Eikä voi olla totta. Kun näytän koiran puoleisella kädellä koiralle estettä ja sanon aita niin se juoksee takaakiertämään aidan.............
Meillä on siis ihan pikkuisen lieviä ongelmia tuon takaakiertoinnokkuuden kanssa, kuten tänään viikkotreeneissä taas huomattiin. Nyt täytyy ehdottomasti palkata vaan suoraan hypätyistä aidoista eikä oikeastaan järin paljon edes tehdä takaakiertoja. Mutta se on kyllä kumma, miten takaakierroista onkin tullut Elvin lempparieste agissa. Voittaa jopa kontaktiesteet! Mutta tänään oli kyllä muutenkin ihmeellistä säheltämistä koko touhu. Puomin alakontaktilta hyppäsi, alussa tottakai varasti, kävin palauttamassa paikalleen ja sitten odotti (mutta että se pitää aina testata se ensimmäinen varastaminen!) ja pöydästä Elvi ei ole koskaan kuullutkaan.
Onneksi huomenna mennään taas kahdestaan hallille niin saa rauhassa ja ajatuksella (kun ei viikkotreenien aikataulu ja seuraava ryhmä hengitä niskaan) treenata ja hioa. Katsotaan saadaanko videopätkääkin, jos treenikaveri Viivi innostuisi vaikka kuvaamaan :)
Rontixilla on haasteratakilpailu käynnissä ja vaikka emme Elvin kanssa tuota haasterataa saa ikimaailmassa suoritettua, haluan todellakin mielenkiinnosta kokeilla itsenäisyystreeniä ja kaukoja Elvin kanssa ottamalla pätkiä tuosta radasta. Ne on ihan toista kuin mitä ollaan koskaan tehty, joten siinäkin mielessä molemmat voisimme oppia jotain uutta. Ja saisimme jotain muuta ajateltavaa kuin ainaiset ihmeellisyysongelmat.
Ja huomenna Sagakin pääsee opettelemaan agilitya, nyt jo melkein sujuvan putken oheen otetaankin opetteluun pussi :) Palkkana ensimmäistä kertaa muuta kuin omat ruokanappulat, raejuustoa, NAM!
maanantai 31. lokakuuta 2011
lauantai 29. lokakuuta 2011
torstai 27. lokakuuta 2011
Yöepikset Liedossa!
ATT järjesti epikset tänään Liedossa ja osuvasti satuttiin olemaan tyttöjen kanssa Turun reissulla, epiksiin siis! Tellervon kanssa olin mölliluokassa ja kyllä täytyy ihan superylpeä olla, että tuo pystyi ylipäätään jotain tekemään, historiaan kuuluu karkailua ja panikointia. Telle sai hylätyn, koska ei osaa pussia vielä, niin jätettiin se väliin.
Elvin startti olikin sitten vähän pidemmän odottelun päässä, oltiin paikalla puoli kuudesta ja Een vuoro tuli vihdoin hieman kymmenen jälkeen, yömyöhään siis! Ee kun ei muutenkaan ole hyvä odottelussa, olin vakuuttunut, että sieltä tulee taas yksi raivokas westieneiti estradille ja oikeassa olin.
Lähdettiin suosiosta samaan aikaan liikkeelle ja kaikki menikin hienosti, siis yllättävän hienosti siihen nähden, että Ee oli oikeasti odottanut jumalattoman monta tuntia vuoroaan. Sanoin jo ennen rataa, että en tule saamaan Elviä onnistuneesti välistävetoon 13 ja 14 aitojen välillä ja näinhän siinä kävi eli Eevi teki takaakierron neljälletoista, 14 aidan jälkeen Ee otti vielä 16 aidan ennen putkeen menoa ja sitten juostiinkin loppuun ja jätettiin homma siihen. Kuten sanoin kentän laidalla olleille tutuillekin, ei Elvi ole ennen ollut tuollainen, että se ei tulis ohjaukseen ilman mitään ihmevaroituksia tai että se lukitsis itse esteitä. Näin sitä vaan täytyy myöntää itselleen, että semmoiseksi tuo on mennyt ja nyt mun olis vaan opittava ohjaamaan sitä... helpommin sanottu kuin tehty!
Treenattavaa siis riittää, mutta on tuo kyllä muru. Pirun vihainen, ärisevä, puriseva, pieni ja pippurinen agilitywestie ♥
Elvin startti olikin sitten vähän pidemmän odottelun päässä, oltiin paikalla puoli kuudesta ja Een vuoro tuli vihdoin hieman kymmenen jälkeen, yömyöhään siis! Ee kun ei muutenkaan ole hyvä odottelussa, olin vakuuttunut, että sieltä tulee taas yksi raivokas westieneiti estradille ja oikeassa olin.
 |
| Avoimen luokan rata noin suunnilleen (ei kyllä ollut oikeasti noin ahdas ja muutenkin välit vähän heittää, mutta saatte ainakin jonninmoisen käsityksen asiasta) |
Lähdettiin suosiosta samaan aikaan liikkeelle ja kaikki menikin hienosti, siis yllättävän hienosti siihen nähden, että Ee oli oikeasti odottanut jumalattoman monta tuntia vuoroaan. Sanoin jo ennen rataa, että en tule saamaan Elviä onnistuneesti välistävetoon 13 ja 14 aitojen välillä ja näinhän siinä kävi eli Eevi teki takaakierron neljälletoista, 14 aidan jälkeen Ee otti vielä 16 aidan ennen putkeen menoa ja sitten juostiinkin loppuun ja jätettiin homma siihen. Kuten sanoin kentän laidalla olleille tutuillekin, ei Elvi ole ennen ollut tuollainen, että se ei tulis ohjaukseen ilman mitään ihmevaroituksia tai että se lukitsis itse esteitä. Näin sitä vaan täytyy myöntää itselleen, että semmoiseksi tuo on mennyt ja nyt mun olis vaan opittava ohjaamaan sitä... helpommin sanottu kuin tehty!
Treenattavaa siis riittää, mutta on tuo kyllä muru. Pirun vihainen, ärisevä, puriseva, pieni ja pippurinen agilitywestie ♥
keskiviikko 26. lokakuuta 2011
Syysloma
Ollaan oltu tyttöjen kanssa vanhempieni luona viime viikonlopusta saakka. Itse olen tehnyt remonttihommia ja muutenkin puuhaillut paljon muita töitä, enkä ole niinkään ehtinyt olla tyttöjen kanssa. Neidit ovat nauttineet siitä, että koko ajan joku on kotona ja koko lauma on koossa. Tellervoa on viihdytetty ja kiusattu terrierivoimin, eikä Hilmakaan ole täysin säästynyt leikkitappeluilta.
Eilen tälle työntouhulle tuli kuitenkin stoppi, kun lähdettiin JATpailuihin eli Jyväskylän agilityurheilijoiden epävirallisiin agikisoihin Jyväskylään. Tellervo osallistui mölliradalle, Hilma ja Elvi kummatkin ykkösten ja konkareiden radalle. Elvi tuli ykkösten radalla toiseksi ja Hilma neljänneksi, mutta koska Elviä kakkosluokkalaisena ei palkittu ykkösten radalla, Hilma nousi kolmanneksi ja sai palkinnoksi koirannamia ja suklaata :) Konkareiden rata oli niin jumalattoman älytön, että kummallakaan ei ollut mitään mahdollisuuksiakaan selvitä siitä hengissä eli HYL molemmille.
Konkareiden radalta sain myös monia treeniaiheita Elville jahka päästään takaisin arkeen kiinni. Lähdössä varastaminen on muodostunut suureksi ongelmaksi kisatilanteessa, pakko keksiä tähänkin rutiini. Haltuunottoja selkeissä etenemispaikoissa täytyy niin ikään treenata, Evi on alkanut etenemään! Ja takaakierrolle on tehtävä jotain, pakko palkata suorista hypyistä enemmän tmv. koska tuo alkaa hakemaan ihan kaikki hypyt takaakiertona, jos näyttää vähänkin siltä, että se voisi olla takaakierrettävä aita. Puomin alakontakti käännöksineen meni uskomattoman hyvin kisatilanteessa, vaikken pidä sitä vieläkään satavarmana, mutta selkeästi siis lähestytään oikeaa suuntaa. Ja muurin palikat..... tarvitseekohan niistä edes sanoa mitään.
Sanottakoon näin, että meillä oli ongelmia myös episten ykkösten radalla, mutta silti siellä tuntui siltä, että ollaan oman tasoisella radalla. Kakkoskolmosille suunnattu konkareiden rata oli aaaaivan liian vaikea. Saataiskohan me millään mennä takaisin ykkösiin kisaamaan?
