torstai 29. syyskuuta 2011

Korkeavireellä

Korkeavire Oy tarjoaa agilitykoulutuspalveluja Lahdessa. Agilitykaveri/superkouluttaja Tanjan valitettavan sairastumisen johdosta pääsin hänen tilalleen tämän iltaiseen kisaavien ryhmään. Mielenkiinnolla lähdin treeneihin, sillä en olekaan aikaisemmin ollut Korkeavireellä koulutuksessa! Emilia oli tehnyt meille alla olevan radan (ei mittasuhteissa ja vähän summittainen muutenkin).


Ykkösestä neloseen ihan perusohjausta koiran oikealla puolella, nelosaidan jälkeen valssi ja käännös vitoselle. Siitä lähetin Elvin kutosen takaakierrolle ja otin sen vasemmalle puolelleni mukaan ja jatkettiin seiskaputkeen. Aan jälkeen valssi ja lähetys ysiputkeen, jonka jälkeen ELVI EI KERKAAN TULLUT MINUN LUOKSENI, vaan juoksi suoraan kymppiputkeen (ja sama myöhemmin 18 ja 19 putkien välillä)!!! Kymppiputken jälkeen vauhdilla tekemään persjättöä 11-aidan jälkeen. Keppien jälkeen valssi neljälletoista ja suoraa kyytiä putkeen. Ohjasin aan vasemmalta puolelta ja työnsin Een putkeen ja taas hienosti haki viereisen putken (enkä ollut edes puolivälissä putkea saattamassa!). 19-putken jälkeen persjättö ja loppusuora. Ei siis lainkaan mikään liian helppo rata, mutta ei mikään yltiövaikeakaan. Elvi kyllä yllätti ihan täysin, meni tosi hienosti koko ajan, eikä muutenkaan ollut ylikierroksilla tänään. Vieraskoreutta siis ;)

Kepit "väärältä puolelta" paineessa eivät tietenkään taas menneet kerralla, mutta tuli niihinkin jo järkeä, kun otettiin yksittäisenä esteenä. Emilia kehui kovasti 6-aitaa, jonka Ee otti joka kerralla hyvin, mutta enpä olisi siitä ollutkaan missään vaiheessa huolissani. Takaakierrot tuo osaa, välillä liiankin hyvin. Putket olivat tosiaan ihan hämmästys. Testattiin myös 14. esteelle ennakoivaa valssia (?) ja siitä sitten 15-aidan vasemmalta puolelta ohjausta. Ei toiminut yhtä hyvin, koska ensinnäkin minulle tuo ennakoiva valssi (vai mikä nyt olikaan sitten :D) on aivan käyttämätön liike, varsinkin tuollaisessa kohdassa, ja tosiaan kun Elvi ei kestä takaaleikkauksia putkille niin en niitä väkisin sitten tee. Sitten koitettiin myös alkuun toista ohjausta eli vitosaidalle poispäinkääntöä ja kehui kovasti, ettei Elvi ole ikinä tehnyt semmoista onnistuneesti niin eiköhän tuo neiti yllätä ja tee heti kerrasta oikein ;) Otettiin sitten testiksi eri kohtaan poispäinkääntö (kun mun teoriani oli se, että kun oltiin jo menty tuota rataa) eli hyppy kutosesteelle ja vitosen toiseen suuntaan. Tämä ei sitten toiminutkaan (eli tämä oli perus-Eviä) ja saatiin jälleen kerran poispäinkääntötreenikotiläksyä ilman estettä pelkästään käden ja mun liikettä seuraten. Ehkä vielä joku päivä siitäkin tulee jotain.

Kaikenkaikkiaan olin tosi tyytyväinen Elviin (vaikka pientä esitystä parempaan suuntaan olikin siis ilmassa) ja taas maistuu agilityn treenaaminen. Suuri kiitos siis Tanjalle, joka meille paikkansa luovutti ja Emilialle, jolta saatiin hyvää oppia! :)

keskiviikko 28. syyskuuta 2011

Koiraihminen vs. kissa

Asumme terriäisten kanssa luhtitaloalueella, jossa erikseen järjestyssäännöissä on mainittu, ettei eläintenpito vapaana ole sallittua. Piha-alueellamme kuitenkin liikkuu ihan söpön näköinen aikuinen harmahtavan sinertävä kissa. Olen käsittänyt, että se asuu jossain näistä taloista ja liikkuu ihan omistajiensa luvalla vapaana. Kyse ei siis ole karkurista. Kissa on kesy.

Minä en ole kissaihminen. Ei minua kuitenkaan häiritse vapaana olevat kissat, vaan annan niiden olla, kun ne antavat minun olla. Tämä meidän taloyhtiön pihassa oleva kissa on kuitenkin koettanut onneaan liikaa. Aina kun sen näen (monta kertaa päivässä, yleensä kuitenkin iltaisin), se on päivystämässä ulko-ovien läheisyydessä. Ei tässä mitään, aiheuttaa vain hieman harmaita hiuksia, kun mennään koirien kanssa lenkille ja yritetään häiritsemättä siirtyä pois kissan läheisyydestä. Eilen illalla ulko-ovien läheisyyteen oli jätetty auto. Elvi käveli auton viertä ja nuuhkutteli mennessään, kunnes yhtäkkiä auton alta hykkäsi sihisten tämä siniharmaa kissa. Elvi säikähti ja perääntyi, mutta kissa kävi vain enemmän päälle. Lähdettiin vauhdilla jatkamaan matkaa niin eiköhän tämä kissa seuraa meitä pitkän matkaa sihisten, hyökkäillen ja pörhistellen. Elvi toki jo tässä vaiheessa oli menossa rökittämään katin, mutta onneksi oli hihnassa. Tämä sai kuitenkin vereni kiehahtamaan täysin. Puhelu löytöeläintarhalle ja ilmoitin, että meidän taloyhtiön pihassa on kissa, joka käyttäytyy hyökkäävästi, enkä tiedä kenelle se kuuluu. Vastaus oli, että seuraavan kerran kun kissa tulee vastaan, voin ottaa sen kiinni ja toimittaa löytöeläintarhalle. Omistajilla on 15 vuorokautta aikaa se käydä sieltä noutamassa.

Armollisuudesta aion laittaa viestin taloyhtiömme roskakatokseen ja rappujen oviin siitä, että olen toimittanut näillä tuntomerkeillä varustetun kissan sinne ja sinne, josta sen voi käydä noutamassa. Ja sitten voin vain toivoa, että tämä riittäisi herätykseksi kyseisen kissan omistajille. Ajatusleikkinä, jos minulla olisi kissa, en pystyisi ikimaailmassa kuvittelemaan sitä kävelemään vapaana jonnekin. Sitten jos se ei yhtäkkiä tulisikaan enää takaisin, mistä tietäisin, mitä sille on käynyt ja mihin se on joutunut? En mistään. Miten kissaihmiset sitten voivat luottaa siihen että kissoillensa ei käy kuinkaan tai että ne eivät tee mitään? Eivät mitenkään.

Kissat hihnaan ja kissaihmiset tapakasvatuskurssille.

maanantai 26. syyskuuta 2011

Ei voi ymmärtää

Mikä siinä on, että ensin pitää suuttua ja sitten loppuaika vihaisena treenata?

Vasen pohje mustelmilla ja ihan totisilla puremahaavoilla. Ja kun sille kerran sanoo, että IRTI, niin lopputreeni menee ihan ok:sti. Niin paitsi se rengas, jota ei vaan osata, jos minä olen edellä. Ja ne kepit "väärältä" puolelta, kun on häiriötä.

Tehtiin Oreniuksen Annan rataa, paljon sai juosta, mutta oli ohjauksellisiakin paikkoja. Niitä ja niiden onnistumista ja hienouttakin voisin hehkuttaa, mutta jotenkin ne eivät tunnu missään (vaikka tuo toimi oikeasti tosi hyvin ja teki tosi hyvää työtä) sen rinnalla, että ollaan menty ihan hulluna takapakkia tuon elävän lämpenemisjuttujen kanssa. Miksei kisoista saisi jäädä pois sillä perusteella, että meillä ei nyt vaan homma suju? Viikonlopun jälkeen alkaa taas tiukka tehokuuri agilityn parissa.

Sitä odotellessa.


lauantai 24. syyskuuta 2011

Lenkillä!

Saga, Elviira, Cola, Tellervo, Hilma
Mikä voisi olla parempaa kuin koiralauman kanssa vaeltaminen syksyisessä metsässä? Satoi, kastuttiin, leikittiin, sienestettiin ja tutkittiin maastoa. Kotona odotti hyvä ruoka ja lämmin peti.

Väsynyt koira on onnellinen koira ♥

perjantai 23. syyskuuta 2011

Toko-skotti

Tänään taas silmät aukesivat uudemman kerran, kun oli taas eri kouluttaja tokossa. Kaikilla on aina jotain erilaista annettavaa, tykkään siitä! :)

Sagan kanssa siis ollaan nyt kovasti treenattu maahanmenoa ja seisomista, nyt ne alkavat pikkuhiljaa toimimaan käsiavuin pelkkinä temppuina. Seuraamiseen saatiin tänään uutta ohjeistusta, että kannattaa palkata koiraa siitä, kun se hakee sitä sivuasentoa ja pitää intoa yllä / kasvattaa innostusta. Niin ja vinkulelu. Se oli ihana juttu! Se on kyllä vain semmoinen lelu, ettei meidän taloudessa sellaisilla ole tehnyt mitään. Elvi on aina ja ikuisesti inhonnut vinkuleluja (poikkeuksena ihana lehmä, jonka ääni kuulosti enemmän sorsapilliltä kuin vingulta), joten ei ole kyllä itseasiassa tullut pieneen mieleenkään, että semmoinen olisi skotinpoikasella oltava. Ja vieläpä, kun tuo sairaana ei ole leikkinyt lähestulkoon lainkaan, niin mistäs minä semmoista olisin sitten keksinyt?

Tehtiin tänään tokossa toisaalta ymmärrettävän hyödyllistä, mutta jotenkin silti turhan tuntuisia "ryhmäjuttuja" eli käveltiin ympyrässä ja annettujen käskyjen mukaan laitettiin koiria istumaan, maahan ja seisomaan, tehtiin täyskäännöksiä ja muka-seuruutettiin. Ja toinen variaatio oli seistä ympyrässä ja yksi koirakko kerrallaan pujotteli muiden ympäri. No joo, myönnettäköön, jos minulla olisi koira, joka esim. tykkäisi liikkua eteenpäin tai kävelisi edes jonkinlaista normaalivauhtia vapaaehtoisesti, ilman pakkoa, voisin kuvitella tuon olevan hauskempaa. Saga kun inhoaa ylipäätään narussa kulkemista (kun inhoaa sitä kulkemista muutenkin), niin jotenkin tuo tuntui vaan siltä kuin se valuisi mun perässäni, minne ikinä kuljen. Kommentoinkin, että Sagahan kulkee niin näppärästi minun perässäni vain ja ainoastaan sen takia, että välillämme kulkee se suuri ja mahtava hihna. Vaikka kyllähän tuo tosissaan on melko hyvin häiriötä kestävä koira ja tulee kyllä mukana, kun kutsutaan, mutta ei yhdellekään skotille yksikään ihminen ole ihan niin tärkeä, että omat agendat jäisivät kokonaan. Ja jos minulla olisi skotti, joka palvoisi minua yli kaiken, laittaisin sen heti vaihtoon, sillä siinä olisi jotain vikaa ;)

