Lenkillä

Lenkkeily on jokapäiväistä arkea niin Een kuin Ässänkin elämässä. On aamulenkkiä, päivälenkkiä, iltapäivälenkkiä ja iltalenkkiä. Sekä tietenkin sisäsiisteyskoulutuksessa olevalla noin kaksi miljoonaa ulkoilua näiden välillä (ja kaikesta huolimatta pesen myös lattioita päivittäin). Kaikista eniten tykkään itse lenkkeillä niin, että tytöt ovat vapaina ja yleensä suuntaammekin metsiin vaeltelemaan. Tänään pääsimme ensimmäistä kertaa rämpimään lumettomaan umpimetsään tämän kevään aikana. Vaikkei Saga olekaan mikään kävelijäluonne, umpimetsäkin houkutteli kirmaamaan ja sitten pikkuneiti jatkoi kävelyä aina polkua ja tietä pitkin kotiin asti. Kyllä siitäkin siis vielä koira tehdään!

Elvin kanssa käytiin taas aamusella hallilla kujakeppejä moikkaamassa ja kerrattiin eilen ja toissapäivänä opittua. Kuten olenkin jo maininnut Elvillä on huonompi puoli pujottelussa ja sitä yritettiin hioa tänään parempaan kuntoon, vaikka koosteella näkyykin klassinen "yritän ohjata väärältä puolelta"-hetki. Elvin ratkaisu epäselviin tilanteisiin kun on tuo pyöriminen. Ja lopussa Elvi jäätyi jo niin pahasti, että päätimme lopettaa tältä päivältä. Mutta kyllä noissa yrityksissä näkyy niin selvästi se, että Elviira on jumalattoman kiinni minussa ja häiriintyy läsnäolostani. Viimeisellä sadasosasekunnilla siirtää katseensa minusta palloon ja lähtee etenemään. Aidankin jälkeen katsoo vielä minuun, vaikka treenattiin suorassa linjassa olevaa aitaa ja keppejä. Mutta eipä Elviä olekaan muuta kuin vedätetty, miten se siis voisikaan osata itse hakea yhtään mitään edestään?