Asumme terriäisten kanssa luhtitaloalueella, jossa erikseen järjestyssäännöissä on mainittu, ettei eläintenpito vapaana ole sallittua. Piha-alueellamme kuitenkin liikkuu ihan söpön näköinen aikuinen harmahtavan sinertävä kissa. Olen käsittänyt, että se asuu jossain näistä taloista ja liikkuu ihan omistajiensa luvalla vapaana. Kyse ei siis ole karkurista. Kissa on kesy.
Minä en ole kissaihminen. Ei minua kuitenkaan häiritse vapaana olevat kissat, vaan annan niiden olla, kun ne antavat minun olla. Tämä meidän taloyhtiön pihassa oleva kissa on kuitenkin koettanut onneaan liikaa. Aina kun sen näen (monta kertaa päivässä, yleensä kuitenkin iltaisin), se on päivystämässä ulko-ovien läheisyydessä. Ei tässä mitään, aiheuttaa vain hieman harmaita hiuksia, kun mennään koirien kanssa lenkille ja yritetään häiritsemättä siirtyä pois kissan läheisyydestä. Eilen illalla ulko-ovien läheisyyteen oli jätetty auto. Elvi käveli auton viertä ja nuuhkutteli mennessään, kunnes yhtäkkiä auton alta hykkäsi sihisten tämä siniharmaa kissa. Elvi säikähti ja perääntyi, mutta kissa kävi vain enemmän päälle. Lähdettiin vauhdilla jatkamaan matkaa niin eiköhän tämä kissa seuraa meitä pitkän matkaa sihisten, hyökkäillen ja pörhistellen. Elvi toki jo tässä vaiheessa oli menossa rökittämään katin, mutta onneksi oli hihnassa. Tämä sai kuitenkin vereni kiehahtamaan täysin. Puhelu löytöeläintarhalle ja ilmoitin, että meidän taloyhtiön pihassa on kissa, joka käyttäytyy hyökkäävästi, enkä tiedä kenelle se kuuluu. Vastaus oli, että seuraavan kerran kun kissa tulee vastaan, voin ottaa sen kiinni ja toimittaa löytöeläintarhalle. Omistajilla on 15 vuorokautta aikaa se käydä sieltä noutamassa.
Armollisuudesta aion laittaa viestin taloyhtiömme roskakatokseen ja rappujen oviin siitä, että olen toimittanut näillä tuntomerkeillä varustetun kissan sinne ja sinne, josta sen voi käydä noutamassa. Ja sitten voin vain toivoa, että tämä riittäisi herätykseksi kyseisen kissan omistajille. Ajatusleikkinä, jos minulla olisi kissa, en pystyisi ikimaailmassa kuvittelemaan sitä kävelemään vapaana jonnekin. Sitten jos se ei yhtäkkiä tulisikaan enää takaisin, mistä tietäisin, mitä sille on käynyt ja mihin se on joutunut? En mistään. Miten kissaihmiset sitten voivat luottaa siihen että kissoillensa ei käy kuinkaan tai että ne eivät tee mitään? Eivät mitenkään.
Kissat hihnaan ja kissaihmiset tapakasvatuskurssille.
Hahaa! Ja sitten tulikin puhelu löytöeläintalolta, että pitääkin soittaa ensin isännöitsijälle, jos hän tietää kenen kissa on kyseessä ja sitten kaupungin eläinlääkärille, joka tulee tekemään arvion kissasta, että pitääkö se ottaa huostaan vai voiko sen palauttaa omistajilleen. Jännittävää! Joka tapauksessa tämä asia menee nyt eteenpäin.
VastaaPoista