Palataksemme tokoon, paikkamakuu sujuu kyllä ihan kivasti. Tänään oli jotenkin hirveän paljon levottomuutta. Molemmilla puolilla koirat liikuskelivat ja ihmiset kulkivat, Saga seuraili näitä katseellaan, muttei ollut itse menossa minnekään. Palkkasin kahdesti kahden minuutin aikana ja vielä loppuun ennen sivu-käskyä. On se niin pätevä, silloin kun ei tarvitse liikkua mihinkään :D

Otettiin myös luoksetuloa, vahvalla käsiavulla sivulletulon kanssa, sillä en halua, että se oppii samanlaiseksi kuin Elviira eli tulee sivulle, korjaa, korjaa, korjaa, korjaa, korjaa ja sit osui. Toistaiseksi toimii hyvin. Häiriöttömässä tilassa (kotona, hyvässä vireessä) Saga pystyy jopa ilman käsiapuja tulemaan sivulle täydellisesti. Hallilla ei uskalleta vielä riskeerata, mutta suunta on oikea :)

Sain myös varmistuksen siitä, että tokossa täyskäännöksen saa kääntyä kumpaan suuntaan tahansa. Jäin nimittäin miettimään tätä eräs päivä, että jotain mätää siinä ihmisen oikealle kääntyvässä täyskäännöksessä on ja niinhän onkin, sellainen ei ole sallittu BH-kokeessa. Mietinkin, mikä ihme minulla on ollut perusteena opettaa Elville täyskäännös niin, että käännyn itse vasemmalle ja koira kiertää minut samaan tahtiin, mutta sehän se oli. Sagalle yritän kovasti opettaa sivullapysymiskäännöksen eli että se peruuttaa takapuolellaan / kääntyy sivullani. Katsotaan miten hommat etenee.

Minua harmittaa kovasti, että tuokin ihana kurssi loppuu, sillä minä tarvitsen ohjattua treeniä (tai lähinnä siis neuvonantajaa...) ja on todella kivaa treenata ja tehdä jotain Sagankin kanssa. Onneksi samalla kurssilla treenaa myös iiiiiihana aussipoika Luca omistajineen ja meillä on ollut vähän puhetta, että saisin tyttöjen kanssa lyöttäytyä heidän treeniporukkaansa mukaan häiriötreeniin. Jee! :)

torstai 22. syyskuuta 2011

Leikkitaktiikka


Leikki alkaa Elvin intoilulla...
ja jatkuu yllätyshyökkäyspainilla.

Sitten saa skottikin vauhtia kinttuihinsa...
kunnes Elvi yhtäkkiä kääntyy ympäri taas ollaan painiasetelmissa.

Elvi häipyy vauhdilla kaukaisuuteen, kun Saga keräilee itsensä yllätyshyökkäyksen jäljiltä...

ja suuntaa itse kostoretkelle! 
Elvin leikkitaktiikka on siis vauhdikas juokseminen karkuun ja yllätyshyökkäykset, joilla Sagan saa kaadettua tassuiltaan ja päästään fyysiseen painiotteluun. Sagan yksinkertainen, mutta harkittu skottitaktiikka; ota hampailla tukeva ote vastustajan etujalasta ja heittäydy selällesi. Olet varma voittaja!

Tässä on yksi suurin syy siihen, miksi päädyin ottamaan Elviiralle kaverin eli toisen koiran ja miksi se toinen koira oli suunnilleen saman kokoinen skotti. Ei ole terrierileikin voittanutta! :)

maanantai 19. syyskuuta 2011

Agitreenit

Käytiin tänään hallilla oman ryhmän treeneissä ja tehtiin Oreniuksen rataa viikonlopulta. Ei mikään mahdoton, vaikkakin muutamia haastavampia ohjauksellisiakin paikkoja löytyi. Alussa menin kakkosaidan taakse ottamaan Elvistä kopin ja kieputin kolmannen aidan siivekkeen ympäri. Kovin kömpelöä joka suhteessa, mutta kait me selvittiin.

Sitten jäätiinkin jumittamaan kepeille, sillä Elvillä tuntuu olevan joku ihan pieni häiriöongelma taas käynnissä. Kepit sujuvat molemmin puolin loistavasti, kun ollaan kaksin, mutta auta armias, jos paikalla on joku muu (tässä tapauksessa siis kouluttaja), niin toinen puoli sujuu, mutta toinen ei. Eikä mikään auta, Elvi vaan juoksee ja huutaa minulle. Pohje tuli reijitettyä tänään, kun väkisin treenattiin kepeille hakua "väärältä puolelta". Ee kävi suoraan jalkaan kiinni.. Loppujen lopuksi päästiin siihen tilanteeseen, että Ee jotenkin kömpelösti pujotteli kepit ja päästiin jatkamaan.

Puomin ja a:n alakontakteilla tuli hyppimistä, liekö siinäkin sitten taas häiriö (ja kepeiltä tullut stressi) ollut sitten liikaa. Juoksukontaktit siis keppien lisäksi kurinpalautuksen tarpeessa (ja se kisoissa todettu jumalattoman vaikea rengas).

A:n jälkeen vedin Elvin 12. aidalle ja lähetin 13. putkeen leijeröimällä a:n. Ensimmäisellä kerralla leijeröinti oli Elville liikaa ja kääntyi takaisin putkesta, mutta toisella kerralla meni hienosti. Loppurutistus meni yllättävän hyvin suoriltaan. Täytyy vaan olla todella tarkkana tuollaisilla aitariveillä, ettei luota liikaa ja jätä puolivalsseja tekemättä, Elvi kun lähtee tosi herkästi takaakiertoihin. 18. aidalle tein (viski?)leikkauksen ja persjätön, joka toimi todella hyvin, vaikka Elvi tuntuikin vähän jähmeältä. Kouluttaja oli kuitenkin sitä mieltä, että liike oli ihan sujuvan näköinen, joten eiköhän tämä tästä.

