Ensimmäinen rata alkoi tyypilliseen Elvi-tyyliin. Toisen aidan rima lensi (aita täysin suorassa linjassa ensimmäisen aidan kanssa...). Matka jatkui ja kaikki sujui hyvin. Puolessavälissä rataa oli mutkaputki, jossa otin riskin ja luotin Elviin; tein takaaleikkauksen putkelle ja se ONNISTUI, JEE! Ee tuli ulos putkesta (joka osoitti suoraan seuraavalle esteelle eli renkaalle) ja kiipesi epäröimättä aa:lle, jota ei kyllä millään voinut nähdä putkesta. Ensimmäisen radan saldona siis HYL. Meno oli ihan kohtuullista, perus ulkokisameininkiä.
Toisella agiradalla Elvillä oli ihan jumalaton vauhti. Siis semmoinen, ettei minulla ollut täysiä pinkoessa mitään mahdollisuuksia pysyä edes huutoetäisyydellä! No, rata alkoi toki pitkällä estesuoralla, sen jälkeen pientä kieputusta aidan ja mutkaputken kanssa, sitten keinulta 90-asteen kulmassa kepeille. Tässä Elvi pyöri kuin hyrrä ja oli koko ajan hakemassa keinun jälkeen suoraan edessä näkyvää aitaa ja minä käännän ja käännän sitä kepeille. Kääntyi lopulta hyrräämisen jälkeen ja matka jatkui. Puomille jouduin jatkon vuoksi takaaleikkaamaan. Elvi kiihdytti jälleen puomille ihan hullua vauhtia ja puomin jälkeenkin tuli hyrränä pyörimistä ennen kuin henkihievereissä sain juostua koiran kiinni, sitten jälleen jatkettiin matkaa ja neljänneksi viimeiselle esteelle, putkelle, tein taas takaaleikkauksen, jonka jälkeen tein persjätön ihan viimetinkaan, sillä Elvi lensi putken niin vauhdilla, että taas ehti pyörähtää pari kierrosta melkein jaloissani ennen kuin jatkettiin loppuun. HUH. Tuloksena nollatulos ja luokan ainoana nollana saatiin näinollen myös nollavoitto, kaikesta räiskimisestä huolimatta. Tuomarin kommentti oli korvaamaton: "Olihan tämä vähän tulkintakysymys tämä teidän nollanne!" :D
Kolmantena oli vuorossa hyppäri, helppo kuin mikä. Elvillä oli jäänyt ylimääräistä vauhtia kakkosradalta ja taas painettiin pää kolmantena jalkana. Kaikki meni hyvin, kunnes tein persjätön taas ennen putkea, auttamattoman myöhässä (sillä Elvi jälleen epätyypilliseen tapaansa lensi putken läpi), ja näinollen olin aivan liian lähellä keppien aloitusta prässäten Elvin omalla kropallani aloittamaan pujottelun väärältä puolelta. Jatkettiin sujuvasti loppuun. Tuloksena vitonen ja sillä päästiin jälleen palkintopallille, sijalle 3.
Elvi on siis ehdottomasti ulkokisakoira, toimii hurjan paljon paremmin näin! Palkinnoksi päivän työstä tyttönen sai kaksi ihanaa narulelua, 6 kiloa ruokaa ja 20 euron arvosta lahjakorttia JANKK:n tapahtumiin :)
Kisojen kuvasaldosta on kiittäminen ihanaa ystävääni Sofiaa, joka äitinsä kanssa toimi huoltojoukkonani. Nyt on Elvistäkin kuvatodistusaineistoa ainaisten videoidenkin sijaan! Kisojen jälkeen lähdimme tyttöjen kanssa vierailemaan Sofian kanssa hänen vanhempiensa luona (jossa minä sain loistavaa ruokaa) ja koimme jännityksen hetkiä ampiaisten kanssa. Elvin viiksikarvoihin takertui ampiainen, jota Elvi alkoi raapia pois. Minä menin kädelläni sohimaan väliin ja sain pistoksen kämmeneen, Elvin nenänpieleen jäi pieni reikä, joka ei kuitenkaan tuntunut haittaavan elämää. Hetken päästä tästä Saga alkoi nykimään etujalkaansa ja aikamme kaivettua sieltäkin löytyi ampiainen. Jatkoimme ruokailua ja kohta näin Elvin vaanivan lattialla möngertävää ampiaista, joka otettiin melkoisella vauhdilla parempaan talteen. Jännitystä ja hyviä hetkiä siis kerrakseen yhdelle päivälle :D
Loppuun vielä pari kuvaa agility-Elvistä!
 |
| Onko mikään ihme, että rimat lentää? |
 |
| Harvinainen kuva, Elvi agikentällä korvat pystyssä! |
 |
| Keuhko-Elvi..... |
 |
| ♥ |
ihana toi viimenen<3 yritän saada niitä mun kuvia vielä pienenneltyä ja laitettua sulle!
VastaaPoista