vaikuttaviin sisaruksiin ja aavistuksen karvaisempi ;) Mari-kasvattaja ystävällisesti trimmasi Sagaa, vaikka jostain sitä kylkikarvaa taisi riittää kotiinkin trimmattavaksi... Elviirakin oli rähisemässä ja yleisenä järjestyksenvalvojana menossa mukana.

Hauskaa oli kyllä kaikenkaikkiaan, harmitti vain, että oltiin Tampereen reissun vuoksi paljon myöhemmin paikalla pentumiitissä, olisi ollut mukava tutustua paremmin Eskonkin omistajiin. Mutta kovasti oli puhetta jatkosta tämänkaltaisille tapaamisille ja hyvä niin!

Matkalla pysähdyimme lempparilevähdyspaikalla, Pirkanhovissa.

Ennen päivän reissuannosta kävimme myös hallilla treenaamassa Elvin kujakeppejä. Tänään tarkoituksena oli edelleen saada Elvi menemään rautojen yli leveää kujaa vauhdilla pallon luokse, vaikeusasteena minun liike (vähäinen, mutta melkein liian vaikuttava silti) ja keppejä edeltävä aita. Saga ei toiminut häiriötekijänä, vaikka mukana hyppelikin. Elvi häiriintyy ennemmin minun liikkeestäni kuin mistään muusta, vaikka tulilinjalla oleva Saga ei välillä avuksi ollutkaan... Mutta hyvin meni, vaikka selvästi toinen puoli on edelleen huonompi!

Pujottelu alkaa uudelleen

Eilisen agilitytreenin innoittamana päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja aloittaa keppien opettamisen uudelleen. Elvihän opetteli alkuunsa keppejä ohjureilla, sitten joutui siirtymään suoraan normaaliin pujotteluun ja sitten ollaankin tehty jos jonkinnäköistä viritelmää. Eli en ole treenauttanut Elviä missään vaiheessa määrätietoisesti yhdellä tavalla keppivarmaksi. Muutos alkoi tänään, kun otimme härkää sarvista ja lähdimme hallille aamutuimaan treenaamaan.

Elvi on niin kiinni minun ohjauksessani, että jos näytän kädellä eli ohjaan -> Elvi jää tuijottamaan kättäni ja räyhäämään. Tämä on siis toinen asia, johon paneudutaan samalla kun näitä keppejä opetellaan. Tavoitteena saada Elvi tuijottamaan eteenpäin ja jossain vaiheessa myös niin, että itse pystyn sijoittumaan minne tahansa ja jopa liikkumaan minne tahansa. Mutta ne on niitä pitkän tähtäimen tavoitteita, tänään tarkoitus oli saada Elvi juoksemaan kujaa (välirautojen yli) päämääränään pallo. Toimii! :)



Hauskin huomio on ehkä kuitenkin, että Elvi on mitä mainioin tokokoira agikentällä, katsekontakti ei katkea sekunniksikaan :D

Elviira 2 vuotta!

Olin mahdottoman söpö nappisilmä

rakastin nakerrella tossuja

ja kenkiä.

Olin myös hurja peto

ja olen edelleen

sekä vahtikoira syntymästä lähtien!

Rakastin paljon ihanaa Hilmaa.

Joskus saatoin myös eksyä väärille teille,

enkä varmasti ole sylikoira!

En ole koskaan ollut sohvaperuna,

mutta välillä on ollut pakko myös lepäillä,

että on jaksanut taas mennä.

Olen suuri eränkävijä,

vesipeto

ja agilityhullu!

Vaikka elämässä on ollut välillä vaikeaa

tai nöyryyttävää,

kaikesta on kuitenkin selvitty ystävien ja kasvavan perheen kanssa.

Vaikka minulla onkin omat omituisuuteni,

tiedän, että olen maailman paras ystävä. Nyt ja aina.

Paljon onnea tärkeimmälle Elviiralleni <3