Into oli tänään elvimäinen, ei lainkaan niin kuin eilisissä kisoissa, joten eiköhän tuo huonovointisuus ollut sitten ohimenevää. Tästä jatketaan taas. (Ratapiirros varastettu loistokouluttajamme Tanjan blogista!)



Agikisat Tampereella

Käytiin siis Tampereella agikisoissa sunnuntaina. Kaksi starttia, agirata ja hyppäri. Elvi oli ihmeen vaisu koko ajan. Ensimmäisellä kerralla ei osannut edes mennä putkeen, huusi ja keuhkosi vain minulle. No, ihmettelin hieman, mutta jatkettiin sitten toiselle radalle. Jälleen Ee oli hukassa, eikä hommasta tullut mitään. Kotiinviemisinä kaksi HYL-tulosta.

Iltapäivällä lähdettiin sitten puolukkametsään koirien kanssa ja siellä Elvi alkoi oksentelemaan ja yökkäilemään. Onko siis mikään ihme, ettei agi toimi, kun koiralla on huono olo? No, tämä oli tämmöinen reissu tällä kertaa. Eihän homma voi aina toimia. Löydettiin reissulta kuitenkin treenattavia esteitä, kepit ja rengas. Katsotaan nyt, koska tuo agility alkaa toimimaan Elvillä niin, ettei joka kisojen jälkeen tarvitse alkaa opettamaan jotain yksittäistä estettä uudestaan.

Loppuun vielä kuvatukset syksyisistä karvakeristä.

Elviira

Hilma

Tellervo
Saga


lauantai 17. syyskuuta 2011

MH-luonnekuvaus

Tänään oli sitten Elvin suuri päivä Westiekerhon järjestämän MH-luonnekuvauksen parissa Mäntsälässä. Itse en ollut ihan täysissä voimissa ja järjissä eilisen nukkumaanmenon venyttyä liian myöhään, mutta onneksi minun ei tarvinnutkaan tehdä mitään vaativia juttuja :D

Kuvauspaikka oli Mäntsälän koirakerhon ulkokentällä. Elvi alkoi tietenkin heti lähestyttäessä vinkumaan ja psyykkaamaan itseään agilitykuntoon ja arvasin, että Elvin agimielikuva vaikuttaisi kuvaukseenkin. Alla kohta kohdalta itse kuvaus ja loppuun vielä hieno luettelo pisteistä selvyyden vuoksi.

1. KONTAKTI
Kontakti-osuudessa tarkasteltiin koiran käytöstä testinohjaajan seurassa.

Tervehtiminen (4) eli ottaa itse kontaktia tai vastaa siihen. Tottahan Elvi otti kontaktia, kun testinohjaaja alkoi lässyttää, perus-Elvi.
Yhteistyö (3) eli lähtee mukaan, mutta ei ole kiinnostunut testinohjaajasta. Elvi lähti hulluna vetämään ja sinkoilemaan testinohjaajan mukaan, sillä näiden yhteinen kävelymatka suuntasi suoraan kentän laidalla näkyviä kontaktiesteitä kohden. Ilman niitä väitän, ettei Ee olisi lähtenyt ihan noin suosiolla vieraan mukaan.
Käsittely (4) eli hyväksyy ja ottaa kontaktia. Ee tuijotti, että kukas se siinä lääppii ja totesi, että lääpi vaan.

2. LEIKKI 1
Leikki 1 -osuudessa tarkasteltiin Elvin leikkihalua ja -tapaa.

Leikkihalu (3) eli leikkii - aktiivisuus lisääntyy/vähenee. Elvi lähti innolla tottakai leikkimään. Testinohjaajalla oli sikamaisen hieno (ainakin Elvin mittainen) paloletkun pätkä, joka oli laitettu parille solmulle, sellaisen Evi olis halunnut itselleen. Leikkiä piti tietenkin terrieriäänitehosteilla ;)
Tarttuminen (3) eli tarttuu esineeseen viiveellä tai etuhampailla. Kysymys kuuluu, miten pieni koira voisi mitenkään edes fyysisesti ottamaan älyttömästä paloletkusta kiinni takahampaillaan? No joo, myönnettäköön, kun lelu lensi niin eihän Elvi silloin siihen käy kiinni kuin sika limppuun, vaan innostuu kun joku muu leikkii kans tai kun sanallisesti kannustetaan.
Puruote ja taisteluhalu (3) eli tarttuu, vetää vastaan,mutta irrottaa ja tarttuu uudestaan/korjailee otetta. Tätähän se Elvin leikki on. Tuomarin kommentti lopussa oli, että ei päästy testaamaan sidostesukan kestävyyttä, kun tuo korjailee otettaan. Kerroin sitten, että Elvi on Sagan tulon jälkeen alkanut luovuttamaan helpommin ja korjailemaan enemmän otettaan, koska tuo skotinpoikanenhan ei irti päästä. Viisaampi taipuu ;)

3. TAKAA-AJO
Takaa-ajossa viehe kulki vaijerin perässä siksakkia jonkun kymmenen metrin päässä meistä ja tarkoitus oli katsoa, miten Elvi reagoi.

Takaa-ajon 1. kerta (4) eli aloittaa kovalla vauhdilla päämäärähakuisesti, pysähtyy saaliille. Elvi tosiaan siis heti huomasi, että viehe liikkuu ja kun pääsi irti hihnasta lähti perään. Jäi sitten vieheelle kysyvään tyyliinsä tuijottamaan minua "Miksei tää liiku?? Tuleksä leikkimään??".
Takaa-ajon 2. kerta (4) eli ihan sama juttu.
Tarttumiset molemmilla kerroilla (2) eli ei tartu, nuuskii saalista. Ei fiksun koiran tarvitse tappaa jo paikallaanolevaa kuollutta saalista ;)

4. AKTIVITEETTITASO
Aktiviteettitasotestissä katsottiin, mitä Elvi tekee, kun minä seison paikoillani 3 minuutin ajan.

Aktiviteettitaso (2) eli tarkkailevainen, rauhallinen, voi istua, seistä tai maata. Elvi napotti seisten vieressäni saman kolme minuuttia, jonka minäkin seisoskelin paikallani. Katseli pariin kertaan ympäriinsä ja kuului pientä tuhinaa eli pientä ilmavainua otettiin, mut ei ollut kiire minnekään.

5. ETÄLEIKKI
Etäleikissä ihminen pomppi ja leikki ja kiljui monen kymmenen metrin päässä meistä.

Kiinnostus (2) eli tarkkailee avustajaa, välillä taukoja. Elvi tuijotti kyllä, että mikä tuota vaivaa, mutta ei se ollut järin mielenkiintoista.
Uhka/aggressio (1) eli ei osoita uhkauseleitä. Eikä mitään muitakaan eleitä ;)
Uteliaisuus (1) eli ei saavu avustajan luo. Elvi eteni ehkä nelisen metriä ja sitten jäi odottamaan, että mentäis yhtämatkaa. Kun kutsuin Elvin pois, niin neiti tuli oikein ulinalla "No mikset tullut mukaan, halusin leikkimään!!"
Leikkihalu (1) eli ei osoita kiinnostusta. Kun ei ikinä mennyt sinne asti leikkimään.
Yhteistyö (1) eli ei osoita kiinnostusta. Kun ei edelleenkään mennyt sinne asti.

6. YLLÄTYS
Kuuluista haalaritesti eli käveltiin reippaasti eteenpäin ja yhtäkkiä nousi haalarit eteemme.

Pelko (3) eli väistää kääntämättä pois katsettaan haalarista. Pompahti kyllä metrin taaksepäin ja oikeasti säikähti.
Puolustus/aggressio (3) eli osoittaa useita uhkauseleitä. Elviira haukkui pelkoaan!! Tästä olin ihan hämmästynyt, en olisi ikinä uskonut Elvin reagoivan noin voimakkaasti haalariin. Toisena kuvaajana toiminut Kai Tarkka tosin kysyi minulta, kun päivittelin tätä osiota, että niin, olettekos sitten monesti lenkillä törmänneet haalariin, kun yllätyin reaktiosta ;)
Uteliaisuus (2) eli menee haalarin luo, kun ohjaaja puhuu kyykyssä ja houkuttelee koiraa. Ee tuli aikas heti, kun menin kyykkyyn ja kutsuin luokse, siihen asti keuhkosi.
Jäljellejäävä pelko (1) eli ei minkäänlaista liikkumisnopeuden vaihtelua tai väistämistä. Elvi ei jää kyllä vellomaan mihinkään säikähdyksiinsä. Kävely haalarin ohitse tosin oli Elvin mielestä supertylsää ja siinä matkalla sitten leikittiin terrieriä hihnan ja mun lahkeiden kanssa... eli viihdytettiin yleisöä ;)
Jäljellejäävä kiinnostus (1) eli ei osoita kiinnostusta haalariin. No, sehän oli nähty juttu jo.

7. ÄÄNIHERKKYYS
Ääniherkkyys testattiin kävelemällä pöydän ohi joka oli jonkinsortin kattopeltiä ja sen päällä vedettiin kaikennäköistä metallitavaraa kattilankansista lähtien, ääntä siis lähti.

Pelko (3) eli väistää kääntämättä pois katsettaan. Säpsähti samalla tavalla kuin haalarin kanssa.
Uteliaisuus (5) eli menee räminälaitteen luo ilman apuja. Heti säpsähdyksen jälkeen siis suuntasi katsomaan pöytää, Elvi ei siis todellakaan ole mikään ääniherkkis :D
Jäljellejäävä pelko & kiinnostus (1 & 1) eli ei pelottanut saati kiinnostanut räminäpöytä.

8. AAVEET
Aaveissa siis kaksi aaveiksi pukeutunutta ihmistä kulki meitä kohden etuviistoista, välillä molemmat liikkuen, välillä yksikerrallaan.

Puolustus&aggressio (1) eli ei osoita uhkauseleitä. Nämä eivät tulleet Elville mitenkään yllätyksenä, kun tuo katselee muutenkin aina tarkkana ympärilleen niin näki aaveet jo kaukaa.
Tarkkaavaisuus (5) eli tarkkailee molempia aaveita koko osion ajan. Mitä muutakaan tekemistä siinä olisi ollut, kun minäkin vain seisoskelin?
Pelko (1) eli on ohjaajan edessä tai sivulla. Elvi ei siis perääntynyt mihinkään tai ollut paniikissa, tuijoteltiin vaan. Niin ja puhistiin, mutta äänestä päätellen puhina oli vastausta kaukaa kuuluvaan koiranhaukuntaan, vaikka kuvaajat tulkitsivatkin puhinan aaveille kohdistetuksi.
Uteliaisuus ( 3) eli menee katsomaan, kun ohjaaja seisoo avustajan vieressä. Perässähän tuo kulki ja tuli ihmettelemään.
Kontaktinotto aaveeseen (4) eli ottaa itse kontaktia aaveeseen. Elvi tuli haistelemaan, mitä nämä tyypit oikein ovat.

