lauantai 30. maaliskuuta 2013

Pääsiäisvieras


Meillä on pieni pääsiäisvieras juoksuhoidossa, nimittäin muutaman päivän päästä 9 kk täyttävä schapendoestyttö Jippo!
Jippo on kuin kotonaan westielaumassa ja on erityisesti Venlan kanssa oikein hyvää (paini)kaveria :)

Ja fiksuna tyttönä oppi heti tavoille, tässä käynnissä aamuvenyttelyt westieiden tapaan!

Tänään matkustettiin pääsiäisen viettoon Hilman ja Tellervon luokse Pirkkalaan :)

Hyvää pääsiäistä kaikille!

keskiviikko 27. maaliskuuta 2013

Temppukoiranpentu

Pieni temppukoiranpentu treenaa uutena temppuna kumartamista ja vieraiden esineiden noutoa. Voi noita pieniä aivosoluja, kun joutuvat välillä töihin! :)


maanantai 25. maaliskuuta 2013

Lotta Vuorelan koulutuksessa ja rallyn viikkotreenit

Vähän extempore lähdettiin Lotan koulutukseen puoliksi molempien tyttöjen kanssa. Venla meni ensin ja aloitettiin hyppysuoralla (kolme hyppyä, rimat maassa) ja sen jälkeen tehtiin vielä kaarta kolmella hypyllä. Kaksi hyppyä kaaressa meni hienosti, kolmannessa minun täytyy muistaa olla tarkkana etten lähde kiirehtimään, muuten Ven tulee viimeisen ohi. Namipalkka toimi hyvin, vaikka Lottakin kyllä suositteli treenaamaan namitaskulelulla vetoleikkejä, sitä on siis treenattava. Tehtiin myös suoraa putkea ja käännettiin sitä pikkuhiljaa mutkalleen. Pari kutsua ja loput hienosti lähettämällä. Venla pääsi ihan yllättämään ja oli oikein reipas ja osaava pikkukoira :) Ja sitten sain torumisia siitä, että olen jo tuominnut Venlan ensimmäisten yrittämien perusteella hitaaksi agikoiraksi. Joten nyt annetaan Venlalle mahdollisuus näyttää kyntensä!

Elvi teki toisen puolikkaan ajan ponnareilla ja tehtiin Lotan rataa. Ratapiirroksessa 22-hyppy oli eri puolelta, mutta tehtiin Een kanssa vain tuonne 16-hypylle asti ajasta ja kunnosta johtuen.

Aloitettiin niin, että Elvi istui viistosti 1-hypylle ja menin itse 2-putken suulle. Siitä kaukona ohjaus hypylle ja oikealta puolelta ohjaten putki. Heitto 3-takaakierrolle ja sitten valssilla kääntö 4-hypylle, jonka pyöritys sisäkautta (vas. siiveke). Sitten 5-hypyn ohjaus oikealta päällejuoksulla, 6 ja 7-hypylle taas päällejuoksu ja takaaleikkaus 8-putkelle. Tässä paras ohjaus olisi tietysti ollut takaaleikkaus 7-hypylle, mutta eipä olla treenattu. Sanoin Lotallekin, että varmaan Elvikin oppisi takaaleikkauksen paremmin, jos edes joskus sitä treenattaisiin. Olin kuulemma oikeassa ;) Kotiläksy nro. 1!

Elvi haki hienosti 9-putken heitolla joka kerta, ei ollut tulossa välistä. Super. 9-putken jälkeen puolenvaihto ja heitto 10 takaakierrolle vasemman siivekkeen kautta. Saksalaisella eteenpäin, 11 ja heitto 12-takaakierrolle, sitten vain pyörimistä 14-hypylle asti ja puolivalssilla välistäveto (toimi jokaisella kerralla!) 15-hypylle ja lopetus 16-hypylle. Meno ja tekeminen oli kyllä käsittämättömän sulavaa ja siistiä, mutta olipa meidän näköinen ratakin. Paljon takaakiertoa ja vedätystä, sehän sopii! Elvikin oikein yllätti positiivisesti.

Lotan jälkeen kiirehdittiin kotiin heittämään Venla ruokakupin ääreen ja lähdettiin Elvin kanssa vielä rallyyn. Siellä tehtiin kahta rataa, ALO/AVO-luokan rataa ja haasterataa. Elvi oli niin agilityvirrassa vielä, että piippaili käskynkin alla, joten vähän jouduttiin rauhoittumaan ja neuvottelemaan, tehdäänkö yhdessä hommia vai ei. Mutta päästiin onneksi asiaankin, kun Elvi otti rallyasenteen käyttöön. Elvillä oli pahoja ongelmia pysyä oikealla puolella (eli vasemmalla), kun ollaan nyt niin paljon treenattu myös oikeaa puolta. Nyt täytyy siis ehdottomasti ottaa tehotreeniä ihan perusseuruulle, molemmin puolin, että Elvi oppii pysymään oikeassa paikassa molemmin puolin, kunnes selkeästi toisin sanotaan. Uutuutena rallyssa oli myös putki ja tottahan Elvi kuumui siitä. Mutta ei varastanut, mikä oli positiivista. Kylttejä ja kotiläksyjä jäi niin paljon, etten edes jaksa niitä tähän luetella. Sanotaan vain, että työnsarkaa riittää!