Huomenna Turkuun ja ATT:n epiksiin illalla ja viikonloppuna päästään vihdoinkin patikkaretkelle viettämään laatuaikaa koiruuksien kanssa :)
Eilen tälle työntouhulle tuli kuitenkin stoppi, kun lähdettiin JATpailuihin eli Jyväskylän agilityurheilijoiden epävirallisiin agikisoihin Jyväskylään. Tellervo osallistui mölliradalle, Hilma ja Elvi kummatkin ykkösten ja konkareiden radalle. Elvi tuli ykkösten radalla toiseksi ja Hilma neljänneksi, mutta koska Elviä kakkosluokkalaisena ei palkittu ykkösten radalla, Hilma nousi kolmanneksi ja sai palkinnoksi koirannamia ja suklaata :) Konkareiden rata oli niin jumalattoman älytön, että kummallakaan ei ollut mitään mahdollisuuksiakaan selvitä siitä hengissä eli HYL molemmille.
Konkareiden radalta sain myös monia treeniaiheita Elville jahka päästään takaisin arkeen kiinni. Lähdössä varastaminen on muodostunut suureksi ongelmaksi kisatilanteessa, pakko keksiä tähänkin rutiini. Haltuunottoja selkeissä etenemispaikoissa täytyy niin ikään treenata, Evi on alkanut etenemään! Ja takaakierrolle on tehtävä jotain, pakko palkata suorista hypyistä enemmän tmv. koska tuo alkaa hakemaan ihan kaikki hypyt takaakiertona, jos näyttää vähänkin siltä, että se voisi olla takaakierrettävä aita. Puomin alakontakti käännöksineen meni uskomattoman hyvin kisatilanteessa, vaikken pidä sitä vieläkään satavarmana, mutta selkeästi siis lähestytään oikeaa suuntaa. Ja muurin palikat..... tarvitseekohan niistä edes sanoa mitään.
Sanottakoon näin, että meillä oli ongelmia myös episten ykkösten radalla, mutta silti siellä tuntui siltä, että ollaan oman tasoisella radalla. Kakkoskolmosille suunnattu konkareiden rata oli aaaaivan liian vaikea. Saataiskohan me millään mennä takaisin ykkösiin kisaamaan?
Huomenna Turkuun ja ATT:n epiksiin illalla ja viikonloppuna päästään vihdoinkin patikkaretkelle viettämään laatuaikaa koiruuksien kanssa :)
torstai 20. lokakuuta 2011
Hallilla
Treenattiin tänään Evin kanssa hallilla juoksukontaktien käännöksiä kartioiden avustuksella. Eli haluan vain vahvistaa Elville sitä, että vaikka alakontaktin jälkeen tulee tiukka mutka, on se silti juostava alas asti ja vasta sitten käännyttävä. Eipä tässä mitään, hienosti kyllä sujuu, kunhan vaan jatketaan treenaamista.
Toisena otettiin sitten vaikeita keppikulmia, jotka eivät nyt sitten kuitenkaan olleet vaikeita. Jostain syystä olen saanut päähäni, ettei Evi hoksaa hakea keppejä oikein, mutta olinpa tässäkin väärässä. No, keppejä ei voida koskaan treenata liikaa, joten ei mennyt hukkaan treenaus.
Kova hinku olisi päästä jo kisaamaan, mutta jostain syystä kakkosen kisoja on hirvittävän vähän inhimillisten välimatkojen päässä niin, ettei minulla olisi samalle päivälle jo tuhottoman paljon muuta ohjelmaa suunniteltuna. Ehkä kisoistakin sitten nauttii eri tavalla, kun pääsee pitkän ajan jälkeen ja vielä aloittamaan uransa kakkosissa!
Ensi viikon vietämme syyslomaa vanhempieni luona Hilman ja Tellervon viihdykkeenä ja suunnitelmissa on ainakin patikkaretki Leivonmäelle. Katsotaan nyt miltä tilanne näyttää, mutta tarkoitus olisi patikoida noin kymmenen kilometrin lenkki ja ottaa myös Saga mukaan. Reppuun jätetään sen verran tilaa, että jos neiti ei jaksakaan kävellä, voidaan kantaa sitten plikka kotiin. Toisena matkakohteena syyslomalle on suunnitelmissa Turku, josko pääsisin Elvin ja Tellervon kanssa käymään epiksissäkin sillä reissulla.
Katsotaan minkä verran ehdin päivittää Een ja Ässän lomakuulumisia, mutta ainakin sitten loman päätteeksi on luvassa runsaasti tekstiä ja kuvatodistusaineistoa. Hyviä syyskelejä kaikille blogin lukijoille! :)
Toisena otettiin sitten vaikeita keppikulmia, jotka eivät nyt sitten kuitenkaan olleet vaikeita. Jostain syystä olen saanut päähäni, ettei Evi hoksaa hakea keppejä oikein, mutta olinpa tässäkin väärässä. No, keppejä ei voida koskaan treenata liikaa, joten ei mennyt hukkaan treenaus.
Kova hinku olisi päästä jo kisaamaan, mutta jostain syystä kakkosen kisoja on hirvittävän vähän inhimillisten välimatkojen päässä niin, ettei minulla olisi samalle päivälle jo tuhottoman paljon muuta ohjelmaa suunniteltuna. Ehkä kisoistakin sitten nauttii eri tavalla, kun pääsee pitkän ajan jälkeen ja vielä aloittamaan uransa kakkosissa!
Ensi viikon vietämme syyslomaa vanhempieni luona Hilman ja Tellervon viihdykkeenä ja suunnitelmissa on ainakin patikkaretki Leivonmäelle. Katsotaan nyt miltä tilanne näyttää, mutta tarkoitus olisi patikoida noin kymmenen kilometrin lenkki ja ottaa myös Saga mukaan. Reppuun jätetään sen verran tilaa, että jos neiti ei jaksakaan kävellä, voidaan kantaa sitten plikka kotiin. Toisena matkakohteena syyslomalle on suunnitelmissa Turku, josko pääsisin Elvin ja Tellervon kanssa käymään epiksissäkin sillä reissulla.
Katsotaan minkä verran ehdin päivittää Een ja Ässän lomakuulumisia, mutta ainakin sitten loman päätteeksi on luvassa runsaasti tekstiä ja kuvatodistusaineistoa. Hyviä syyskelejä kaikille blogin lukijoille! :)
keskiviikko 19. lokakuuta 2011
maanantai 17. lokakuuta 2011
Ihmettelyä
Tänään oli taas viikkotreenit agilityn parissa. Jotenkin hassua, että treenit ovat muuttaneet reilun vuoden agilityharrastamisen jälkeen Elvin kanssa merkityksensä. Ei me oikeastaan mennä enää treeneihin oppimaan, vaan treenaamaan uutta ennennäkemätöntä rataa ja tekemään sitä niin kuin parhaaksi näemme. Treenaaminen ja uuden opettelu tapahtuu sitten omalla ajalla, kun ollaan kahdestaan hallilla. Hauska huomio sinänsä, kun muistelee Elvin hieman kivikkoista taivalta ja sitä, ettei tuo pystynyt tekemään mitään häiriöiden läsnäollessa. Jotenkin tuntuu vain siltä, että Elvi on järkeistynyt.
Enkä siis todellakaan sano, että oltaisi täysinoppineita, kaukana siitä! Mutta nyt voisimme alkaa tekemään töitä ja oikeasti treenaamaan tuota agilitya kaiken raivonhallinnan sijasta. Meillä on tavoitteena nousta kolmosiin ennen ensi kesää ja jos saamme treenattua kontaktien käännökset, hypyt ja vauhdin kuntoon, en epäile yhtään, ettemmekö saavuttaisi tavoitettamme. Elvistä on tullut kiva agikoira :)
Tänään minulta kysyttiin, aiheesta poiketen, ihmeellinen kysymys koiriini liittyen! Lenkillä eräs nainen tiedusteli, minkälainen päivärutiini koirillani on, mikä on aikataulu, jonka mukaan neidit toimivat. Kummastelin suuresti kysymystä ja kun kysyin, mitä nainen tarkoitti kysymyksellään, alkoi hän selittää ummet ja lammet oman fifinsä rutiinista, kuinka kello seitsemän herätään, kello puoli kahdeksan mennään aamulenkille, kello kahdeksalta ollaan syömässä aamiaista jne. Kuuntelin hieman hämmentyneenä fifin päivien kulkua ja totesin naisihmiselle, että minun koirillani on jokainen päivä erilainen, sillä minun jokainen päivä on erilainen. Tottakai ne pääsevät ulos ja lenkille monia kertoja päivässä, saavat ruuan kahdesti päivässä ja nukkuvat yöunet, mutta ei meillä kyllä eletä kelloon sidottuna. Tottakai jokaisella koiralla on rutiininsa, toinen tietää pääsevänsä lenkille, kun tietyt housut otetaan kaapista ja toinen tietää saavansa ruokaa, kun tuttu pussi rapisee, mutta ainakaan meillä eivät ole tytöt piitanneet siitä, tuleeko iltaruoka kuudelta vai yhdeksältä ja lähdetäänkö aamulenkille neljältä vai vasta kymmeneltä. Kaikki tapahtuu aikanaan ja väliajat otetaan rennosti. Siinä oli meidän päiväohjelmamme!
Enkä siis todellakaan sano, että oltaisi täysinoppineita, kaukana siitä! Mutta nyt voisimme alkaa tekemään töitä ja oikeasti treenaamaan tuota agilitya kaiken raivonhallinnan sijasta. Meillä on tavoitteena nousta kolmosiin ennen ensi kesää ja jos saamme treenattua kontaktien käännökset, hypyt ja vauhdin kuntoon, en epäile yhtään, ettemmekö saavuttaisi tavoitettamme. Elvistä on tullut kiva agikoira :)
Tänään minulta kysyttiin, aiheesta poiketen, ihmeellinen kysymys koiriini liittyen! Lenkillä eräs nainen tiedusteli, minkälainen päivärutiini koirillani on, mikä on aikataulu, jonka mukaan neidit toimivat. Kummastelin suuresti kysymystä ja kun kysyin, mitä nainen tarkoitti kysymyksellään, alkoi hän selittää ummet ja lammet oman fifinsä rutiinista, kuinka kello seitsemän herätään, kello puoli kahdeksan mennään aamulenkille, kello kahdeksalta ollaan syömässä aamiaista jne. Kuuntelin hieman hämmentyneenä fifin päivien kulkua ja totesin naisihmiselle, että minun koirillani on jokainen päivä erilainen, sillä minun jokainen päivä on erilainen. Tottakai ne pääsevät ulos ja lenkille monia kertoja päivässä, saavat ruuan kahdesti päivässä ja nukkuvat yöunet, mutta ei meillä kyllä eletä kelloon sidottuna. Tottakai jokaisella koiralla on rutiininsa, toinen tietää pääsevänsä lenkille, kun tietyt housut otetaan kaapista ja toinen tietää saavansa ruokaa, kun tuttu pussi rapisee, mutta ainakaan meillä eivät ole tytöt piitanneet siitä, tuleeko iltaruoka kuudelta vai yhdeksältä ja lähdetäänkö aamulenkille neljältä vai vasta kymmeneltä. Kaikki tapahtuu aikanaan ja väliajat otetaan rennosti. Siinä oli meidän päiväohjelmamme!
sunnuntai 16. lokakuuta 2011
Riihimäellä
Tytöt tekivät tänään lenkin Riihimäelle viikonlopun kunniaksi. Reissun tarkoitus oli lähteä ensimmäisiin agikisoihinsa henkiseksi tueksi Jerry-kääpiöpinserille (tai ehkä ennemmin kartturilleen Viiville) ja näin tehtiin. Elviä en ottanut kitumaan agilitypaikalle, vaan Elvi pääsi Sofian luokse päivähoitoon. Saga puolestaan oli hallilla kannustamassa.
Sagan mielestä oli SUPERkivaa, kun sai olla viilettää vieraita koiria tuijotellen kisapaikalla ja luulen, että Elvikin on nauttinut laatuajasta Sofian kainalossa sohvannurkassa, rennolla päiväkävelyllä ja terapiakoirailemassa :) Oli kyllä mukava reissu ja seura oli loistavaa (lievästä paniikista huolimatta) ja upeasti kaikesta huolimatta kannustettava koirakko teki hullun hyvää työtä ja ansaitsi itselleen hyllyt tulevia palkintoja varten. Siitä se lähtee!! :)
Tuli kyllä taas agilitykuumetta, miksei Elvillä voisi olla jo kisat? Jotenkin tuntuu siltä, että kakkosille kisoja on vähemmän tarjolla (tai ne vähäiset, joita olisi nyt, ovat jossain turhan kaukana meille). No, onneksi huomenna päästään taas hallille viikkotreeniin, eikä niihin kakkosten ensimmäisiin kisoihin ole enää kuukauttakaan... kaikennäköistä ehtii vielä tapahtua. Juoksukontaktien käännöstreenitkin saatetaan saada hyvälle mallille ennen startteja...
Sagan mielestä oli SUPERkivaa, kun sai olla viilettää vieraita koiria tuijotellen kisapaikalla ja luulen, että Elvikin on nauttinut laatuajasta Sofian kainalossa sohvannurkassa, rennolla päiväkävelyllä ja terapiakoirailemassa :) Oli kyllä mukava reissu ja seura oli loistavaa (lievästä paniikista huolimatta) ja upeasti kaikesta huolimatta kannustettava koirakko teki hullun hyvää työtä ja ansaitsi itselleen hyllyt tulevia palkintoja varten. Siitä se lähtee!! :)
Tuli kyllä taas agilitykuumetta, miksei Elvillä voisi olla jo kisat? Jotenkin tuntuu siltä, että kakkosille kisoja on vähemmän tarjolla (tai ne vähäiset, joita olisi nyt, ovat jossain turhan kaukana meille). No, onneksi huomenna päästään taas hallille viikkotreeniin, eikä niihin kakkosten ensimmäisiin kisoihin ole enää kuukauttakaan... kaikennäköistä ehtii vielä tapahtua. Juoksukontaktien käännöstreenitkin saatetaan saada hyvälle mallille ennen startteja...
perjantai 14. lokakuuta 2011
Korkeavireellä
Jälleen kiitos (ja paranemisia!) Tanjalle, että päästiin Korkeavireelle treenaamaan Emilian johdolla. Tehtiin alla olevaa (summittaisesti piirrettyä) rataa.
Otin Elvin niistolla kakkosaidalle, ennakoiva valssi nelosaidalle. Tämän jälkeen ohjasin Elvin kutoselle oikealta puolelta, mutta koitettiin myös, että tein persjätön vitosaidan jälkeen ja kieputin Elvin lähemmän siivekkeen ympäri. Molemmat toimivat ihan hyvin, vaikka Elvi kääntyykin mun mielestä huonommin tuommoisen tiukan täyskäännöksen, Emilia ei jakanut tätä mielipidettä ;) Kympille kieputin taas lähemmän siivekkeen ympäri ja sitten tehtiin kolme eri vaihtoehtoa välille 12-13. Valssi, persjättö ja takaaleikkaus. Ja KAIKKI kolme tapaa toimivat. Valssi oli paras, mutta se, että Evi ylipäätään edes lähti takaaleikkaushässäkkään mukaan oli ihan ihmejuttu!! No, Korkeavireellä on tapahtunut ennenkin ihmeitä... Ennakoivaa valssia taas 15-aidalle ja valssi 17-aidan jälkeen. Hauskinta oli, että ekalla kerralla kun tehtiin tuo loppu, ohjasin Elvin suurpiirteisesti 16-aidan jälkeen, koska se aina kääntyy sinne mihin minä olen menossa ja niinhän se kääntyikin, mutta juoksi pituuden ohi ja oli menossa 11-aidalle. Mun valkoinen länsiylämaanpaimenkoirani :)
Tykkäsin kyllä hurjasti taas ja Eevi toimii kivasti!
Otin Elvin niistolla kakkosaidalle, ennakoiva valssi nelosaidalle. Tämän jälkeen ohjasin Elvin kutoselle oikealta puolelta, mutta koitettiin myös, että tein persjätön vitosaidan jälkeen ja kieputin Elvin lähemmän siivekkeen ympäri. Molemmat toimivat ihan hyvin, vaikka Elvi kääntyykin mun mielestä huonommin tuommoisen tiukan täyskäännöksen, Emilia ei jakanut tätä mielipidettä ;) Kympille kieputin taas lähemmän siivekkeen ympäri ja sitten tehtiin kolme eri vaihtoehtoa välille 12-13. Valssi, persjättö ja takaaleikkaus. Ja KAIKKI kolme tapaa toimivat. Valssi oli paras, mutta se, että Evi ylipäätään edes lähti takaaleikkaushässäkkään mukaan oli ihan ihmejuttu!! No, Korkeavireellä on tapahtunut ennenkin ihmeitä... Ennakoivaa valssia taas 15-aidalle ja valssi 17-aidan jälkeen. Hauskinta oli, että ekalla kerralla kun tehtiin tuo loppu, ohjasin Elvin suurpiirteisesti 16-aidan jälkeen, koska se aina kääntyy sinne mihin minä olen menossa ja niinhän se kääntyikin, mutta juoksi pituuden ohi ja oli menossa 11-aidalle. Mun valkoinen länsiylämaanpaimenkoirani :)
Tykkäsin kyllä hurjasti taas ja Eevi toimii kivasti!
Esko
Käytiin tyttöjen kanssa Helsingissä moikkaamassa Eskoa, Sagan veljeä. Skotit löysivät toisensa ja Elvikin sai olla järjestyksenvalvojana mukana.
Oli kyllä hurjan mukavaa, ehdottomasti uusinnan paikka tällä porukalla! :) Kiitos Sisse ja Esko!
 |
| Esko <3 |
 |
| Saga opettaa vetoleikkiä |
 |
| Suoratukkainen skotlanninterrieri Esko ja siskonsa kiharakarvainen noutaja Saga. |
 |
| Vaihdettiin vähän isompaan.... |
 |
| ....mutta sekään ei kestänyt. |
 |
| Evi ja Esko tuijottaa! |
 |
| Vauhtia... |
 |
| ja vaarallisia tilanteita... |
 |
| oli riittävästi skoteilla! |
 |
| Tässä tuijotetaan ohimeneviä koiria. |
Oli kyllä hurjan mukavaa, ehdottomasti uusinnan paikka tällä porukalla! :) Kiitos Sisse ja Esko!
Saga eläinlääkärissä
Toissapäivänä Sagalla oli leikkauksen jälkeinen kontrolliultra eli leikkauksesta on kulunut neljä kuukautta. Käytiin Espoon eläinsairaalassa, jossa eläinlääkäri oli vaihtunut Laila Castreniksi. Sagalta otettiin verikokeita ja sitten ultrattiin. Leikkaus on onnistunut eli holkki on sulkenut shunttisuonen oikein, maksa on sopeutunut hyvin lisääntyneeseen paineeseen ja pääsuonet ovat oikeankokoiset. Munuaiset olivat edelleen isot, mutta suhteessa koiran kokoon pienemmät kuin ennen leikkausta. Veriarvoissa sappihappoarvot ovat korkeat (norm. alle 30, Sagalla yli 170) ja ammoniakki niin ikään (norm. 90, Sagalla 160).
Tämä siis tarkoittaa sitä, että leikkauksesta saatu hyöty on Sagalle hidastava eli todennäköisesti maksasta löytyy joitain mikroskooppisen pieniä suonia, jotka nähtäisiin CT-kuvauksella, mutta silti vaikka ne löydettäisi, niille ei voida tehdä mitään. Hidastava vaikutus tarkoittaa siis sitä, että Sagan maksa kestää nyt kauemmin elämää, eikä mene niin nopeasti kirroosiin kuin ilman leikkausta. Saga on lopun elämäänsä vakavasti maksavikainen, joka on huomioitava kaikessa. Ruoan täytyy olla proteiiniköyhää (sillä proteiinista muodostuu maksavikaisen elimistössä ammoniakkia), vettä täytyy olla niin paljon saatavilla kuin tuo vain juo, ettei tule nestehukkaa ja lääkityksissä on huomioitava yliannostuksen mahdollisuus.
Käytännössä siis Saga jatkaa elämäänsä niin kuin tähänkin asti. Sapuskana on eläinlääkäriltä ostettava dieettinappula ja päivittäinen annos laktuloosia. Tämän lisäksi saimme luvan antaa epäsäännöllisesti pieniä määriä raejuustoa, Sagan onnenpäivät! Matolääkityksen saa antaa korkeintaan kerran vuodessa ja tulehduskipulääkkeitä ei lainkaan. Muu lääkehoito onkin sitten eläinlääkäreiden ammattitaitoa, josta minun ei tarvitse olla tietoinen. Kontrollikäynnit puolen vuoden välein (kahdesti vuodessa verikokeet, kerran vuodessa ultra) tästä eteenpäin Sagan loppuelämän ajan.
En ole osannut päättää, olivatko nämä nyt sitten hyviä vai huonoja uutisia, mutta näillä mennään.
Tämä siis tarkoittaa sitä, että leikkauksesta saatu hyöty on Sagalle hidastava eli todennäköisesti maksasta löytyy joitain mikroskooppisen pieniä suonia, jotka nähtäisiin CT-kuvauksella, mutta silti vaikka ne löydettäisi, niille ei voida tehdä mitään. Hidastava vaikutus tarkoittaa siis sitä, että Sagan maksa kestää nyt kauemmin elämää, eikä mene niin nopeasti kirroosiin kuin ilman leikkausta. Saga on lopun elämäänsä vakavasti maksavikainen, joka on huomioitava kaikessa. Ruoan täytyy olla proteiiniköyhää (sillä proteiinista muodostuu maksavikaisen elimistössä ammoniakkia), vettä täytyy olla niin paljon saatavilla kuin tuo vain juo, ettei tule nestehukkaa ja lääkityksissä on huomioitava yliannostuksen mahdollisuus.
Käytännössä siis Saga jatkaa elämäänsä niin kuin tähänkin asti. Sapuskana on eläinlääkäriltä ostettava dieettinappula ja päivittäinen annos laktuloosia. Tämän lisäksi saimme luvan antaa epäsäännöllisesti pieniä määriä raejuustoa, Sagan onnenpäivät! Matolääkityksen saa antaa korkeintaan kerran vuodessa ja tulehduskipulääkkeitä ei lainkaan. Muu lääkehoito onkin sitten eläinlääkäreiden ammattitaitoa, josta minun ei tarvitse olla tietoinen. Kontrollikäynnit puolen vuoden välein (kahdesti vuodessa verikokeet, kerran vuodessa ultra) tästä eteenpäin Sagan loppuelämän ajan.
En ole osannut päättää, olivatko nämä nyt sitten hyviä vai huonoja uutisia, mutta näillä mennään.
tiistai 11. lokakuuta 2011
Viikkotreenit
Evin agitreeneissä tehtiin suunnilleen kuvanmukaista rataa.
Oikeastaan ainut ongelmapaikka Elvin kanssa tällä radalla oli kepeille vienti, eikä sekään sitten loppupeleissä ollut ongelma. Ollaan nyt tehty niin paljon töitä Elvin itsenäisten keppien eteen kesän aikana, että tajusin vasta jokunen viikko takaperin, että eihän sen itsenäiset kepit välttämättä ja aina ja joka tilanteessa tarkoita sitä, etteikö mun tarvis tai ettenkö vois ohjata kuitenkin kepeiLLE. Kouluttaja-Taina ohjeisti sitten mut olemaan oikeassa paikassa ja vetämään Elvin oikeaan väliin, jonka jälkeen homma sujuikin ihan hyvin. Muutaman yrityksen jälkeen sain keppien jälkeen otettua persjätönkin (itse tarjosin kovasti valssia) ja sitten ei ollutkaan kuin suoraviivaista ohjausta. 13-aidalle tein kieputuksen eli lähetin Elvin kiertämään vasemman siivekkeen ja siitä sitten jatkettiin eteenpäin, mutta jälleen kouluttajan ansiosta tehtiin siihen saksalainen, mikä auttoi siinä mielessä ettei mun tarvinnut pyöriä typerästi ympäriinsä.
Kaikenkaikkiaan siis ollaan tehty hurjan vähän persjättöjä (ja saksalaisia ja kaikkea muutakin missä koira jää mun taakseni), ehkä sen takia, etten ole luottanut siihen, että Elvi tulee siihen käteen mihin sen haluan tai että se saattaisi käydä lahkeeseen kiinni, kun ei ymmärrä mitä yritän sille näyttää. Näinhän asia ei ole. Herättävin kohta oli keppien jälkeen tiukka vitosaidan takaakierto. Olin ehkä Elviä askeleen edellä ihan kelvollisella vauhdilla ja kun näin, että se meni oikein keppien viimeiseen väliin, käänsin katseen ja vaihdoin ohjaavaa kättä ja Elvi oli siinä <3
Agility taisi eilen olla Elvin kanssa ensimmäistä kertaa kivaa. Vau.
Oikeastaan ainut ongelmapaikka Elvin kanssa tällä radalla oli kepeille vienti, eikä sekään sitten loppupeleissä ollut ongelma. Ollaan nyt tehty niin paljon töitä Elvin itsenäisten keppien eteen kesän aikana, että tajusin vasta jokunen viikko takaperin, että eihän sen itsenäiset kepit välttämättä ja aina ja joka tilanteessa tarkoita sitä, etteikö mun tarvis tai ettenkö vois ohjata kuitenkin kepeiLLE. Kouluttaja-Taina ohjeisti sitten mut olemaan oikeassa paikassa ja vetämään Elvin oikeaan väliin, jonka jälkeen homma sujuikin ihan hyvin. Muutaman yrityksen jälkeen sain keppien jälkeen otettua persjätönkin (itse tarjosin kovasti valssia) ja sitten ei ollutkaan kuin suoraviivaista ohjausta. 13-aidalle tein kieputuksen eli lähetin Elvin kiertämään vasemman siivekkeen ja siitä sitten jatkettiin eteenpäin, mutta jälleen kouluttajan ansiosta tehtiin siihen saksalainen, mikä auttoi siinä mielessä ettei mun tarvinnut pyöriä typerästi ympäriinsä.
