keskiviikko 11. tammikuuta 2012

Tokoa, agia, elämää...

Loma on loppu ja arkinen aherrus taas alkanut. Kiirettä on niin paljon ettei edes blogia ehdi päivittää!

Maanantaina oltiin viikkotreeneissä ja tehtiin jo aikaisemmin mainittua Lotan rataa. Eipä siinä kummempia, joten otettiin myös juoksukontaktia. Elvihän on siis jo päässyt minipöydän korkeudelle (videopätkääkin löytyy, mutta kamerasta...) ja nyt tehtiin samalla korkeudella, mutta häiriöllä eli sain kouluttaja-Tainan ensin vierelle olemaan, sitten pitämään vähän ääntä ja juoksemaan kontaktin vieressä. No eihän näistä mikään muu haitannut kuin alussa se, että joku muu oli meidän mukana. Elvi pääsi siitä kohtalaisen nopeasti kuitenkin ohi.

Eilen oltiin tokokurssilla. Elvi oli vähän vaisu, ruokakaan ei ole maistunut, joten odotukset eivät olleet järin suuret. Tehtiin paikkamakuu, joka oli odotettua levottomampi, mutta tätä edesauttoi mukavasti se, että hallia jakavan sermin takana tehtiin agiputkea. Ei kiva. No, kerran nousi ja lähti vaeltamaan mutta palautin ja sitten pysyi ihan kivasti. Tämän jälkeen Jonna-koutsi saapui paikalle ja tehtiin evl-tyyliin pieni paikkamakuu eli koirat yksitellen käskystä maahan ja yksitellen käskystä ylös. Elvi pysyy todella huonosti maassa (yrittää tarjota koko ajan jotain muuta, kun luulee, ettei se maahanmeno ollutkaan se juttu, kun siitä ei saakaan koko ajan palkkaa), joten pomppi siinä sitten istu-maahan-väliä koko ajan. Luoksepäästävyydessä yritti inasen väistää taaksepäin, kummallista.

Seuraavana olikin kauhuliike nouto. Elvi kun ei edes halua koskea kapulaan. Näytettiin sitten Jonnalle, mitä ollaan tehty jo pieni ikuisuus, eikä edetty mihinkään ja saatiin käsky vain jatkaa sitä. No siinä sitten pidin kapulaa Een nenän edessä ja kun se otti siitä kiinni (heikosti ja haluttomasti) palkkasin namilla. Tehtiin tätä jonkin aikaa, kunnes ylilahjakkaan tollerin kanssa treenaava kurssikaveri ehdotti, että mitäpä jos palkkaisin pallolla Elviä siitä että se koskee kapulaan. Älytön ero. Elvi HALUSI ottaa kapulasta kiinni (pari kertaa jopa jouduin sanomaan sille irti, sillä kapula oli niiiin kiinnostava, ettei olisi lainkaan halunnut antaa sitä) ja piti siitä kiinni myös monta sekuntia! Tehtiin joitain toistoja ja sekä minulla että Elvillä oli hyvä mieli tämän treenin jälkeen. Tulisiko tästä pienestä terriäisestä sittenkin noutaja? Todellakin kyllä tarvitaan jatkossakin apua sen kanssa, että mites tästä eteenpäin, mutta loistava alku!

Sitten tehtiin hidasta seuruuta. Ollaan treenattu Elvin kanssa kohtalaisen paljon seuruuta, joten en ollut siitä edes huolissani, mutta saatiinpa lisätreenattavaa. Elvin kanssa on siis ehdottomasti harjoiteltava pysähtymistä, tahtoo nimittäin seuraamisen jälkeen ensinnäkin ottaa sivuaskeleen, sitten vielä kääntää itseään vinoon, kävellä pari askelta ja näinollen päätyä pysähtymään puolen metrin päähän minun etuviistoon poikittain. Ei välttämättä ihan se oikea paikka. Ja muutenkin, perusasento ei ole hanskassa. Koko ajan saa hioa ja hioa. Jospa otan käsiavun joksikin aikaa taas mukaan, ettei tarvitsisi koko ajan korjata pelkkää perusasentoa. Toinen harjoiteltava asia seuraamisissa on käännökset (varsinkin vasemmalle). Jonna sanoi, että Elvi seuraa ihan hyvässä paikassa, mutta kun lähden kääntymään, se tulee Eelle täytenä yllätyksenä ja siitä tuntuu siltä niinkuin rynnisin sen päälle (ja itsekin joudun väistämään Elviä), jolloin se väistää metrin sivuun ja jatkaa onnetonta seuruuta siellä. Eli tähänkin käsiapu/sanallinen apu, katsotaan kumpi toimii paremmin.

Sitten alkoi jo Elvin keskittymiskyky loppua (ihan varmasti jo senkin takia ettei ollut ihan oma itsensä), mutta tehtiin vielä liikkeestä maahanmenoa ja seisomista. Kumpaakaan se ei ymmärrä ja maahan ei varsinkaan jää. Istumista alkoi taas tarjota, vaikka ollaan seisomista treenattukin, mutta se kuuluu väsy-Elviin. Loppuun vielä luoksetulo, ensimmäisellä kerralla varasti, kun käännyin ja jätin toistamatta odota-käskyn, toisella kerralla odotti hienosti ja lähti vasta käskystä. Juoksi elvimäisesti onnellisena korvat luimussa söpöillen HILJAA luokseni ja kiersi takakautta sivulle. Kiertämistä lukuunottamatta pätevä Ee. Jäi vinoon, mutta perusasentoa on, kuten jo sanottu, treenattava. 

Saga on siirtynyt täysipäiväiseksi kotikoiraksi. Ei ontuile, mutta lenkitkin ovat sellaista kilometrin luokkaa (plus tietenkin saa leikkiliikuntaa Elvin kanssa metsässä). Nyt ei olla Sagan kanssa ollenkaan käyty hallillakaan saati treenattu tokoa kotona, vaan keskitytty vain olemiseen ja elämiseen. Pikkuneiti onkin ollut yhtä vahinkoa lukuunottamatta täysin sisäsiisti jo kaksi viikkoa! On siis helpottanut huomattavasti omaa työtaakkaani. Saga selvisi eilen kahdeksan tunnin opiskelupäiväni ajan Elvin kanssa kahdestaan kotona ilman vahinkoja. Vielä en uskalla riemuita, mutta tämä voisi ehkä olla merkki siitä, että saattaa tuosta sittenkin elämänsä aikana tulla edes auttavasti sisäsiisti.

Lauantaina Sagalla koittaakin onnen päivä, nimittäin neiti pääsee ensimmäistä kertaa moneksi tunniksi yksin hoitoon vieraaseen paikkaan, kun itse menen kisaamaan Elvin kanssa. Kisojen ajankohta hieman järkytti, sillä Elvin ensimmäisen startin rataantutustuminen on vasta klo 19:05. Päästään varmaan vasta puoli yhdentoista aikaan yöllä pois niistäkin kisoista. Elviiran lähtövuorokin kun on mukavasti TAAS minien viimeisenä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti