perjantai 25. toukokuuta 2012

Skottiset

Saga pääsi moikkaamaan vierasta skottipoikaa tänään. Ei nähty skottileikkiä, Saga äksyili alkuun kuin parempikin mini-Elvi. Ja sitten kun Saga olisi lähtenyt painiin, Pomoa pelotti jo niin paljon, ettei se kyennyt edes istumaan Sagan vieressä.

Hämmentävintä Pomon ja Sagan kohtaamisessa oli niin radikaali kontrasti terveen ja sairaan koiran välillä. Pomo on iso, aktiivinen, intoa täynnä oleva liikkuvainen, suoratukkainen skotti. Saga on pieni, apaattinen, kiharakarvainen ihmettelijä. Asia, jota en myöskään ole huomioinut aikaisemmin on Sagan korvien asento, se ei pidä niitä ikinä skoteille tyypillisesti pystyssä. No, kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa, tässäpä siis muutama kuvanen.

Pomo ja Saga
Säkäkorkeusero melkein 10cm, painoero yli 5kg
Vasemmalla oikea korvien asento, oikealla Sagan versio. Istuvina muuten koirat näyttävät melkein sopusuhtaisilta ;)
2 x Sagan pää = Pomon pää
Molemmilla leikatut kesätukat, hieman eriainen karvanlaatu (ja huomatkaa jälleen korvat, on ne niin erit!)




lauantai 19. toukokuuta 2012

Janakkalan kisat

oli ja meni.

Tuomari oli uppo-outo ja niin oli radatkin. Jotenkin en tykkää itse, kun radat on tönkösti tekemällä tehtyjä ja kaikki löytyvät esteet tungettu yhdelle kentälle. Eli kahdella agiradalla oli kyllä sitten jos jonkinmoista suoraa, muka-ansaa, estevariaatioita ja hyppykulmia. Enkä siis nurise nyt siitä, että radoilla olisi ollut mitään vaikeaa, vaan siitä, ettei siellä (omasta mielestäni) ollut mitään ideaa tai toisin sanoen punaista lankaa.

Elvi sai ensimmäiseltä radalta hylätyn. Meno oli alusta asti nihkeää (rata oli siis melko lailla kentän päästä päähän suoraa juoksua edestakaisin). Varsinkin pidemmissä esteväleissä tunsin, miten Ee kävi, ilman hampaita tosin, lähestymässä jalkaani ennen kuin irtosi esteille. Eka radalla tuli lentokeinu (3. este) tai melkein ainakin sellainen. Pöytä oli ylläriesteenä ja koska sitä ei olla Elvin kanssa tehty, meni aika "herran haltuun"-osastolla ja ylös-käskyllä. Ee pysähtyi tosin inasen ennen kuin hyppäsi pöydälle, mutta en usko, että siitä olisi virhepisteitä tullut (hylätty tulos oli siis jo siinä vaiheessa alla). Renkaalle, kepeille, tuolle mystiselle pöydälle ja keinun odotukselle vaatii siis ehdottomasti käskytyksen, ei siinä mitään, kunhan vain itse muistaisi...

 Rimoja ei muistaakseni lentänyt tällä radalla, eikä edes muurin palikat. Ja muurin jälkeisestä toiminnasta olinkin erityisen ylpeä. Nimittäin rata kulki niin, että sen kolmantena esteenä olevan keinun jälkeen oli muuri melkein 90 asteen kulmassa. Muurin jälkeen tarkoitus oli palata keinun vieressä olevalle aalle, mutta ehkä kahden-kolmen metrin päässä muurista oli suoran putken pää (putki siis kontaktiesteiden suuntaisesti). Eli ei mikään järin kutsuva putken pää, mutta ei myöskään sokkokulma. Sanoin suureen ääneen ennen rataa, kun monet maksikoirat sujahtivat muurilta putkeen, että "Ei meidän Elvi tuommosia tee, sehän on putki!", mutta sinne kun mentiin ja minä lähetin Elvin muurille, jäin itse melko taakse valssaamaan niin superhypermahtavanhieno Elvinen haki kyselemättä putken!!!!! Olin niiiiiiiiiiiiiin ylpeä siitä, sillä oikeasti putket ovat vaan olleet meille se pahin este jo niiin kauan!!!!! Olisihan Elvi siis kääntynyt siinä kohdassa, jos olisin a) tajunnut kutsua aikaisemmin äänet päällä tai b) olisin tehnyt persjätön, mutta kun ei meidän Elvi niin ei. Meinasi kyllä sydän pakahtua, kun neiti kipitti putkeen, loistokoira! :)

