ATT:n agikisat

Elvin kanssa katkaistiin agilitysairasteluputki ATT:n agikisoilla isänpäiväviikonloppuna. Menossa mukana tietysti myös Venni ja Elvin paras kaveri mäykky Tilda. Elvin kanssa startattiin kaksi starttia lauantaina (hyppäri ja agirata) kolmosten kisoissa, Tildan kanssa kaksi agistarttia sunnuntaina kakkosissa. Sunnuntaina napattiinkin Tillen toinen luva kakkosista, mutta toisella radalla tuli mokailtua kympin verran. Mutta ei yhtään hassummin siihen nähden, että kesällä kokeiltiin kerran agia ja käytiin yksissä epiksissä ja ennen näitä kisoja kokeiltiin toisen kerran, miten se sujuu.

Elvin ratoihin palatakseni; tuomarina oli Marjo Heino molemmilla radoilla ja kummatkin radat olivat varsin helpohkoja kolmosten radoiksi.

Hyppärillä otin heti pienen riskin ja jätin kisavireisen Elvin lähtöön ja otin itse etumatkaa 2-hypyn viereen. Ihme oli suuri, mutta niin se vain pysyi lähdössä ja odotti luvan. (Jes, läpimurto!) Pakkovalssilla kakkoselle, heitto kolmoselle ja nelosen takaakierrolle, josta oikeanpuolimmaisen siivekkeen kautta pyöritys putkeen. Persjättö ennen pituutta ja tällä suoralla Elvi lukittautui jo ennen pituutta tuohon putkeen (super!) ja heti perään putkelta putkelle viennissä luki jo kaukaa, minne ollaan menossa. Eli olisinko sittenkin onnistunut ohjaamaan sitä kunnolla. Putken jälkeen taas persjättö ja hypyille, joista viimeiseltä valssilla kepeille. Tässä otin törkeän paljon etumatkaa kepeille, sillä en luottanut siihen, että Elvi hakisi kepit itse (miksen, sitä en tiedä), jolloin Elvi ehti jalkoihin mutisemaan vastalauseita. Matka jatkui ja en lähettänyt pimeään putkikulmaan vaan kierrettiin putken väärä pää ja sitä kautta lähetys putkeen. Kulma tuolla pimeällä putkellä oli hieman eri kuin kuvassa, minkä vuoksi olisin voinut lyödä vetoa, että Elviä en saa ikinä sinne. Siitä matka jatkui renkaan kautta hypyille, päällejuoksu 16-hypylle ja sokkari ennen 17-aitaa. Ja taisin jopa valssata muurilla, eikä palikat lentäneet. Omia mokia lukuunottamatta hienon hieno rata, Elvin ensimmäinen nolla kolmosissa! (Vaikkakin yliaikaa 0,3jotain sekuntia putken kiertämisen ja ennen keppejä jaloissa pyörimisen ansiosta.) Elvi yllätti todella positiivisesti!

Agiradalla luotin Elviin ja jätin superplikan alussa ja menin kolmoshypylle vastaanottamaan. Onneksi ollaan treenattu kauko-ohjausta, pituus oli nimittäin sen verran ensimmäiseen hyppyyn nähden sivussa, että piti pienellä työnnöllä heittää Elvi sinne (ja tokihan se sen nappas). Pakkovalssi kolmoselle, heitto kepeille, surkea sokkari keppien jälkeen, superpuomi, pyöritys 8 hypyn siivekkeen ympäri, valssi 9 hypyn jälkeen ja sitten ihan ihan ihan liian kiire oli 11-hypylle (minne ei siis oikasti ollut mikään kiire) ja en viimeistellyt Elvin putkeenvientiä. E kävi putkessa, mutta kääntyi pois, kun näki, että lähdin menemään. No, ei mitään, jatkettiin matkaa, A:n jälkeen persjättö, heitto putkeen. Keinukin oli yllättävän siisti, josta heitto taas putkeen. Sitten olikin radan ainoa kysymysmerkkipaikka. En vaan jaksa luottaa Elviiraan, ettei rimat tippuisi, kun valssaan niin päätinpä sitten olla valssaamatta, vaan tein päällejuoksun 17-hypylle. Eihän siinä mitään, se toimi loistavasti, mutta kiire kiire kiire ja oma liike kohti viimeistä hyppyä, niin eihän se Elvi kääntynyt sinne 18 hypylle, tietenkään. Korjattiin ja jatkettiin loppuun. Tulokseksi siis kahden kiellon ansiosta 10 (yliaikaa), mutta tuloslapun saatuani käteen, meillä olikin 15. Kaksi kieltovitosta joo, mutta ennen niitä merkintä "5 V". Olen ihan satavarma, että Elvi otti kontaktin puomilla, mitään rimoja ei tiputeltu millään radalla ja muutenkin, mikä V? Lopputuloksen kannaltahan ei tietenkään mitään merkitystä, mutta itseäni jäi vaan kummastuttamaan, että mitä ihmettä.

Oman ohjauksen ja kunnon, kun saisi vielä jonkinmoiseen loistoonsa, luulen, että Elvinkin kanssa voi vielä olla monet kisat edessä :) Varsin positiivinen paluu!