Uusi vuosi

Tänään käytiin testaamassa endomondoa pienellä lenkillä. Ehdottomasti varsinkin metsälenkkeilyä silmälläpitäen hankittava kyseistä sovellusta tukeva puhelin uuden vuoden kunniaksi! Loistokeksintö :)

1h7min, 4.37km

Hilmaa pelottaa, mutta muita tyttöjä ei haittaa tippaakaan paukuttelu. Elvi itseasiassa jopa innostuu enemmän paukkeesta. Muuten tytöt ovatkin valmistelleet uutta vuotta hirven lihaluita syödessä ja elämästä nautiskellen.

Hyvää uutta vuotta sekä onnea ja menestystä kaikille!

Saga 1-vuotta!

Tällainen tyttö hiipi laumaan vuoden alussa...

... ja tällaiseksi se sitten kasvoi!

 Saga keventää tuossa kuvassa vasenta etujalkaansa, koska sai tänään syntymäpäivälahjakseen eläinlääkärikäynnin röntgenkuvauksineen. Alkoi eilen ontua jalkaansa ja tänään ei käyttänyt sitä enää ollenkaan. Eläinlääkäri käänteli jalkaa ja totesi, että varpaissa on vika. Kuvattiin sitten varpaat ja näyttivät olevan ok, joten saatiin tuomisiksi vain kipulääkettä, lepoa ja edelleen täysin unten mailla oleva iso tyttö. Painoa oli vuoden vanhalla pikkuneidillä muuten 8,2 kiloa. Loppupäivä meneekin siis varmasti nukkuen, josko huomenna saisi neidin taas pystyyn, vaikka onhan se hyvä lepuuttaa tuota jalkaa, jos vaikka parantuisi nopeammin.

 Elviira puolestaan on onnellinen oma itsensä. Virtaa riittää ja ollaan me oikeasti tokoiltukin loman aikana!! Maahanmenoa varsinkin ollaan treenattu todella paljon, tuntuu olevan ihan liian vaikeaa. Elvi on pitänyt myös itse itseään kiireisenä järjestyksenvalvojana, on siis varsin rankkaa lomailla suurlauman pomona. Agiliitelyt jatkuvat tammikuun puolessavälissä Janakkalan koirakerhon kisoilla, ennen sitä treenataan pari viikkoa niin omatoimisesti, viikkotreeneissä kuin Lotan koulutuksessakin. Vielä tosin lomaillaan viikon verran ja ihmetellään uuden vuoden vaihtuminen näissä maisemissa.

Näin vietettiin joulupäivää:

Vuoden viimeiset

Hilmalle yliaikavitonen, Elville yliaikaviistoista.

Ensimmäisen ongelmana pelottava ja lamauttava juokseva miestuomari. Jälkimmäisen ongelmana liian kova vauhti, huono näkö ja aivojen puute.

Tämän vuoden agilityt on nyt liidelty ja paluu kisa- ja treenikentille seuraavan kerran ensi vuonna. Uudet suunnitelmat hiontaan agiloman aikana ja ehkä jopa asetetaan uudet tavoitteet. Loppuvuosi käytetään tokoillen, trimmaten ja lomaillen. Blogikin vetäytyy nyt joululomalle, joten hyvää joulua kaikille ystäville ja lukijoille toivottavat...

Tellervo, Elviira, Hilma & Saga!

ELVIN tokokurssi, osa 2

Älyttömän taitava super-Elviira oli tänään treenaamassa (agility)hallilla tokoa! Viime kerralla kesti kymmenen minuuttia ennen kuin aivot löytyivät edes osittain (sittenkin rähistiin kaikelle liikkeelle ja ihmeelle), nyt agilityhulluus kesti vain kävelymatkan hallin toiselle puolikkaalle ja alun ensimmäisten perusasentojen ajan. Eikä järjestyksenvalvojakaan tullut tänään mukaan kuin kerran ja silloinkin ihan oikeutetusti, leikkihän parin metrin päässä iso musta riehuva koira ;)

Tehtiin paikkamakuuta. Periaatteessa Ee pysyy ihan kivasti, mutta jos joku riehahtaa tai tekee jotain "uhkaavaa", Elvin olemus menee liian tarkkaavaiseksi ja vaarana on, että se nousee. Ja toinen vaaranpaikka on edelleen, kun minä lähestyn. Ensin sen takia, kun Elvi haluaa namin (ja tulee päin) ja liikkeen lopussa sen takia kun tulen vierelle seisomaan (ja väistää). Elvi kun on tottunut elämässään siihen, että se siirtyy käskemättä, kun tulen lähelle. Käskystä sitten sietää läheisyyden. Hieman ongelmallinen tilanne siis, mutta oli jo paljon parempi kun annoin odotus-käskyn vielä ennen kuin kävin vierelle. Kamalasti tarvitaan vielä häiriötreeniä (muiden sekä mun aiheuttamaa häiriötä), mutta edistyy, edistyy.

Sitten tehtiin ensimmäistä kertaa ikinä tokohyppyä. Ja luottaakin vielä piti siihen, ettei Elvi lähde lipettiin. No, mihin se nyt lähtiskään. Pariin kertaan tuijotti muita koiria, mutta ei lähtenyt. Namikipolla ja mene-käskyllä Ee meni vähän vaisusti hyppyä. Selkeästi täytyy siis treenata namikippoa ja sinne menemistä (että se on jeee, eikä varastamista!)

Seisominen on murheenkryyni, johon saatiin tänään Jonnalta hyviä vinkkejä. Harjoittelu jatkukoon....

Tehtiin loppuun vielä täyskäännöstä, joka (omasta mielestäni) toimii ihan kivasti. Nyt kun olen saanut Elviä ruoskittua tuon seuraamisen kanssa niin, että vaikka katsekontakti pysyy, kroppa ei käänny vinoon, kaikki seuraamisliikkeet tuntuvat helpommilta. Pieni pikainen paikkamakuukin vielä loppuun.

Kaikkinensa Elvi oli hurjan pätevä, ei paineistunut (muuta kuin siinä seisoskelutreenissä inasen) ja oli mukana RAUHALLISEN terävänä kaikessa mitä tehtiin. Onhan se pieni murunen :)

Kurssin päätyttyä Sagan kanssa tehtiin seuruuta, jossa tuppaa olemaan ongelmana se, että Saga ennakoi iiihania jääviä liikkeitä ja liikkuminen nykii. Jätetään siis jäävät toistaiseksi ja tehdään hurjan innokasta seuruuta vaan. Intoa kyllä riitti pikkuneidissä, ihan eri meininkiä kuin aikanaan Sagan tokokurssilla. Selkeästi tokoskotin mielestä toko on superkivaa.

Sitten päästiinkin kahden unimurmelin kanssa kotiin ♥

Lucian päivän agilitytreenit

Käytiin iltamyöhäisellä hallilla ja siellä sattuikin olemaan kiva rata (ja vielä parempaa on, että ihanan Tanjan blogista löytyi valmis ratapiirros, kiitos!)

Alun ohjaus ihan suoraviivaisesti, kympille jaakotus ja sitten taas jatkui suoraan, ohjasin 14, 15 ja 16 aidat oikealta puolelta ja valssilla putkeen. Sitten tulikin loistoharjoitusta kepeille, kun jäin 18 aidan taakse kutsumaan Eetä (joka muuten pari kertaa kävi hakemasa 7 aidan, joka oli todellisuudessa ainakin metrin lähempänä 6 aitaa... itsenäisyyttä, itsenäisyyttä!) ja siitä sitten kääntö kepeille ja takaaleikkaus. Toimii <3 Kokeiltiin myös sylkkäriä, jonka ansiosta Elvi pyöri kepeille. Ei toiminut. Tehtiin sitten vielä poispäinkäännöllä ja kumma kyllä, se toimi hyvin! Aa:n vetovoima oli kova, mutta Elvi ei karannut sinne kertaakaan vaan meni kiltisti, mutta pettyneenä putkeen.

Syy sille, miksi tänään käytiin hallilla, on se, että Elvillä on uusi palkkapallo. Entinen on kadonnut ja olemme nyt virallisesti luovuttaneet sen etsimisen. Uusi minijalkapallo kelpasi hyvin, mutta eihän se ole entisensä veroinen. (Vaatii paljon pureskelua, likaantumista ja pehmitystä) Joka tapauksessa hienoa työskentelyä Eeltä, loppuksi päästin Sagan ulos häkistä ja sittenhän se oli menoa. Lentävä skotti viiletti vartin verran ympäri hallia äristen, muristen ja valtavan onnellisena. Sellaisina hetkinä onkin vaikea ymmärtää, miksi Sagan osa on olla sairas, kun elämänilo on niin suuri. Ennen kotimatkaa vielä kunnon lumipesut märässä hangessa ja omaan petiin unten maille.

Hyvää yötä kaikille!