Kaikenkaikkiaan siis ollaan tehty hurjan vähän persjättöjä (ja saksalaisia ja kaikkea muutakin missä koira jää mun taakseni), ehkä sen takia, etten ole luottanut siihen, että Elvi tulee siihen käteen mihin sen haluan tai että se saattaisi käydä lahkeeseen kiinni, kun ei ymmärrä mitä yritän sille näyttää. Näinhän asia ei ole. Herättävin kohta oli keppien jälkeen tiukka vitosaidan takaakierto. Olin ehkä Elviä askeleen edellä ihan kelvollisella vauhdilla ja kun näin, että se meni oikein keppien viimeiseen väliin, käänsin katseen ja vaihdoin ohjaavaa kättä ja Elvi oli siinä <3
Agility taisi eilen olla Elvin kanssa ensimmäistä kertaa kivaa. Vau.
sunnuntai 9. lokakuuta 2011
Epikset
KSKK järjesti tänään kesäkauden viimeiset epäviralliset agilitykisat Keuruulla ja sinne mentiin Elvin ja Tellervon kanssa. Tellervo osallistui möllienmöllit- ja mölliradalle, Elvi pelkälle kisaavien radalle. Historiallista siis siinä mielessä, että Elvillä ei tällä kertaa ollut höyryjenpurkurataa, vaan kerralla tehtiin sitä ns. oikeaa rataa.
Yllätyksenä Elviira teki nollaradan ja voitti kisaavien luokan (ja kyllä, oli sillä vastustajiakin). Alussa otti varaslähdön ja muutenkin teki ihmeellisiä lenkkejä, niin kuin joku paraskin paimenkoira, mutta herkästi se kuitenkin kääntyy, kun saan tarpeeksi selvästi ja ajoissa viestin menemään perille. Ihan hauskaa oli ja kyllä se vain fakta on, että ulkokisoissa Evi toimii paremmin kuin sisäkisoissa.
Porukkakuva loppuun :)
Yllätyksenä Elviira teki nollaradan ja voitti kisaavien luokan (ja kyllä, oli sillä vastustajiakin). Alussa otti varaslähdön ja muutenkin teki ihmeellisiä lenkkejä, niin kuin joku paraskin paimenkoira, mutta herkästi se kuitenkin kääntyy, kun saan tarpeeksi selvästi ja ajoissa viestin menemään perille. Ihan hauskaa oli ja kyllä se vain fakta on, että ulkokisoissa Evi toimii paremmin kuin sisäkisoissa.
Porukkakuva loppuun :)
torstai 6. lokakuuta 2011
Agilityn kääntöpuoli
Vaikka agility Elviiran kanssa on ihan huippuhienoa ja tykkään kovasti treenata, olen myös hurjan onnellinen, että saan seurassamme kouluttaa omaa ryhmää. Ja tänään oli ensimmäinen treeni tuolla uudella porukalla.
Etukäteen olin hieman skeptinen sen suhteen, millainen porukka minulle osuisi, sillä en koe rahkeideni riittävän kisaavien kouluttamiseen (korkeintaan siis kisaamista harkitsevien/melkein kisavalmiiden kouluttamiseen). En ole myöskään eläissäni kouluttanut medi/maxi-korkuisia koiria karttureineen. Tämän talven ryhmässäni on kuitenkin joka lajia, on kisaavaa, melkein kisavalmista, miniä, mediä ja maxia. Ja kaiken lisäksi kaikki ovat tietenkin aivan erilaisia, niin ihmiset kuin koiratkin ;)
Iloinen yllätyshän minua kuitenkin odotti. Huipputaitavia koiria ohjaajineen ja ihanan vastaanottavaista porukkaa koko joukko! Noin kirjavassa kokoonpanossa onkin kouluttajan kannalta se paras puoli, että pääsee oikeasti tekemään ja on pakkokin tehdä erilaisia ohjaussuunnitelmia ja variaatioita eri koirakoille. Toisille kun on helpointa ohjata edestä, toiset eivät vain mitenkään sinne eteen ehdi ja on pakko ohjata takaa. Ja vaikka koirakot olivatkin huipputaitavia, en tuntenut itseäni täysin hyödyttömäksi, kun "piiskasin" ihan jokaisen koirakon kohdalla ohjausta selkeämmäksi ja pääsin näkemään, millaisia koirakoita ryhmässä on. Nyt tiedän siis jatkoa varten, mihin tarvitsee kunkin koiran kanssa keskittyä. Ja karttureilta tuli paljon hyviä toiveita heti alkuunsa, joita on hyvä lähteä toteuttamaan.
Meidän hallimme on jaettu kahtia ja tämä minun kouluttamani ryhmä osuu päällekäin toisen ryhmän kanssa eli vuoroviikoin vaihdamme hallin pienen ja ison puolen välillä. Tämä voisi jonkun mielestä olla hölmö järjestely, kun ei pääse aina tekemään kokopitkää rataa (kun pieni puoli on nimensä mukainen pieni puoli), mutta järjellä ajateltunahan tämä on mahtava systeemi. Vuoroviikoin teemme tiukkaakin tiukempaa tekniikkatreeniä, vuoroviikoin todellisempaa ratatreeniä, jossa kasvatetaan sekä koiran että kartturin kestävyyttä. Näin koirakot saavat suurimman hyödyn, eikä vahingossa ajauduta siihen, että aina tehtäisi suoraviivaista treeniä tai aina tehtäisi pelkkää kieputusta.
Tosin vaikka kannatankin hallin kahtiajakoa, olen onnellinen, ettei Elvin ryhmän kanssa treenaa mikään toinen ryhmä päällekäin. Muuten meillä menisi koko talvi siihen, että koitetaan totuttautua siihen, että seinän takana joku muu tekee samaan aikaan agilitya. Mutta täytyy kyllä vielä mainostaa kouluttamisen ihanuutta, saa vaihtelua, saattaa oppia jotain itsekin ja pääsee näkemään muiden kehitystä eturivissä, antoisaa touhua! :)
Etukäteen olin hieman skeptinen sen suhteen, millainen porukka minulle osuisi, sillä en koe rahkeideni riittävän kisaavien kouluttamiseen (korkeintaan siis kisaamista harkitsevien/melkein kisavalmiiden kouluttamiseen). En ole myöskään eläissäni kouluttanut medi/maxi-korkuisia koiria karttureineen. Tämän talven ryhmässäni on kuitenkin joka lajia, on kisaavaa, melkein kisavalmista, miniä, mediä ja maxia. Ja kaiken lisäksi kaikki ovat tietenkin aivan erilaisia, niin ihmiset kuin koiratkin ;)
Iloinen yllätyshän minua kuitenkin odotti. Huipputaitavia koiria ohjaajineen ja ihanan vastaanottavaista porukkaa koko joukko! Noin kirjavassa kokoonpanossa onkin kouluttajan kannalta se paras puoli, että pääsee oikeasti tekemään ja on pakkokin tehdä erilaisia ohjaussuunnitelmia ja variaatioita eri koirakoille. Toisille kun on helpointa ohjata edestä, toiset eivät vain mitenkään sinne eteen ehdi ja on pakko ohjata takaa. Ja vaikka koirakot olivatkin huipputaitavia, en tuntenut itseäni täysin hyödyttömäksi, kun "piiskasin" ihan jokaisen koirakon kohdalla ohjausta selkeämmäksi ja pääsin näkemään, millaisia koirakoita ryhmässä on. Nyt tiedän siis jatkoa varten, mihin tarvitsee kunkin koiran kanssa keskittyä. Ja karttureilta tuli paljon hyviä toiveita heti alkuunsa, joita on hyvä lähteä toteuttamaan.
Meidän hallimme on jaettu kahtia ja tämä minun kouluttamani ryhmä osuu päällekäin toisen ryhmän kanssa eli vuoroviikoin vaihdamme hallin pienen ja ison puolen välillä. Tämä voisi jonkun mielestä olla hölmö järjestely, kun ei pääse aina tekemään kokopitkää rataa (kun pieni puoli on nimensä mukainen pieni puoli), mutta järjellä ajateltunahan tämä on mahtava systeemi. Vuoroviikoin teemme tiukkaakin tiukempaa tekniikkatreeniä, vuoroviikoin todellisempaa ratatreeniä, jossa kasvatetaan sekä koiran että kartturin kestävyyttä. Näin koirakot saavat suurimman hyödyn, eikä vahingossa ajauduta siihen, että aina tehtäisi suoraviivaista treeniä tai aina tehtäisi pelkkää kieputusta.
