Treeniä

Treenailtiin hallilla Elvin kanssa hallintaa, vähän tokoa ja rallyliikkeitä. Rally-tokoliikkeistä lähinnä edessäoloa, sivulta eteen siirtymistä ja sitten niitä askeleita taaksepäin, niin että Elvi pysyy koko ajan edessä. Askeleissa Elvi tahtoo lähteä poikittamaan, sillä tokokoiralla on veto sivulle. Palkkaamalla ja molemmilla käsillä houkuteltaessa poikittaminen loppuu eli sillä mennään ja sitä aletaan häivyttämään. Tehtiin pitkää seuruutakin ja alkuinnostuksestaan päästyään Elvi kulkee kyllä tosi mukavasti sivulla. En vaadi koko ajan kontaktin pitoa, sillä mitä vähemmän vaadin, sitä enemmän se sitä tarjoaa. Käänteispsykologiaa parhaimmillaan ;)

Tokon puolelta otettiin peruskauraa eli luoksetuloa, joka toimii muuten hyvin, mutta Elvi ei osaa ihan päättää tulisiko se heti sivulle vai kiertäen sivulle. Westiemäinen ratkaisu: vuorotellen näitä kahta vaihtoehtoa joka toisella kerralla suoraan ja joka toisella kiertäen. Sitten tuli ihan ihme liike mieleen, nimittäin luoksetulon pysäytys. Muistelin, että jossain korkeammassa luokassa koira pysäytetään seisomaan ja maahan kesken luoksetulon ja näistä siis jälkimmäistä treenataan, sillä seisominen jo itsessäänkin on vielä ihan liian kova pala (ai miten niin tokoa pitäisi treenata enemmän tai siis paljon enemmän). Jätin Elvin ehkä noin viidentoista tai parinkymmenen metrin päähän ja puoleenväliin (noin) tiputin merkiksi remmin. Sitten kutsuin Eetä ja kun sen vauhti aavistuksen verran notkahti merkin kohdalla, käskin maahan ja Elvi meni. Eikä edes kerran vaan monta toistoa. Sitten ajattelin, että ensinnäkin koska treeni meni hyvin niin lopetetaan, mutta myös sen takia, etten oikeasti muista koko liikettä tahi sitä mitä gurut sanovat sen opettamisesta, niin suuremman vahingon välttämiseksi. On se kuitenkin pätevä terriäinen!

Elviä en tajunnu videoida, kun liikuttiin niin paljon, ettei tuo staattinen videointi ole oikein paras mahdollinen, mutta pikku-Veen ihkaensimmäiset hallitreenit oli pakko laittaa purkkiin, vaikkakin ilman kuvaajaa. Ei siis olla kotosalla opeteltu muuta kuin elämistä (mitä ei saa ottaa ja mitä saa ottaa, minne ei saa mennä ja minne saa mennä jne.), hihnassa kulkemista, maailman kohtaamista jne. Istuminen ja vähäinen maahanmeno ovat olleet oikestaan vain ne arkielämässä mukana olleet treenattavat. Innolla siis lähdin tekemään pikkulikan kanssa oikeita juttuja. Tehtiin pieniä pätkiä, muutamia toistoja ja ihan vaan tutustuttiin yhteiseen työntekoon. Tähän mennessä kun Venlan hallireissut ovat olleet siis sitä, että neiti pääsee ulko-ovella irti ja lähtee tutkimaan ja leikkimään pitkin hallia. Yllätyin kyllä positiivisesti, että ADHD-pentukin pystyy keskittymään noinkin hyvin SUPERkivassa paikassa. Mutta olihan tietysti namitkin ihan super, Veen omat aamiaisnappulat.

 

Tankattiin molemmat plikat ennen treenejä FitDogin energiajuomalla (ja tällä kertaa sekoitettiin se pullossa, loistavasti toimii!). Kummatkin ryystivät sitä oikein mielellään kotona. Hallilla Elviin ei saanut millään uppoamaan yhtään FitDogin palautusjuomaa eli Recoverya, vaikka Venla joi sitä ihan samaan tahtiin kuin kotona energiaa. Vasta kun oltiin viimeiset kamppeet kerätty ja pakkaamassa autoon kipot, Elviiralle iski hinku päästä juomaan. Eli ei ollutkaan maistuvuuden kanssa ongelmaa, vaan maltin tai sen puutteen. Energiajuomajauheella on selvästi ollut vaikutusta, sillä Elvi jaksaa keskittyä paljon kauemmin ja intensiivisemmin kuin aikaisemmin noihin treeneihin. Palautusjuomasta en ole oikein saanut otetta, että onko siitä mitään hyötyä vai ei. Täytyisi laittaa plikat johonkin kunnon rääkkiin, että näkisi, miten siitä palautuminen sitten sujuisi sujuvammin kuin ilman aineita.

Parson Yonna ensimmäistä kertaa luolalla.

Ja rääkistä puheenollen (vaikkei se siis mitään rääkkiä oikeasti olekaan ihmiset!), pääsin myös Kuivannolle keinoluolalle seuraamaan muutaman parsonin ja yhden jackrusselin luolatyöskentelyä. Olipa harvinaisen mielenkiintoinen kokemus ja asiantunteva "luolamies" (siis luolan omistaja ja homman pyörittäjä :D), että ihan mielelläni vien sinne myös omatkin oikeudettomat terriäiseni tutustumaan, miltä se kettu nyt sitten oikeasti näyttää. Voihan se olla, ettei kummankaan päänsisältö kestä luolaa, mutta senhän näkee vasta paikanpäällä. Ketään ei pakoteta, vaan nimenomaan opetetaan ja mennään ihan niin kuin jossain muussakin jälkihommassa (meidän tapauksessa siis esim. mejällä), koiran omien vaistojen, viettien ja taitojen mukaan. Mutta siitä lisää taas myöhemmin.