Vaikka agility Elviiran kanssa on ihan huippuhienoa ja tykkään kovasti treenata, olen myös hurjan onnellinen, että saan seurassamme kouluttaa omaa ryhmää. Ja tänään oli ensimmäinen treeni tuolla uudella porukalla.
Etukäteen olin hieman skeptinen sen suhteen, millainen porukka minulle osuisi, sillä en koe rahkeideni riittävän kisaavien kouluttamiseen (korkeintaan siis kisaamista harkitsevien/melkein kisavalmiiden kouluttamiseen). En ole myöskään eläissäni kouluttanut medi/maxi-korkuisia koiria karttureineen. Tämän talven ryhmässäni on kuitenkin joka lajia, on kisaavaa, melkein kisavalmista, miniä, mediä ja maxia. Ja kaiken lisäksi kaikki ovat tietenkin aivan erilaisia, niin ihmiset kuin koiratkin ;)
Iloinen yllätyshän minua kuitenkin odotti. Huipputaitavia koiria ohjaajineen ja ihanan vastaanottavaista porukkaa koko joukko! Noin kirjavassa kokoonpanossa onkin kouluttajan kannalta se paras puoli, että pääsee oikeasti tekemään ja on pakkokin tehdä erilaisia ohjaussuunnitelmia ja variaatioita eri koirakoille. Toisille kun on helpointa ohjata edestä, toiset eivät vain mitenkään sinne eteen ehdi ja on pakko ohjata takaa. Ja vaikka koirakot olivatkin huipputaitavia, en tuntenut itseäni täysin hyödyttömäksi, kun "piiskasin" ihan jokaisen koirakon kohdalla ohjausta selkeämmäksi ja pääsin näkemään, millaisia koirakoita ryhmässä on. Nyt tiedän siis jatkoa varten, mihin tarvitsee kunkin koiran kanssa keskittyä. Ja karttureilta tuli paljon hyviä toiveita heti alkuunsa, joita on hyvä lähteä toteuttamaan.
Meidän hallimme on jaettu kahtia ja tämä minun kouluttamani ryhmä osuu päällekäin toisen ryhmän kanssa eli vuoroviikoin vaihdamme hallin pienen ja ison puolen välillä. Tämä voisi jonkun mielestä olla hölmö järjestely, kun ei pääse aina tekemään kokopitkää rataa (kun pieni puoli on nimensä mukainen pieni puoli), mutta järjellä ajateltunahan tämä on mahtava systeemi. Vuoroviikoin teemme tiukkaakin tiukempaa tekniikkatreeniä, vuoroviikoin todellisempaa ratatreeniä, jossa kasvatetaan sekä koiran että kartturin kestävyyttä. Näin koirakot saavat suurimman hyödyn, eikä vahingossa ajauduta siihen, että aina tehtäisi suoraviivaista treeniä tai aina tehtäisi pelkkää kieputusta.
Tosin vaikka kannatankin hallin kahtiajakoa, olen onnellinen, ettei Elvin ryhmän kanssa treenaa mikään toinen ryhmä päällekäin. Muuten meillä menisi koko talvi siihen, että koitetaan totuttautua siihen, että seinän takana joku muu tekee samaan aikaan agilitya. Mutta täytyy kyllä vielä mainostaa kouluttamisen ihanuutta, saa vaihtelua, saattaa oppia jotain itsekin ja pääsee näkemään muiden kehitystä eturivissä, antoisaa touhua! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti