sunnuntai 26. tammikuuta 2014

Taas se tanssii

Vietin itse päivän talkoillen ja tuijotellen JANKK:n koiratanssikisoja ja täytyy sanoa, että yksi esitys oli kyllä aivan täysin ylitse muiden. Aivan ihastuttava norwichinterrieri teki hullun hyvin töitä ja onnistui monissa vaikeissa tempuissa ja kaikki liikkeet oli ketjutettu sulavasti toisiinsa. Kokonaisuus oli aivan mahtava. Vieläkin hymyilyttää, kun muistelen tuota esitystä :)

Siitä päästäänkin melko sulavasti illan kt-treeneihin, joissa aiheena oli asioiden ketjuttaminen ja oman liikkeen yhdistäminen koiran temppuihin. Ei muuten ole niin helppoa kuin miltä kuulostaa. Koen itse todella vaikeaksi asioiden ketjuttamisen sulavasti yhteen. Joo, tietysti pääsen koiran kanssa paikasta tai liikkeestä A paikkaan tai liikkeeseen B, mutta ei se välttämättä hyvältä näytä. Lisähauskuutta tietysti tuo Elviira itsessään.

Elvi on tietenkin salamannopea ja superaktiivinen kaikessa tekemisessään ja itse olen kuin joku etana vieressä. Treenailtiin rallysta tuttuja käännöksiä eri suuntiin ja Elvinen toimii kyllä mainiosti, silloin kun pysyn itse liikkeessä mukana, jos en pysy, tulee Elvin menoon turhia odotteluita. Treenattiin myös väliaskeleiden lisäämistä erilaisiin temppuihin, kuten jalkojen läpi pujotteluun. Todella hyviä harjoituksia, täytyy myöntää.

Tänään myös esiinnyttiin ensimmäistä kertaa eli musiikin tahtiin (tai niin kuin me, tahdista huolimatta) jotain temppuketjua ja muut tuijottaa. Vaikken mikään esiintymisjännittäjä ole, olin kieltämättä hieman vaivautunut. Mutta hengissä selvittiin ja Elvi ei kyllä ottanut yhtään häiriötä tuijottajista, niin kuin osa muista ryhmäläisistämme. Se on tietysti kiva, että E on intensiivisesti töissä, paineistumatta.

Tänään tuli myös se Inspiraatio. Nyt meillä on musiikki ja teema (ei, teemaa ei ole pakko olla esityksessä, mutta koska olen muutenkin onneton koreografian rakentamisessa, koen, että teema auttaa itseäni hahmottamaan esitystä). Enää puuttuu koreografia ja sen treenaaminen, vaikka joitain palasia on jo koossa ;) Sen verran voin paljastaa, että verta, hikeä ja kyyneleitä saatetaan vuodattaa tässä ohjelmanumerossa tai ainakin sen harjoitteluvaiheissa!

Koiratanssikoukussa ollaan!

Muutamia muistutuksia tämän päivän treeneistä:
-Kaikki ei ala vasemmalta perusasennosta
-Selkeät ohjeet, niin ei haukuta
-Paikan vaikeutuessa, ohjaus helpottuu
-Oikeallakin puolella voidaan tehdä vaikka ja mitä!



lauantai 18. tammikuuta 2014

Rally-tokomeriitti!

Elviira on Villähteen Agility-Urheilijoiden

Vuoden Rally-tokotulokas 2013


Jee, kannatti siis kisata! (Ja jos olisin tiennyt, että sama koira saa kisata sekä tulokkaan, että vuoden rallykoiran tittelistä, oltaisi sillä listalla sijoituttu kolmanneksi!!!) Aloitettiin tammikuun lopussa kerran viikossa treenaaminen, ensimmäisiin kisoihin mentiin huhtikuussa täysin ummikkoina (ja heti ensimmäinen kisa voitettiin 100 pisteen tuloksella ja 1. sijalla) ja vuoden loppuun mennessä oltiin noustu voittaja-luokkaan, josta plakkarissa kaksi hyväksyttyä tulosta. Nyt napataan alkuvuoden aikana vielä se yksi uupuva voittaja-luokan tulos ja jäädään odottelemaan lajin virallistumista ja korkataan mestari-luokka virallisissa. Vaikka lajissa on edelleenkin mielestäni hyvin vähän päätä tahi häntää ja Elvi-rukka paineistuu milloin mistäkin, tuo jossain lajissa kisaaminen ja kisoja varten treenaaminen lisämaustetta meidänkin harrastuselämään :)




torstai 16. tammikuuta 2014

Terve

Huh. Elviiran kanssa on neljä ja puoli vuotta väännettyä kättä iho-ongelmien ja herkkävatsaisuuden kanssa, eikä loppua näy. Sagan kanssa tuli väännettyä kättä maksasairauden ja sen aiheuttamien kehityshäiriöiden ja sivuoireiden kanssa hieman yli puolitoista vuotta. Ja nyt ihanan pienen Venlan kanssa luulin vääntäväni kättä jonkun allergian kanssa, mutta olisiko se voinut olla liian helppoa? Taloudessahan on jo yksi allerginen ja olin henkisesti varautunut allergiseen westieen.

Närästää. Siis Venlaa. Ensioireena tassujen kaluaminen, sitten pureskelu siirtyikin tavaroihin (pentu, joka ei ole tuhonnut mitään, muuttui yhtäkkiä pahemman luokan termiitiksi pureskellen mieluiten kovaa muovia). Tosin tavaroiden pureskelun olen tajunnut oireeksi vasta ihan viimeaikoina. Sitten, kun käytettiin neiti nappularuoalta raakaruokinnalla, iskivät suolisto-ongelmat ja ruoka ei sulanut oikein, tuli oksentelua, ripulia, ruokahaluttomuutta. Sitten vaihdettiin hypoallergiselle ruokavaliolle (eläinlääkäristä Hill'sin z/d -nappulaa), jota on nyt syötetty kuukauden päivät. Nykyään jokaisen ruokailun jälkeen maiskutellaan, ollaan vaikeina, röyhtäillään ja oireillaan mahaa. Tassujen ja tavaroiden pureminen pahenee, kun olo pahenee. Muutenhan Venla liikkuu kuin aina ennenkin, juoksee kaistapäänä ja leikkii pirteänä, mutta paikalla ollessaan kotona on paha olla.

Viikonlopun aikana vaihdetaan vielä kerran ruoka raakaruoan ja nappulan välille, märkäruokaan. Jatketaan tottakai aloitetulla Hill'sin z/d-ruokavaliolla, mutta valitaan nappulan sijasta märkäruokapurkit. Niiden maistuvuus on taattu ja toki nappuloita pidetään esim. treenipalkkana, jos märkäruokaa ei pystytä käyttämään. Onneksi nuo erikoismärkäruoat ovat sen verran kuivia (verrattuna johonkin vetisiin cesareihin), että niitä pystyy palastelemaan nameiksikin.

Seuraava askel onkin tähystys, joka on tietysti sulkee pois tai jolla todetaan mahahaava tai muuta vaivaa, mutta melkein samalla tuo tullessaan jonkin pitkäaikaislääkityksen. Toivottavasti sille polulle ei vielä jouduta kääntymään.

Vauhti-Venni

tiistai 14. tammikuuta 2014

Ilmaisun jalo taito

Tänään mittari näytti -15 astetta, mutta siitä huolimatta auto oli laitettava käyntiin ja nokka kohti pelastuskoiratreenejä. Venlalla oli häkissään pari peittoa ja kuumavesipullo sekä häkin päällä vielä huopa. Niskassa villapaita ja repussa kuoritakki kaiken varalta. Treeneissä oltiinkin matkoineen yhteensä neljä tuntia, eikä häkissä tullut kertaakaan kylmä, vaikka auto muuten olikin ihan umpijäässä! Tällä kerralla tosin sovittiin, että pidetään tuo -15 pakkasrajana jatkossa, jos pakkaset jatkuvat.

Jaettiin ryhmä kahtia ja Venla oli meidän ryhmän toiseksi viimeinen. Ajattelin ensin, että tehdään hakua, mutta sitten mietin, että miksi. Sehän osaa hakea ihmisiä. No joo, haussa on petrattavaa irtoamisen ja Venlan jaksamisen kanssa (siis jaksaa liikkua, mutta ei jaksa keskittyä), mutta pääpiirteittäin itse haku on kelvollinen. Mutta siitä puuttuu ilmaisu, kas, ja näin keksinkin treenin aiheen.

Ensimmäistä kertaa päästin Venlan irti ukoille ja sinnehän se sinkosi. Ensimmäiselle ukolle jopa haukkui kohtuullisen hyvin ja maalimies osasi pitää Venlan alhaalla. Pikkukoiran pahe nro. 1 on kiivetä pussailemaan ja halailemaan kyykyssä olevia ihmisiä. Ja itse kun inhoan sitä, että koira edes koskee minuun (minä saan koskea koiraan, ei toisin päin), en voi käsittää ihmisiä, joiden mielestä se, että koira hyppii vasten, olisi jotenkin suloista tai muuten vain sallittua. Myönnettäköön, monille meidän treeniryhmäläisille vain on vaikea käsittää, että pienikin koira on koira ja sitä pitää kohdella samalla tavoin kuin sitä 50 kiloista isoa koiraa.

Ensimmäinen ukko oli siis ok. Täytyy muistaa, että (haukku)ilmaisu on Venlalle vielä niin uusi juttu, että se ei malta jäädä maalimiehelle haukkumaan, vaan siirtyy sitten etsimään parempia metsästysmaita, joten palkkaustiheyttä täytyy kasvattaa ja haukun laatukriteereitä täytyy muistaa laskea. Toiselle ukolle lähti vähän mutkan kautta, mutta ukolla saatiin ihan kohtuullista pihinää aikaiseksi. Enemmän louskutusta tosin kuin haukkua. Kolmannelle ukolle Venla eteni parhaiten, hullulla vauhdilla ja kovalla innolla (suoraan syliin.....), mutta koska kolmas maalimies oli aktiivisempi (kehui paljon ja yritti kannustaa haukkumaan), Venla ei enää tiennyt, mitä ihmettä tälle pitäisi tehdä ja kiinnostus loppui melko pian ja ihan kokonaan. Parhaiten ja pidempiä sarjoja Venla haukkuu, kun maalimies on täysin passiivinen. Toki täytyy myös osata haukkua aktiiviselle maalimiehelle, mutta jos nyt jostain aloitetaan eli passiivisesta.

Nyt täytyy vaan kotonakin taas naksutella äänenkäytöstä, että saadaan rohkeampaa haukkua seuraavissa treeneissä parin viikon päästä. Kun aloiteltiin tätä hommaa joulukuussa, olin tietoinen, että pelastuskoiraksi oppimisessa menee kauan, useampia vuosia. Mutta pikkuhiljaa olen todennut, että kunhan vain pidän koulutuksen hanskassa ja maltilla treenaan asioita paremmaksi, varovaisesti voitaisi alkaa jo haaveilemaan kokeesta ensi vuonna! Paljonhan se toki vaatii töitä ja mitä kaikkia ongelmia ja pulmia sitä eteen vielä tuleekaan, mutta kyllä tuo on sen verran lupaava ja oppivainen ihmeipana, että en sulkisi pois ollenkaan sellaista mahdollisuutta.

Hämmästyttävän hyvä koira!

Loppuun vielä iloisia pakkaslenkkikuvia päivältä. Eihän noista osannut valita, joten piti laittaa kaikki ;)















sunnuntai 12. tammikuuta 2014

Koira tanssii!

Tänään oli Elviiran loppuelämän ensimmäinen päivä. Elämää agilitynkin jälkeen on, nimittäin koiratanssielämää! :)

"Niin ollaanko me menossa vai ei",
tuumailevat villapaitasankarit.
Liityttiin siis JANKK:n jäseniksi, että päästään osallistumaan koiratanssin viikkotreeneihin (kouluttajana Mari Väänänen) ja tänään se hauskuus sitten alkoi. Tyylikkäästi yllättäneen talven ja huonon reittivalinnan vuoksi myöhästyttiin parikymmentä minuuttia. Porukka oli onneksi varsin ymmärtäväistä ja olivatkin vasta ehtineet pitää esittelykierroksen ja hieman puhua alkujuttuja alta pois. Täytyy kyllä sanoa, että oli todella mukavaa porukkaa, niin kouluttaja, treenikaverit kuin muut hallilla treenailleet ja hengailleet. Tykkäsin ja tunsin itseni varsin tervetulleeksi.

JANKK:n halli oli jaettuna väliaidoilla kahtia ja toisella puolella ei suinkaan ollut agia vaan rally-tokoa, jes! Meidän ryhmässä on Elvin lisäksi shiba-uros, joka ei tällä kertaa ollut paikalla, schipperke-, mudi- ja australianpaimenkoiranartut. Mukavankokoinen porukka ja erikokoisia koiria. Schipperke ja mudi eivät kiinnittäneet muihin koiriin huomiota ollenkaan. Puuttunut shiba kuulosti ainakin kuvailun perusteella olevan elvimäinen eli jos joku tulee iholle, niin sitten kyllä sanotaan, mutta muuten ollaan rauhassa ja tehdään hommia. Australianpaimen karkaili periin kertaan kentän laidalla odottelevan ihmiskaverin luokse (kerran se tuli suoraan Elvin luokse, mutta toisen kerran juoksi vain parin metrin päästä ohi). Elviirahan tietysti kävi niskakarvat pystyssä ajamassa sen jättiläisen pois, mutta tuli todella nätisti luokse, kun kutsuin eli ei jäänyt ollenkaan ylimääräistä rähisemään. Ja meidän kouluttaja oli aivan superihana, kun hän oli huolissaan siitä, meneekö Elvin pasmat sekaisin siitä, kun se joutuu puolustautumaan (vaikka ei se auspai hyökkäävä ollut, Elvi kokee tuollaiset tilanteet uhkaavina). Ei onneksi mene, vaan työnteko jatkuu ihan yhtä yli-innokkaana. Ensimmäistä kertaa ikinä koskaan milloinkaan joku kouluttaja on huolissaan Elvistä, ei siitä kenelle Elvi rähjää. Koiratanssissa tosin Elvin on vain opittava olemaan välinpitämätön, mikä saavutetaan treenillä, ei millään muulla. Hatunnosto silti koutsille ymmärryksestä!

Aloiteltiin pelkällä kontaktitreenillä, jossa tosin Elvillä meinasi lähteä lapasesta. Eipä tietenkään yllättänyt, kun puolentoista tunnin ajomatkan jälkeen suoraan repäistään työntekoon.. Hyvin pysyi kuitenkin kontakti ja käveltiin samaan suuntaan. Enemmän palkkausta vain kupista, että jää se lopullinen intohaukkuminen pois. Ja vähemmän palkkaa istumisesta, kun itse pysähdyn. Koiratanssi ei ole tokoa! Ai niin ja ihminenkin saa olla rennompi ;) Sitten treenailtiin erilaisia jalkojen välistä pujotteluja. Siinäkin klikkerin käyttöön ja palkan suuntaan huomio. Naksu nopeammin ja palkka eteenpäin loogisesti oikeaan suuntaan. Saatiin ihan uusia ideoita pujottelun monipuolistamiseenkin ja Elvi oli ihan törkeän pätevä, vaikka olen itse sitä mieltä, ettei se nyt ihan hyvin aina mennyt. Ehkä liikaa itsekriittisyyttä ilmassa.

Sitten tehtiin pyörimistä eri tavoilla, eri suuntiin ja eri puolilla. Kotiläksyksi saatiin Elvin kanssa pyöriminen paikallaan niin, että pyöriminen ei lopu siihen, että Elvi on minua kohden, vaan nenä näyttää aina siihen suuntaan mistä aloitettiinkin. Työnsarkaa riittää tässä hommassa! Sitten yleiskotiläksyksi saatiin jalkojen välistä pujottelun ja pyörimisen yhdistämisen pieneksi koreografiaksi ja sehän sopii! Nimittäin Elvin ensimmäinen koiratanssikoreografia on jo teossa ja mikäs sen parempi kuin treenata suoraan siihen sopivaa kuviota. Koutsi lupasikin joka viikoksi kotiläksyä eli juuri sitä, mitä tarvitaan Elvin kanssa, joku tehtävä ja tavoite!

Heti ensi viikko jää koiratanssin osalta väliin, kun JANKK:lla on agikisat, mutta siitä seuraavana viikonloppuna onkin koiratanssikisat samaisella hallilla ja ajattelin sinne mennä ihmettelemään (talkoilemaan?) ja jäädä sitten illaksi vielä koiratanssitunnille. Tosi kivaa oli päästä Elvin kanssa tekemään töitä.


Tyttöjen tuplatreenausta kotona, tasapainotyynyillä jumppaa ja samaan tahtiin pyörimistä.



lauantai 11. tammikuuta 2014

Omatoimiagia

Vaikka tänään oli alunperin tarkoitus pitää Venlan lepopäivä, päädyttiin lähtemään seurassa hallille. Maanantaina on vielä käytävä lisätreenaamassa muuria, mutta tänään päästiin jo hyvään alkuun ja tehtiin myös tuota Samin radan alkupätkää eli varoivainen tavoite tehdä tuo rata 1-6 ei ole mikään varovainen tavoite lainkaan, vaan onnistuu. Eiköhän me Samin kanssa oteta sitten alkupätkän lisäksi päällejuoksutreeniä ensi torstaina, kun aikaa jää rataharkalta!

Tänään rakenneltiin siis tämäntapainen minitreeni. Numerointi, kuten huomaatte, on ihan kohdillaan ;)

Alussa siis ykköshypyltä loogisesti kolmoshypylle ja pimeään putkeen. Venla haki pimeää putkea superhyvin ja vauhdikkaasti! Sitten treenattiin vitoselle vastaista kättä, vaikka onnistuin kyllä ensin pariin kertaan mokaamaan itse palkkauksen kanssa, palkkadonitsi siis koiran puoleissa ei vastaisessa kädessä ja sitten jonkun kerran jätin heittämättä hypylle, mutta kun ohjaus oli tarkkaa, Venla haki hyvin hypyn. Hyppyesteiden kanssa ei ole vielä samanlaista varmuutta kuin putkien kanssa, mutta treenaamalla siitä selviää.

Muuria treenattiin ihan alkuun namikupilla. Ensin suoraan pelkkää lähetystä, sitten lisäsin omaa liikettä, sitten lisättiin 7-putki muurin jälkeen targetiksi, sitten tehtiin takaakierrolle lähetystä. Ja homma toimi hyvin! Siis pelkät irtopalikathan meillä oli maassa, mutta muuten Venla ei hämääntynyt muurin torneista, vaan kohteli estettä kuin hyppyä. Maanantaina taidan tehdä samaa yhden esteen treeniä pelkällä minimuurin palalla, ilman irtopalikoita. Saas nähdä kuinka käy.

Napattiin heti muuri sitten mukaan tuohon radanpätkällekin ja hyvin hyppäsi muurin, kunhan ohjaus oli kohdallaan eli muurilla vaan sama asia kuin suorilla hypyillä, Venla arpoo pitäisikö tuo ylittää vai juosta ohi. Eli suorille hypyille tarvitaan ehdottomasti enemmän fokusta. Ei siis arvo sitä, että pääseekö hypystä yli, vaan katse on jo kaukaisuudessa hypyn tuolla puolen. Viistoja hyppyjä Venla hyppää ja hakee muutoinkin paremmin.

Keinulle Venla karkasi ensin palkkadonitsi suussa ja säikähti loppupamahdusta, minkä vuoksi otettiin keinuakin sitten (keventäen), ettei jää mitään paniikkitilanteita ipanan päähän. Saatiin pientä videomateriaaliakin treeneistä. Muun muassa ohjaajan huonosta palkkauksesta ja Venlan hyppyjenohituksista.. opetusvideo siis, älkää tehkö perässä!



Tästä treenikerrasta inspiroituneena teinkin samantein maanantain pienet rataharkat valmiiksi (sen muuriharjoittelun lisäksi). Helppoa ja yksinkertaista muille, mutta ei meille :)



Sitten täytyykin kertoa päivän ilouutiset eli talven ensimmäiset villapaitakelit koettiin tänään! Elvillä jo tutuksi tullut oma luonnonläheinen paitansa, mutta Venlan viime talven vauvapaita saikin vaihtua joulupukin tuomaan uuteen hienouteen. Ihan yhtä ällösöpö paita kuin kantajansakin ja ihan yhtä hyvin pysyi nenä maassa kuin ennenkin, villapaidasta huolimatta....



torstai 9. tammikuuta 2014

Viikkoagia

Venlan ensimmäiset viikkotreenit uudessa ryhmässä eli Elvinä Elvin paikalla. Hienoakin hienompi rata tarjolla, mutta ihan rataharkkaan ei vielä kyetä. Treenattiin siis radalta poimittuna kahta uutta juttua, alun pimeää putkikulmaa ja keskivälin päällejuoksua.


Pimeään putkikulmaan lähti kyllä hämmentävän hyvin. Minun on vaikea käsittää, että oikeasti, suurimmalle osalle koirista, kuten Venlalle, putki on SUPERkiva este ja se suoritetaan innolla oli kulma tai lähestymistapa mikä hyvänsä. Olen niin juurtunut Elvin putkiahdistukseen, että ehkä riemuitsen vähän liikaakin Venlan putkista. Pari toistoa pelkästään putken lähettämällä, sitten hypyn kautta ja hyvin toimii! Donitsipalkan kanssa treenattiin lelun jättämistä eli lelu oli valmiiksi (leluvahdin kera) putken jälkeen odottelemassa, ensin työt, sitten huvi. Pienen alkutaistelun jälkeen sain Venlan ylipäätään jättämään lelun kyttäämisen, mutta heti kun jätti, oli pikkukoira työmoodissa.

Päällejuoksua treenattiin niinikään lelupalkalla, vaikka olikin uusi juttu (ja tykkään opettaa uudet jutut syötävällä). Takaakiertoahan ollaan hallilla treenattu kahteen kertaan, kotona kerran, mutta kummasti tuo otus vaan tajuaa takaakierrotkin, kun sinne ohjaan. Niihinkin täytyisi muistaa vain enemmän lähestymiskulma- ja etäisyystreeniä, vaikka itse treenin aiheena olisikin jokin muu. Tässä tapauksessa tehtiin siis päällejuoksuharkkaa ja vasta jälkikäteen tajusin, että otin Vennin mukaan joka kerran täsmälleen samasta paikasta sinne takaakierrolle. Itse päällejuoksussa palkattiin siis niin, että tiputin itse lelun. Joo, toimi, kunhan vaan pidän mielessä, että täytyy antaa aikaa koiralle hakea se hyppy, kun on ihan uusi juttu kyseessä. Tehtiin monta todella hyvää toistoa. Vähän tosin tuli ahnehdittua ja kokeilin kahta peräkkäistä hyppyä (siis päällejuoksu molemmille), mutta toisesta tuli ohi, kun vaan säntäsin eteenpäin. Treeniä ja treeniä.

Toistoillahan sitä vain opitaan asioita eli pitäisi Venlan kanssa ehtiä paljon, paljon enemmän treenaamaan agilitya, jos tai siis kun siinä mielii edetä. Pääpaino on kuitenkin pelastuskoirailussa tuon kanssa ja sen saralla etenemisessä. Vaikka eihän meillä siinäkään lajissa mikään kiire ole, vasta aloiteltu ihmettelemään meille molemmille uutta maailmaa.

Ensi viikolla, kun saadaan joka toisella viikolla meitä kouluttava Sami (Wessman) paikalle, tehdään samaa päällejuoksurataa kuin tänään. Ajattelin, että otan asiakseni opettaa viikon aikana Venlalle muurin, jolloin voitaisi ottaa torstai-agin tavoitteeksi suorittaa esteet 1-6. Näin tulisi yhdellä kertaa uutta ohjaustekniikkatreeniä (välistäveto neloselle) ja ratatreeniä ipanalle eli kestoa.

Katsotaan miten suunnitelmat pysyvät mielessä ja ennen kaikkea onnistuvat!

lauantai 4. tammikuuta 2014

Supermölli

Tänään oli ihan Venlan päivä. Elvi pääsi aamupäivällä lenkille ja sitten jäikin kotivahdiksi, kun otin Venlan mukaan ja nokka kohti Riihimäkeä. Nauravan koiran agilityareenalla korkattiin Venlan debyytti epävirallisissa kisoissa ja vielä tarkemmin supermölliluokassa, jossa radalla on pelkästään putkia ja hyppyesteitä. Eihän me olla oikeasti vieläkään treenattu Venlan kanssa agilitya, mitä nyt aloiteltu tänä syksynä. Tärkeintä oli kuitenkin mennä ihmettelemään, mitä Vennin päässä liikkuu, kun mennään ihan vieraaseen ympäristöön. 

Ihmisiä ja koiria oli paljon. Venlan kanssa pidettiin pihassa kontaktiharkkaa, eikä haitannut häiriöt. Rataantutustumisessa selvisi, että Ven aloittaakin kisat, joten ei muuta kuin koira halliin ja kengät jalasta. Sisällä hallissa ei varsinaisesti tilanpuutteen vuoksi ollut muita koiria, ihmisiä kylläkin ja aina seuraava koirakko odottelemassa. Ennen kuin päästiin radalle, kyselin vähän, että missähän on aita ja putki ja kovasti tuo ipana nyki ihan oikeaan suuntaan! Itse ratahan oli tuhottoman pitkä, 11 esteinen ja matalin saatavilla oleva rimakorkeus oli 25cm eli heti siinä törmättiin kahteen ihan uuteen juttuun. Koskaan ei olla viittä estettä pidempää pätkää vielä tehty ja rimankorkeus on maksimissaan ollut kympissä. Ja kyllähän sen näkikin. Venla ei hahmottanut hyppyjä (ja niille, jotka hahmotti, ei osannut ottaa vauhtia). Muutenkin rata oli Vennin osalta hauskaa höntsäilyä, mutta kyllä sille ryppyotsaisuudelle tulee vielä oma aikansa tulevaisuudessa.


Tässä vielä listattuna plussat ja miinukset näistä kisailuista:

+Istui lähdössä, kunnes sai luvan
+Tuli takaisin kutsusta, eikä koskenut ratahenkilöön, vaikka se niiiiiin vaikeaa olikin :)
+Teki koko ajan töitä, eikä ottanut yhtään häiriötä toisista koirista
+Haki putkeen mukavasti!

-Ei fokusoi hyppyihin juuri ollenkaan (harjoittelun puutetta)
-Ei taivu ohjaukseen (harjoittelun puutetta)
-Karkaa ratahenkilölle (harjoittelun puutetta)

-Onnetonta ohjausta

Kaikkinensa Venlasta tulee kyllä ihan kiva kaveri agikentille, kunhan joku saa ensin itseään niskasta kiinni ja alkaa tekemään lajin parissa töitä ;) Torstaina alkaa tositoimet viikkotreenien osalta ja viikkotreenien lisäksi pidetään parit kolmet omatoimitreenit viikossa.

torstai 2. tammikuuta 2014

Kahden seuran väkeä!

Loppiaisesta alkaen meidät voi bongata sekä kotiseuramme VAU:n riveistä että JANKK:n riveistä! Hauskoja uusia tuulia uusi vuosi toikin heti tullessaan.

Mitä ihmettä me sitten tehdään kahdessa seurassa? Noh, pidetään se vielä salaisuutena ;)


Mitähän niillä on mielessä...






keskiviikko 1. tammikuuta 2014

Treenitammikuu!

Tänään alkaa treenitammikuu! Mikä tarkoittaa siis sitä, että tammikuussa ei kisata missään lajissa (epikset lasken treeniksi), vaan tehdään töitä, töitä ja töitä.

Elviiran kanssa tavoitteena on päästä mukaan helmikuun tokokokeisiin Lempäälään ja siellä parantaa ensimmäisistä kisoista saatua ALO3-tulosta. Ja heti seuraavana viikonloppuna tokokokeista olisi vuorossa rallykisat Jyväskylässä, josta tavoitteena olisi saada se RTK3 ja menolippu mestariin. Treenin suurimpana aiheena on palkkaamattomuus ja virheiden jälkeen Elvin toimintakyvyn palauttaminen. Vaikka tietysti ensisijaisesti treenataan niin, ettei virheitä tule lainkaan ;) Agilityssa jätetään Elvi pois treeniryhmästä ja treenataan omalla ajalla, mitä treenataan.

Venlan kanssa treenataan agilitya, pekoa ja tokoa/rallytokoa/arkitottista. Jos päivämäärät ja paikkakunnat osuvat kohdalleen käydään myös treenaamassa mätsärissä tai parissa kehäkäyttäytymistä. Tavoitteena on helmikuun lopulla osallistua Jyväskylä KV näyttelyn junioriluokkaan. Mitään sen kummempia sijoittumistavoitteita ei ole, kunhan saataisi arvostelu ja näkisin, miten ipana käyttätyy tuollaisella tilanteessa ja tapahtumassa. Jyväskylän lisäksi kevätpuolella tavoitteena Lahti KV:kin, jossa osallistutaan avoimeen luokkaan (tavoitteena käyttökoiran pakollinen vähintään H).

Näyttelyitä ajatellen täytyy treenata paljon malttia muiden koirien seassa ja kehittää omia trimmaustaitoja. Agilityssa Venla saattaa siirtyä toiseen treeniryhmään ja otan Venlan tilalle nykyiseen alkeisryhmään lainakoiran, mutta siitä enemmän, jos suunnitelmat toteutuvat. Heti tammikuun alussa startataan kaksissa möllikisoissa agilityn parissa, supermölliluokissa eli putki-hyppyluokissa. Haetaan sieltäkin lähinnä kokemusta kisatilanteista. Pekossa päästään osallistumaan viikoittaisiin ryhmätreeneihin vain joka toinen viikko eli tätäkin täytyy sitten treenata entistä enemmän kaveriporukalla ja omatoimisesti.

Paljon on lyhyt- ja pitkäaikaisia tavoitteita ja suunnitelmia, molemmille, mutta treenimotivaatio on kova. Mennään kuitenkin koirien ehdoilla ja muutellaan suunnitelmia sekä tehdään uusia, jos niikseen tulee.