Tosin vaikka kannatankin hallin kahtiajakoa, olen onnellinen, ettei Elvin ryhmän kanssa treenaa mikään toinen ryhmä päällekäin. Muuten meillä menisi koko talvi siihen, että koitetaan totuttautua siihen, että seinän takana joku muu tekee samaan aikaan agilitya. Mutta täytyy kyllä vielä mainostaa kouluttamisen ihanuutta, saa vaihtelua, saattaa oppia jotain itsekin ja pääsee näkemään muiden kehitystä eturivissä, antoisaa touhua! :)
keskiviikko 5. lokakuuta 2011
Itsenäisyyttä
Mustalla värillä (putki, rengas, kepit, aita, pussi) tehtiin keppejä niin, että olin molemmin puolin. Keppien vasemmalla puolella ollessani juoksin suunnilleen aitojen vieressä eli jätin paljon tilaa Elville suorittaa keppejä. Ja tosi hyvin se hakeekin nuo, kovassakin vauhdissa. Ainut vaan, että jos ei hidasta sen pujottelua niin se kyllä törmää keppeihin. Eihän se toisaalta mitään haittaa, mutta hidastaa mielestäni turhaan kokonaisuudessaan keppien suorittamista. No, oikealta puolelta ohjattuna renkaasta tuo tahtoo tulla ohi (kun olen edellä), mutta keppien kanssa ei edelleenkään mitään ongelmaa. Ja hauskinta oli, kun jäin kepeillä taakse, Elvi ei enää keppien jälkeen katsonutkaan, missä minä menen, vaan lukitsi aidan ja lähti suorittamaan itsekseen <3 Rengas on kyllä niin kirottu, etten tiedä mitä sen kanssa tekisi... *pukee mietintämyssyn päähänsä*
Seuraavaksi tehtiin punaista pätkää (aita, kepit, aita takaa). Keppien vasemmalta puolelta ohjatessani Ee haki kepit ihan hyvin (vähän jähmäesti kyllä eli parannettavaa olisi), mutta oikealta puolelta ohjatessani tuli aika pitkä lenkki seinän suuntaan ennen kuin Elvi kääntyi oikeaan keppiväliin. Treenattava siis ehdottomasti enemmän tiukkoja keppikulmia.
Vihreän treenin tein vain oikealta puolelta ja sinisen vain vasemmalta. Näissä ei mitään. Elvi tekee niin kuin ohjaan eikä höntyile omiaan ja kepit hakee hyvin vielä tuollaisesta kulmasta, ilman mitään lenkkejä tai törmäilyjä :)
maanantai 3. lokakuuta 2011
Talvikauden avaus
VAU:n talvikauden agitreenit alkoivat. Pääsimme Elvin kanssa hurjan taitavaan ryhmään! Eilen tosin treenailtiin poikkeuksellisesti ilman kouluttajaa. Elviä hämmensi myös osakseen se, että kesäajan kun ollaan juostu hallilla, siellä ei ole ollut muita ja ollaan saatu treenata rauhassa. Nyt siis siellä olikin muita (koiria), mikä ilmeni sitten Elvin pörhistelynä (muun muassa niille ei-niin-lemppari-putkille). No, saatiin nyt kuitenkin tehtyä rataa ihan mukavasti, vaikkakin sylkkärit ja muut ns. meidän satavarmasta ohjauksesta poikkeavat ohjaukset olivat Elville taas iiiiihan hepreaa. Häiriönkestävyys ei ole siis ihan Elviiran vahvimpia puolia..
Tein saman radan myös sekarotuisen Hilman kanssa (Saga on siis vaihdossa vanhemmillani ja minulla on Hilma), joka on niiiiin eri maata kuin Elvi. Arka, välittömän onnellinen, kannustettava ja tsempattava koira. Hilman kanssa on hauska mennä, sillä se menee juuri niin kuin minä ohjaan tai olen ohjaamatta. Elvi on oppinut jotenkin kehittymään niin, ettei minun mokailut oikeastaan enää sitä haittaa, vaan sitten se lukee itse rataa ja tekee omat päätöksensä (jos siis ohjaan ihan metsään, pienissä ohjausvirheissähän se lähtee vain ohjaukseen mukaan tai sitten tulee huutamaan korvaani ikään kuin pienenä muistutuksena ettei ymmärrä mitä ohjaan). Hilmalta puuttuu minun kanssani tämä radanlukutaito kokonaan, jos siis kahden vierekkäisen aidan välissä lähden jo ensimmäisen aidan jälkeen kääntämään selkääni koiraa kohden, Elvi hakisi vierekkäisen aidan automaattisesti takaakiertona, mutta Hilma pölähtää onnellisena aitojen välistä luokseni. Juuri niin kuin ohjasin.
Hilma on se koira, jonka kanssa minä olen aloittanut agilityn harrastamisen vuosia takaperin. Ja Hilma kyllä opetti paljon kärsivällisyydestä ja tsemppaamisesta, valitettavasti näistä opeista ei juuri ollut mihinkään, kun Elvi tuli kuvioihin räjähtävän intoraivonsa kanssa ;) Hilman kanssa onneksi oli helppo opetella ohjaustekniikkaa ja Himmin kanssa treenatessa sain itse oman ohjausrutiinin selkäytimeen. Nyttemmin olen periyttänyt Hilman äidilleni treenikaveriksi ja kisakentille (jossa parivaljakko onkin kerännyt kaksi hienoa nousunollaa ykkösistä!), mutta nyt tosiaan Hilma tuli Sagan tilalle vaihtoon ja käymme kokeilemassa, miten meidän käy, kun starttaamme vuosien jälkeen kisoissa Lempäälässä. Paineethan ovat siihen suuntaan, että saisin sen viimeisen nousunollan napata Hilman kanssa, mutta ainakin eilisen perusteella meidän täytyy vielä ihan muutamaan kertaan käydä hallilla hiomassa yhteistyötämme ja muistutella minulle, miten kentällä pitää olla aran ja tsempattavan koiran kanssa, mutta kuitenkin samalla ohjaten säntillisesti. En siis odottelisi liikoja, mutta hei, tehdään me kuitenkin parhaamme :)
Saga pääsee käymään Tellervon kanssa lomailunsa aikana elämänsä ensimmäistä kertaa match showssa Keuruulla. Ainakin pikkuskotti tulee nauttimaan ympärillä vilisevistä koirista ja tuomarin rapsutteluista ;)
Tein saman radan myös sekarotuisen Hilman kanssa (Saga on siis vaihdossa vanhemmillani ja minulla on Hilma), joka on niiiiin eri maata kuin Elvi. Arka, välittömän onnellinen, kannustettava ja tsempattava koira. Hilman kanssa on hauska mennä, sillä se menee juuri niin kuin minä ohjaan tai olen ohjaamatta. Elvi on oppinut jotenkin kehittymään niin, ettei minun mokailut oikeastaan enää sitä haittaa, vaan sitten se lukee itse rataa ja tekee omat päätöksensä (jos siis ohjaan ihan metsään, pienissä ohjausvirheissähän se lähtee vain ohjaukseen mukaan tai sitten tulee huutamaan korvaani ikään kuin pienenä muistutuksena ettei ymmärrä mitä ohjaan). Hilmalta puuttuu minun kanssani tämä radanlukutaito kokonaan, jos siis kahden vierekkäisen aidan välissä lähden jo ensimmäisen aidan jälkeen kääntämään selkääni koiraa kohden, Elvi hakisi vierekkäisen aidan automaattisesti takaakiertona, mutta Hilma pölähtää onnellisena aitojen välistä luokseni. Juuri niin kuin ohjasin.
Hilma on se koira, jonka kanssa minä olen aloittanut agilityn harrastamisen vuosia takaperin. Ja Hilma kyllä opetti paljon kärsivällisyydestä ja tsemppaamisesta, valitettavasti näistä opeista ei juuri ollut mihinkään, kun Elvi tuli kuvioihin räjähtävän intoraivonsa kanssa ;) Hilman kanssa onneksi oli helppo opetella ohjaustekniikkaa ja Himmin kanssa treenatessa sain itse oman ohjausrutiinin selkäytimeen. Nyttemmin olen periyttänyt Hilman äidilleni treenikaveriksi ja kisakentille (jossa parivaljakko onkin kerännyt kaksi hienoa nousunollaa ykkösistä!), mutta nyt tosiaan Hilma tuli Sagan tilalle vaihtoon ja käymme kokeilemassa, miten meidän käy, kun starttaamme vuosien jälkeen kisoissa Lempäälässä. Paineethan ovat siihen suuntaan, että saisin sen viimeisen nousunollan napata Hilman kanssa, mutta ainakin eilisen perusteella meidän täytyy vielä ihan muutamaan kertaan käydä hallilla hiomassa yhteistyötämme ja muistutella minulle, miten kentällä pitää olla aran ja tsempattavan koiran kanssa, mutta kuitenkin samalla ohjaten säntillisesti. En siis odottelisi liikoja, mutta hei, tehdään me kuitenkin parhaamme :)
Saga pääsee käymään Tellervon kanssa lomailunsa aikana elämänsä ensimmäistä kertaa match showssa Keuruulla. Ainakin pikkuskotti tulee nauttimaan ympärillä vilisevistä koirista ja tuomarin rapsutteluista ;)
sunnuntai 2. lokakuuta 2011
Sofin tassunjäljillä... arpoo! :)
Seurailen ja luen monia erilaisia (pääasiassa koira-)aiheisia blogeja, mutta harvemmin jaksan innostua mistään blogileikeistä tai -kisoista. Sofi-westien blogissa on kuitenkin meneillään hauska arvonta, johon ilmoitin tyttöset, josko onni potkaisisi ja saataisi voittona Sea Jerkya maisteltavaksi ;) Suosittelen!