Vuoden viimeiset viikkotreenit

Tehtiin alla oleva rata (piirustus taas vähän sinnepäin)

Alkuun ohjasin oikelta ja tehtiin kolmoselle saksalainen, valssilla vitoselle ja sitten olisin itse tehnyt kutosen jälkeen persjätön, mutta kouluttajan ohjeistuksesta tehtiinkin sitten valssi. Elvi tosin kävi valssatessa vähän fyysiseksi eli olisiko liike sitten ollut liian hidas vai mikä. Yritettiin kepeille leijeröintiä. Oman logiikkani mukaan yritin jäädä taakse, etten omalla liikkeellä häiritsisi Elviä. No, se tuli koko ajan pois kepeiltä, joten otettiin sitten ilman leijeröintiä. Valssi keppien jälkeen ja hullun tiukka saatto putkeen (EI MENNYT PUOMILLE!!). Yritin sitten vielä persjättöjä putken ja pituuden jälkeen, mutta Ee haki hienosti kakkosaidan pituuden jälkeen. Taitava :)

Otettiin sitten uutta yritystä ja ihanaisen kouluttajan ohjeistuksella tehtiin loppuun pituudelle takaaleikkaus ja 14-aidalle sylkkäri. Kaikki jotka ovat jonkin aikaa seuranneet blogiamme ehkä tietääkin jo, että ollaan Elvin kanssa tehty hurjasti töitä takanaleikkausten ja sylkkäreiden kanssa, mutta ne eivät vain ota toimiakseen. No, tottakai tänään, kun kehuin suureen ääneen, että ne eivät toimi, molemmat toimivat loistavasti :D Ensimmäisellä yrittämällä Elvi pyörähti ennen pituutta ja aidan jälkeen, toisella kerralla kääntyi hienosti sinne minne pitikin. Uskomatonta. Näiden onnistuttua leijeröinti jäi vielä hampaankoloon, joten otettiin uudestaan se niin, että pidin itse liikkeen yllä ja olin käytännössä muurin tasalla, kun lähetin Elvin 9-aidalle ja kepeille ja juoksin ohjaus päällä vierellä (muurin ja aidan takana). JA LEIJERÖINTI ONNISTUI!!!

Elvi oli huippupätevä agilityhirmu tänään (kun tarpeeksi jauhettiin ;)

Keskiviikkona tokokurssi ja lauantaina vuoden viimeiset kisat Lempäälässä, sitten harrastusvuosi olikin siinä. Ympyrä sulkeutuu agilitykisojenkin osalta, sillä samaisessa paikassa oli tämän vuoden ensimmäisetkin kisat.

Elviiran TOKOkurssi!

Een tokokurssin piti alkaa jo viikko sitten, mutta koska jouduin keikalle, meiltä jäikin ensimmäinen kerta välistä. Tällä viikolla päästiin ensimmäistä kertaa sitten mukaan ja yllättäen Elvi ei ollut ihan niin paha kuin olin kuvitellut.

Tottakai Ee sekoili ihan täysin, kun mentiin (agility)halliin ja siellä oli muita koiria. Huusi ja kiljui ja sekoili, mutta ehkä kymmenessä minuutissa rauhoittui täysin niin, että pystyttiin tekemään tosissaan tokoakin. Ensimmäiset kymmenen minuuttia menivät siis siihen, että koitin rauhoittaa Eetä, otettiin pa:ta ja tuo tarjoaa kerjäämistä koko ajan ja pyörii ympäri ja tulee uudestaan sivulle ja tarjoaa taas kerjäämistä, käy haukahtamassa naapureille, pyörii ympäri, kiertää sivulle, peruuttaa sivulle, korjaa, kerjää... Koita siitä nyt sitten palkata oikeasta suoritteesta, kun ei ehdi edes huomaamaan sitä.

Kuten sanottu, tätä onneksi kesti vain alun luoksepäästävyyden ajan, sitten Ee olikin oikein vastaanottavainen ja oma itsensä. Tehtiin Elvin elämän ensimmäinen paikkamakuu! Olin ehkä kolmen metrin päässä ja kehuin hissukseen Eetä, hyvinhän se pysyy, mutta tahtoo nousta, kun lähden kävelemään vasten. Ja palkkauksessa varsinkin ennakoi ja nousee ottamaan palkkaa kädestä. Kaikista parhaiten meillä toimii palkkaus, kun heitän Elville palkan ja se ottaa siitä kopin. Täytyy tosi paljon tokon puolella keskittyä Een kanssa tuohon impulsiivisuuteen.

Sitten tehtiin luoksetuloa. Vähän hirvitti jättää Eviä riviin muiden koirien viereen, mutta hienostihan se tuli niin kuin pitikin sivulle. Ainut vaan, että agihallissa Elvillä on sitä agienergiaa, joka luoksetuloissa purkautuu haukkuna matkalla, mutta koska Ee ei tee sitä missään muualla kuin agihallissa, en olisi siitä huolissani. Luoksetuloissa Elviä ahdisti eniten se, kun muut juoksivat ja varsinkin kun yksi kaveri onnessaan karkasi ;) Elvissä asuva järjestyksenvalvoja ei ole koskaan tykännyt juoksevista koirista. Pidettiin katsekontaktia Een selkä juokseviin koiriin päin, mutta korvat oli mutkalla ja Ee koko ajan kartalla siitä, että selän takana riehutaan, vaikka kuinka yritin huijata! Hämmästyttävintä kuitenkin oli se, kun tehtiin pitkällä matkalla luoksetuloa ja muutaman metrin päässä musta iso koira "hyökkäsi" juoksevaa Elviä päin, niin Elviira ei edes katsonut sinnepäin vaan juoksi suoraan luokseni. Että ehkä minulla on sittenkin suurempi vaikutus kuin vierailla koirilla.

Sitten aiheena oli vielä liikkeestä seisominen. Muut tekivät tätä hyppyesteiden siivekkeiden kanssa, mutta Ee ei tule kyllä pääsemään lähellekään agiesteitä tokokentällä. Ollaan muutenkin treenattu liikkeestä seisomista Helmisen Hannan opeilla ja sillä jatketaan. Treenattiin myös ihan paikallaan käsiohjauksella maahan-seiso ja istu-seiso -vaihteluja. Istu-seiso on kaikista vaikein, mutta kyllä siitäkin vielä hyvä tulee. Ja olen päätynyt siihen, että en aio opettaa Eetä liikuttamaan etujalkojaan missään tilanteessa, vaan annan takajakojen tehdä työn, koska se tulee Elville luonnostaan ja etujalat pysyvät kuin naulattuina paikoillaan.

No, tästä on ihan hyvä jatkaa. Saatiin intoa treenaamiseen ja näimme vähän toivonpilkahdusta siitäkin, että tokokurssista saattaa sittenkin olla hyötyä Eelle :)

Kuvakuulumiset

Saga ja Elviira pitkästä aikaa!

Tytöille elämä hymyilee, kun on vihdoinkin saatu omaan kotiinkin lunta, jossa voi ryömiä, kieriä, pyöriä, möyriä, kaivaa..

Välillä täytyy kuitenkin Elvinkin vakavoitua lohduttamaan Sagaa...

...sillä jos ette tienneet, miltä kalju skotti näyttää, niin nyt tiedätte! Sagan nyppiminen on lopetettu armeliaisuudesta.

Onhan se sitikin ihan skotin näköinen, vaikkakin näyttää entistä pienemmältä Elviin verrattuna.

Ja partaan ei kosketa!

Eviiran kanssa ollaan vähän harjoiteltu pallopaimennusta... pitäisiköhän lajia muokata skotinpaimennukseksi?

Saga on lyhyttukkaisena hurjan paljon virtaviivaisempi, Elvi joutuu välillä tosissaan juoksemaankin!

Ja Saga vesispanieli kaivaa vettä lumen ja jään läpi jäätyneestä lätäköstä. On muuten hyvää. Maksavaivan suhteen mennään siis samalla tavalla kuin tähänkin saakka.

Kumman luulette olevan menossa kotiin?

Plikoilla on ollut hiljaiseloa niin harrastus- kuin kotirintamallakin, mutta huomenna päästään vihdoinkin Elvin kanssa tokokurssille. Voitte vain kuvitella Elvin reaktion ja huudon, kun mennään huomenna agihallille, jossa ei olla pariin viikkoon käyty. Ja vieläpä tokoilemaan. Täytyykin muistaa pakata korvatulppia kanssatreenaajille mukaan... Tämän vuoden puolella olisi Eellä ja Hilmalla vielä yhdet kisat ja sitten mietitäänkin, mitä tehdään, koska tehdään, miksi tehdään ja ennen kaikkea miten tehdään. Ensi viikonloppuna olisi tarkoitus järjestää joulukorttikuvaussessio neljällä koiralla, ans kattoo kuinka käy. Kuvasaastetta luvassa seuraavan kerran siis viikonloppuna, huomenna raportti treeneistä.

Hyvää eilistä itsenäisyyspäivää ja lumista talvenodotusta kaikille! :)

Arki...

Viimeisen kolmen tunnin aikana Saga on käytetty kolmesti pihassa ja kerran puolen tunnin lenkillä. Sisällä on viisi lammikkoa.

Ikää 11 kuukautta.

Tällaistako tämä on seuraavat ehkä jopa kymmenen vuotta?

Lähtölistat julkistettu!

Tiedättekö, kakkosissa kisaa vähän koiria. Jyväskylän kisoissa esimerkiksi pk- tai Turunseutua huomattavasti vielä vähemmän. Jyväskylässä on kuudesta kahdeksaan (mini)koiraa per startti nyt viikonloppuna. JA MIKÄ TODENNÄKÖISYYS ON, ETTÄ ELVIIRA ON VIIMEISTEN JOUKOSSA...... Joo, odotushan ei ole mikään pitkä, jos ennen meitä on viisi muuta koiraa, mutta tämä on vain osoitus siitä, että meillä on ihan oikeasti lähtöjärjestyskirous!

Pohdiskelin noita Jyväskylän kisoja näin etukäteen ja todellakin aion nyt tuolla toteuttaa sen, että vaikka kannan Elvin sisälle halliin, se saa itse kävellä kentälle ja sivu-komennolla jäädä odottamaan, ei paikalle. Tavoitteena on, että minä pääsisin alussa edes yhden esteen päähän Elvistä, sillä lentävä lähtö agilitykisoissa näyttää ja tuntuu aivan kamalalta. Saas siis nähdä moniko ensimmäinen rima tippuu sen takia, että Elvi varastaa ja minä luotan siihen, ettei se varasta ;)

Lauantaina mennään Een kanssa kerrankin ihan kahdestaan kisaamaan (Saga jää hauskuuttamaan Tellervoa ja Hilmaa). Hyvä niin, saadaan molemmat olla rauhassa (Elvi autossa, minä hallissa). Sunnuntaina lähdetään heti aamusta samaiseen paikkaan, sillä Hilmalla on ykkösissä kisat. Siinäkin on näkemistä, miten Elvin pää kestää aamun odottelun ja sitten vielä omat kisat. Sanotaanko näin, että sunnuntain odotukset ovat melkoisen pienet. Tosin eipä me nyt maanantainkaan jälkeen olla käyty treenaamassa agia, joten lauantainakin saattavat molemmat radat mennä höyryjen päästelyyn. Kaikkinensa taas odotukset ovat aika minimissä ja pari ämpäriä varattu auton takaluukkuun, johon voidaan kipata kaikki virhepisteet kotiinviemisinä!

Onneksi Een agiuran välitavoitteen deadlineen on vielä aikaa, puoli vuotta aikaa nousta kakkosista kolmosiin ei pitäisi olla edes Elviiran pääkopalta liikaa vaadittu. No, jännitys tiivistyy :)

Yö ja päivä

Löysin netin syövereistä mahtavan logon!

Kuvauksena tälle oli "koiramaailman jin & jang" ja mikä koiramaailmassa parhaiten edustaakaan toisiaan täydentäviä vastakohtia kuin westie ja skotti. Tämä päivä oli jälleen osoitus siitä.

Lenkillä Elviira menee kuin höyryjuna, ei varsinaisesti kiireellä, mutta edetään reipasta vauhtia koko ajan. Tai edettäisi, jos ei perässä roikkuisi kahdeksankiloinen jarru. Sagaa ei voisi vähempää kiinnostaa lenkkeillä. Lenkillä tuli vastaan koiria ja ihmisiä. Kun pysähdyttiin moikkaamaan, Elvi etsi jonkun hajun tai istahti viereeni odottamaan, milloin matka jatkuu, Saga puolestaan sydämensä kyllyydestä nautti vieraasta seurasta ja huomiosta. Kotiin päästyämme Elviira käpertyi nojatuoliin torkkumaan, Saga aloitti rallin. Välillä erehtyi jopa hyppäämään Elviiran päälle, josta sai melko kovasanaisesti lähteä vauhdilla muualle. Sitten molemmat alkoivat leikkiä omiaan, Saga juoksi huoneesta toiseen ärisemässä leluilleen, Elviira istahti nurkkaan, otti jonkun lattialta löytämän roskan suuhunsa ja alkoi sitä mussuttamaan. Samalla Ee tutkaili rauhassa Sagan toilailuja. Kun vihdoinkin väsähdettiin, Elviira lähti eteiseen nukkumaan Sagan tullessa kerjäämään leuanrapsuttelua ja huomiota. Huomiontarpeen tyydytettyään pikkumusta asettui mukavasti varpailleni ja aloitti tuhisemisen.

Toisaalta taas, kun löytyy se yhteinen sävel terrierien välille, silloin leikki on täysin sama ja sidostesukan kestävyyttä on aina testattava. Ja miten voikaan olla, että kun toinen on paikallaan jossain, toinen käy viereen olemaan ja hetki on kuin postikortista. Niin kuin ne tietäisivät kuuluvansa samaan sarjaan, niin kuin ne tietäisivät täydentävänsä toisiaan.

En vain lakkaa ihmettelemästä, miten nuo kaksi voivat olla kaikessa niin erilaisia, mutta silti ihan samanlaisia.

Viikkotreeni

Tehtiin Oreniuksen Annan rataa viikkotreeneissä. (Jälleen, ratapiirros vähän sinnepäin.) Aitojen pyörittelyt eivät jääneet kyllä ilman koiraa mitenkään mieleen, olisi varmasti tarvinnut toiset viisi minuuttia ainakin lisää siihen, mutta saatiin loppujenlopuksi rata ensin melkein nollana ja pienen tauon jälkeen myös nollana läpi :)

Alussa ei ollut oikein mitään ongelmaa, Elvi toimii ihan hyvin, vaikka onkin pitkiä vientejä, kun se ei ole sooloilevaa tyyppiä. Persjättö ennen seiska-aitaa ja ensimmäisellä kerralla ohjasin Een keppien kakkosväliin, mutta sitten korjasin omaa linjaani ja näin onnistui kepitkin. Putki oli ihan todella lähellä keppien loppua, mutta kerrankin Elvin putki-inhosta oli hyötyä, Elvin kun saa käännettyä ennen putkea ties kuinka lähellä.Taas persjättö 11-aidalle ja olisin itse mennyt vielä tekemään persjätön ennen 12-aitaa, mutta jäinkin sitten kouluttajan ehdotuksesta pussin puolelle ohjaamaan ja hyvinhän se toimi. Ja kerrankin Elviä pääsi jaakottamaan 13-aidalle, kaikki takaakierrothan onnistuivat hyvin takaakiertohullu-Elviltä. 16-aidankin oikealle puolelle sain Elvin vedettyä ja loppu oli jälleen vaan suoraviivaista menoa.

Rata oli siis ihan kiva ja kun sitä nyt jälkeenpäin katsoo, niin eihän se mikään vaikea ollutkaan. Paljon kaikkea mitä Evi osaa, pyörittelyä ja takaakiertoja, joten mikäs tässä ollessa. Meidän ongelmat ovatkin elämää suurempia agilityssa!

Tällä viikolla olisi sitten neljä starttia hyisessä Jkl:n kylmyydessä, onneksi sisätiloissa on kuitenkin tekonurmipohja, se auttaakin hieman. Ja toivottavasti viralliset kisat eivät JAT:lta venähdä, niin kuin kävi episten. Siellä tosin oli kaikilla uusintamahdollisuus ja tottakai ihmiset kävivät uusimaan. Vastustan tätä uusimisjuttua kyllä epiksissä henkeen ja vereen. Epiksiin kun mennään harjoittelemaan sitä kisanomaista tilannetta ja sitä, että se rata tehdään KERRAN ja se tehdään niin hyvin kuin osataan. Ja mitä ei osata, sitä lähdetään sitten kotiin harjoittelemaan. Nih.

Mutta ehkä tämä riittää aamun agilitysaarnasta. Tyttöjen kanssa ylös, ulos ja lenkille!

Tokotreeniä

Käytiin rannassa treenaamassa vähän tokoa tyttöjen kanssa. Ensimmäiset 15 minuuttia meni siinä, kun odoteltiin, että pari tyttöä sai koiransa kiinni ja lähtivät jatkamaan matkaansa. Elvi oli odottelun jälkeen tottakai ihan yli-intona, joten aloitettin Sagan kanssa. Skottimaista perusasentoa eli innolla sivulle ja takapuoli maahan täydellisen oikeassa kohdassa ja oikeassa kulmassa. Sagalla on siis sairaan hyvä perusasento. Muu onkin sitten vähän huonommalla pohjalla. Seuraa paria askelta hyvällä innolla, mutta jää kyllä pahasti jälkeen, jos yritän kävellä normaalivauhtia. Tehtiin siis ihan yhden-kahden askeleen seuruita. Tehtiin kans jäävää maahanmenoa, toimii hyvin ja Sagalla on automaattinen tokomaahan alkanut iskostumaan päähän eli leuka menee myös samantein maahan kun muukin kroppa. Saga kun kuitenkin esim. paikkamakuussa laittaisi päänsä jossain vaiheessa alas, niin parempi kun laittaa sen heti ja pitää sen siinä. Muutama luoksetulo ja Sagan osuus oli siinä.

Sitten oli Evin vuoro, tehtiin seuruuta hihnatta ja olen päätynyt siihen, että en vaadi sitä katsekontaktia, mutta kehun, kun Elvi sitä tarjoaa. Näin ollaan päästy siihen tilanteeseen, että Elvi jopa pitää useamman askeleen verran hyvää katsekontaktia ja pysyy kuitenkin suorassa ja muutenkin oikeassa kohdassa, vaikka kävelen normaalia kävelyvauhtia. Kyllä tästä vielä hyvä tulee! Tehtiin myös täyskäännöstä, jää kyllä vähän väljäksi, mutta Elville on jo opetettu kiertämistyyliä, joten en enää viitsi lähteä vaihtamaan siihen, että se peruuttaisi jalkani vieressä pysyen oikeassa paikassa. Vaikka sekin kyllä Elviltä onnistuisi... tykkään jostain syystä enemmän tuosta "vanhasta" tyylistä tehdä täyskäännös. Tehtiin Elvin kanssa myös pysäytystreeniä (heitin namin kauemmas -> kutsuin Elviä luokse -> pysäytin sanallisesti ja käsiavulla -> heitin namin Elviä päin -> jne.), hyvin toimii, vaikkakin Elvi jää seisomaan sen näköisenä kuin se olisi juuri piesty. Ehkä saadaan siitäkin luontevamman näköistä jahka Elvi lakkaa jännittämästä seis-käskyllä. Tehtiin Eenkin kanssa pari luoksetuloa, mutta vauhti puuttuu (Sagakin tulee nopeammin), joten nyt vaan lisää vauhtitreeniä niihin... jahka se PALKKAPALLO löytyy..

Toko on kivaa!

Pohdintaa

Viime viikonloppuna seikkailtiin taas agilityn merkeissä. Lauantaina oli vuorossa Elvin ensimmäiset startit kakkosluokassa Riihimäellä ja sunnuntai vietettiin kisoissa Liedossa. Riihimäeltä Elvi napsi 15, 5 ja HYL -tulokset, Liedosta 10, 15 ja 10 -tulokset. Kaikenkaikkiaan Elvi oli jotenkin vaisu ja jostain syystä Ee teki hurjan paljon juttuja, joista ollaan jo päästy eroonkin. Muuri ja muurin palikat, tiukat käännökset aitojen jälkeen, lentokeinu ja rengas ovat asioita, joiden kanssa ollaan tehty paljon töitä ja päästy eteenpäinkin, mutta jälleen kerran virheitä napsittiin näiltä ainaisen tutuilta esteiltä.

Minulla on tosin teoria tähän. Joko ollaan viime aikoina käyty ihan liikaa hallilla ylipäätään treenaamassa tai sitten takapakki johtuu siitä, että ei olla juurikaan treenattu kahdestaan Elvin kanssa. Ollaan siis käyty hallilla ystäväni Viivin ja superhuippuagiliitäjäkoiransa Jerryn kanssa ja vaikka Jerry ei ole ollut samaan aikaan hallissa Elvin kanssa, on se ollut kuitenkin länsä matkassa ja valitettavasti Elvi on mahdottoman häiriöherkkä ja tämä on saattanut vaikuttaa agilityynkin. Voi myös olla, että Elvin agility on taantunut sen vuoksi, että Elvin palkkapallo, puoliksi syöty jalkapallo, on kadonnut. Ollaan siis käytetty vain patukkaa Elville ja sillä ei ole mitenkään samaa vaikutusta kuin pallolla. Ja kyllä, toki koiran pitää pystyä kestämään häiriötä ja erilaisia palkkoja, mutta juuri kun Elvin kanssa on saatu palasia loksahtamaan kohdille, toivoisin niiden pysyvänkin vähän aikaa paikallaan.

Suurin ongelma (kyllä, myönnän sen, se on ongelma) tällä hetkellä kuitenkin on se, että Elvi varastaa ihan jokaisessa startissa kisoissa. Olen pohdiskellut ja mietiskellyt, mikä voisi olla ratkaisu tähän. En vain halua ymmärtää, että minun pitäisi ilmoittaa tuota virallisiin kisoihin ja mennä napsimaan hylättyjä siitä, kun se varastaa ja poistun kentältä. Luulen nimittäin vakaasti, että se ei kyllä mene Elville perille. Toinen vaihtoehto, jota todennäköisesti aletaankin treenaamaan on se, että Elvi kävelisi itse kentälle. Nythän minä kannan Elvin ulkoa kentälle asti, sillä tuo hirttää itsensä pantaan, jos annan sen kävellä. Tässäpä tuleekin tokolla olemaan suuri merkitys ja nimenomaan rauhoittava merkitys. Elvi saa kyllä haukkua ja olla innokas, mutta jos treenin avulla jossain vaiheessa päästäisi siihen pisteeseen asti, että Ee pystyisi itse kävelemään kentälle seuraten, se voisi jo valmiiksi olla sellaisessa mielentilassa, että mennään sitten kun minä sanon ja esim. muistaisi myös hypätä ensimmäisen aidan yli.

Ja kotiuduttuamme reissusta (jonka muuten teimme yhdessä edellämainittujen Viivin ja Jerryn kanssa, kiitos matka- ja puheseurasta varsinkin kaksijalkaiselle!!) silittelin Elviiraa ja eiköhän tuon niska, kaula, kainalot ja selkä ole aivan verisiä rupia täynnä. Iho on mustaa ja kutisevaa. Allergiaoireet, jotka eivät kyllä missään vaiheessa ole lähteneetkään, ovat jälleen riesanamme.

Elvistä Sagaan, pikkuneiti voi tällä hetkellä ihan hyvin. Ontuu välillä etu- ja takajalkaansa, mutta käyttää nyt kaikkia kinttujaan. Kävely on epätasaista, joten ei siellä kaikki ole hyvin. Eläinlääkäri käski seurailla tilannetta ja jos näyttää siltä, ettei kyseessä ole lihasperäinen venähdys tai muu vastaava, meidän on yllättäen jälleen mentävä kuvauksiin. Onhan viimekertaisista kokovartalo- ja raajakuvauksista jo puoli vuotta aikaa..

Kaikkinensa elämä Sagan kanssa on varsin raskasta, niin fyysisesti kuin henkisestikin. Voitte vain kuvitella. Kymmenkuinen koira, joka on elämänsä aikana tehnyt kahden käden sormilla laskettavan määrän käyntejä eläinlääkärille, ei ole sisäsiisti, ei tule koskaan olemaan sisäsiisti, on ollut suuressa leikkauksessa, sairastaa parantumatonta vähitellen rappeuttavaa maksavikaa, ei pysty kävelemään normaaleja lenkkejä, syö erikoisruokaa ja juo litratolkulla vettä päivän aikana. Olenkin sanonut, että jos Saga olisi tämän kaiken lisäksi vielä huonopäinen, en todennäköisesti jaksaisi sitä kyllä enää yhtään. Kaiken senkin jälkeen mitä tuo on kokenut ja mitä tuo kokee tälläkin hetkellä, en voisi kyllä toivoakaan tervepäisempää. Saga on iloinen, sosiaalinen, ystävällinen ja hyvin käyttäytyvä skotti. Melkein voisin kysyä, mitä enempää ihminen voisi toivoa koiraltaan, mutta Sagan kohdalla tämän kysymyksen vastaus on ehkä liiankin ilmeinen.

Olisiko liikaa toivoa tervettä koiraa?

Lotan opissa osa 2

Vihdoinkin tämänpäiväisen Lotta Vuorelan koulutukse ratapiirros löysi tiensä nettiin (tattista Tuija), niin pääsen analysoimaan Evin koulutusta.

Olin ensinnäkin väärään aikaan paikalla (onnekseni kyllä liian ajoissa) ja unohdin kaiken muun mukaanotettavan paitsi Elvin. Ja se pallo. Elviiran rakas palkkajalkapallo, se on kadonnut. Sen takia en sitä edes muistanut ottaa mukaan, koska sitä ei löydy mistään. Toivon suuresti, että se ilmestyy vanhempieni nurkista esille, koska muuten me emme voi enää ikinä opetella mitään uutta agissa! Tai sitten on mentävä Elvin kanssa urheilukauppaan ja testattava, mikä uusista palloista kelpaisi tilalle.

Pallosta huolimatta tehtiin rataa (palkkana voittopatukka). Elvillä oli tänään känkkäränkkäpäivä eli esitettiin taas osaamista siinä, että yritetään jahdata minun jalkoja, eikä varmasti mennä putkiin. Alussa ei mitään ongelmaa, seiska-aidan jälkeen en vetänyt Eetä tarpeeksi ja se teki kasille takaakierron. Otettiin uudestaan niin, että tein persjätön seiskan jälkeen ja niiston kasille, toimi hyvin, vaikka niistot ja Elvin pyöritykset tuntuvat kyllä vieläkin tyhmiltä.

Jatkettiin matkaa ja 13-aidalle en tehnyt mitään ennakoivaa liikettä, josta tietenkin sain huutia. Mutkun ei Elviä ole ennenkään tarvinnut ohjata ennakoivasti!! Totta se kehitys kehittyy sitten, kun nykyään on melkeinpä välttämätöntä kääntää tuota ennen tuollaisia kohtia, joissa tarkoituksena olisi saada Elvi välistävetoon eikä suinkaan takaakiertoon aidalle. Elvillä tuntuu kepeillä olevan jotain askellus- tai rytmitysongelmia tai sitten vain kuvittelen. Mutta vauhtia sille ei ainakaan tunnu saavan mitenkään lisää pujotteluun.

Seuraava ongelma (kun hypätään sen 18-putken ohi, josta piti ottaa kiinni ja äristäkin..) oli Elvin känkkäränkkäily  19-aidan jälkeen. Minun piti oikein jäädä odottamaan ylhäisyyttään ja prässätä se puomille, vaikka normaalioloissa Elvi hakee puomin (plus muut kontaktiesteet) olin minä sitten miten kaukana edellä tahansa. 25-aidalle kokeiltiin takaaleikkausta ja treenattiinkin sitä. Helppo vaihtoehtohan olisi ollut vain laittaa kaasu pohjaan ja tehdä persjättö, mutta Elville tekisi vain niin hyvää oppia joskus takanaleikkauksenkin ihmeellinen taito.

Lopussa ei mitään muuta ongelmaa paitsi että 29 esteellä tuo meinasin käydä nilkkaan kiinni (ja kävikin). Muutenkin oli ihmeen purevainen tänään, ei olekaan vähään aikaan näkynyt tuollaista. Ja ottaessaan kädestäni lelua, ELVIIRA PURI SORMEN VERILLE. Kerta se on ensimmäinenkin. Ja auta armias, jos ei ollut viimeinen. Mur.

Verrattuna viimekertaiseen (toukokuiseen) Lotan koulutukseen, oltiin kuulema edistytty. Vaikka hämmästelen sitä, miten Lotta saattaa meidät muistaa, mutta toisaalta, voiko sekopääwestien niin helposti unohtaakaan? Elvi ei ollut mitenkään pätevä tänään, mutta eipä radalla ollut oikein mitään pätemispaikkojakaan, huonoimmillaanhan tuo on ihan täysin perusradalla, jossa mielenkiinto ei pysy yllä kartturilla saati koiralla.

Saga odotteli kotosalla ja olikin tyytyväisenä nukkunut koko ajan (merkkinä tästä: vesikippo ei ollut tyhjentynyt siitä, kun lähdettiin), vieläkin tuo keventää sekä toista etujalkaa että toista takajalkaa, mutta sai silti sisälle tullessaan kunnon juoksuhepulin eli juoksi eteisessä napottavan Elvin luokse ja muutaman kierroksen Een ympäri rähisten, sitten kovalla vauhdilla olohuoneen nojatuoliin, josta apupöydän kautta uudestaan eteiseen ja tätä jatkui muutaman kierroksen äänitehosteineen, kunnes oli varikkopysähdyksen aika vesikipolla ja sitten kuuluikin jo huoneen nurkasta kolahdus, kun skotinpoikanen siirtyi uudelleen unten maille.

Sain myös aikaiseksi (ihmeen aikaansaava päivä kyllä!) trimmata Elviä, huomenna vielä hännän nyppiminen ja sitten molempien tyttöjen koneajelut ja saksimiset niin johan kehdataan lähteä viikonlopuksi reissuun Riihimäen kautta Turkuun. Hyvää viikonloppua kaikille nelijalkaisille!

Saga sairastaa

Saga on jonkin aikaa jo ontunut toista etujalkaansa. Tai ei välttämättä ontunut, mutta selkeästi askeltaa virheellisesti ja pyrkii esim. portaita noustessa käyttämään jalkojaan vain toispuoleisesti. Tänään taas päivällä huomasin, että neiti onnahtelee välillä etujalkansa kanssa. Illalla mentiin koirapuistoon käymään ja ennen kuin edes päästiin porttien sisäpuolelle, Saga pyysi päästä syliin, koska ei pystynyt laskemaan toista takajalkaansa enää maahan saati varaaman painoa sille.

Nyt ollaan lepäilty ja katsellaan miten homma etenee, jos ei muutoksia tapahdu, niin onhan tuo vietävä kuvattavaksi jälleen kerran eläinlääkärille. Ikää on kymmenen kuukautta, mutta silti tuntuu siltä kuin Sagan kanssa olisi tullut elettyä jo vuosikaudet, ei kyllä elämä anna yhtään armoa skotinpoikaselle :(

Yksityistreenit

Oltiin tänään viikkotreeneissä ainoat osallistujat eli saatiin vähän kauemmin yrittää ja hioa. Kyllähän sen huomasikin, koira oli tyystin poikki, kun lähdettiin kotiin.

Tosi nopeasti piirrettynä vähän sinnepäin tuo meidän rata tänään. Oreniuksen Juhan käsialaa viime sunnuntailta, jolloin hän oli VAU:lla kouluttamassa. Alussa ei mitään ongelmaa, ohjasin vasemmalta ja kun saatiin ohjaus kuntoon sain heitettyä Elvin edestäni vitoselle ja se kääntyi ihan oikein ja haki (tottakai hienosti) kutosen takaakierron. Keppien jälkeen yritin persjättöä, mutta todettiinkin, että miksi ei valssi. Aan jälkeen Elvi irtosi 1-aidalle... Hämmentävää! Käänsin kovemmin ja johan tuli mukaan, persjättö ennen 14 putkea ja vasemmanpuoleisen aidansiivekkeen ympäri pyöritys 15-aidalle, putkien vasemmalta puolelta taas ohjaus loppua kohden ja oma juoksulinja 13 ja 12 aitojen välistä ja Elvin puoleisella kädellä poispäinkääntö 20 aidalle, toimi välillä, wau!

Hauskaa oli kyllä, on tuo kehittynyt ollakseen Elvi agilitykentällä :)

Lauantaina olisi luvassa ensimmäinen startti kakkosissa, saas nähdä kuinka käy!

ELVI tokokurssille!

Ihmeiden aika ei ole ohi! Elviira on ilmoitettu seuramme ALO-tokokurssille, agilitykoira tokossa!! Historiallista.

Elvin tokotavoitteenahan olisi joskus käydä oikeasti tokokokeessakin ja toisekseen Elvin olisi tarkoitus ensi kesänä päästä tekemään BH-koe, jota varten nyt harkataan siis ihan vakavissaan. Elvin ongelmana Sagaan verrattuna tokossa tulee olemaan se, että Elvi on tottunut temppuilemaan nameilla (tarjoaa siis kerjäämistä eli sitä "orava-asentoa" koko ajan) plus että paikallaan pysyvät liikkeet vaativat varsin paljon Elvin menevältä mieleltä. Saga kun yksinkertaisesti paikkamakuussakin laittaa leuan maahan ja on siinä, kunnes toisin käsketään.

Eniten minua ehkä huolettaa kurssille menossa se, että Elvi ei kykene rauhoittumaan riittävän nopeasti, että saataisi jotain irti treeneistä (toko on siis samassa hallissa kuin agility) tai toinen kauhukuva on, että tuo rähisee kaikille muille koirille, eikä keskity pointtiin. Mutta kyllä uskon meidän saavan paljon apujakin kurssilta. Niin kuin Sagankin kanssa, Elvin kanssa on jo miljoona kysymystä mielessä (ja toki ihan erilaisia ongelmia kuin Ässän kanssa..) Eihän me olla edes kunnolla ja vakavissaan koskaan tehty tokoa Elvin kanssa, siis niin, että oltaisi oikeasti hiottu jotain liikkeitä. Auttavastihan tuo osaa ehkä välillä korjauksien kautta hakea sivulle, istua, mennä maate ja avulla joskus jopa seistä ja hyvällä onnella joskus jopa seurata. Kurssi tulee siis olemaan enemmän kuin tarpeen, sillä minä tarvitsen jonkun joka kertoo miten tehdä ja joka edes kuvitellusti valvoo sitä, edistytäänkö me ollenkaan.

Tässäpä pätkä Elvin mukaseuruusta. Alussa meinaa tulla kerjäysasento, sitten edistetään, sitten onkin hieman väljä mutka ja taas edistetään, sitten korjataankin sivu kiertämällä ja seinän lähestyessä ei muistetakaan enää miten tehtiin täyskäännös ja jäädään unelmoimaan :D Mutta on Elvin kanssa ihan toisenlailla aktiivista tokottelua Sagaan verrattuna. Molemmilla omat hyvät ja huonot puolensa.

Toko- ja tukkatavaraa

Käytiin Sagan kanssa tänään vinkuleluostoksilla ja päädyttiin yhteistuumin minikokoiseen vinkuvaan sikaan. Tarkoitus olisi yrittää saada Sagaan enemmän eloa tokon parissa tuolla vinkulelulla ja lähinnä takapalkkana käyttää tuota tai ainakin takapalkkaustreenissä.

Samalla reissulla onnistuttiin löytämään melkein sopivan kokoinen ketjupanta, 45 senttinen. On se kumma, miten minun koirani ovat molemmat välimallisia, 40 on liian pieni, 45 on inasen liian iso, molemmille. No, tällä mennään ja tästä tulee siis tokopanta kumpaisellekin. Elvillä alkaa kuun lopussa tokokurssi seuramme hallilla, joten neidille on pakko erottaa jollain tavalla, mitä ollaan menossa tekemään. Kun mennään ilman pantaa -> agility, kun mennään ketjiksellä -> toko. Melkein kuukausi aikaa treenata! ;)

Näiden lisäksi sain vihdoin ja viimein aikaiseksi tehdä likoille noutokapuloita. Saga on kyllä ihan luonnonlahjakkuus tuossa, sitä kun ei kammota nostaa mitään suuhunsa (vielä kun opetellaan, että kapulaa ei ole tarkoitus syödä tai varastaa), Elvi ei avaa suutansakaan tuon kapulan kanssa, inhottaa vaan. Tosi erilaisia kaikessa nuo plikat.

Ostin nyt myös lopultakin uuden auton kumimaton, että pääsen trimmaamaan nämä karvamopit loistoonsa. Vielä kun löytäisi aikaa ja saisi inspiraation... Kuvasta päätellen Elvi olisi ollut trimmiä vailla jo ajat sitten! :D

Agin viikkotreenit

Eikä voi olla totta. Kun näytän koiran puoleisella kädellä koiralle estettä ja sanon aita niin se juoksee takaakiertämään aidan.............

Meillä on siis ihan pikkuisen lieviä ongelmia tuon takaakiertoinnokkuuden kanssa, kuten tänään viikkotreeneissä taas huomattiin. Nyt täytyy ehdottomasti palkata vaan suoraan hypätyistä aidoista eikä oikeastaan järin paljon edes tehdä takaakiertoja. Mutta se on kyllä kumma, miten takaakierroista onkin tullut Elvin lempparieste agissa. Voittaa jopa kontaktiesteet! Mutta tänään oli kyllä muutenkin ihmeellistä säheltämistä koko touhu. Puomin alakontaktilta hyppäsi, alussa tottakai varasti, kävin palauttamassa paikalleen ja sitten odotti (mutta että se pitää aina testata se ensimmäinen varastaminen!) ja pöydästä Elvi ei ole koskaan kuullutkaan.

Onneksi huomenna mennään taas kahdestaan hallille niin saa rauhassa ja ajatuksella (kun ei viikkotreenien aikataulu ja seuraava ryhmä hengitä niskaan) treenata ja hioa. Katsotaan saadaanko videopätkääkin, jos treenikaveri Viivi innostuisi vaikka kuvaamaan :)

Rontixilla on haasteratakilpailu käynnissä ja vaikka emme Elvin kanssa tuota haasterataa saa ikimaailmassa suoritettua, haluan todellakin mielenkiinnosta kokeilla itsenäisyystreeniä ja kaukoja Elvin kanssa ottamalla pätkiä tuosta radasta. Ne on ihan toista kuin mitä ollaan koskaan tehty, joten siinäkin mielessä molemmat voisimme oppia jotain uutta. Ja saisimme jotain muuta ajateltavaa kuin ainaiset ihmeellisyysongelmat.

Ja huomenna Sagakin pääsee opettelemaan agilitya, nyt jo melkein sujuvan putken oheen otetaankin opetteluun pussi :) Palkkana ensimmäistä kertaa muuta kuin omat ruokanappulat, raejuustoa, NAM!

Jee!

Syysloma loppui vauhdikkaasti :)

Yöepikset Liedossa!

ATT järjesti epikset tänään Liedossa ja osuvasti satuttiin olemaan tyttöjen kanssa Turun reissulla, epiksiin siis! Tellervon kanssa olin mölliluokassa ja kyllä täytyy ihan superylpeä olla, että tuo pystyi ylipäätään jotain tekemään, historiaan kuuluu karkailua ja panikointia. Telle sai hylätyn, koska ei osaa pussia vielä, niin jätettiin se väliin.

Elvin startti olikin sitten vähän pidemmän odottelun päässä, oltiin paikalla puoli kuudesta ja Een vuoro tuli vihdoin hieman kymmenen jälkeen, yömyöhään siis! Ee kun ei muutenkaan ole hyvä odottelussa, olin vakuuttunut, että sieltä tulee taas yksi raivokas westieneiti estradille ja oikeassa olin.

Avoimen luokan rata noin suunnilleen (ei kyllä ollut oikeasti noin ahdas ja muutenkin välit vähän heittää, mutta saatte ainakin jonninmoisen käsityksen asiasta)

Lähdettiin suosiosta samaan aikaan liikkeelle ja kaikki menikin hienosti, siis yllättävän hienosti siihen nähden, että Ee oli oikeasti odottanut jumalattoman monta tuntia vuoroaan. Sanoin jo ennen rataa, että en tule saamaan Elviä onnistuneesti välistävetoon 13 ja 14 aitojen välillä ja näinhän siinä kävi eli Eevi teki takaakierron neljälletoista, 14 aidan jälkeen Ee otti vielä 16 aidan ennen putkeen menoa ja sitten juostiinkin loppuun ja jätettiin homma siihen. Kuten sanoin kentän laidalla olleille tutuillekin, ei Elvi ole ennen ollut tuollainen, että se ei tulis ohjaukseen ilman mitään ihmevaroituksia tai että se lukitsis itse esteitä. Näin sitä vaan täytyy myöntää itselleen, että semmoiseksi tuo on mennyt ja nyt mun olis vaan opittava ohjaamaan sitä... helpommin sanottu kuin tehty!

Treenattavaa siis riittää, mutta on tuo kyllä muru. Pirun vihainen, ärisevä, puriseva, pieni ja pippurinen agilitywestie ♥

Syysloma

Ollaan oltu tyttöjen kanssa vanhempieni luona viime viikonlopusta saakka. Itse olen tehnyt remonttihommia ja muutenkin puuhaillut paljon muita töitä, enkä ole niinkään ehtinyt olla tyttöjen kanssa. Neidit ovat nauttineet siitä, että koko ajan joku on kotona ja koko lauma on koossa. Tellervoa on viihdytetty ja kiusattu terrierivoimin, eikä Hilmakaan ole täysin säästynyt leikkitappeluilta.

Eilen tälle työntouhulle tuli kuitenkin stoppi, kun lähdettiin JATpailuihin eli Jyväskylän agilityurheilijoiden epävirallisiin agikisoihin Jyväskylään. Tellervo osallistui mölliradalle, Hilma ja Elvi kummatkin ykkösten ja konkareiden radalle. Elvi tuli ykkösten radalla toiseksi ja Hilma neljänneksi, mutta koska Elviä kakkosluokkalaisena ei palkittu ykkösten radalla, Hilma nousi kolmanneksi ja sai palkinnoksi koirannamia ja suklaata :) Konkareiden rata oli niin jumalattoman älytön, että kummallakaan ei ollut mitään mahdollisuuksiakaan selvitä siitä hengissä eli HYL molemmille.

Konkareiden radalta sain myös monia treeniaiheita Elville jahka päästään takaisin arkeen kiinni. Lähdössä varastaminen on muodostunut suureksi ongelmaksi kisatilanteessa, pakko keksiä tähänkin rutiini. Haltuunottoja selkeissä etenemispaikoissa täytyy niin ikään treenata, Evi on alkanut etenemään! Ja takaakierrolle on tehtävä jotain, pakko palkata suorista hypyistä enemmän tmv. koska tuo alkaa hakemaan ihan kaikki hypyt takaakiertona, jos näyttää vähänkin siltä, että se voisi olla takaakierrettävä aita. Puomin alakontakti käännöksineen meni uskomattoman hyvin kisatilanteessa, vaikken pidä sitä vieläkään satavarmana, mutta selkeästi siis lähestytään oikeaa suuntaa. Ja muurin palikat..... tarvitseekohan niistä edes sanoa mitään.

Sanottakoon näin, että meillä oli ongelmia myös episten ykkösten radalla, mutta silti siellä tuntui siltä, että ollaan oman tasoisella radalla. Kakkoskolmosille suunnattu konkareiden rata oli aaaaivan liian vaikea. Saataiskohan me millään mennä takaisin ykkösiin kisaamaan?

Huomenna Turkuun ja ATT:n epiksiin illalla ja viikonloppuna päästään vihdoinkin patikkaretkelle viettämään laatuaikaa koiruuksien kanssa :)

Hallilla

Treenattiin tänään Evin kanssa hallilla juoksukontaktien käännöksiä kartioiden avustuksella. Eli haluan vain vahvistaa Elville sitä, että vaikka alakontaktin jälkeen tulee tiukka mutka, on se silti juostava alas asti ja vasta sitten käännyttävä. Eipä tässä mitään, hienosti kyllä sujuu, kunhan vaan jatketaan treenaamista.

Toisena otettiin sitten vaikeita keppikulmia, jotka eivät nyt sitten kuitenkaan olleet vaikeita. Jostain syystä olen saanut päähäni, ettei Evi hoksaa hakea keppejä oikein, mutta olinpa tässäkin väärässä. No, keppejä ei voida koskaan treenata liikaa, joten ei mennyt hukkaan treenaus.

Kova hinku olisi päästä jo kisaamaan, mutta jostain syystä kakkosen kisoja on hirvittävän vähän inhimillisten välimatkojen päässä niin, ettei minulla olisi samalle päivälle jo tuhottoman paljon muuta ohjelmaa suunniteltuna. Ehkä kisoistakin sitten nauttii eri tavalla, kun pääsee pitkän ajan jälkeen ja vielä aloittamaan uransa kakkosissa!

Ensi viikon vietämme syyslomaa vanhempieni luona Hilman ja Tellervon viihdykkeenä ja suunnitelmissa on ainakin patikkaretki Leivonmäelle. Katsotaan nyt miltä tilanne näyttää, mutta tarkoitus olisi patikoida noin kymmenen kilometrin lenkki ja ottaa myös Saga mukaan. Reppuun jätetään sen verran tilaa, että jos neiti ei jaksakaan kävellä, voidaan kantaa sitten plikka kotiin. Toisena matkakohteena syyslomalle on suunnitelmissa Turku, josko pääsisin Elvin ja Tellervon kanssa käymään epiksissäkin sillä reissulla.

Katsotaan minkä verran ehdin päivittää Een ja Ässän lomakuulumisia, mutta ainakin sitten loman päätteeksi on luvassa runsaasti tekstiä ja kuvatodistusaineistoa. Hyviä syyskelejä kaikille blogin lukijoille! :)

Syksy

 

 

 

Ihmettelyä

Tänään oli taas viikkotreenit agilityn parissa. Jotenkin hassua, että treenit ovat muuttaneet reilun vuoden agilityharrastamisen jälkeen Elvin kanssa merkityksensä. Ei me oikeastaan mennä enää treeneihin oppimaan, vaan treenaamaan uutta ennennäkemätöntä rataa ja tekemään sitä niin kuin parhaaksi näemme. Treenaaminen ja uuden opettelu tapahtuu sitten omalla ajalla, kun ollaan kahdestaan hallilla. Hauska huomio sinänsä, kun muistelee Elvin hieman kivikkoista taivalta ja sitä, ettei tuo pystynyt tekemään mitään häiriöiden läsnäollessa. Jotenkin tuntuu vain siltä, että Elvi on järkeistynyt.

Enkä siis todellakaan sano, että oltaisi täysinoppineita, kaukana siitä! Mutta nyt voisimme alkaa tekemään töitä ja oikeasti treenaamaan tuota agilitya kaiken raivonhallinnan sijasta. Meillä on tavoitteena nousta kolmosiin ennen ensi kesää ja jos saamme treenattua kontaktien käännökset, hypyt ja vauhdin kuntoon, en epäile yhtään, ettemmekö saavuttaisi tavoitettamme. Elvistä on tullut kiva agikoira :)

Tänään minulta kysyttiin, aiheesta poiketen, ihmeellinen kysymys koiriini liittyen! Lenkillä eräs nainen tiedusteli, minkälainen päivärutiini koirillani on, mikä on aikataulu, jonka mukaan neidit toimivat. Kummastelin suuresti kysymystä ja kun kysyin, mitä nainen tarkoitti kysymyksellään, alkoi hän selittää ummet ja lammet oman fifinsä rutiinista, kuinka kello seitsemän herätään, kello puoli kahdeksan mennään aamulenkille, kello kahdeksalta ollaan syömässä aamiaista jne. Kuuntelin hieman hämmentyneenä fifin päivien kulkua ja totesin naisihmiselle, että minun koirillani on jokainen päivä erilainen, sillä minun jokainen päivä on erilainen. Tottakai ne pääsevät ulos ja lenkille monia kertoja päivässä, saavat ruuan kahdesti päivässä ja nukkuvat yöunet, mutta ei meillä kyllä eletä kelloon sidottuna. Tottakai jokaisella koiralla on rutiininsa, toinen tietää pääsevänsä lenkille, kun tietyt housut otetaan kaapista ja toinen tietää saavansa ruokaa, kun tuttu pussi rapisee, mutta ainakaan meillä eivät ole tytöt piitanneet siitä, tuleeko iltaruoka kuudelta vai yhdeksältä ja lähdetäänkö aamulenkille neljältä vai vasta kymmeneltä. Kaikki tapahtuu aikanaan ja väliajat otetaan rennosti. Siinä oli meidän päiväohjelmamme!

Riihimäellä

Tytöt tekivät tänään lenkin Riihimäelle viikonlopun kunniaksi. Reissun tarkoitus oli lähteä ensimmäisiin agikisoihinsa henkiseksi tueksi Jerry-kääpiöpinserille (tai ehkä ennemmin kartturilleen Viiville) ja näin tehtiin. Elviä en ottanut kitumaan agilitypaikalle, vaan Elvi pääsi Sofian luokse päivähoitoon. Saga puolestaan oli hallilla kannustamassa.

Sagan mielestä oli SUPERkivaa, kun sai olla viilettää vieraita koiria tuijotellen kisapaikalla ja luulen, että Elvikin on nauttinut laatuajasta Sofian kainalossa sohvannurkassa, rennolla päiväkävelyllä ja terapiakoirailemassa :) Oli kyllä mukava reissu ja seura oli loistavaa (lievästä paniikista huolimatta) ja upeasti kaikesta huolimatta kannustettava koirakko teki hullun hyvää työtä ja ansaitsi itselleen hyllyt tulevia palkintoja varten. Siitä se lähtee!! :)

Tuli kyllä taas agilitykuumetta, miksei Elvillä voisi olla jo kisat? Jotenkin tuntuu siltä, että kakkosille kisoja on vähemmän tarjolla (tai ne vähäiset, joita olisi nyt, ovat jossain turhan kaukana meille). No, onneksi huomenna päästään taas hallille viikkotreeniin, eikä niihin kakkosten ensimmäisiin kisoihin ole enää kuukauttakaan... kaikennäköistä ehtii vielä tapahtua. Juoksukontaktien käännöstreenitkin saatetaan saada hyvälle mallille ennen startteja...

Korkeavireellä

Jälleen kiitos (ja paranemisia!) Tanjalle, että päästiin Korkeavireelle treenaamaan Emilian johdolla. Tehtiin alla olevaa (summittaisesti piirrettyä) rataa.

Otin Elvin niistolla kakkosaidalle, ennakoiva valssi nelosaidalle. Tämän jälkeen ohjasin Elvin kutoselle oikealta puolelta, mutta koitettiin myös, että tein persjätön vitosaidan jälkeen ja kieputin Elvin lähemmän siivekkeen ympäri. Molemmat toimivat ihan hyvin, vaikka Elvi kääntyykin mun mielestä huonommin tuommoisen tiukan täyskäännöksen, Emilia ei jakanut tätä mielipidettä ;) Kympille kieputin taas lähemmän siivekkeen ympäri ja sitten tehtiin kolme eri vaihtoehtoa välille 12-13. Valssi, persjättö ja takaaleikkaus. Ja KAIKKI kolme tapaa toimivat. Valssi oli paras, mutta se, että Evi ylipäätään edes lähti takaaleikkaushässäkkään mukaan oli ihan ihmejuttu!! No, Korkeavireellä on tapahtunut ennenkin ihmeitä... Ennakoivaa valssia taas 15-aidalle ja valssi 17-aidan jälkeen. Hauskinta oli, että ekalla kerralla kun tehtiin tuo loppu, ohjasin Elvin suurpiirteisesti 16-aidan jälkeen, koska se aina kääntyy sinne mihin minä olen menossa ja niinhän se kääntyikin, mutta juoksi pituuden ohi ja oli menossa 11-aidalle. Mun valkoinen länsiylämaanpaimenkoirani :)

Tykkäsin kyllä hurjasti taas ja Eevi toimii kivasti!

Esko

Käytiin tyttöjen kanssa Helsingissä moikkaamassa Eskoa, Sagan veljeä. Skotit löysivät toisensa ja Elvikin sai olla järjestyksenvalvojana mukana.

Esko <3

Saga opettaa vetoleikkiä

Suoratukkainen skotlanninterrieri Esko ja siskonsa kiharakarvainen noutaja Saga.

Vaihdettiin vähän isompaan....

....mutta sekään ei kestänyt.

Evi ja Esko tuijottaa!

Vauhtia...

ja vaarallisia tilanteita...

oli riittävästi skoteilla!

Tässä tuijotetaan ohimeneviä koiria.

Oli kyllä hurjan mukavaa, ehdottomasti uusinnan paikka tällä porukalla! :) Kiitos Sisse ja Esko!

Saga eläinlääkärissä

Toissapäivänä Sagalla oli leikkauksen jälkeinen kontrolliultra eli leikkauksesta on kulunut neljä kuukautta. Käytiin Espoon eläinsairaalassa, jossa eläinlääkäri oli vaihtunut Laila Castreniksi. Sagalta otettiin verikokeita ja sitten ultrattiin. Leikkaus on onnistunut eli holkki on sulkenut shunttisuonen oikein, maksa on sopeutunut hyvin lisääntyneeseen paineeseen ja pääsuonet ovat oikeankokoiset. Munuaiset olivat edelleen isot, mutta suhteessa koiran kokoon pienemmät kuin ennen leikkausta. Veriarvoissa sappihappoarvot ovat korkeat (norm. alle 30, Sagalla yli 170) ja ammoniakki niin ikään (norm. 90, Sagalla 160).

Tämä siis tarkoittaa sitä, että leikkauksesta saatu hyöty on Sagalle hidastava eli todennäköisesti maksasta löytyy joitain mikroskooppisen pieniä suonia, jotka nähtäisiin CT-kuvauksella, mutta silti vaikka ne löydettäisi, niille ei voida tehdä mitään. Hidastava vaikutus tarkoittaa siis sitä, että Sagan maksa kestää nyt kauemmin elämää, eikä mene niin nopeasti kirroosiin kuin ilman leikkausta. Saga on lopun elämäänsä vakavasti maksavikainen, joka on huomioitava kaikessa. Ruoan täytyy olla proteiiniköyhää (sillä proteiinista muodostuu maksavikaisen elimistössä ammoniakkia), vettä täytyy olla niin paljon saatavilla kuin tuo vain juo, ettei tule nestehukkaa ja lääkityksissä on huomioitava yliannostuksen mahdollisuus.

Käytännössä siis Saga jatkaa elämäänsä niin kuin tähänkin asti. Sapuskana on eläinlääkäriltä ostettava dieettinappula ja päivittäinen annos laktuloosia. Tämän lisäksi saimme luvan antaa epäsäännöllisesti pieniä määriä raejuustoa, Sagan onnenpäivät! Matolääkityksen saa antaa korkeintaan kerran vuodessa ja tulehduskipulääkkeitä ei lainkaan. Muu lääkehoito onkin sitten eläinlääkäreiden ammattitaitoa, josta minun ei tarvitse olla tietoinen. Kontrollikäynnit puolen vuoden välein (kahdesti vuodessa verikokeet, kerran vuodessa ultra) tästä eteenpäin Sagan loppuelämän ajan.

En ole osannut päättää, olivatko nämä nyt sitten hyviä vai huonoja uutisia, mutta näillä mennään.

Viikkotreenit

Evin agitreeneissä tehtiin suunnilleen kuvanmukaista rataa.

Oikeastaan ainut ongelmapaikka Elvin kanssa tällä radalla oli kepeille vienti, eikä sekään sitten loppupeleissä ollut ongelma. Ollaan nyt tehty niin paljon töitä Elvin itsenäisten keppien eteen kesän aikana, että tajusin vasta jokunen viikko takaperin, että eihän sen itsenäiset kepit välttämättä ja aina ja joka tilanteessa tarkoita sitä, etteikö mun tarvis tai ettenkö vois ohjata kuitenkin kepeiLLE. Kouluttaja-Taina ohjeisti sitten mut olemaan oikeassa paikassa ja vetämään Elvin oikeaan väliin, jonka jälkeen homma sujuikin ihan hyvin. Muutaman yrityksen jälkeen sain keppien jälkeen otettua persjätönkin (itse tarjosin kovasti valssia) ja sitten ei ollutkaan kuin suoraviivaista ohjausta. 13-aidalle tein kieputuksen eli lähetin Elvin kiertämään vasemman siivekkeen ja siitä sitten jatkettiin eteenpäin, mutta jälleen kouluttajan ansiosta tehtiin siihen saksalainen, mikä auttoi siinä mielessä ettei mun tarvinnut pyöriä typerästi ympäriinsä.

Kaikenkaikkiaan siis ollaan tehty hurjan vähän persjättöjä (ja saksalaisia ja kaikkea muutakin missä koira jää mun taakseni), ehkä sen takia, etten ole luottanut siihen, että Elvi tulee siihen käteen mihin sen haluan tai että se saattaisi käydä lahkeeseen kiinni, kun ei ymmärrä mitä yritän sille näyttää. Näinhän asia ei ole. Herättävin kohta oli keppien jälkeen tiukka vitosaidan takaakierto. Olin ehkä Elviä askeleen edellä ihan kelvollisella vauhdilla ja kun näin, että se meni oikein keppien viimeiseen väliin, käänsin katseen ja vaihdoin ohjaavaa kättä ja Elvi oli siinä <3

Agility taisi eilen olla Elvin kanssa ensimmäistä kertaa kivaa. Vau.

Epikset

KSKK järjesti tänään kesäkauden viimeiset epäviralliset agilitykisat Keuruulla ja sinne mentiin Elvin ja Tellervon kanssa. Tellervo osallistui möllienmöllit- ja mölliradalle, Elvi pelkälle kisaavien radalle. Historiallista siis siinä mielessä, että Elvillä ei tällä kertaa ollut höyryjenpurkurataa, vaan kerralla tehtiin sitä ns. oikeaa rataa.

Yllätyksenä Elviira teki nollaradan ja voitti kisaavien luokan (ja kyllä, oli sillä vastustajiakin). Alussa otti varaslähdön ja muutenkin teki ihmeellisiä lenkkejä, niin kuin joku paraskin paimenkoira, mutta herkästi se kuitenkin kääntyy, kun saan tarpeeksi selvästi ja ajoissa viestin menemään perille. Ihan hauskaa oli ja kyllä se vain fakta on, että ulkokisoissa Evi toimii paremmin kuin sisäkisoissa.

Porukkakuva loppuun :)

Agilityn kääntöpuoli

Vaikka agility Elviiran kanssa on ihan huippuhienoa ja tykkään kovasti treenata, olen myös hurjan onnellinen, että saan seurassamme kouluttaa omaa ryhmää. Ja tänään oli ensimmäinen treeni tuolla uudella porukalla.

Etukäteen olin hieman skeptinen sen suhteen, millainen porukka minulle osuisi, sillä en koe rahkeideni riittävän kisaavien kouluttamiseen (korkeintaan siis kisaamista harkitsevien/melkein kisavalmiiden kouluttamiseen). En ole myöskään eläissäni kouluttanut medi/maxi-korkuisia koiria karttureineen. Tämän talven ryhmässäni on kuitenkin joka lajia, on kisaavaa, melkein kisavalmista, miniä, mediä ja maxia. Ja kaiken lisäksi kaikki ovat tietenkin aivan erilaisia, niin ihmiset kuin koiratkin ;)

Iloinen yllätyshän minua kuitenkin odotti. Huipputaitavia koiria ohjaajineen ja ihanan vastaanottavaista porukkaa koko joukko! Noin kirjavassa kokoonpanossa onkin kouluttajan kannalta se paras puoli, että pääsee oikeasti tekemään ja on pakkokin tehdä erilaisia ohjaussuunnitelmia ja variaatioita eri koirakoille. Toisille kun on helpointa ohjata edestä, toiset eivät vain mitenkään sinne eteen ehdi ja on pakko ohjata takaa. Ja vaikka koirakot olivatkin huipputaitavia, en tuntenut itseäni täysin hyödyttömäksi, kun "piiskasin" ihan jokaisen koirakon kohdalla ohjausta selkeämmäksi ja pääsin näkemään, millaisia koirakoita ryhmässä on. Nyt tiedän siis jatkoa varten, mihin tarvitsee kunkin koiran kanssa keskittyä. Ja karttureilta tuli paljon hyviä toiveita heti alkuunsa, joita on hyvä lähteä toteuttamaan.

Meidän hallimme on jaettu kahtia ja tämä minun kouluttamani ryhmä osuu päällekäin toisen ryhmän kanssa eli vuoroviikoin vaihdamme hallin pienen ja ison puolen välillä. Tämä voisi jonkun mielestä olla hölmö järjestely, kun ei pääse aina tekemään kokopitkää rataa (kun pieni puoli on nimensä mukainen pieni puoli), mutta järjellä ajateltunahan tämä on mahtava systeemi. Vuoroviikoin teemme tiukkaakin tiukempaa tekniikkatreeniä, vuoroviikoin todellisempaa ratatreeniä, jossa kasvatetaan sekä koiran että kartturin kestävyyttä. Näin koirakot saavat suurimman hyödyn, eikä vahingossa ajauduta siihen, että aina tehtäisi suoraviivaista treeniä tai aina tehtäisi pelkkää kieputusta.

Tosin vaikka kannatankin hallin kahtiajakoa, olen onnellinen, ettei Elvin ryhmän kanssa treenaa mikään toinen ryhmä päällekäin. Muuten meillä menisi koko talvi siihen, että koitetaan totuttautua siihen, että seinän takana joku muu tekee samaan aikaan agilitya. Mutta täytyy kyllä vielä mainostaa kouluttamisen ihanuutta, saa vaihtelua, saattaa oppia jotain itsekin ja pääsee näkemään muiden kehitystä eturivissä, antoisaa touhua! :)

Itsenäisyyttä

Vahvistettiin jälleen kerran Elvin pujottelun, renkaan ja etenemisen itsenäisyyttä. Otettiin muutama ihan simppeli estesuora.

Mustalla värillä (putki, rengas, kepit, aita, pussi) tehtiin keppejä niin, että olin molemmin puolin. Keppien vasemmalla puolella ollessani juoksin suunnilleen aitojen vieressä eli jätin paljon tilaa Elville suorittaa keppejä. Ja tosi hyvin se hakeekin nuo, kovassakin vauhdissa. Ainut vaan, että jos ei hidasta sen pujottelua niin se kyllä törmää keppeihin. Eihän se toisaalta mitään haittaa, mutta hidastaa mielestäni turhaan kokonaisuudessaan keppien suorittamista. No, oikealta puolelta ohjattuna renkaasta tuo tahtoo tulla ohi (kun olen edellä), mutta keppien kanssa ei edelleenkään mitään ongelmaa. Ja hauskinta oli, kun jäin kepeillä taakse, Elvi ei enää keppien jälkeen katsonutkaan, missä minä menen, vaan lukitsi aidan ja lähti suorittamaan itsekseen <3 Rengas on kyllä niin kirottu, etten tiedä mitä sen kanssa tekisi... *pukee mietintämyssyn päähänsä*

Seuraavaksi tehtiin punaista pätkää (aita, kepit, aita takaa). Keppien vasemmalta puolelta ohjatessani Ee haki kepit ihan hyvin (vähän jähmäesti kyllä eli parannettavaa olisi), mutta oikealta puolelta ohjatessani tuli aika pitkä lenkki seinän suuntaan ennen kuin Elvi kääntyi oikeaan keppiväliin. Treenattava siis ehdottomasti enemmän tiukkoja keppikulmia.

Vihreän treenin tein vain oikealta puolelta ja sinisen vain vasemmalta. Näissä ei mitään. Elvi tekee niin kuin ohjaan eikä höntyile omiaan ja kepit hakee hyvin vielä tuollaisesta kulmasta, ilman mitään lenkkejä tai törmäilyjä :)

Talvikauden avaus

VAU:n talvikauden agitreenit alkoivat. Pääsimme Elvin kanssa hurjan taitavaan ryhmään! Eilen tosin treenailtiin poikkeuksellisesti ilman kouluttajaa. Elviä hämmensi myös osakseen se, että kesäajan kun ollaan juostu hallilla, siellä ei ole ollut muita ja ollaan saatu treenata rauhassa. Nyt siis siellä olikin muita (koiria), mikä ilmeni sitten Elvin pörhistelynä (muun muassa niille ei-niin-lemppari-putkille). No, saatiin nyt kuitenkin tehtyä rataa ihan mukavasti, vaikkakin sylkkärit ja muut ns. meidän satavarmasta ohjauksesta poikkeavat ohjaukset olivat Elville taas iiiiihan hepreaa. Häiriönkestävyys ei ole siis ihan Elviiran vahvimpia puolia..

Tein saman radan myös sekarotuisen Hilman kanssa (Saga on siis vaihdossa vanhemmillani ja minulla on Hilma), joka on niiiiin eri maata kuin Elvi. Arka, välittömän onnellinen, kannustettava ja tsempattava koira. Hilman kanssa on hauska mennä, sillä se menee juuri niin kuin minä ohjaan tai olen ohjaamatta. Elvi on oppinut jotenkin kehittymään niin, ettei minun mokailut oikeastaan enää sitä haittaa, vaan sitten se lukee itse rataa ja tekee omat päätöksensä (jos siis ohjaan ihan metsään, pienissä ohjausvirheissähän se lähtee vain ohjaukseen mukaan tai sitten tulee huutamaan korvaani ikään kuin pienenä muistutuksena ettei ymmärrä mitä ohjaan). Hilmalta puuttuu minun kanssani tämä radanlukutaito kokonaan, jos siis kahden vierekkäisen aidan välissä lähden jo ensimmäisen aidan jälkeen kääntämään selkääni koiraa kohden, Elvi hakisi vierekkäisen aidan automaattisesti takaakiertona, mutta Hilma pölähtää onnellisena aitojen välistä luokseni. Juuri niin kuin ohjasin.

Hilma on se koira, jonka kanssa minä olen aloittanut agilityn harrastamisen vuosia takaperin. Ja Hilma kyllä opetti paljon kärsivällisyydestä ja tsemppaamisesta, valitettavasti näistä opeista ei juuri ollut mihinkään, kun Elvi tuli kuvioihin räjähtävän intoraivonsa kanssa ;) Hilman kanssa onneksi oli helppo opetella ohjaustekniikkaa ja Himmin kanssa treenatessa sain itse oman ohjausrutiinin selkäytimeen. Nyttemmin olen periyttänyt Hilman äidilleni treenikaveriksi ja kisakentille (jossa parivaljakko onkin kerännyt kaksi hienoa nousunollaa ykkösistä!), mutta nyt tosiaan Hilma tuli Sagan tilalle vaihtoon ja käymme kokeilemassa, miten meidän käy, kun starttaamme vuosien jälkeen kisoissa Lempäälässä. Paineethan ovat siihen suuntaan, että saisin sen viimeisen nousunollan napata Hilman kanssa, mutta ainakin eilisen perusteella meidän täytyy vielä ihan muutamaan kertaan käydä hallilla hiomassa yhteistyötämme ja muistutella minulle, miten kentällä pitää olla aran ja tsempattavan koiran kanssa, mutta kuitenkin samalla ohjaten säntillisesti. En siis odottelisi liikoja, mutta hei, tehdään me kuitenkin parhaamme :)

Saga pääsee käymään Tellervon kanssa lomailunsa aikana elämänsä ensimmäistä kertaa match showssa Keuruulla. Ainakin pikkuskotti tulee nauttimaan ympärillä vilisevistä koirista ja tuomarin rapsutteluista ;)

Arkistojen kätköistä: Mini-Saga & Jätti-Elvi