9. LEIKKI 2
Leikki 2-osiossa katsottiin, miten Elvin leikki oli muuttunut aiheutettujen stressien jälkeen.

Leikkihalu (3) ja tarttuminen (3). Leikki ihan samalla tavalla kuin alussakin. Ehkä vieläkin innostuneemmin, kun aika oli käynyt Een mielestä vähän pitkäksi kuvauksen aikana. Taas siis pientä yleisönviihdytystä terrieriärinöiden säestämänä :)

10. AMPUMINEN
Ammuttiin kaksi laukausta leikin lomassa, Elvi kuuli, muttei noteerannut. Sitten ammuttiin kaksi laukausta niin että tuo seisoi paikallaan. (3) eli kiinnostuu laukauksista, mutta palaa leikkiin. Elvi katseli taivaalle laukausten jälkeen, että mikä siellä meni ;)

Kuvaustuomarin (Riitta Liimatainen) mielestä Elvi oli oikea pikku-Myy, luonnetta löytyy. Kovasti sai Elvi kehuja siitä, ettei ole westiemäisen lapanen, vaan on oikeasti hyvässä suhteessa terrieri, terävä ja tarkkaavainen, mutta ei kuitenkaan mikään ADHD. Paras kommentti kuitenkin tuli testinohjaaja Piia Salmenilta: "Ei millään pahalla, mutta te olette kyllä ihan samanlaiset." Eikä tuota voi ottaa pahalla, koska faktahan on, että me ollaan täsmälleen samanlaiset ♥

Elvi oli kyllä ihan oma itsensä (miinus se, että alun ajatukset oli agissa, vaikka onhan agikin Elviä itseään) ja mun mielestä ihaninta oli, että Elvi on muidenkin mielestä just semmoinen kuin minkälaisena sen itse näen. Ihan paras koira kyllä! :)

  1. a) 4, b) 3, c) 4
  2. a) b) c) 3
  3. a) b) 4, c) d) 2
  4. 2
  5. a) 2, b) c) d) e) 1
  6. a) b) 3, c) 2, d) e) 1
  7. a) 3, b) 5, c) d) 1
  8. a) 1, b) 5, c) 1, d) 3, e) 4
  9. a) b) 3
  10. 3


tiistai 13. syyskuuta 2011

Kisakuvia

Terhi ja Jukka tekivät ison työn ja ottivat hurjan paljon kuvia VAU:n kotikisoissa. Elvikin päätyi muutamaan otokseen joukkueradalta, tässäpä ne!

Elvi napottaa: "Mennään jo, mennään jo!!"
Suoraa huutoa, molemmilta ;)
Turhan pitkälle laskeutuu hypyn jälkeen.. mutta suu auki!
Puomilla osataan tasapainoilla myös yhdellä jalalla...
"ODOTA!!!" Ei tullut lentokeinua ;)
Yllättäen huuto päällä taas jatketaan kuutin kanssa.
Kepeillä katse eteenpäin ja westiemäisellä ketteryydellä matka jatkuu!
En ehtinyt :D
Edelliseltä esteeltä HYL, mutta hyvällä sykkeellä loppuun :)

maanantai 12. syyskuuta 2011

Agitreenit

Tänään käytiin Elvin kanssa hallilla ohjatuissa agitreeneissä. Treenattiin tekniikkapätkiä, päällejuoksua ja ennakoivaa valssia. Elvi on kyllä edistynyt hurjasti vuoden aikana, kun miettii kaikkea, minkä kanssa ollaan taisteltu agikentällä. Tänäänkin Elvin pystyi kaukaa lähettämään putkiin ja pystyin olemaan itse jo kaukana ohjaamassa aitoja ja vedättämässä päällejuoksua. Jopa kiihdyttäessäni Elvi hyppi kaikki aidat juuri niin kuin olin ne sille merkannut. Ja pallo kelpasi palkaksi treeneissä, joissa oli muita koiria paikalla!! Hämmästyttävää. Jotenkin kaikesta edistymisestä huolimatta koko ajan tuntuu siltä, niin kuin en saisi tuosta koirasta irti kaikkea, mitä siitä olisi mahdollista saada irti. Toisaalta tiedän, mitä tarvitsisi treenata ja minkä parissa saisi tehdä töitä, mutta jotenkin en saa itsestäni sen vertaa irti, että tekisin Elvin kanssa niin intensiivisesti töitä, että näkisin edistystä. Ja koen, että silloin on parempi pysyä poissa hallilta, kun oma treenimotivaatio ei ole siellä missä pitäisi, ettei tule tehtyä hallilla jotain, mitä joutuu sitten myöhemmin korjaamaan. Ehkä tähän agimotivaation puutteeseen vaikuttaa alkaneet syyskiireet ja viime viikonlopun agility-yliannostus kotikisojen ansiosta. Todennäköisesti siis ohimenevää ;)

Saga oli tottakai mukana hallilla ja treenattiin hyviä pätkiä tokoa häiriössä. Paikkamakuu toimii kyllä, kunhan uskallan luottaa siihen, ettei tuo mihinkään lähde. Hyppyäkin kokeiltiin tänään ja namikupille lähdettiin kyllä (pienen pohdiskelun päätteeksi) ihan innolla ja saatiin hyppykin säädettyä tarpeeksi matalalle. Sivulletulossa Saga on alkanut ottaa hyppyaskelia, joten palataan takaisinpäin käsiohjauksen kanssa. Seuraaminen oli kovinkin vauhdikasta tänään, Saga nimittäin melkein edistikin paikkapaikoin! Luoksetulo toimii loistavasti, vauhti on mainio, mutta ainakin tänään se oli niin mainio, että matkalla unohtui jo se sivu-käsky ja tehtiin pk-luoksetuloa tulemalla suoraan eteen nököttämään.. On tuo kyllä mainio tapaus, samalla innokas, mutta hillitty. Skottimainen arvokkuus säilyy treenatessakin :)




sunnuntai 11. syyskuuta 2011

Kotikisaviikonloppu!

Osallistuttiin kotikisoihin siltä osin, että minä olin enemmän tai vähemmän töissä näissä kisoissa. Pakko sanoa, ettei se kisojen järjestäminen ja pyörittäminen ole mitään helpointa ja kevyintä hommaa, joten todellakin nostan hattua ihmisille, että Suomesta löytyy väkeä kisoja järjestämään lähes vuoden jokaiselle viikonlopulle!

Elvin kanssa osallistuttiin piirinmestaruuskisojen joukkueradalle "Maasta se pienikin ponnistaa" -joukkueessa, johon Elvin lisäksi kuuluivat Tilda-mäykky, Hertta-heeleri ja Indy-kääpiöpinseri. Rata oli Elville vaikea, mutta jostain syystä neidillä oli rauhallinen ja keskittynyt vauhti päällä, joten minä ehdin hyvin ohjaamaan kaikki pahatkin paikat. Loppusuoralla oma painopisteeni valssin jälkeen kääntyi vinoon ja seuraava este eli rengas mentiin välistä. En jäänyt korjaamaan, vaan samalla sykkeellä ja fiiliksellä loppuun, vaikka hylätty tulikin. Meitä ei siis ollut lainkaan kiittäminen joukkueemme hienoa kolmossijaa juhliessa ;)

Kisojen aikana ehti nähdä monia, monia loistavia suorituksia, kenties jotain oppikin. Nyt aletaan Elvin kanssa valmistautua viikon päästä järjestettäviin Tampereen kisoihin, vaikka en tykkää kyllä yhtään lähteä kisaamaan sertinpaino hartioilla. Parhaamme yritämme ja katsomme mihin asti sillä pääsee.

Loppuun vielä kuva UPEASTA tuliaisesta, jonka sain... bongaa westie JA skotti!! :)


perjantai 9. syyskuuta 2011

Tokokurssi vol. 4

Mentiin Sagan kanssa tokokurssille sillä mielellä, että minua raivostutti suunnattomasti sen hihnakäyttäytyminen (ei halua kävellä, joten junnaa vastaan koko ajan) ja muutenkin tuntui siltä, ettei tänään kannattaisi lähteä treenaamaan. Kuitenkin tokon hyvä mieli löytyi molemmilta, kun astuttiin halliin ja sain taas olla ylpeä tuosta otuksesta! :)

Otettiin paikkamakuuta ja hyvin tuo makoilee, jos menee liian pitkä aika (yli puoli minuuttia) etten kehu tai käy palkkaamassa, Saga laittaa pään maahan (ei toivottua siis). Positiivista kuitenkin, ettei tuolla ole kiire minnekään, ja nostaa pään kyllä ylös, kun vähän muistuttelee.

Treenattiin myös seuraamista käännöksineen. Kovasti tuo tahtoo jätättää, kun askellus on kävely-kävely-hyppyjuoksulaukka-kävely-ravi-hyppyjuoksulaukka-kävely... johtuen siis lähinnä siitä, että pidän namia jatkuvasti nenän edessä. Nyt yritetään treenata enemmän ilman naaman edessä heiluvaa namia, josko tuo siitä sitten.

Loppuun otettiin luoksetuloa ja tämä onkin Sagan bravuuri, luokse tullaan onnellisena ja lujaa! Jee! :)

Ai niin! Ja perusasento on tosi hyvä ja Saga jaksaa napittaa vaikka kuinka kauan. Jotenkin tuntuu, että nuo staattiset liikkeet ovat Sagalle se mieluisin juttu, vaikka innolla nappuloiden takia tekee kyllä kaikkea muutakin.

Hyvät oli treenit ja jäin vielä viikonlopun oman seuran kisoja varten kantamaan muutamat esteet autoihin, tytöille koittaakin siinä mielessä tylsä viikonloppu, että joutuvat oleskelemaan autossa pissatustaukoja lukuunottamatta koko sen ajan sekä huomenna että ylihuomenna kun olen töissä kisapaikalla. Elvin odotus palkitaan sunnuntaina, kun neiti pääsee osallistumaan epävirallisiin piirinmestaruuskisojen joukkuekilpailuihin, saas nähdä kuinka käy ;)

lauantai 3. syyskuuta 2011

Janakkalan agikisat

Janakkalassa startattiin kolme starttia, kaksi agirataa ja yksi hyppäri. Tuomarina oli Viitasen Anne kaikilla radoilla.

Ensimmäinen rata alkoi tyypilliseen Elvi-tyyliin. Toisen aidan rima lensi (aita täysin suorassa linjassa ensimmäisen aidan kanssa...). Matka jatkui ja kaikki sujui hyvin. Puolessavälissä rataa oli mutkaputki, jossa otin riskin ja luotin Elviin; tein takaaleikkauksen putkelle ja se ONNISTUI, JEE! Ee tuli ulos putkesta (joka osoitti suoraan seuraavalle esteelle eli renkaalle) ja kiipesi epäröimättä aa:lle, jota ei kyllä millään voinut nähdä putkesta. Ensimmäisen radan saldona siis HYL. Meno oli ihan kohtuullista, perus ulkokisameininkiä.

Toisella agiradalla Elvillä oli ihan jumalaton vauhti. Siis semmoinen, ettei minulla ollut täysiä pinkoessa mitään mahdollisuuksia pysyä edes huutoetäisyydellä! No, rata alkoi toki pitkällä estesuoralla, sen jälkeen pientä kieputusta aidan ja mutkaputken kanssa, sitten keinulta 90-asteen kulmassa kepeille. Tässä Elvi pyöri kuin hyrrä ja oli koko ajan hakemassa keinun jälkeen suoraan edessä näkyvää aitaa ja minä käännän ja käännän sitä kepeille. Kääntyi lopulta hyrräämisen jälkeen ja matka jatkui. Puomille jouduin jatkon vuoksi takaaleikkaamaan. Elvi kiihdytti jälleen puomille ihan hullua vauhtia ja puomin jälkeenkin tuli hyrränä pyörimistä ennen kuin henkihievereissä sain juostua koiran kiinni, sitten jälleen jatkettiin matkaa ja neljänneksi viimeiselle esteelle, putkelle, tein taas takaaleikkauksen, jonka jälkeen tein persjätön ihan viimetinkaan, sillä Elvi lensi putken niin vauhdilla, että taas ehti pyörähtää pari kierrosta melkein jaloissani ennen kuin jatkettiin loppuun. HUH. Tuloksena nollatulos ja luokan ainoana nollana saatiin näinollen myös nollavoitto, kaikesta räiskimisestä huolimatta. Tuomarin kommentti oli korvaamaton: "Olihan tämä vähän tulkintakysymys tämä teidän nollanne!" :D

Kolmantena oli vuorossa hyppäri, helppo kuin mikä. Elvillä oli jäänyt ylimääräistä vauhtia kakkosradalta ja taas painettiin pää kolmantena jalkana. Kaikki meni hyvin, kunnes tein persjätön taas ennen putkea, auttamattoman myöhässä (sillä Elvi jälleen epätyypilliseen tapaansa lensi putken läpi), ja näinollen olin aivan liian lähellä keppien aloitusta prässäten Elvin omalla kropallani aloittamaan pujottelun väärältä puolelta. Jatkettiin sujuvasti loppuun. Tuloksena vitonen ja sillä päästiin jälleen palkintopallille, sijalle 3.

Elvi on siis ehdottomasti ulkokisakoira, toimii hurjan paljon paremmin näin! Palkinnoksi päivän työstä tyttönen sai kaksi ihanaa narulelua, 6 kiloa ruokaa ja 20 euron arvosta lahjakorttia JANKK:n tapahtumiin :)

Kisojen kuvasaldosta on kiittäminen ihanaa ystävääni Sofiaa, joka äitinsä kanssa toimi huoltojoukkonani. Nyt on Elvistäkin kuvatodistusaineistoa ainaisten videoidenkin sijaan! Kisojen jälkeen lähdimme tyttöjen kanssa vierailemaan Sofian kanssa hänen vanhempiensa luona (jossa minä sain loistavaa ruokaa) ja koimme jännityksen hetkiä ampiaisten kanssa. Elvin viiksikarvoihin takertui ampiainen, jota Elvi alkoi raapia pois. Minä menin kädelläni sohimaan väliin ja sain pistoksen kämmeneen, Elvin nenänpieleen jäi pieni reikä, joka ei kuitenkaan tuntunut haittaavan elämää. Hetken päästä tästä Saga alkoi nykimään etujalkaansa ja aikamme kaivettua sieltäkin löytyi ampiainen. Jatkoimme ruokailua ja kohta näin Elvin vaanivan lattialla möngertävää ampiaista, joka otettiin melkoisella vauhdilla parempaan talteen. Jännitystä ja hyviä hetkiä siis kerrakseen yhdelle päivälle :D

Loppuun vielä pari kuvaa agility-Elvistä! 

Onko mikään ihme, että rimat lentää?

Harvinainen kuva, Elvi agikentällä korvat pystyssä!

Keuhko-Elvi.....


perjantai 2. syyskuuta 2011

Kirsujen agitreenit ja tokokurssi vol. 3

Torstaina käytiin ns. kotiseuran eli Virtain Kirsujen agitreeneissä Elvin kanssa paikkaamassa Hilmaa ja paniikkitreenaamassa vähän ennen lauantain kisoja. Kyseessä oli hyppyrata, ei mikään turhan helppo rimanpudottaja-Eetä ajatellen, mutta ihan hyvinhän me selvittiin. En ymmärrä, mikä jumi itselläni on puolivalssin kanssa, sillä sen ajoitus on aina pielessä. Ee hyppäsi hienosti väljän renkaan ja kepitkin sujui taas ensiyrittämällä ilman mitään sikailuja. Ainiin! Hauskin toki oli se, että Elvi karkasi suoralta aitalinjalta puomille, joka oli siirrettynä risukon puolelle ja ylösnousun edessä oli vielä muurin palikoitakin :D Ja loppuun hieno juoksukontakti. Ehkä kertonee jotain siitä, mitä ollaan vähän enemmän viime aikoina treenailtu ;) Mielenkiinnolla lähdetään huomisiin kisoihin.

Sagalla oli tänään tokokurssin kolmas kerta. Ollaan tehotreenattu seisomista ja pääsin ennen tunnin alkua kurssikavereille valittamaankin siitä, miten tuolle ei vaan mene jakeluun, mitä seisominen tarkoittaa tai jos se sattuu seisomaan, takapuoli läsähtää istumaan sadasosasekunnissa. Hallissa Saga seisoi minuuttitolkulla, vaikken edes pitänyt sitä seisomassa. Täytynee siis useammin valittaa suureen ääneen Ässäsen kuullen siitä, mikä ei toimi.

Treenattiin myös takapalkalla seisomaan jäämistä ja otettiin myös seuraamisen käännöksiä. Nämä nyt vaativat ihan jumalattomasti treeniä, eipä niistä ole oikein muuta sanottavaa. Tehtiin myös paikkamakuuta. Voin olla ehkä häthätää metrin päässä, mutta silloin Saga pysyy kyllä ihan kohtuullisen kauan (melkein puolisen minuuttia) helpostikin paikallaan. Ainut ongelma, mikä meillä paikkamakuun treenaamisen kanssa on, on se, että Saga laskee helposti päänsä maahan ja alkaa lepäillä. Ei ihan valpas tokokoira siis ;) Mutta hiljaa hyvä tulee, kehittyyhän tuo joka kerta.

Loppuilta lepäilyä ja huomenna taas kisakoitokseen.