Sadetta! Jee!

Pieni paniikki iskee huomisen näyttelyn vuoksi. Elvi ei päässyt viimeiseen trimmiinsä eli jouduin itse sen trimmaamaan. No, selkä on siitä hyvästä laikukas (niskassa ja toisessa kyljessä ei lainkaan pohjavillaa, vaan pinkki/musta iho paistaa kirkkaasti läpi). Muualla onkin sitten ihan järjettömän paljon karvaa ja en osaa tehdä sille mitään. Viikko sitten rintakehä oli täydellinen, nyt se rehottaa siellä täällä karvoja, jotka eivät tietenkään ole kypsiä irtoamaan. Tassut on oudon muotoiset ja niitä pitäisi vielä saksia. Kauttaaltaan pieni valkoinen on auton alla hyörimisestä musta ja rasvainen. Apuva!

Huomenna toivottavasti sataa vettä ja koska näyttely on ulkona, toivon, että jo sateen takia Een tukka saa armoa. Täytyy ehkä käydä varmuudeksi vielä ulkona tanssimassa sadetanssia huomista varten ;)

Tänään lähdetään vielä Nokialle sateeseen ja myrskyyn kolmen startin agikisoihin. Westieiden rotumestikset kisaillaan yhdellä hyppy- ja agiradalla, listojen mukaan neljä westiä mukana mittelöissä, joten Elvin tavoite on sijoittua vähintään neljänneksi tuosta porukasta :) Hyvillä mielin lähdetään kyllä sateesta ja myräkästä huolimatta kisaamaan, Elvi kun on säänkestävä plus että säätila voi hieman hillitä sitä kuuluisaa agilityraivoa!

Skottiset

Saga pääsi moikkaamaan vierasta skottipoikaa tänään. Ei nähty skottileikkiä, Saga äksyili alkuun kuin parempikin mini-Elvi. Ja sitten kun Saga olisi lähtenyt painiin, Pomoa pelotti jo niin paljon, ettei se kyennyt edes istumaan Sagan vieressä.

Hämmentävintä Pomon ja Sagan kohtaamisessa oli niin radikaali kontrasti terveen ja sairaan koiran välillä. Pomo on iso, aktiivinen, intoa täynnä oleva liikkuvainen, suoratukkainen skotti. Saga on pieni, apaattinen, kiharakarvainen ihmettelijä. Asia, jota en myöskään ole huomioinut aikaisemmin on Sagan korvien asento, se ei pidä niitä ikinä skoteille tyypillisesti pystyssä. No, kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa, tässäpä siis muutama kuvanen.

Pomo ja Saga

Säkäkorkeusero melkein 10cm, painoero yli 5kg

Vasemmalla oikea korvien asento, oikealla Sagan versio. Istuvina muuten koirat näyttävät melkein sopusuhtaisilta ;)

2 x Sagan pää = Pomon pää

Molemmilla leikatut kesätukat, hieman eriainen karvanlaatu (ja huomatkaa jälleen korvat, on ne niin erit!)

Janakkalan kisat

oli ja meni.

Tuomari oli uppo-outo ja niin oli radatkin. Jotenkin en tykkää itse, kun radat on tönkösti tekemällä tehtyjä ja kaikki löytyvät esteet tungettu yhdelle kentälle. Eli kahdella agiradalla oli kyllä sitten jos jonkinmoista suoraa, muka-ansaa, estevariaatioita ja hyppykulmia. Enkä siis nurise nyt siitä, että radoilla olisi ollut mitään vaikeaa, vaan siitä, ettei siellä (omasta mielestäni) ollut mitään ideaa tai toisin sanoen punaista lankaa.

Elvi sai ensimmäiseltä radalta hylätyn. Meno oli alusta asti nihkeää (rata oli siis melko lailla kentän päästä päähän suoraa juoksua edestakaisin). Varsinkin pidemmissä esteväleissä tunsin, miten Ee kävi, ilman hampaita tosin, lähestymässä jalkaani ennen kuin irtosi esteille. Eka radalla tuli lentokeinu (3. este) tai melkein ainakin sellainen. Pöytä oli ylläriesteenä ja koska sitä ei olla Elvin kanssa tehty, meni aika "herran haltuun"-osastolla ja ylös-käskyllä. Ee pysähtyi tosin inasen ennen kuin hyppäsi pöydälle, mutta en usko, että siitä olisi virhepisteitä tullut (hylätty tulos oli siis jo siinä vaiheessa alla). Renkaalle, kepeille, tuolle mystiselle pöydälle ja keinun odotukselle vaatii siis ehdottomasti käskytyksen, ei siinä mitään, kunhan vain itse muistaisi...

 Rimoja ei muistaakseni lentänyt tällä radalla, eikä edes muurin palikat. Ja muurin jälkeisestä toiminnasta olinkin erityisen ylpeä. Nimittäin rata kulki niin, että sen kolmantena esteenä olevan keinun jälkeen oli muuri melkein 90 asteen kulmassa. Muurin jälkeen tarkoitus oli palata keinun vieressä olevalle aalle, mutta ehkä kahden-kolmen metrin päässä muurista oli suoran putken pää (putki siis kontaktiesteiden suuntaisesti). Eli ei mikään järin kutsuva putken pää, mutta ei myöskään sokkokulma. Sanoin suureen ääneen ennen rataa, kun monet maksikoirat sujahtivat muurilta putkeen, että "Ei meidän Elvi tuommosia tee, sehän on putki!", mutta sinne kun mentiin ja minä lähetin Elvin muurille, jäin itse melko taakse valssaamaan niin superhypermahtavanhieno Elvinen haki kyselemättä putken!!!!! Olin niiiiiiiiiiiiiin ylpeä siitä, sillä oikeasti putket ovat vaan olleet meille se pahin este jo niiin kauan!!!!! Olisihan Elvi siis kääntynyt siinä kohdassa, jos olisin a) tajunnut kutsua aikaisemmin äänet päällä tai b) olisin tehnyt persjätön, mutta kun ei meidän Elvi niin ei. Meinasi kyllä sydän pakahtua, kun neiti kipitti putkeen, loistokoira! :)

Toisella radalla meno oli niin ikään tahmeaa (suorilla), mutta Elvin irtoaminen käännöksissä aidoille oli hämmentävää. Jäin siis monien, monien metrien päähän sohimaan ja siellä se terriäinen vain pomppi menemään. Tältä radalta saatiin 15 virhepistettä.

Kepeiltä tuli pitkästä aikaa vitonen, piirsinpä oikein kuvankin minkä vuoksi. Ohjaajan linja sinisellä (valssi ennen keppejä), koiran linja punaisella (valssin ansiosta). Muut vitoset tulivat varmaan niistä miljoonista kielloista, mitä Elvillä oli. Vaikka tuo peto irtoaakin, eteneminen puuttuu ja se haittaa hieman tuota harrastusta.

Ei siis todellakaan noustu kolmosiin, muttei todellakaan jäänyt mikään hyvä mielikään näistä kisoista. Kuten jo alunperinkin sanoin, turhat kisat. Olisinpa tajunnut sen ennen ilmoittautumista.

Treenattavaksi jäi nyt ihan vakavissaan eteneminen ja takaa ohjausta on harrastettava enemmän ja enemmän, vaikka yllättävän mukavasti tuo kestää takaaleikkauksen, muille kuin putkille (ja niille en halua sitä opettaakaan takaaleikattavaksi, siis varsinkaan suorille putkille, sillä se on vain ja ainoastaan epäloogista koiralle tai vähemmän yleistääkseni, Elvi-koiralle). Ja etenemishässäkän lisäksi hiljainen keinu ja pujotteluansat. Ai niin ja ehkä sitä pöytääkin voisi ottaa kerran tahi pari ennen seuraavaa shokkirataa ;)

Mutta jos Elvin meno oli tahmeaa radoilla niin on se kyllä sanottava, ettei oma lyllerrykseni sen parempaa ollut. Jalat eivät liikkuneet mihinkään, vaatetta oli liikaa päällä, aurinko paistoi, Elvi ärsytti tulemalla liian iholle ja rataprofiilit eivät miellyttäneet. En siis todellakaan ollut henkisesti psyykannut itseäni ja Elviä voittamaan ja kyllä sen vaan huomaa. Onni on kuitenkin siis se, että päästään rotumestiksiin kakkosluokkalaisina, jes!

Muuta koiratoimintaa tänään olikin sitten Elvin ja serkkuni pyreneittenmastiffiuroksen kohtaaminen (sanotaanko näin, että Ee ei ihan arvostanut tätä ystävyyttä ;) ja kotopuolesta tullut kuvaviesti. Naapuriin on muuttanut joku ällöttävä...

Match Show Jämsänkoskella

Käytiin Elviiran kanssa näyttelytreenien päättymisen kunniaksi mätsärissä naapurikunnassa tänään. Treeniä tuli pienten riehuvien koirien kanssa samassa kehässä kävelystä. Kerran Elvi katsoi jäätävästi taakseen ja murahti, muuten kulki hienosti ja yhteistyökykyisesti, vaikka olikin sekä minun että koiran mielestä ihan älyttömän tylsää! Ensimmäisellä kierroksella vastassa oli urosparsoni, Ee sai punaisen nauhan. Punaisten kierroksella Ee:llä oli vastassaan puunattuja näyttelykettiksiä ja vaikka mitä muuta, mutta (ei ehkä ihan meidän makuun olevan) tuomarin silmän mukaan Ee oli westieille kunniaksi ja sijoitti Een neljänneksi. Paras mätsäritulos ikinä ;) Palkinnoksi keltainen... siis kyllä, keltainen, näyttelytalutin ja kirjavaakin kirjavampi onnettomilla muovisoljilla varustettu pentu/pikkukoiran kangasvaljaat.

Elvi oli yhtä pettynyt kuin Lempäälän kisoissa, joissa voitettiin pelkkä lahjakortti (ei siis MITÄÄN Elville), vaikka voitettiin luokka. Silloin käytiin pikaisesti ostamassa kangaskonglelu, nyt tyydyttiin syömään autossa eilisestä taskuun jäänyttä makkaraa. Ei sillä, mitään palkintoa tai sijoitusta emme menneet hakemaan, kokemusta sitäkin enemmän, mutta ymmärtäähän toisen harmistuksen, kun kerran voitti jotain.

Tavattiin westieihmisiä, joiden westie tosin oli kotona, ja kehuivat kovasti Elvin karkeaa turkkia. Karkeahan se onkin, superisti karkeampi kuin koskaan ennen (kiitos Hilkka!), nyt vaan harmillisen ylipitkää, joka toivottavasti korjaantuu ensi viikon trimmin myötä näyttelyyn mennessä :)

Sitten vielä agilitykisapurnaus loppuun. Nimittäin Elvillähän on nyt viikonloppuna Janakkalassa kisat. Luokkanousumahdollisuus molemmilla agiradoilla. Mutta eihän Elvi saisi nousta kolmosiin. No, miksi ei? Siksi, että westieiden rotumestikset järjestetään Nokialla 2.-3.6. ja sinne olisi päästävä vielä kakkosluokkalaisena kisaamaan lauantaina, sillä 3. päivä sunnuntai on pyhitetty sille näyttelytuloksen metsästykselle jo. Eli Janakkalan kisat on periaatteessa turhat. Ei sillä, että Elvi olisi koskaan aikaisemminkaan osoittanut merkkejä siitä, että kahmisi noita nollia tuosta noin vaan ja joka kisoissa, mutta pitäähän sitä jo vähän valmiiksi päästä purnaamaan ;)

Ensimmäisenä!!

Ihmeiden aika ei suinkaan ole ohi, nimittäin Elviira on lähes vuoden kisauran jälkeen ENSIMMÄISENÄ lähtölistassa! Tätä on odotettu innolla :)

Reissuja ja treenejä

Sunnuntaina käytiin Lahdessa päiväreissulla Elvin ja Tellen kanssa. Treenattiin agilitya (tietysti). Oli todella kuuma, vaikka olikin kova tuuli, joten tehtiin vuoronperään lyhyitä treenejä. Oltiin siis ensimmäistä kertaa tänä kesänä ulkotreeneissä! Elvin kanssa treenattiin kahdella aidalla ennakoivia käännöksiä ja koiran puoleisen käden ja vastakäden erottelua. Tellen kanssa tehtiin puolestaan putki/aita vauhtisuoraa ja kokeiltiin hieman keppejä, jotka eivät ihan vielä suorina suju. Tellervo on siis opetellut kepittelemään vinokepeillä.

Eilen oli taas näyttelytreeni ja nyt tehtiinkin niin, että minä treenasin alusta asti Elvin kanssa. Elvi käyttäytyi hienosti, seisoi mahtavasti, mutta liikkumisen kanssa on suurimpia ongelmia. Siis minun täytyy kävellä, että Elvi ravaa eikä laukkaa innoissaan, mutta silloin Elvin ravikin on jotenkin ponnetonta ja se kulkee pää alhaalla kärsivän näköisenä. Jos kehun/innostan sanallisesti, Elvi ottaa katsekontaktin. Olemus ja kävely tietysti piristyy, mutta liikkeitä voi olla aavistuksen vaikea kontaktissa seuraavalta koiralta katsoa. Taidetaan vain hyväksyä Elvin hieman allapäinen kävely ja toivoa, että kokonaisuudella irtoaisi se H.

Tukka on sellaisessa tilanteessa nyt, että olen vähintäänkin huolestunut siitä, miltä tuo tulee näyttämään näyttelypäivänä. Nyt tukka on äärimmäisen ylipitkää, eikä alla näy mitään. Olen ottanut selästä about puolet pois ja nyt tuon tukka on harvaakin harvempaa, vielä kun jäljelle jääneet karvat ovat niitä yli 5 cm pitkiä... Se täytyy kuitenkin sanoa, että nyt tuo rintakehä taas näyttää hyvältä ja on lyhyt! Melkein siis väittäisin, että Elvi tarvitsisi vielä pari trimmiä, ennen kuin se olisi parhaassa mahdollisessa näytteykunnossaan, mutta kun on kolme viikkoa aikaa ja yksi trimmi varattuna, on näillä eväillä vain mentävä.

Hölmö kuva! Elvi näyttää tekevän jalkapallohyökkäystä kiven kimppuun, vaikka todellisuudessa juosee kiven ohitse :D

Kana-areenan treenit

Taas päästiin käymään Längelmäellä Kana-areenalla. Kaivoin arkistoista vanhan Oreniuksen radan, jolla oltiin aikanaan, silloin siis vielä, kun Elvin ohjaamisesta ei ollut mitään tajua ja kaikki esteet ei olleet hanskassa. Helpohko perusrata.

Tellervon kanssa koitettiin ensin löytää puuttuvaa draivia ja treenattiin vinokeppejä kuntoon.Molemmissa onnistuttiin jotenkin. Elvin kanssa tehtiin äänetöntä ratatreeniä. Muuten äänettömyys onnistuukin hyvin ja Elvi joutuu keskittymään ja pohtimaan rataan (ja minä joudun ohjaamaan kunnolla), mutta areenan varsin väljä rengas piti käskyttää. Muuten Elvi siis tuli välistä. Kepit käskytin myös. Tehtiin tuolla radalla 13 aidalle poispäinkääntöäkin hiljaa, mutta todennäköisesti poispäinkääntö tarvitsisi jonkinlaista käskytystä pelkän ohjauksen sijaan onnistuakseen sujuvasti.

Eipä Elvillä oikein mitään suurempia ongelmia ollut, rimoja lenteli paikkapaikoin, mutta toruin ja tehtiin uudestaan -> palkka. 15-putki alkoi toisella kierroksella jumittaa, kun olin keppien puolella ohjaamassa eli loogisesti väärällä puolella. Koitin tänään myös vedättää enemmän kuin esim. Orimattilan kisoissa ja varmasti senkin takia noita rimoja lenteli. Josko nyt järjestelmällisesti kommentoimalla noista rimantiputuksista yhdistettynä äänettömään ohjaukseen Elvi oivaltaisi, että vauhti ja minun sijaintini ei saa vaikuttaa esteiden suoritukseen. Katsotaan taas miten homma etenee. Kaikkinensa vaikka Elvin vauhti hidastuu merkittävästi hiljaisella ohjauksella, estehakuisuus ja keskittyminen esteiden suorittamiseen on huipussaan ja paranee varmasti, mitä enemmän treenataan hiljaa hissukseen. Vauhtia ehditään lisämään myöhemminkin, sitä kun kuitenkin löytyy tuosta tarmonpesästä vielä jonkin verran lisää.

Kerran nappasi pohkeesta (kun jäin valssissa aidan eteen ja jouduttiin korjaamaan). On kai sekin kuitenkin edistystä!