Katseltiin rt-kisojakin ja taidetaan yrittää Lempäälän kisoihin huhtikuun lopussa mukaan. Ja agikisojen tavoitteena on naapuriseuran P-Haun toukokisat. Kuntoutus ja treeni jatkukoon!

lauantai 23. maaliskuuta 2013

Lauantailenkki

Löydettiin lähimetsästä pieni pato. Vesipedot kävivät tietysti kahlaamassa hyytävässä vedessä ja mielenkiinnolla odotan, millainen uimari tai kahlaaja tuosta Venlasta kehkeytyy. Ainakin toistaiseksi rakastaa vettä kaikissa muodoissaan. Lunta satoi ja aurinko paistoi, kunnon kevätsää :)

Nätisti hihnassa.

Elvinkokoinen pato :)

"Päästä mut takaisin veteen, päästä, päästä, päästä!!!"

Paikallaolotreeni. Mini-E, Jätti-V.



perjantai 22. maaliskuuta 2013

Koiratanssia!

Elvi lämmittelee (vai rentoutuu?) ktkurssia varten! Tämä temppu on "down".
Eilen oltiin Salpausselän kennelpiirin järjestämällä koiratanssikurssilla, joka jatkuu pääsiäisen jälkeen vielä muutaman kerran verran. Kouluttajana toimi Kirsi Liikanen ja yhteensä meitä on ryhmässä 8 koirakkoa eli aika iso ryhmä. Elvikin löysi heti oman arkkivihollisensa, hyppivän ja pomppivan saksanpaimenkoiran. Iso koira on jo muutenkin tarpeeksi kammottava, sitten vielä kun se liikkuu epämääräisiin suuntiin ja epämääräisellä tavalla, pakkohan sitä on epäillä ;)

Alussa treenattiin kontaktia eli kuljettiin ympäriinsä, eri suuntiin ja koiran eri puolilla ja palkkailtiin siitä, että koira pitää kontaktia yllä eli katsoo ohjaajaa, ei muita koiria. Elvillä teki tiukkaa ohitella sitä sakemannia, mutta muutoin se oli kovin välinpitämätön toisia kohtaa (jee!). Tietysti, jos joku muu sai jonkun haukkukohtauksen, Elvi oli heti menossa väliin selvittämään riitaa, mutta pientä valkoista järkkäriä ei onneksi sitten tarvittukaan.

Sitten mentiinkin kaikki hallin yhdelle seinustalle ja tehtiin kahdessa ryhmässä aina vuoronperään erilaisia liikkumistapoja edestakaisin. Ensin treenattiin vain koiran kävelyä vasemmalla ja käännöksen jälkeen oikealla. Käännös tehtiin niin, että koira ja ohjaaja kääntyivät toisiaan kohden. Elvi on tokon puitteissa opetellut, että jos minä käännyn sitä kohden, sen kuuluu kiertää selän takaa sivulle ja tätä taitoa on jo rally-tokon käännöksissä koeteltu ja taisteltu sitä vastaan ja nyt myös koiratanssissa. Onneksi "vierellä" alkaa jo Elville olemaan ihan tuttu käsky, niin sillä taidan saada asian pelastettua eli kun kuuluu "vierellä", hakeudutaan oikealle puolelle, "sivulla" taas vasemmalle. Mutta Elvi osasi molemmat puolet oikein mainiosti, ei mitään ongelmaa ja hienosti rallyssa opittuna tehtiin töitä ihan hiljaa ja hissukseen. Ai niin ja sitten tehtiin tietysti samaa häiriöllä (=ohjaajan kädet ylhäällä, taputtaen, tömistellen jne.), ihan ok niinkin.

Tämän jälkeen treenailtiin eri puolenvaihtoja. Ensin, että koira vaihtaa puolta selän takana (Elville "kierrä"), sitten niin, että ohjaaja vaihtaa puolta koiran edessä, katse koirassa (agista tuttu valssi) ja sitten koira jalkojen välistä (Elville "läpi"). Puolenvaihdot tietysti sujuvat Elvin kanssa, mutta seuraavaksi täytyy alkaa hioa niiden nopeutta ja toistojen tiheyttä. Siten saadaan enemmän käyttömahdollisuuksia noille liikkeille. Jalkojen välistä pujottelu on ainut liike, jossa Elvi veti kierroksia tuolla treeneissä, mutta siihenkin saatiin vinkkinä, että jos se ehtii kuumua (mielellään ei), niin sitten rauhoittavaa liikettä ennen vapautusta, ettei se koskaan vapaudu siitä pöljä-mielentilasta. Jep, näin ollaan tehtykin.