Toisella radalla meno oli niin ikään tahmeaa (suorilla), mutta Elvin irtoaminen käännöksissä aidoille oli hämmentävää. Jäin siis monien, monien metrien päähän sohimaan ja siellä se terriäinen vain pomppi menemään. Tältä radalta saatiin 15 virhepistettä.

Kepeiltä tuli pitkästä aikaa vitonen, piirsinpä oikein kuvankin minkä vuoksi. Ohjaajan linja sinisellä (valssi ennen keppejä), koiran linja punaisella (valssin ansiosta). Muut vitoset tulivat varmaan niistä miljoonista kielloista, mitä Elvillä oli. Vaikka tuo peto irtoaakin, eteneminen puuttuu ja se haittaa hieman tuota harrastusta.

Ei siis todellakaan noustu kolmosiin, muttei todellakaan jäänyt mikään hyvä mielikään näistä kisoista. Kuten jo alunperinkin sanoin, turhat kisat. Olisinpa tajunnut sen ennen ilmoittautumista.

Treenattavaksi jäi nyt ihan vakavissaan eteneminen ja takaa ohjausta on harrastettava enemmän ja enemmän, vaikka yllättävän mukavasti tuo kestää takaaleikkauksen, muille kuin putkille (ja niille en halua sitä opettaakaan takaaleikattavaksi, siis varsinkaan suorille putkille, sillä se on vain ja ainoastaan epäloogista koiralle tai vähemmän yleistääkseni, Elvi-koiralle). Ja etenemishässäkän lisäksi hiljainen keinu ja pujotteluansat. Ai niin ja ehkä sitä pöytääkin voisi ottaa kerran tahi pari ennen seuraavaa shokkirataa ;)

Mutta jos Elvin meno oli tahmeaa radoilla niin on se kyllä sanottava, ettei oma lyllerrykseni sen parempaa ollut. Jalat eivät liikkuneet mihinkään, vaatetta oli liikaa päällä, aurinko paistoi, Elvi ärsytti tulemalla liian iholle ja rataprofiilit eivät miellyttäneet. En siis todellakaan ollut henkisesti psyykannut itseäni ja Elviä voittamaan ja kyllä sen vaan huomaa. Onni on kuitenkin siis se, että päästään rotumestiksiin kakkosluokkalaisina, jes!

Muuta koiratoimintaa tänään olikin sitten Elvin ja serkkuni pyreneittenmastiffiuroksen kohtaaminen (sanotaanko näin, että Ee ei ihan arvostanut tätä ystävyyttä ;) ja kotopuolesta tullut kuvaviesti. Naapuriin on muuttanut joku ällöttävä...


torstai 17. toukokuuta 2012

Match Show Jämsänkoskella

Käytiin Elviiran kanssa näyttelytreenien päättymisen kunniaksi mätsärissä naapurikunnassa tänään. Treeniä tuli pienten riehuvien koirien kanssa samassa kehässä kävelystä. Kerran Elvi katsoi jäätävästi taakseen ja murahti, muuten kulki hienosti ja yhteistyökykyisesti, vaikka olikin sekä minun että koiran mielestä ihan älyttömän tylsää! Ensimmäisellä kierroksella vastassa oli urosparsoni, Ee sai punaisen nauhan. Punaisten kierroksella Ee:llä oli vastassaan puunattuja näyttelykettiksiä ja vaikka mitä muuta, mutta (ei ehkä ihan meidän makuun olevan) tuomarin silmän mukaan Ee oli westieille kunniaksi ja sijoitti Een neljänneksi. Paras mätsäritulos ikinä ;) Palkinnoksi keltainen... siis kyllä, keltainen, näyttelytalutin ja kirjavaakin kirjavampi onnettomilla muovisoljilla varustettu pentu/pikkukoiran kangasvaljaat.

Elvi oli yhtä pettynyt kuin Lempäälän kisoissa, joissa voitettiin pelkkä lahjakortti (ei siis MITÄÄN Elville), vaikka voitettiin luokka. Silloin käytiin pikaisesti ostamassa kangaskonglelu, nyt tyydyttiin syömään autossa eilisestä taskuun jäänyttä makkaraa. Ei sillä, mitään palkintoa tai sijoitusta emme menneet hakemaan, kokemusta sitäkin enemmän, mutta ymmärtäähän toisen harmistuksen, kun kerran voitti jotain.

Tavattiin westieihmisiä, joiden westie tosin oli kotona, ja kehuivat kovasti Elvin karkeaa turkkia. Karkeahan se onkin, superisti karkeampi kuin koskaan ennen (kiitos Hilkka!), nyt vaan harmillisen ylipitkää, joka toivottavasti korjaantuu ensi viikon trimmin myötä näyttelyyn mennessä :)

Sitten vielä agilitykisapurnaus loppuun. Nimittäin Elvillähän on nyt viikonloppuna Janakkalassa kisat. Luokkanousumahdollisuus molemmilla agiradoilla. Mutta eihän Elvi saisi nousta kolmosiin. No, miksi ei? Siksi, että westieiden rotumestikset järjestetään Nokialla 2.-3.6. ja sinne olisi päästävä vielä kakkosluokkalaisena kisaamaan lauantaina, sillä 3. päivä sunnuntai on pyhitetty sille näyttelytuloksen metsästykselle jo. Eli Janakkalan kisat on periaatteessa turhat. Ei sillä, että Elvi olisi koskaan aikaisemminkaan osoittanut merkkejä siitä, että kahmisi noita nollia tuosta noin vaan ja joka kisoissa, mutta pitäähän sitä jo vähän valmiiksi päästä purnaamaan ;)

tiistai 15. toukokuuta 2012

Ensimmäisenä!!

Ihmeiden aika ei suinkaan ole ohi, nimittäin Elviira on lähes vuoden kisauran jälkeen ENSIMMÄISENÄ lähtölistassa! Tätä on odotettu innolla :)


Reissuja ja treenejä


Sunnuntaina käytiin Lahdessa päiväreissulla Elvin ja Tellen kanssa. Treenattiin agilitya (tietysti). Oli todella kuuma, vaikka olikin kova tuuli, joten tehtiin vuoronperään lyhyitä treenejä. Oltiin siis ensimmäistä kertaa tänä kesänä ulkotreeneissä! Elvin kanssa treenattiin kahdella aidalla ennakoivia käännöksiä ja koiran puoleisen käden ja vastakäden erottelua. Tellen kanssa tehtiin puolestaan putki/aita vauhtisuoraa ja kokeiltiin hieman keppejä, jotka eivät ihan vielä suorina suju. Tellervo on siis opetellut kepittelemään vinokepeillä.

Eilen oli taas näyttelytreeni ja nyt tehtiinkin niin, että minä treenasin alusta asti Elvin kanssa. Elvi käyttäytyi hienosti, seisoi mahtavasti, mutta liikkumisen kanssa on suurimpia ongelmia. Siis minun täytyy kävellä, että Elvi ravaa eikä laukkaa innoissaan, mutta silloin Elvin ravikin on jotenkin ponnetonta ja se kulkee pää alhaalla kärsivän näköisenä. Jos kehun/innostan sanallisesti, Elvi ottaa katsekontaktin. Olemus ja kävely tietysti piristyy, mutta liikkeitä voi olla aavistuksen vaikea kontaktissa seuraavalta koiralta katsoa. Taidetaan vain hyväksyä Elvin hieman allapäinen kävely ja toivoa, että kokonaisuudella irtoaisi se H.

Tukka on sellaisessa tilanteessa nyt, että olen vähintäänkin huolestunut siitä, miltä tuo tulee näyttämään näyttelypäivänä. Nyt tukka on äärimmäisen ylipitkää, eikä alla näy mitään. Olen ottanut selästä about puolet pois ja nyt tuon tukka on harvaakin harvempaa, vielä kun jäljelle jääneet karvat ovat niitä yli 5 cm pitkiä... Se täytyy kuitenkin sanoa, että nyt tuo rintakehä taas näyttää hyvältä ja on lyhyt! Melkein siis väittäisin, että Elvi tarvitsisi vielä pari trimmiä, ennen kuin se olisi parhaassa mahdollisessa näytteykunnossaan, mutta kun on kolme viikkoa aikaa ja yksi trimmi varattuna, on näillä eväillä vain mentävä.


Hölmö kuva! Elvi näyttää tekevän jalkapallohyökkäystä kiven kimppuun, vaikka todellisuudessa juosee kiven ohitse :D


torstai 10. toukokuuta 2012

Kana-areenan treenit

Taas päästiin käymään Längelmäellä Kana-areenalla. Kaivoin arkistoista vanhan Oreniuksen radan, jolla oltiin aikanaan, silloin siis vielä, kun Elvin ohjaamisesta ei ollut mitään tajua ja kaikki esteet ei olleet hanskassa. Helpohko perusrata.

Tellervon kanssa koitettiin ensin löytää puuttuvaa draivia ja treenattiin vinokeppejä kuntoon.Molemmissa onnistuttiin jotenkin. Elvin kanssa tehtiin äänetöntä ratatreeniä. Muuten äänettömyys onnistuukin hyvin ja Elvi joutuu keskittymään ja pohtimaan rataan (ja minä joudun ohjaamaan kunnolla), mutta areenan varsin väljä rengas piti käskyttää. Muuten Elvi siis tuli välistä. Kepit käskytin myös. Tehtiin tuolla radalla 13 aidalle poispäinkääntöäkin hiljaa, mutta todennäköisesti poispäinkääntö tarvitsisi jonkinlaista käskytystä pelkän ohjauksen sijaan onnistuakseen sujuvasti.

Eipä Elvillä oikein mitään suurempia ongelmia ollut, rimoja lenteli paikkapaikoin, mutta toruin ja tehtiin uudestaan -> palkka. 15-putki alkoi toisella kierroksella jumittaa, kun olin keppien puolella ohjaamassa eli loogisesti väärällä puolella. Koitin tänään myös vedättää enemmän kuin esim. Orimattilan kisoissa ja varmasti senkin takia noita rimoja lenteli. Josko nyt järjestelmällisesti kommentoimalla noista rimantiputuksista yhdistettynä äänettömään ohjaukseen Elvi oivaltaisi, että vauhti ja minun sijaintini ei saa vaikuttaa esteiden suoritukseen. Katsotaan taas miten homma etenee. Kaikkinensa vaikka Elvin vauhti hidastuu merkittävästi hiljaisella ohjauksella, estehakuisuus ja keskittyminen esteiden suorittamiseen on huipussaan ja paranee varmasti, mitä enemmän treenataan hiljaa hissukseen. Vauhtia ehditään lisämään myöhemminkin, sitä kun kuitenkin löytyy tuosta tarmonpesästä vielä jonkin verran lisää.

