sunnuntai 12. tammikuuta 2014

Koira tanssii!

Tänään oli Elviiran loppuelämän ensimmäinen päivä. Elämää agilitynkin jälkeen on, nimittäin koiratanssielämää! :)

"Niin ollaanko me menossa vai ei",
tuumailevat villapaitasankarit.
Liityttiin siis JANKK:n jäseniksi, että päästään osallistumaan koiratanssin viikkotreeneihin (kouluttajana Mari Väänänen) ja tänään se hauskuus sitten alkoi. Tyylikkäästi yllättäneen talven ja huonon reittivalinnan vuoksi myöhästyttiin parikymmentä minuuttia. Porukka oli onneksi varsin ymmärtäväistä ja olivatkin vasta ehtineet pitää esittelykierroksen ja hieman puhua alkujuttuja alta pois. Täytyy kyllä sanoa, että oli todella mukavaa porukkaa, niin kouluttaja, treenikaverit kuin muut hallilla treenailleet ja hengailleet. Tykkäsin ja tunsin itseni varsin tervetulleeksi.

JANKK:n halli oli jaettuna väliaidoilla kahtia ja toisella puolella ei suinkaan ollut agia vaan rally-tokoa, jes! Meidän ryhmässä on Elvin lisäksi shiba-uros, joka ei tällä kertaa ollut paikalla, schipperke-, mudi- ja australianpaimenkoiranartut. Mukavankokoinen porukka ja erikokoisia koiria. Schipperke ja mudi eivät kiinnittäneet muihin koiriin huomiota ollenkaan. Puuttunut shiba kuulosti ainakin kuvailun perusteella olevan elvimäinen eli jos joku tulee iholle, niin sitten kyllä sanotaan, mutta muuten ollaan rauhassa ja tehdään hommia. Australianpaimen karkaili periin kertaan kentän laidalla odottelevan ihmiskaverin luokse (kerran se tuli suoraan Elvin luokse, mutta toisen kerran juoksi vain parin metrin päästä ohi). Elviirahan tietysti kävi niskakarvat pystyssä ajamassa sen jättiläisen pois, mutta tuli todella nätisti luokse, kun kutsuin eli ei jäänyt ollenkaan ylimääräistä rähisemään. Ja meidän kouluttaja oli aivan superihana, kun hän oli huolissaan siitä, meneekö Elvin pasmat sekaisin siitä, kun se joutuu puolustautumaan (vaikka ei se auspai hyökkäävä ollut, Elvi kokee tuollaiset tilanteet uhkaavina). Ei onneksi mene, vaan työnteko jatkuu ihan yhtä yli-innokkaana. Ensimmäistä kertaa ikinä koskaan milloinkaan joku kouluttaja on huolissaan Elvistä, ei siitä kenelle Elvi rähjää. Koiratanssissa tosin Elvin on vain opittava olemaan välinpitämätön, mikä saavutetaan treenillä, ei millään muulla. Hatunnosto silti koutsille ymmärryksestä!

Aloiteltiin pelkällä kontaktitreenillä, jossa tosin Elvillä meinasi lähteä lapasesta. Eipä tietenkään yllättänyt, kun puolentoista tunnin ajomatkan jälkeen suoraan repäistään työntekoon.. Hyvin pysyi kuitenkin kontakti ja käveltiin samaan suuntaan. Enemmän palkkausta vain kupista, että jää se lopullinen intohaukkuminen pois. Ja vähemmän palkkaa istumisesta, kun itse pysähdyn. Koiratanssi ei ole tokoa! Ai niin ja ihminenkin saa olla rennompi ;) Sitten treenailtiin erilaisia jalkojen välistä pujotteluja. Siinäkin klikkerin käyttöön ja palkan suuntaan huomio. Naksu nopeammin ja palkka eteenpäin loogisesti oikeaan suuntaan. Saatiin ihan uusia ideoita pujottelun monipuolistamiseenkin ja Elvi oli ihan törkeän pätevä, vaikka olen itse sitä mieltä, ettei se nyt ihan hyvin aina mennyt. Ehkä liikaa itsekriittisyyttä ilmassa.

Sitten tehtiin pyörimistä eri tavoilla, eri suuntiin ja eri puolilla. Kotiläksyksi saatiin Elvin kanssa pyöriminen paikallaan niin, että pyöriminen ei lopu siihen, että Elvi on minua kohden, vaan nenä näyttää aina siihen suuntaan mistä aloitettiinkin. Työnsarkaa riittää tässä hommassa! Sitten yleiskotiläksyksi saatiin jalkojen välistä pujottelun ja pyörimisen yhdistämisen pieneksi koreografiaksi ja sehän sopii! Nimittäin Elvin ensimmäinen koiratanssikoreografia on jo teossa ja mikäs sen parempi kuin treenata suoraan siihen sopivaa kuviota. Koutsi lupasikin joka viikoksi kotiläksyä eli juuri sitä, mitä tarvitaan Elvin kanssa, joku tehtävä ja tavoite!

Heti ensi viikko jää koiratanssin osalta väliin, kun JANKK:lla on agikisat, mutta siitä seuraavana viikonloppuna onkin koiratanssikisat samaisella hallilla ja ajattelin sinne mennä ihmettelemään (talkoilemaan?) ja jäädä sitten illaksi vielä koiratanssitunnille. Tosi kivaa oli päästä Elvin kanssa tekemään töitä.


Tyttöjen tuplatreenausta kotona, tasapainotyynyillä jumppaa ja samaan tahtiin pyörimistä.



2 kommenttia:

  1. Kuulostaapa kivalta!:) Voikun täälläkin päin olisi seuroja ja ryhmiä tms. joissa pääsisi harrastamaan. Oman paikkakunnan kennelkerhon järjestämiseen kuuluu kaksi mätsäriä vuodessa ja siihen se sitten jääkin. Olisi hauska päästä kokeilemaan juurikin koiratanssia, rallytokoa, jälkeä tms. mutta ryhmiä ei löydy vaikka kuinka etsisi... Mutta tsemppiä teille koiratanssin pariin, pitäkäähän hauskaa!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No siitä kyllä täytyy olla kiitollinen, että on tarjontaa omassa seurassa! Mutta ajetaanhan mekin nyt Elviiran kanssa koiratanssiin joka viikko tunti suuntaansa, kun lähempänä ei pyöri koiratanssin viikkoryhmät.. hullutta on tietysti monenlaista, mutta mitäpä en Elvin takia tekisi :) Onneksi juuri mainitsemiasi lajeja voi treenata ja harrastaa kotioloissakin, vaikka ainahan se patistaa eri tavalla treenaamaan, kun harjoittelee valvovan silmän alla. Kiitos tsempityksestä, katsotaan, mitä tästä tulee.

      Poista