Agikisat Hausjärvellä
Tänään Elvillä oli kolme starttia (agi, hyp, hyp) Hausjärvellä Janakkalan koirakerhon järjestämissä kisoissa. Itse olen onnistunut sairastumaan johonkin flunssantynkään, joten jaksaminen ja olo muutenkaan eivät oikein olleet kisavireessä. Paikkana oli Hyvinkään koiraurheilukeskus, joka on ulkotilaa lämpimämpi kuplahalli tekonurtsipohjalla ja tuomarina kaikilla radoilla oli Henri Luomala.
Ensimmäisellä eli agiradalla tulokseksi tuli vitonen ja melkein tehtiin historiamme ensimmäinen yliaikatulos, mutta jäiköhän vajaata sekuntia vaille ihanneajan tuo meidän aika. Elvi varasti jokaisella radalla. Ohjasin siis oikealta puolelta, valssasin ennen kolmosta ja sitten, lähetin Elvin vitosputkeen, enkä jäänyt tuijottamaan, että se menee sinne, joten ei tietenkään mennyt. Korjattiin kauan, mutta jatkettiin erimielisyyksistä huolimatta eteenpäin. Ennen pituutta persjättö, kepit oikealta puolelta tiukalla ohjaukselle, ettei tuo karkaa aa:lle (toimi hyvin!!) ja siitä sylkkärillä putkeen (toimi hyvin!!!), ennen keinua taas valssi, että pääsin blokkaamaan puomin ylösnousun ja loppuun ihan suoraviivaisesti. 10. sija siis tuloksella 5.
Toinen rata olikin hyppäri. Aloitin ohjauksen vasemmalta puolelta, valssi kakkosen ja kolmosen välissä ja kolmannesta aidasta tippui rima (lähdin tod. näk. vedättämään liikaa nelosen suuntaan), puolenvaihto ennen pituutta ja jälleen persjättö ennen kasiaitaa, sitten ihan suoraviivaisesti, kunnes tultiin kepeille. Miksiköhän en hidastanut Elvin vauhtia, kun se painatti täysiä putkesta ulos? Ken tähän osaa vastata, on aika nero, mutta joka tapauksessa, en siis hidastanut tuon pöljän vauhtia niin tokihan se juoksi keppien ohi (9/16 aitaa kohden) ja käänsi takaisin minuun päin eli tuli keppien välistä luokseni. Korjasin, mutta tuo aloitti vasta tyyliin kolmannesta välistä pujottelun. Korjasin ja ei mitään ongelmaa. Sylkkärillä taas 15-putkeen, persjättö putken jälkeen ja samanmoinen vielä 18-putken jälkeen ja loppuun. 13. sija siis tuloksella 15.
Kolmas rata oli niin ikään hyppäri. Alussa aika hölmö kulma kakkosaidalla, mutta lähdettiin (Elvin päätöksestä) yhtämatkaa, eikä siinä tullut mitään ongelmaa. Nelosputken jälkeen persjättö ja vitosaidan jälkeen valssi, sitten taas kepit oikealta ja tiukkaa käskytystä, ettei tuo karkaa kymppihypylle (toimi hyvin), sylkkäri kasiputkeen, persjättö 11-putken jälkeen ja tässä välissä iski pieni paniikki, että tuo takaakiertoelävä lähtee kiertämään takaa 13-aitaa (eivät olleet ihan kuvan mukaisessa linjassa nuo 12 ja 13 vaan ne olivat ennemminkin suorassa linjassa vierekkäin), mutta Elvi meni ihan oikein ja jatkettiin loppuun, persjättö 14-putken jälkeen ja 16-putken jälkeen. Maalissa ajalla -8.06s (nopeus 3.85 m/s), tuloksella 0. Sija 1. Sieltä se siis tuli, voittoNOUSUnolla :)
Palkinnoksi ruokapussi, lahjakortti JANKK:n kisoihin, pari ruusuketta ja Elvi mielestä iiiiiiiiiiiiiiihana patukkalelu! Vähän yllätyksenä tuli kyllä tämä nousu, mutta se onkin nyt sitten tervemenoa kakkosiin. Tosin nyt taidetaan pitää pieni kisatauko ja keskittyä treenaamiseen.
Ensimmäisellä eli agiradalla tulokseksi tuli vitonen ja melkein tehtiin historiamme ensimmäinen yliaikatulos, mutta jäiköhän vajaata sekuntia vaille ihanneajan tuo meidän aika. Elvi varasti jokaisella radalla. Ohjasin siis oikealta puolelta, valssasin ennen kolmosta ja sitten, lähetin Elvin vitosputkeen, enkä jäänyt tuijottamaan, että se menee sinne, joten ei tietenkään mennyt. Korjattiin kauan, mutta jatkettiin erimielisyyksistä huolimatta eteenpäin. Ennen pituutta persjättö, kepit oikealta puolelta tiukalla ohjaukselle, ettei tuo karkaa aa:lle (toimi hyvin!!) ja siitä sylkkärillä putkeen (toimi hyvin!!!), ennen keinua taas valssi, että pääsin blokkaamaan puomin ylösnousun ja loppuun ihan suoraviivaisesti. 10. sija siis tuloksella 5.
Toinen rata olikin hyppäri. Aloitin ohjauksen vasemmalta puolelta, valssi kakkosen ja kolmosen välissä ja kolmannesta aidasta tippui rima (lähdin tod. näk. vedättämään liikaa nelosen suuntaan), puolenvaihto ennen pituutta ja jälleen persjättö ennen kasiaitaa, sitten ihan suoraviivaisesti, kunnes tultiin kepeille. Miksiköhän en hidastanut Elvin vauhtia, kun se painatti täysiä putkesta ulos? Ken tähän osaa vastata, on aika nero, mutta joka tapauksessa, en siis hidastanut tuon pöljän vauhtia niin tokihan se juoksi keppien ohi (9/16 aitaa kohden) ja käänsi takaisin minuun päin eli tuli keppien välistä luokseni. Korjasin, mutta tuo aloitti vasta tyyliin kolmannesta välistä pujottelun. Korjasin ja ei mitään ongelmaa. Sylkkärillä taas 15-putkeen, persjättö putken jälkeen ja samanmoinen vielä 18-putken jälkeen ja loppuun. 13. sija siis tuloksella 15.
Kolmas rata oli niin ikään hyppäri. Alussa aika hölmö kulma kakkosaidalla, mutta lähdettiin (Elvin päätöksestä) yhtämatkaa, eikä siinä tullut mitään ongelmaa. Nelosputken jälkeen persjättö ja vitosaidan jälkeen valssi, sitten taas kepit oikealta ja tiukkaa käskytystä, ettei tuo karkaa kymppihypylle (toimi hyvin), sylkkäri kasiputkeen, persjättö 11-putken jälkeen ja tässä välissä iski pieni paniikki, että tuo takaakiertoelävä lähtee kiertämään takaa 13-aitaa (eivät olleet ihan kuvan mukaisessa linjassa nuo 12 ja 13 vaan ne olivat ennemminkin suorassa linjassa vierekkäin), mutta Elvi meni ihan oikein ja jatkettiin loppuun, persjättö 14-putken jälkeen ja 16-putken jälkeen. Maalissa ajalla -8.06s (nopeus 3.85 m/s), tuloksella 0. Sija 1. Sieltä se siis tuli, voittoNOUSUnolla :)
Palkinnoksi ruokapussi, lahjakortti JANKK:n kisoihin, pari ruusuketta ja Elvi mielestä iiiiiiiiiiiiiiihana patukkalelu! Vähän yllätyksenä tuli kyllä tämä nousu, mutta se onkin nyt sitten tervemenoa kakkosiin. Tosin nyt taidetaan pitää pieni kisatauko ja keskittyä treenaamiseen.
lauantai 1. lokakuuta 2011
Ärsyttävänraivostuttavanihastuttavansuloinen skotti
Perjantaina jätin tytöt kahdeksi tunniksi keskenään, kun kävin tentissä koululla. Sinä aikana Sagalle oli tullut ilmeisen tylsää, sillä joku oli murtautunut makuuhuoneen eristävästä verkkoaidasta läpi ja käynyt nakertamassa, tuhoamassa ja silppuamassa repun (sisältöineen), johon olin omat viikonlopun matkatavarani pakannut. Plus seinässä kiinni olleet puhelimen ja kameran akun laturit, jotka neiti oli napsinut siististi poikki. Ja selvinnyt hengissä.
