maanantai 19. marraskuuta 2012

Lenkkiä


Elvi tykkää lenkkeilystä, mutta kyllä siitäkin huomaa, miten tylsäksi elämä käy, kun ei ole harrastuksia, vaan pelkkää lenkkeilyä. Toki aktivoidaan pelien ja temppujen voimin, mutta silti Elvi välillä oikein vetää ulko-ovelta autolle, että pliiiiis lähdetään jonnekin.

Olen itse yrittnyt keksiä lenkeille jännitystä reittivalinnoilla. Harvemmin tehdään hihnalenkkiä asfaltilla, usein kierretään lähimetsän lenkkejä tai kiireessä kierretään pururadan parin kilometrin lenkki. Eilen käytiin pyöräilemässä (siis Elviira ravasi, itse pyöräilin) ja ei meinannut koira pysyä nahoissaan, kun oli niiiiiin intona vauhdista. Välillä hypätään bussiin ja ajellaan keskustaan tai jonnekin muualle vaeltelemaan, välillä taas hypätään autoon ja mennään muihin metsiin lenkkeilemään.

Parin viikon päästä ollaan jälleen fyssarin pöydällä kuuntelemassa asioita Elvin tulevaisuudesta. Tällä hetkellä ainakin kävely jumittaa välillä, peitsaaminen on tullut entistä pahempana takaisin ja painonsiirtotreenit ovat melkein mahdottomia eli ei ole Elviira ihan kunnossa ei. Tällä hetkellä näyttää siltä, että "loppuvuoden treenitauko" pitenee ainakin puolella vuodella eteenpäin, jos ei jopa jätä Elviä kokonaan sairaseläkkeelle lajista. Tosin eipä se Elvi mikään kipuinenkaan ole, vaan nimenomaan jumiutuneen oloinen, mikä on aina positiivisempaa. Ja tietysti vapaanaollessaan metsässä mikään ei vaivaa mihinkään suuntaan ;)


1 kommentti:

  1. Kuka nyt metsässä juostessaan mitään kipuja/jumeja tuntis-en minä ainakaan. Voi eetä, onneks pääsen taas rakastamaan sitä puhki kohta!;) jahei ihanat fiilikset noissa kuvissa, aivan parasta!

    VastaaPoista