Oikeastaan ainut ongelmapaikka Elvin kanssa tällä radalla oli kepeille vienti, eikä sekään sitten loppupeleissä ollut ongelma. Ollaan nyt tehty niin paljon töitä Elvin itsenäisten keppien eteen kesän aikana, että tajusin vasta jokunen viikko takaperin, että eihän sen itsenäiset kepit välttämättä ja aina ja joka tilanteessa tarkoita sitä, etteikö mun tarvis tai ettenkö vois ohjata kuitenkin kepeiLLE. Kouluttaja-Taina ohjeisti sitten mut olemaan oikeassa paikassa ja vetämään Elvin oikeaan väliin, jonka jälkeen homma sujuikin ihan hyvin. Muutaman yrityksen jälkeen sain keppien jälkeen otettua persjätönkin (itse tarjosin kovasti valssia) ja sitten ei ollutkaan kuin suoraviivaista ohjausta. 13-aidalle tein kieputuksen eli lähetin Elvin kiertämään vasemman siivekkeen ja siitä sitten jatkettiin eteenpäin, mutta jälleen kouluttajan ansiosta tehtiin siihen saksalainen, mikä auttoi siinä mielessä ettei mun tarvinnut pyöriä typerästi ympäriinsä.
Kaikenkaikkiaan siis ollaan tehty hurjan vähän persjättöjä (ja saksalaisia ja kaikkea muutakin missä koira jää mun taakseni), ehkä sen takia, etten ole luottanut siihen, että Elvi tulee siihen käteen mihin sen haluan tai että se saattaisi käydä lahkeeseen kiinni, kun ei ymmärrä mitä yritän sille näyttää. Näinhän asia ei ole. Herättävin kohta oli keppien jälkeen tiukka vitosaidan takaakierto. Olin ehkä Elviä askeleen edellä ihan kelvollisella vauhdilla ja kun näin, että se meni oikein keppien viimeiseen väliin, käänsin katseen ja vaihdoin ohjaavaa kättä ja Elvi oli siinä <3
Agility taisi eilen olla Elvin kanssa ensimmäistä kertaa kivaa. Vau.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti