Venlan vuoro

Terrieri vai paimen?

Tänään alkoi Venlan agility! Eli pentuaika on virallisesti ohi ja ipanasta on tullut iso koira. Viikkoryhmämme on alkeisjatko nimeltään eli esteitä ja ohjauskuvioita opetellaan, ei rataharkkaa. Ja tietysti odottamista ja häiriön sietoa, mikä on suurin syy sille, että halusin välttämättä treeniryhmään, vaikka saisin varmasti Venlalle opetettua agilityn itsenäisestikin.

Tehtiin tänään keinua, toista kertaa Vennin elämässä. Venlan kanssa tosin tehtiin pelkkää kiipeämistä, ei keinuttelua eikä paukuttelua, sillä häiriö oli uutuutena treeneissä ja halusin vain testailla, mites sen keskittyminen toimii erilaisissa (helpoissa) tehtävissä. Palkkana nami. Huomenna mennään heti treenaamaan lisää tätä.

Tämän jälkeen aidan takaakiertoa ja suoraa putkea (siis yhdistelmänä). En ole Venlalle opettanut yhtään vielä takaakiertoja, joten laitoin namialustan siivekkeen taakse ja lähetin ensin puolen metrin päästä ja toisen kerran reippaan metrin päästä takaakierrolle ja kutsuin hypyn yli. Meni loistavasti eli nampparialusta pois ja lähetys takaakierrolle. Ihan kuin vanha tekijä ja putkeen tietysti vauhdilla. Donitsipalkka (vinkulelu). Vaihdettiin puoltakin, ei tuottanut takaakierto ongelmaa. Eikä lähtenyt kiertämään koko hyppyä, vaan oli ihan selvillä siitä, että riman yli ja putken suuntaan. Mahtityttö!

Sitten olikin vuorossa toinen uusi juttu, kepit. Opetan kepit kujakepeillä, mutta tänään oli kolmet 2x2-kepit tarjolla (yhteensä siis kuusi keppiä), joilla tehtiin samaan tyyliin kuja, namitäti ja palkat pitkälle, Venlaa niskasta kiinni ja kunnon hetsaus ensin pari kertaa läheltä, sitten samantein useamman metrin (neljän viiden) päästä ja kyselemättä juoksi kujaa, ei yrittänyt ohi tai ympäri, vaikka väisti kyllä täsmällisesti keppien raudat. No, ei vaikuttanut vauhtiin, eikä eteneminen ollut tökkimistä, mutta selvästi vältti herkkätassuna astumasta raudoille. Täytyy olla tarkkana ettei ala pujottelemaan hyppien, kun kujaa pienennetään, vaan pitää painopisteen alhaalla.

Loppuun tehtiin vielä kontaktitreeniä eli aloitettiin kolmas uusi juttu, juoksukontaktit. Lyhyellä kontaktilla (1,5m) ravasi maassa olevan puomin kontaktin nätisti, kerran pidemmällä matkalla (3m) hyppäsi (hienoisesti, palkattiin silti), lyhennettiin matkaa, mutta hetsattiin kunnolla, ei hypännyt. Erittäin lupaavasti siis alkoi tuo kontaktitreeni hallilla. Kun miettii Elvin juoksukontaktitreeniä, hyppyjä tahtoi tulla, kun kontakti nousi ylijuostavasta matosta 2 cm:n laudaksi. Venla sentään kylmiltään ~7cm:n korkuiselle oikealle kontaktille. Namipalkka.

Täytyy kyllä myöntää, että jotain on tehty oikein viimeisen vuoden aikana, kun ollaan treenattu yhdessä tekemistä, palkkautumista, malttia ja työntekoa. Joo, jos tulee tylsä hetki, Venla alkaa aika äkkiä etsiä esteitä/tekemistä, mutta on innolla mukana, kun pyydän hommiin tai lopettaa jos kiellän. Ja mitään ihmekeskittymistä en odotakaan vielä vuosikausiin, mutta enää ei voisi kukaan arvata, että Venla oli niin järkyttävän supervilkas ipana! Vilkashan tuo toki on eikä sitä ominaisuutta voi muuttaa, mutta ihana Ven on oppinut hallitsemaan omaa päänuppiaan. Tykkään myös hirveästi siitä opista, että Venla pystyy fokusoitumaan minuun, namiin, leluun, esteisiin, namitätiin ja ihan-mihin-vaan, muttei jää niihin kiinni.

Ylitsevuotavaa kehua kehun perään, mutta oikeasti, mahtava koira ja ennenkaikkea superwestie! :)

Minäkö? Superwestie? Jes!

Talvikauden avaus

Elviiran ensimmäiset agin viikkotreenit yli vuoteen olivat eilen. Meillä on sellainen hauska ryhmä, että joka toisella kerralla meille pitää treenejä oman seuran kouluttaja, mutta joka toisella kerralla Wessmanin Sami. Treenit alkoivat mukavasti Samin koutsauksella, josta sainkin paljon treeni-intoa heti kauden alkuun.

Kyseessä oli tekniikkapyörittely, että saatiin vähän selville, mitä tekniikoita tmv. olisi talven aikana tarpeen treenailla. Tutustuin ratapiirrokseen etukäteen ja ihan mahdolliseltahan tuo näytti jo siinä vaiheessa, ehkä vielä paremmalta todellisuudessa.

Alussa kutsu kakkoselta ja heitto kolmosen takaakierrolle. Ensin ajattelin tehdä persjätön ennen nelosta ja sen jälkeen, mutta sitten totesin, että ei, nyt mennään sinne epämukavuusalueelle ja opetellaan uusia tapoja. Eli ohjasinkin nelosen oikealta. Elvi oli menossa takaakierrolle, mutta kovalla käskytyksellä tuli oikealle puolelle. Sami toki ohjeisti avaamaan ohjauksen (vasenta hartiaa ja olkapäätä taaksepäin), mutta vasta kun sen itse kerran ajattelematta asiaa tein, oivalsin sen vaikutuksen. Se oli nimittäin ainut kerta, jolloin Elvi ei edes harkinnut kiertävänsä hyppyä takaa!

Heitto vitosputkeen, kutosen jälken valssi ja seiskan takaakierrolle, josta heitto kasin takaakierrolle kauemman siivekkeen kautta, E vetäen mukaan kohti ysihyppyä. Tässä tuli toinen loistohuomio. Olen opettanut Elvin toimimaan niin, että kun käsi on alhaalla, tullaan lähelle, kun se on sivulle irti kropasta, tehdään kauempana töitä. Lähettäessäni Elvin 7 takaakierrolle laskin ohjauksen ennen kasin takaakiertoa eli Elvi ehti hyppäämään suoraan kohti kasihyppyä, kunnes työnsinkin sen pois linjalta kasin takaakierrolle. Mahtaa olla hämmentävää pienelle hyvin lukevalle westielle! Sitten vielä Sami sai pakotettua minut ottamaan Elvin twistillä kasilta mukaan ysille ja toimihan se, toimi hyvinkin vielä, mutta itselleni vain on todella vaikeaa edetä takaperin radalla. Silloin ei pääse yhtään niin hyvin kiirehtimään etumatkaa ;)

Sitten ohjaus vasemmalta 11-12 ja valssi 13-hypylle. Kymppiputken jälkeen minulla oli taas kiire ottaa etumatkaa ja aloin kaartaa kohti 13-hyppyä ennen kuin Elvi oli 12-hypyllä eli sitä kiellettiin muutamaan otteeseen. Tietysti, kun se koira ei irtoa, varsinkaan kun se lukee ohjausta niin millintarkasti. Skarppausta tähän ja jo onnistui. 14-hypylle saksalainen ja 15-putkeen jälkeen persjättö. Toiseksi viimeinen suora oikealta puolelta ohjaten, loppusuora vasemmalta puolelta ohjaten. Lopussa ei muuten mitään ongelmaa tai vikaa kuin tuo sama 12-hypyn vaiva viimeisillä esteillä. Vaikka sen miten pitäisi napsia tuollaiset suorat hypyt mukaansa, ei se sitä tee, jos itse juoksen ohi ohjaussuunta minne lieneekään.

Saatiin kehuja/kommentteja, jotka otin kehuina: Elvi lukee minua hyvin, osataan hyvin tekniikkaa ja ollaan taitavia. Kunhan vaan lopetan käsillä ohjaamisen (tarkoittaen siis, että liikkeen suunnalla ja ohjauksen suunnalla on väliä, ei käsillä) sekä muistan odottaa pienen terriäisen mukaan. Kotiläksyksi tuli suoraa ratatreeniä!

Taitavaakin taitavampi E.

ATT:n agikisat

Elvin kanssa katkaistiin agilitysairasteluputki ATT:n agikisoilla isänpäiväviikonloppuna. Menossa mukana tietysti myös Venni ja Elvin paras kaveri mäykky Tilda. Elvin kanssa startattiin kaksi starttia lauantaina (hyppäri ja agirata) kolmosten kisoissa, Tildan kanssa kaksi agistarttia sunnuntaina kakkosissa. Sunnuntaina napattiinkin Tillen toinen luva kakkosista, mutta toisella radalla tuli mokailtua kympin verran. Mutta ei yhtään hassummin siihen nähden, että kesällä kokeiltiin kerran agia ja käytiin yksissä epiksissä ja ennen näitä kisoja kokeiltiin toisen kerran, miten se sujuu.

Elvin ratoihin palatakseni; tuomarina oli Marjo Heino molemmilla radoilla ja kummatkin radat olivat varsin helpohkoja kolmosten radoiksi.

Hyppärillä otin heti pienen riskin ja jätin kisavireisen Elvin lähtöön ja otin itse etumatkaa 2-hypyn viereen. Ihme oli suuri, mutta niin se vain pysyi lähdössä ja odotti luvan. (Jes, läpimurto!) Pakkovalssilla kakkoselle, heitto kolmoselle ja nelosen takaakierrolle, josta oikeanpuolimmaisen siivekkeen kautta pyöritys putkeen. Persjättö ennen pituutta ja tällä suoralla Elvi lukittautui jo ennen pituutta tuohon putkeen (super!) ja heti perään putkelta putkelle viennissä luki jo kaukaa, minne ollaan menossa. Eli olisinko sittenkin onnistunut ohjaamaan sitä kunnolla. Putken jälkeen taas persjättö ja hypyille, joista viimeiseltä valssilla kepeille. Tässä otin törkeän paljon etumatkaa kepeille, sillä en luottanut siihen, että Elvi hakisi kepit itse (miksen, sitä en tiedä), jolloin Elvi ehti jalkoihin mutisemaan vastalauseita. Matka jatkui ja en lähettänyt pimeään putkikulmaan vaan kierrettiin putken väärä pää ja sitä kautta lähetys putkeen. Kulma tuolla pimeällä putkellä oli hieman eri kuin kuvassa, minkä vuoksi olisin voinut lyödä vetoa, että Elviä en saa ikinä sinne. Siitä matka jatkui renkaan kautta hypyille, päällejuoksu 16-hypylle ja sokkari ennen 17-aitaa. Ja taisin jopa valssata muurilla, eikä palikat lentäneet. Omia mokia lukuunottamatta hienon hieno rata, Elvin ensimmäinen nolla kolmosissa! (Vaikkakin yliaikaa 0,3jotain sekuntia putken kiertämisen ja ennen keppejä jaloissa pyörimisen ansiosta.) Elvi yllätti todella positiivisesti!

Agiradalla luotin Elviin ja jätin superplikan alussa ja menin kolmoshypylle vastaanottamaan. Onneksi ollaan treenattu kauko-ohjausta, pituus oli nimittäin sen verran ensimmäiseen hyppyyn nähden sivussa, että piti pienellä työnnöllä heittää Elvi sinne (ja tokihan se sen nappas). Pakkovalssi kolmoselle, heitto kepeille, surkea sokkari keppien jälkeen, superpuomi, pyöritys 8 hypyn siivekkeen ympäri, valssi 9 hypyn jälkeen ja sitten ihan ihan ihan liian kiire oli 11-hypylle (minne ei siis oikasti ollut mikään kiire) ja en viimeistellyt Elvin putkeenvientiä. E kävi putkessa, mutta kääntyi pois, kun näki, että lähdin menemään. No, ei mitään, jatkettiin matkaa, A:n jälkeen persjättö, heitto putkeen. Keinukin oli yllättävän siisti, josta heitto taas putkeen. Sitten olikin radan ainoa kysymysmerkkipaikka. En vaan jaksa luottaa Elviiraan, ettei rimat tippuisi, kun valssaan niin päätinpä sitten olla valssaamatta, vaan tein päällejuoksun 17-hypylle. Eihän siinä mitään, se toimi loistavasti, mutta kiire kiire kiire ja oma liike kohti viimeistä hyppyä, niin eihän se Elvi kääntynyt sinne 18 hypylle, tietenkään. Korjattiin ja jatkettiin loppuun. Tulokseksi siis kahden kiellon ansiosta 10 (yliaikaa), mutta tuloslapun saatuani käteen, meillä olikin 15. Kaksi kieltovitosta joo, mutta ennen niitä merkintä "5 V". Olen ihan satavarma, että Elvi otti kontaktin puomilla, mitään rimoja ei tiputeltu millään radalla ja muutenkin, mikä V? Lopputuloksen kannaltahan ei tietenkään mitään merkitystä, mutta itseäni jäi vaan kummastuttamaan, että mitä ihmettä.

Oman ohjauksen ja kunnon, kun saisi vielä jonkinmoiseen loistoonsa, luulen, että Elvinkin kanssa voi vielä olla monet kisat edessä :) Varsin positiivinen paluu!

Luova tauko

Blogikirjoittelussa on pidetty nyt luova tauko, pohdittu tulevaa ja päädytty siihen, että tällä mennään. Talvikauden myötä ilmestyi kirjoitusintoakin.

Tokopaniikin ja tämän päivän väliin sopii yhtä jos toista Elviiran elämässä, mutta tässä tärkeimmät :)

Tokokokeesta saatiin III-tulos Elviiran superpaineistuttua siitä, että jouduimme uusimaan paikkamakuun. Jos jotain uusitaan, se tarkoittaa sitä, ettei eka kerta kelvannut ja miksei kelvannut, vaikka Elvi pysyi rauhallisena molempien koirien remutessa vierellä. Toki Elvi siis lähti, kun japaninpystykorva ampaisi matkaan sata lasissa vierestä, mutta sen sanon, että Elvin saalisvietillä varustettu koira ei pysty vielä tuossa vaiheessa toko-oppiaan pysymään paikallaan saalistustilanteessa. Uusimisen ansiosta yksilöliikkeissä en tahtonut saada Elviä edes istumaan ennen liikkeitä. Tuomari (Marko Puranen) oli supermukava ja kannustava, ei ollenkaan sellainen, miksi tokotuomarin kuvittelin etukäteen. Ensimmäinen koe on nyt kuitenkin käyty ja se siitä, seuraavalla kerralla parempi onni. Tarkoitus olisi ehkä tammikuulle yrittää johonkin hallikokeeseen. Tamskin tallilla möllitokokisoissa Elvi toimi kuin unelma eli voisiko se olla mahdollinen paikka, jos vaan mukaan sovitaan.

Rallytokossa ollaan pidetty kisataukoa, joka katkaistaan itsenäisyyspäivänä vuoden viimeisissä kisoissa, tammikuusta jatketaan sitten taas sitäkin. Siis kisaamista. Hallitreeneihin ei päästy/lähdetty talvikaudeksi, sillä jokainen rallyryhmä pyörii niin, että samanaikaisesti toisella kentällä on agilitya. Joo, häiriötreeniä kyllä, mutta ihan liikaa vaadittu Elviltä.

Venla on lähdössä ensimmäiseen näyttelyynsä (tai siis täytyyhän minun se sinne viedä) Turkuun tammikuun puolessavälissä. Käytiin Piikkiöstä (Tiina Jaakkola, Rontix) hakemassa trimmivinkkejä ja opin taas hurjan paljon uutta westien (näyttely)trimmauksesta. Ja kun pääsee itse tekemään valvovan silmän alla, ei voi kuin onnistua. Tulihan siitä ihan westien näköinenkin :) Ja nyt on siis viikot laskettu, missä vaiheessa trimmataan mitäkin ja kuinka tiuhaan ennen näyttelyä eli pari kuukautta joutuu Venla raukka nyt elämään suurennuslasin alla tukkansa kanssa.







Agilityrintamalla ollaan pidetty treenitaukoa molempien kanssa ennen uutta talvikautta. Venla lopettelee juoksujaan ja Venlan paraskaveri Jippokin oli kylässä (juoksuhoidossa), jolloin ei viitsitty kiusata kaveria hallilla.