Samaisena iltana oli viimeiset tokon viikkotreenit VAU:n hallilla. No, tiedä sitten oliko johtojen pureskelu ladannut Sagan akkuja vai kuinka, mutta virtaa löytyi kuin pienestä kylästä ja kova touhu oli koko ajan päällä. Luoksepäästävyydessä Saga lähtee kiehnäämään heti "tuomariin" kiinni, kun siihen kosketaan, mutta muuten on ihan nätisti vierellä. Tehtiin paikkamakuu ja pikkuneidillä oli suunnattomia vaikeuksia mennä ylipäätään maahan saati sitten pysyä siinä. Seuraamisen käännösten jalkatyöskentelyä treenattiin ja Jonna ohjeisti minua hankkimaan kosketustikun, etten painostaisi seuraamisessa Saga (eli siis en joutuisi kävelemään kumarassa), kosketuskeppi lisätty hankintalistalle! :) Kaukokäskyjä treenattiin siis lähellä ja käsiohjauksella ja ihan kivasti tuo pysyy paikallaan. Ihan en ota selvää liikkuvatko etu- vai takajalat, mutta kouluttajan mukaan takajalat pysyisivät paikallaan, joten olkoon niin. Ja loppuun tehtiin hyppyä Sagan kanssa ja namilautasella, hyvin tuo lähti ja pääsi kahden laudan ylitse yllättävän ketterästi.
Ainut mikä kurssin loppumisessa harmittaa on se, ettei ole enää sitä viikoittaista "pakkoa", mihin mennessä on treenattava aina jotain lisää ja edes yritettävä kehittyä. Mutta Sagan kanssa on niin hauska kyllä touhuta tokoa, että jatkamme harjoituksia ja käydään tässä syksyn mittaan erilaisilla tokokouluttajien kursseilla, jos vaikka oppisin opettamaan tuota ja jos joskus vielä ymmärtäisin jotain tokosta.
Lauantaina kävimme sitten Virroilla Helmisen Hannan tokokoulutuksessa.
Saga oli kuluttanut perjantain virtansa melko tehokkaasti ja oli aikas rukkasena Virroilla. Ei meinannut herätä millään, mutta jahka hieman tokeni (muita koiria katselemalla), päästiin tekemään vähän kapulahommia ja hyppyä. Kouluttaja oli sitä mieltä, että Saga kannattaisi kutsua sivulle kiertämällä (niin kuin teen Elvinkin kanssa) ja siihen kyllä olen itsekin päätynyt, on sen verran jähmeää ja vaikeaa tuo sivulletulo tuon makkaran kanssa. Noudoissa Saga yllättäen otti kapulan suuhunsa ja piti sitä ihan hyvällä otteella ja sain hyviä vinkkejä siihen, miten voin opettaa Sagaa tuomaan kapulaa minulle, tästä jäi oikeasti hyvä mieli :) Ja hypynkin treenaamiseen saatiin vinkkejä. Muita katsomalla opin eniten (vaikka jouduinkin lähtemään puolikuntoisena aikaisemmin, että jaksaisin edes jotenkin sunnuntain agikisoihin Elvin kanssa) seuruuttamisesta, seisomisesta, maahanmenosta ja kaukkareista.
Harmillisinta ehkä oli kuitenkin yleinen suhtautuminen Sagaan. Se ei ole pk-rotuinen, se ei ole ärsyttävän yli-innokas niin kuin paimenkoirat, se ei höntyile tai "anna palaa", eikä se ole niin tyhmä, että minä voisin sitä huijata tekemään älyttömyyksiä jonkun onnettoman ruuan tai nähtyjen lelujen avulla. Saga on Skotti. Sagasta ei siis ole kisakentille, kuulemma. Toiset haluavat tehdä asioita helposti, eivätkä välttämättä ymmärrä ihmisiä, jotka haluavat tarjota haasteita itselleen ja koirilleen. Saimme siis hyvinkin paljon uutta potkua treenaamiseen, sillä väitän että skotti on harrastuskoira siinä missä muutkin. Harrastaminen voi olla vaikeampaa tai kestää kauemmin ennen haluttuja tuloksia, mutta mitä siitä? Meillä on koko loppuelämämme aikaa treenata tokoa ja pitää hauskaa.
Ja itse olen valinnut koirani rotujen ja haluamieni yksilöiden perusteella, en sen perusteella, mitä tuloksia ja titteleitä haluan niiden saavuttavan (helposti). Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteivätkö westiet ja skotit olisi mainioita harrastuskoiria, tottakai ne ovat, kunhan löytää niille oikeat harrastukset ja jaksaa tehdä (hyvin paljon) töitä.
"Often, life is not easy. But then, it doesn’t really have to be easy to be great."
Samaisena iltana oli viimeiset tokon viikkotreenit VAU:n hallilla. No, tiedä sitten oliko johtojen pureskelu ladannut Sagan akkuja vai kuinka, mutta virtaa löytyi kuin pienestä kylästä ja kova touhu oli koko ajan päällä. Luoksepäästävyydessä Saga lähtee kiehnäämään heti "tuomariin" kiinni, kun siihen kosketaan, mutta muuten on ihan nätisti vierellä. Tehtiin paikkamakuu ja pikkuneidillä oli suunnattomia vaikeuksia mennä ylipäätään maahan saati sitten pysyä siinä. Seuraamisen käännösten jalkatyöskentelyä treenattiin ja Jonna ohjeisti minua hankkimaan kosketustikun, etten painostaisi seuraamisessa Saga (eli siis en joutuisi kävelemään kumarassa), kosketuskeppi lisätty hankintalistalle! :) Kaukokäskyjä treenattiin siis lähellä ja käsiohjauksella ja ihan kivasti tuo pysyy paikallaan. Ihan en ota selvää liikkuvatko etu- vai takajalat, mutta kouluttajan mukaan takajalat pysyisivät paikallaan, joten olkoon niin. Ja loppuun tehtiin hyppyä Sagan kanssa ja namilautasella, hyvin tuo lähti ja pääsi kahden laudan ylitse yllättävän ketterästi.
Ainut mikä kurssin loppumisessa harmittaa on se, ettei ole enää sitä viikoittaista "pakkoa", mihin mennessä on treenattava aina jotain lisää ja edes yritettävä kehittyä. Mutta Sagan kanssa on niin hauska kyllä touhuta tokoa, että jatkamme harjoituksia ja käydään tässä syksyn mittaan erilaisilla tokokouluttajien kursseilla, jos vaikka oppisin opettamaan tuota ja jos joskus vielä ymmärtäisin jotain tokosta.
Lauantaina kävimme sitten Virroilla Helmisen Hannan tokokoulutuksessa.
Saga oli kuluttanut perjantain virtansa melko tehokkaasti ja oli aikas rukkasena Virroilla. Ei meinannut herätä millään, mutta jahka hieman tokeni (muita koiria katselemalla), päästiin tekemään vähän kapulahommia ja hyppyä. Kouluttaja oli sitä mieltä, että Saga kannattaisi kutsua sivulle kiertämällä (niin kuin teen Elvinkin kanssa) ja siihen kyllä olen itsekin päätynyt, on sen verran jähmeää ja vaikeaa tuo sivulletulo tuon makkaran kanssa. Noudoissa Saga yllättäen otti kapulan suuhunsa ja piti sitä ihan hyvällä otteella ja sain hyviä vinkkejä siihen, miten voin opettaa Sagaa tuomaan kapulaa minulle, tästä jäi oikeasti hyvä mieli :) Ja hypynkin treenaamiseen saatiin vinkkejä. Muita katsomalla opin eniten (vaikka jouduinkin lähtemään puolikuntoisena aikaisemmin, että jaksaisin edes jotenkin sunnuntain agikisoihin Elvin kanssa) seuruuttamisesta, seisomisesta, maahanmenosta ja kaukkareista.
Harmillisinta ehkä oli kuitenkin yleinen suhtautuminen Sagaan. Se ei ole pk-rotuinen, se ei ole ärsyttävän yli-innokas niin kuin paimenkoirat, se ei höntyile tai "anna palaa", eikä se ole niin tyhmä, että minä voisin sitä huijata tekemään älyttömyyksiä jonkun onnettoman ruuan tai nähtyjen lelujen avulla. Saga on Skotti. Sagasta ei siis ole kisakentille, kuulemma. Toiset haluavat tehdä asioita helposti, eivätkä välttämättä ymmärrä ihmisiä, jotka haluavat tarjota haasteita itselleen ja koirilleen. Saimme siis hyvinkin paljon uutta potkua treenaamiseen, sillä väitän että skotti on harrastuskoira siinä missä muutkin. Harrastaminen voi olla vaikeampaa tai kestää kauemmin ennen haluttuja tuloksia, mutta mitä siitä? Meillä on koko loppuelämämme aikaa treenata tokoa ja pitää hauskaa.
Ja itse olen valinnut koirani rotujen ja haluamieni yksilöiden perusteella, en sen perusteella, mitä tuloksia ja titteleitä haluan niiden saavuttavan (helposti). Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteivätkö westiet ja skotit olisi mainioita harrastuskoiria, tottakai ne ovat, kunhan löytää niille oikeat harrastukset ja jaksaa tehdä (hyvin paljon) töitä.
"Often, life is not easy. But then, it doesn’t really have to be easy to be great."
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)