Sitten treenattiin välillä rauhoittavaa liikettä eli koira paikallaan ja ihminen liikkuu. Hallissa on betonilattia ja ajattelin heti, että mitenhän saan sen pysymään maassa (ei välitä makoilla kylmillä pinnoilla), mutta sitten sieltä löytyikin kuin westielle tehty pieni matonpalanen. Lähetin Elvin matolle ja pyysin maahan, sitten hyppelehdin ympäri hallia, välillä menin Elvin yli (sivusta, edestä, takaa, etuperin, takaperin), välillä pyörin ympäri (lähellä, kaukana) ja siinä se vaan makoili ♥ Päätä tietysti vähän käänteli, että minnehän menen ja piti koko ajan kontaktia, mutta ei ollut lähdössä mihinkään. Ja huom. huom. Elvi oli vapaana vieraassa hallissa 6 vieraan koiran treenatessa ympärillä! Jee!!

Mitähän sitten vielä tehtiin... omia temppuja ainakin loppuun ja sai kysellä treenivinkkejä jne. Saatiin vielä kotiin lappuset, jossa on luetteloa ns. perusliikkeistä ja muutamista tempuista eli jotain treenattavaa vapaapäiviksi :)

Mietin etukäteen, että mitenhän mahtaa käydä tuolla koiratanssikurssilla, saadaanko siitä mitään irti vai onko ihan turha juttu, mutta onneksi se osoittautuikin yllättävän hauskaksi harrastukseksi! Jotenkin lohdullista kuitenkin huomata, että 2½-vuotta sen jälkeen, kun Elvi steriloitiin ja käytös muuttui täysin (aggressiiviseksi, urosmaiseksi jne.), ollaan tehty jotain oikein ja oltu johdonmukaisia. Nykyään kun Elvin kanssa voi näemmä mennä minne vain ja tehdä mitä tahansa, ilman että tarvitsee pelätä tappaja-westien hyökkäystä. Mutta kyllä tuo Een sterilointi traumatisoi minuakin sen verran, että Venlaa ei kyllä koskaan leikkauteta, jos ei ole aivan pakko. Huh!

Pentuagia

Eli Venlan toinen agitreeni hallilla :)

Otin ponnarit pois hypystä ja laskin vain riman maahan, kun tuo viime kerralla loikki huolella hyppyjen yli. Toimi hyvin parin hypyn verran eli Venla vain juoksi läpi, mutta sitten pikkunero alkoi taas venyttämään itseään tuohon hyppyyn. Ei siis oteta järin montaa toistoa kerrallaan, kun se pomppii, vasta kun ikää tulee vähän lisää, voidaan toistojakin lisätä. Vaikeutettiin hyppyä siinä mielessä, että vaadin paikallaolon ennen aitaa ja täytyy kyllä sanoa, että ihmeesti se (hallin ulkopuolinen) harjoitus tekee mestarin, sillä Venla istui todella näppärästi, vaikka otin parikin askelta etäisyyttä. Superpentunen!

Tehtiin lopuksi vielä pari toistoa suoraa putkea ja Ven on melkein hauskan näköinen pomppukirppu putkessa, kun se painattaa menemään.

Harmikseni videokamerasta loppui akku, kun alettiin leikkimään ja saatiin jopa pientä vetoleikkiä aikaiseksi. Muuten treenailtiin sitten leikin ohessa lelun noutoa ja Ven alkaakin pikkuhiljaa oppia, että jos se lelu jää jonnekin matkalle ja pyydän hakemaan, niin se kannattaa noukkia matkaan ja tuoda minulle. Tähän mennessä Venlan nouto kun on ollut oikeastaan sitä, että se omaehtoisesti hakee lelun ja siinä vaiheessa kun se on tulossa takaisinpäin, pyydän tuomaan käteen asti. Jotenkin on vaan älyhelppoa, kun koiralla on luonnostaan intoa lähteä lelun perään, ottaa siitä kiinni ja tuoda vielä takaisinkin!

Tässä siis vielä noista hypyistä ja putkesta pikkuvideo:

 


torstai 21. maaliskuuta 2013

Arkea

Eilen illalla lenkkeiltiin tyttöjen ja mäykkyjen, Tildan ja Fazun, kanssa. Enkä ole pitkään aikaan ollut niin kaamealla lenkillä! Fazua ei kiinnostanut lähteä koko lenkille ja kun vihdoin saatiin F liikkeelle, Elvi ei enää suostunut kävelemään (herkkistassu ei taas kestä puoliksi sulaneita ja hiekotettuja teitä). ADHD-Venla juoksi ympyrää koiran luota koiralle (hihnassa) ja Tilda kyttäili Idaa namien toivossa. Tosin T kulki kaikista parhaiten sentään eteenpäin. Ulkona oli tuhottoman kylmä tuuli ja tietkin oli ihme lumikinosten peittäminä. Kaikkinensa aivan karmea lenkki pitkästä aikaa, vaikka seura oli loistavaa ja pääsi taas purkamaan kaikenmaailman elämäntapahtumia. Se on jännä, miten joskus vain päivän tapahtumatkin vaikuttavat noiden nelijalkaisten käytökseen. Kai sitä heijastaa itse niihinkin pahaa mieltä, kun on paha päivä. Mutta melkein jo kaikessa kamaluudessa naurattikin eilinen lenkki, viimeistään tänään! :D

Sievästi hihnassa :)
Tämän päiväisillä lenkeillä puolestaan molemmat plikat ovat käyttäytyneet kuin unelma. Ven tulee luokse ja Elvi kulkee eteenpäin, eikä tapa Venlaa. Käytiin iltapäivällä ihanassa kevätauringonpaisteessa kävelemässä lähipellolla ja poikettiin umpihangen kautta kotiin. Venlaa ei haittaa yhtään kulkea umpihangessa, mutta Elviä ärsyttää tuhottomasti, kun se ei pääse etenemään. Alkoi ihan naurattaa, kun Elvi yritti hetken kulkea omaa polkua (ryömien askel kerrallaan eteenpäin) ja Ven pomppi menemään omaa polkuaan, kunnes Elvi totesi, että ei tästä mitään tule ja siirtyi seuraamaan Venlaa. Venla sai tästä hyvästä kunnon hepulit ja juoksi kyllä käsittämättömällä tarmolla umpihangessakin hepuliaan pois. Mahtava fysiikka pennulla :)




En jaksanut ottaa kameraa lenkille, joten räpsittiin parit kännykkäkamerakuvat ja kun aloin siirtää niitä koneelle, löysin myös bussikuvan!


Ven kun pääsi ensimmäistä kertaa bussin kyytiin muutama viikko sitten ja jäihän siitäkin tarinaa kerrottavaksi. Venla veti oikein innolla bussiin sisälle ja oli superreipas. Jäätiin sitten seisoskelemaan keskelle bussia ja varmaan parin pysäkin verran Venlakin vain seisoskeli ja ihmetteli. Sitten iski tylsyys ja Ven alkoi huutaa niin kovaa kuin ääntä lähti, enkä saanut millään nameilla tai temputuksilla hiljentymään. TYLSÄÄ! Piti sitten hypätä paria pysäkkiä aikaisemmin pois kyydistä, kun ei häpeälle ollut enää määrää, bussilastillinen ihmisiä kun tuijottaa, mitä ihmettä teen koiranpennulle... Tästä viisastuneena muistan ottaa puruluun mukaan taskuun seuraavalle reissulle ;)

Tänään saatiin myös postissa hieman epäilyttävä lähetys. Neljä pakastepussia täynnä valkoista jauhetta. Onneksi näitä olikin jo odotettu, kyseessä on nimittäin FitDogin Recoveryn makutesti! Neljä eri maistatusjauhetta ja näitä päästäänkin sitten ensi viikon viikonloppuna testailemaan nirsoimmalla Hilmalla ja sen jälkeen kaikilla muilla. Saas nähdä, mitä tuloksia saadaan.

tiistai 19. maaliskuuta 2013

Elvin noutokoulu osa 3


Ollaan tehty noutokouluakin (lelunnostoa) ja edistystä tapahtuu siinä mielessä, että Elvi on innostuneempi tarttumaan leluun ja pitää siitä kauemmin kiinni. Tehdään siis naksuttelemalla ja tuolla videolla (sorry, ääntä ei saatu talteen!) en sano Elville mitään muuta kuin kehuja aina naksun jälkeen. Positiivista on siis nähdä, että koira, joka ei ole koskaan ollut tarjoavaa sorttia, on alkanut tarjoilla vähän jos jonkinmoista temppua. Tuota maate menoa ja peruuttamista se voi tehdä vaikka kuinka pitkään. Ylipäätään Elvin lempparitarjottava on tuo peruuttaminen, vaikka sitä ei olla koskaan edes naksuteltu! Taidetaan seuraavaksi vaihtaa nosteltavaa lelua, tähän vesileluun tarttuminen kun ei tunnu enää olevan mikään ongelma. Tokokapulaan en taida ihan vielä uskaltaa..

Täytyisi muistaa tuonne hallitreeneihinkin ottaa naksu mukaan, Elvistä kun on tullut ihan naksuintoinen koirapeto :)

maanantai 18. maaliskuuta 2013

Rallytreenit

Temppukoira
Meidän seura on muuttanut uuteen puolilämpimään halliin Villähteeltä Lahteen (treenimatka autolla lyheni puolesta tunnista viiteen minuuttiin!). Eilen oli uudessa hallissa sitten ensimmäiset rallytreenit Elvillä ja saatiin ihana Ida ystäväiseni ottamaan vähän kuvamatskua treeneistä.

Elvi on käsittämättömän osaava ja taitava koira. Ihan hämmentää, miten hyvin se tuolla rallyssakin selviää hommasta kuin hommasta. Alussa tietysti huutaa ja meuhkaa kuin mikäkin pöljä, kun ollaan agiesteiden ympäröimänä, mutta nopeasti rauhoittuu, kun tajuaa, että aaaaaa, tämä on tätä namitekemistä!

Tehtiin tänään rataa, jossa oli alo- ja avo-luokkien kylttejä. Uutena Elville tuli hyppy (rallyn osana) ja vähän pohdin, mitenhän mahtaa vetää kierroksille hypyn ansiosta, mutta ei edes kuumentunut! Avainsana oli tietysti se, että seuruutin Elvin riittävän lähelle hyppyä, kunnes vasta annoin käskyn käydä hyppäämässä.

Liikkeestä seiso, kierrä koiran ympäri
Testattiin tänään myös ensimmäistä kertaa rataa (ja toista voi-luokan tasoista pikkurataa) ilman hihnaa ja niin kuin ajattelinkin, Elvi teki töitä paljon paremmin vapaana. Ainut syy tietysti sille, miksi ollaan oltu hihnassa, on Elvin viha ja arvaamattomuus muita koiria kohtaan. Mutta tänään muutkin olivat oikein parhaimmillaan, eikä ollut mitään provosoivaa räyhäämistä ja höösäämistä. Elvi siis menikin sulassa sovussa samalla rallyradalla muiden koirien kanssa nätisti ja pitäen kontaktia. SUPER :)

Istu, käännös vasempaan, istu
Ja treenit melkein kruunasivat nuo voi-luokan kyltit, joita treenattiin. Siellä oli puolenvaihtoa ja erikoisia käännöksiä sekä oikealla puolella seuraamista ja niin vain pikku-Ee näytti, miten homma tehdään. Ainut liike, mitä jäätiin pohtimaan oli oikealta puolelta, kun koira tulee ensin eteen istumaan ja sitten kiertää vasemmalta puolelta taas oikealle sivulle, että millähän käskyllä sen saisi hakemaan tuon puolen. Mutta onhan se sentään positiivista, että edes yksi kyltti jää Elvillekin kotiläksyksi!

"Mitä sä mua filmaat?"

Pusu huippukoiralle. Elvi ♥
Melkein olen alkanut itsekin ihan aidosti tykkäämään tuosta rallysta, Elvi kun on niin pätevä!

Sitten tietysti samalla, kun saatiin Ida nakitettua kuvaushommiin, tehtiin myös Venlan kanssa agiharkkaa. Neiti treenaamassa siis toista kertaa elämässään. Tehtiin aitaa ja putkea kippopalkalla ja täytyy kyllä sanoa, että paikkapaikoin tuo vetelee jo sellaista vauhtia, että sen jos saisikin valjastettua kisaratavauhdiksi...

Elvin kanssa olen niin tottunut siihen, että se tikkaa koko ajan hullunlailla menemään, Venla ottaa samalla matkalla ja samassa ajassa vain pari kevyennäköistä laukka-askelta. Huvittaa välillä lenkilläkin, kun juoksevat vapaana ja Elvi vetää tuhatta ja sataa keulassa, niin Venni lompsuttelee vieressä ja katselee Elviä siihen tyyliin, että mikäs kiire tässä. Ja välillä takaa-ajotilanteissa Venla joutuu oikeasti jarruttamaan, ettei saisi koko ajan Elviä kiinni ;)

Mutta täältä löytyypi Vennipennin agivideo!

Fitdog-raportti: Venla juo aina tarjottaessa tuota Recoverya, mutta esim. näiden fyysisesti kevyiden treenien jälkeen Elviä on mahdoton saada juomaan hallilla. Kun ei ole malttia, eikä myöskään mikään kunnon jano. Kotona sitten joi ihan tavan vettä, kun en tajunnut vielä siellä tarjota uudestaan..

Oreniuksen koulutuksessa

Siitä asti, kun Elvi alkoi jumittaa tuon lannerangan kanssa (viime syksynä?), ollaan pidetty agitaukoa. Ja valitettavasti täytyy myöntää, ettei ole ollut mitään hinkua treenaamaan. Onneksi edellisestä seurastamme löytyy hulluja kavereita, jotka ajelivat aika monen monta sataa kilometriä Vantaalle Juha Oreniuksen koulutukseen (AA:lle) ja pyysivät minut Elvin kanssa mukaan. J on henkilökohtainen suosikkini noissa kouluttajissa. Jotenkin pysyy aina hyvin asiassa, selittää jos tarvitsee ja tsemppaa (ei jeejee-meiningillä) eteenpäin. Tämän koulutuksen ansiosta talven nukkumassa ollut agilitykipinäkin löytyi taas, jipii!

Rata oli ensinäkemältä mielenkiintoinen. Ei paha, mutta erilainen. Koitin kotona muistella esteiden etäisyyksiä ja taas hakkasin päätä seinään, miksei se treenivihko voisi olla mukana noissa treeneissä niin saisi heti siinä ja silloin piirtää radan ylös? Ratapiirros on siis vahvasti vain suuntaa antava.


Alussa jätin Elvin ensimmäisen hypyn eteen viistosti ja menin itse kakkoshypyn kohdalle. Heitto ykköselle, kakkosen takaakierrolle Elvi meni automaattisesti ja sitten pienellä haltuunotolla (mille ei oikeastaan ollut tarvetta, kun jätin vain tarpeeksi tilaa) kolmosen takaakierrolle hyppyjen puolelta ja päällejuoksulla pussille. Tämä alkupätkä oli ihan meidän ominta juttua, tuollaisissa Elvi toimii ja hyvin toimiikin, joten pala kakkua neloselle asti.

Sitten päästiin vitoselle ja Elvi lähti tottakai hienosti takaakierrolle joka kerta (vaikka lyllersin rikkinäisen polveni kanssa aina jäljessä siihen työntöön), mutta sitten kun tarkoitukseni oli niistää Elvi mukaan sieltä vitoselta, pakka levisi käsiin. Joo, niistot eivät todellakaan ole meidän vahva osaamisalue, en voi edes muistaa, olenko ikinä opettanut Eelle niistoja... Oma ajoitukseni oli koko ajan pielessä ja liian kiireellä olin jo menossa kohti seiskahypyn pakkovalssia, jolloin Elvi jätti tietysti hyppäämättä vitosen ja kääntyi vain juoksemaan perääni. Tätä paikkaa juostiin about miljoona kertaa ja koska en ole polvivammani takia ottanut yhden yhtä juoksuaskelta sitten syksyn, ei ihan riittänyt juoksukunto tuollaiseen rääkkiin. Toinen vaihtoehto tuohon tilanteeseen olisi sitten ollut vain kääntö takaakierrolle ja valssilla eteenpäin, mutta krhm, ei nuo valssitkaan ole sitä meidän ominta juttua...

Päästiin jotenkin henkihievereissä jatkamaan sitten eteenpäin ja J:n mukaan meidän kannatti ehdottomasti tehdä pakkovalssi seiskalle. Itse olisin halunnut tehdä saksalaisen, mutta ajoituksen kannalta pakkovalssi oli kyllä oikeampi. Vienti kasin kepeille ja heitto ysin takaakierrolle. Tahdoin tuossakin edistää keppien jälkeen jo kympille päin ja pariin kertaan Ee hyppäsikin ysin suoraan edestä. Takaakierto kympille ja vasemmalta puolelta 11-aidan kautta aalle.

13-aidan jälkeen hyppytrion ei-aa:n puolella persjättö ja oikealta puolelta ohjaten 14 ja 15. Taas persjättö, 16 ja 17 aitojen välissä välistäveto. Tai siis piti, mutta eihän me osata. Tai J:n sanoja lainaten, koira osaa, ohjaus ei ole riittävän vaativa. Eli kotiläksylistalla niistot ja välistävedot. Siitä jatkettiin sitten 18-aidalle vasemmalta ohjaten ja suoraa juoksua eteenpäin. Oikeastaan tuossa loppupätkässä ei ollut mitään ongelmia, mutta J pakotti juoksemaan loppupätkän myös toiseen kertaan ja voin sanoa, että olin niiiiiiiiiiiin fyysisesti loppu, että tuntui, ettei jalat liiku enää minnekään.Sitten se ohjauskin tietysti tipahti ja Elvikin oli jo sen verran loppu, ettei jaksettu oikeastaan enää kumpikaan edes keskittyä.

Muistikuva treenin viimeisistä hetkistä oli, kun J huutaa, että mitä paremmin ohjaan ja mitä kovempaa juoksen (=tsemppaan itse itseäni väsymyksestä huolimatta), sitä nopeammin saadaan lopettaa. Siinä oli sitä verenmaku suussa henkihieveriin asti treenaamisen meininkiä. Josta siis todellakin tykkään! 

Palautuu, palautuu..
Elviiran(kin) treenikunto ja -kestävyys on selvästi huonontunut tauon aikana, mutta keskittyi tuo silti yllättävän hyvin. Eikä mitään peitsaamista, ei mitään ontumista, ei mitään epämääräistä jäykkyyttä, mikä on tietysti superhyvä juttu kaiken jumittamisen jälkeen. Nesteytettiin kotosalla FitDogin Energyllä sekä edellisenä iltana, että vielä samana päivänä ja vaikka voisi kuvitella, että tuollainen valkoinen puuromainen mönjä ei maistu millään, Elvi nesteytyi oikein mielellään. Mukana hallilla oli sitten tietysti FitDogin Recoverya ja täytyy myöntää, että kyllä se maistuu paremmin treenin jälkeen kuin niin sanotusti kylmiltään. Eikä illalla tai seuraavana aamunakaan ollut Een kropassa mitään merkkejä kovasta treenistä, vaikka tuo sellainen olikin. Tuli ihan mieleen, että taitaa pulverit auttaa ja olla paikallaan :)

Vielä isot kiitokset treeniseuralle, oli kyllä huippukoulutus, ollaan aina innolla mukana J:n koulutuksissa! Agility on kivaa!

torstai 7. maaliskuuta 2013

Pelastuskoiraksi

Raportointi myöhässä, mutta tässä se tulee! Venlan ensimmäiset pelastuskoiratreenit käytiin katsastamassa tiistaina. Treeniporukka oli todella mukava ja parituntinen treeni meni kuin hujauksessa. Teemana oli taajamaetsintä ja häiriötä muilla koirakoilla riittikin, kun oli kaikenlaista lenkkeilijää ja hajua pitkin etsintäaluetta. Pääsin itse seuraamaan muiden etsintää ja istumaan maalimiehenä piilossakin, mutta illan huippukohta oli tietysti Venlan treeni.

Oltiin tyhjällä parkkipaikalla ja maalimiehet "siroteltiin" ympäri parkkipaikkaa näkösälle. Lähdettiin sitten sunnuntaikävelymeiningillä kävelemään maalimiesten ohi ja Venla tietysti ihmisonnellisena veti kaikkien maalimiesten luokse ja sai superpalkankin. Tosin mitä useamman kerran tehtiin, sitä vähemmän nami kiinnosti ja Venla palkkasi itse itseään luimistelemalla ja kiemurtelemalla maalimiesten kimpussa. No, ei ainakaan pelkää tai vierasta ventovieraita :)

Vaikeutettiin toisella kierroksella niin, että maalimiehet siirtyivät hieman piiloon lumikasojen taakse. Venla oli jo hokannut jutun juonen ja näki maalimiehet jo kaukaa ja juoksi vauhdilla luokse intoilemaan. Piilotettiin sitten vielä kerran maalimiehet vaikeammin kokonaan näkyvistä. Ensimmäisen Venla löysi kohtuullisen kivuttomasti, kun lähestyttiin sellaisesta kulmasta, että nähtiin kuitenkin maalimies. Toisen maalimiehen piilo olikin sitten superhaastava, lumikasan päällä, mutta kun vähän usutin Venlaa kiipeämään, lähti se innosta puhkuen hukuttamaan maalimiehen pusuihin. Viimeisen maalimiehen kohdalla nähtiinkin sitten superlupaava pelastuskoiranpentu, kun Venla laittoi puolessavälissä parkkipaikkaa nenän maahan ja lähti maalimiehen jäljen perässä kohti parkkiksen toista laitaa. Tosin parkkiksen laidalla olleen rakennuksen nurkalle päästyämme Venla ei jatkanutkaan eteenpäin, vaan olisi mennyt seinää pitkin ja todettiinkin, että maalimiehen haju kulkeutuikin tuulen mukana juuri kyseistä seinää kohden. Superhienosti siis jäljesti ja löysi tietysti maalimiehenkin, kun käännyttiin pois siitä seinää ihmettelemästä.

Suurin vaikeus Venlalle tässä vaiheessa oli tietysti se, että sitä mukaa kun löydettiin maalimiehiä, alettiin kaikki sitten laumana kävellä Venlan perässä ja Vee korvat luimussa sai onnellisuushepulikohtauksia, kun se tajusi kaikkien ihmisten olevan samalla lenkillä sen kanssa, jeeee! Eli hieman vielä vaatii keskittymiskyky kehitystä tuon pikkuneidin päässä. Tosin osansa siihen auttaa se, että Venla oppii tuon jutun juonen eli tekemään töitä itsenäisesti. Ensimmäiseksi kerraksihan tämä oli ihan jymymenestys!

Juteltiin ilmaisusta ja haluaisin kyllä kovasti haukkuilmaisun, mutta sillekin tuli tietysti vastustusta, kun kyseessä on pieni koira. Meinasivat, ettei haukku kuulu tietyissä maastoissa. Toinen vaihtoehto olisi rulla, mutta en tiedä tuleeko Venlalle koskaan sellaista kärsivällisyyttä. Haukkuessa Venla saisi jäädä maalimiehen luokse ja se pitäisi "vain" opettaa haukkumaan kaikelle ja pitämään etäisyyttä, kun taas rullailmaisussa Venlan pitäisi kyetä jättämään maalimies ja tuomaan rulla minulle.

Tätä nyt vielä pohditaan, mutta taidan silti pikkuhiljaa opettaa Venlaa haukkumaan käskystä, onhan se temppu sitten jos ei muuta.

maanantai 4. maaliskuuta 2013

Rally-tokossa

Rally-tokon viikkotreeneihin suunnattiin tänään vale-Elvin eli Venlan kanssa. Ajattelin alkuun, että ei me siellä tehdä muuta kuin radan sivussa jotain sivulletuloa ja rauhoittumisharkkaa, eihän me olla edes kotona vielä treenailtu mitään. Niin se vain pääsi yllättämään kuin puun takaa tuo Venla ja treenailtiin siinä missä muutkin :)

Venla on kyllä niiiiiin erilainen kuin Elvi. Ee on aktiivinen treenaaja, siis tekee töitä täysillä ja vauhdilla, mutta keskittyy täysin siihen mitä tekee. Venla taas on vilkas ja ajatus harhailee. Poimii ympäristöstä kaikki tapahtumat ja liikkeet ja ihmiset ja roskat ja koirat ja esteet ja kyltit ja kaikki. Ja kun se ajatus harhautuu nenänkäyttöön, Veellä on melkein mahdoton päästä siitä jäljestämisestään irti. Toisaalta taas Venlan keskittymiskykyyn vaikuttaa positiivisesti ahneus, mitä Elviltä ei ole koskaan löytynyt. Mutta sitten taas kaikki kommentoiminen ja juttelu Venlalle täytyy pitää kepeänä ja jeejeenä, sillä pikkuneiti on luonnostaan todella paljon pehmeämpi kuin Elvi. Tuo vilkkaan, itsenäisen ja pehmeän koiran yhdistelmä tekee Venlasta mielenkiintoisen koulutettavan, jolla voi olla potentiaalia ties mihin, kun sen oikein saa valjastettua.

Mutta tosiaan palatakseni rallytreeneihin. Venlan kanssa treenattiin perusasentoa, seuraamista, käännöksiä oikealle ja vasemmalle (täyskäännös vasemmalle oli haastavin). Tehtiin ALO-kylttejä runsaalla namipalkalla, edestä sivulle, pysähtymiset askeleiden välein, pujottelua. Ja Venla keskittyi pitkiä pätkiä todella hyvin. Ihan loppuvaiheessa tuntia hajut ja haukkuvat koirat veivät ajatukset muualle, mutta puolenkin tunnin intensiivitreenaaminen viisikuiselle viipeltäjälle on huiman paljon. Palkkana toimivat omat nappulat ja niin tuli iltapalakin sopivasti nautittua treenin lomassa. Olin tietysti myös superylpeä siitä, että Venla ei ollut mikään rähjä ja huutanut muille tai häirinnyt sen kummemmin, vaan tarkkaili paussien aikana kyllä muita korvat pystyssä, mutta suu kiinni ja silmä tarkkana.

Kotona odotti Fitdogin palautusjuoma ottajaansa ja sinnehän se upposi mukisematta. Venlalle tosin nyt maistuvat vaikka pikkukivet hyvässä kastikkeessa. Päivemmällä käytiin kiertämässä mäykkyjen, Tildan ja Fazun, kanssa metsälenkkiä ja Venla juoksi onnellisena pitkin hankikantoa ympäriinsä, mutta silti virtaa riitti mukavasti vielä illan treeneihin. Neiti onkin itseasiassa nyt selvästi väsyneempi aivotyöskentelyn jälkeen kuin päivän riekkumisten päätteeksi.

Hyvä treeni, parempi mieli!

lauantai 2. maaliskuuta 2013

Noutokoulu osa 1

Alkuviikon tsemppausten siivittämänä otettiin taas nouto (tosissaan) asiaksemme. Eikä se oikeasti menekään enää hassummin tuo ensiaskel eli lelun nostaminen. Välillä Elvi yrittää, että riittäisikö jos ottaisikin vain ihan vähän kiinni tai ei ollenkaan, mutta välillä nostaa tosi reippaasti ja kunnon otteella. Ja kiinnipitoaikahan on jo pitkä kuin mikäkin eli se ei ota enää lelusta kiinni ja heti sylkäise pois. Jee!! Elvi on siis selvästi tajunnut idean, että saa tiputtaa vasta kun se naksutin naksahtaa. Melkein tuli sellainen vaarallinen ajatus mieleen, että tästähän on helppo jatkaa ja jalostaa tuo tavoitteena olevaksi tokon noutoliikkeeksi ;)


perjantai 1. maaliskuuta 2013

Ontuu, ontuu

Elviira nimittäin. Alkuviikosta kävi sattumien summana onnettomuus, jossa Elvin jalka jäi sellaisen painavan metallisen kerrostalon ulko-oven alle, kun ovi meni kiinni ja pikku-Ee oli välissä. Tänään ontui ensimmäistä kertaa ihan selvästi ravissa, haluaisi mieluummin vain kävellä ja ymmärtäähän sen, kun varpaat ovat murskana.

Eipä tässä, sairaslomallahan siitä selvitään ja sairastetaankin kunnolla, että saadaan likka varmasti kuntoon kevään agikoitoksia varten! Viikko-pari mennään vain välttämättömillä ulkoiluilla, jonka jälkeen asteittain lisätään lenkkien määrää, pituutta ja vapaanaoloa. Tavoitteena olisi parantunut koira kuukauden kuluttua.

Aloin jo miettiä, mitä kaikkia uusia temppuja ehditään saikun aikana opettelemaan, ettei Elvin aivoista tule pelkkää mössöä. Rally-tokotunneilta jäädään kyllä Elvin kanssa pois, vaikkei se niin nopeatempoista olekaan, ylimääräistä rasitusta kuitenkin. Alkuviikon trimmauksessa saatujen psyykkausten ja innostamisten siivittämänä otetaan se nouto nyt haltuun ja samaan syssyyn, ettei liian helpoksi mene, opetellaan myös Elville supervaikea temppu, nimittäin ryömiminen.

Venla pääseekin siis jo pienestä iästään huolimatta suuriin saappaisiin ja (pehmeällä laskulla) töihin! Rallyharkat, peko- ja ohitustreenit sekä päivittäiset lenkkeilyt jäävät pikkuneidin harteille ja tottahan tuossa virtapiikissä intoa riittääkin toimintaan. Jos saataisi vihdoinkin Venlan luoksetulokin edes melkein sujumaan. Maailmassa kun on niin paljon muuta mahtavampaa, ettei hihnan luokse halua kukaan, paitsi jos siellä on ruokaa.

Tähän loppuun vielä talvilomatunnelmia.

Elvi, Cici, Venla
Venla, Elvi, Tellervo, Hilma