Kerran nappasi pohkeesta (kun jäin valssissa aidan eteen ja jouduttiin korjaamaan). On kai sekin kuitenkin edistystä!


keskiviikko 9. toukokuuta 2012

Näyttelykoulutuksessa

Tarkoitushan oli, että minä en joutuisi itse esittämään Elviä, mutta tämänpäiväisen näyttelykoulutuksen jälkeen näyttää pahasti siltä, että olisi sittenkin pakko. Olin eri ryhmässä Tellervon kanssa puolet koulutuksesta, kunnes puolessavälissä vaihdettiin äitini kanssa koiria. Elvi oli kuulemma riuhtonut, temponut, purrut hihnaa, huutanut ja ollut kaikin puolin sekopäänä. Tehtiin vaihto, korjasin pari kertaa Elvin käytöstä ja sitten ei mitään. Ee jopa heilutti häntää, kun treenattiin seisoskelua vapaasti. Mutta kun tarpeeksi tehtiin ja treenattiin näyttelykäytöstä, hämmästyin jopa, miten hyvin Elvi osasi esiintyä. Ja pakkohan sen onkin, kun ei ulkonäöllä loisteta! Pari kertaa taitaa vielä tuota näyttelykoulutusta olla edessä ja pakko tuota juoksentelua varsinkin (hihna korkealla) treenata mahdollisimman paljon, ettei tule sitten niitä terriäisraivokohtauksia, kun hihna kiristyy...

Enpä kyllä vaihtaisi Elviä mihinkään, vaikka se onkin aika tulta ja tappuraa välillä :)

tiistai 8. toukokuuta 2012

P-Hau:n iltakisat

Käytiin ensimmäistä kertaa ikinä Elvin kanssa P-Haun järjestämissä virallisissa kisoissa Orimattilassa. Edessä oli kaksi starttia iltakisoissa, tuomarina Kari Jalonen. Nämä olivat Een tämän vuoden ensimmäiset ulkokisatkin.

Mitähän näistä radoista oikein sanoisi, toisaalta olisi paljonkin sanottavaa, toisaalta taas ei. Tarkoituksena tällä kertaa oli kokeilla tuota hiljaisen ohjauksen vaikutusta kaikkeen. Pysyin kuin pysyinkin melkein koko ajan hiljaa, kepeille käskytän, mutta muuten osasin oikeastaan ollakin aika hissukseen. Paniikkitilanteissa tuli jotain hyppykäskyäkin, mutta kevyellä käskytyksellä, mikä ei jäänyt päälle, joten Elvikään ei hetsautunut huudostani enempää. Pitihän se meteliä toki radalla, mutta äänettömyys sai aikaan kyllä pienen tehtäväorientoituneen Elviiran debyytin. Elvin vauhti hidastui hurjasti, koska minun ohjaus oli rauhallista ja äänetöntä, mutta sitä on aina helppo lisätä, kunhan vaan saataisi Elvi toimimaan noin niin kuin muuten. Pari kohtaa, joissa olin superylpeä Elvistä, löytyi molemmilla radoilla. Molemmissa kohdissa oli putki ja molemmissa piti haea itse reippaasti esteitä. Ja niinhän tuo teki.

© Tuija Laurila, kiitos!
Vaikka ei ihan täydellisen sujuvaa menoa ollut kummallakaan radalla (eli ei Jyväskylän voittanutta), oli näissä yrityksissä silti jotain potentiaalia. Tässä voikin olla meidän uusi tie agilityn saralla. Ai niin, kunhan vaan itse oppisin hallitsemaan käsieni liikkeitä oikein! Saatiin nimittäin toiselta radalta kielto aidalta, koska lähestyttiin aitaa 90 asteen kulmassa ja minä ohjasin koiran puoleisella kädellä. Tässä oikeaoppisesti olisi siis pitänyt Elviä ohjata vastaisella, sillä sille on opetettu, että koiran puoleinen käsi tuollaisissa paikoissa tarkoittaa, että mene eri puolelta hyppy kuin missä minä olen ja vastainen puolestaan huutaa Elviä hyppäämään minun puoleltani. No, onneksi molemmat hämmennyttiin niin paljon, että Elvi vain kiersi koko aidan eli ei tullut väärään suuntaan. Näin saatiin siis vitonen ja saman radan toinen vitonen tuli kohdasta, jossa Een täytyy hypätä 360 astetta siivekkeen ympäri (ensin aita, sitten siivekkeen kierto), samalla, kun minä lähden juoksemaan poispäin. En siis tietenkään juossut, mutta liikahdin ja se oli liikaa. Rima tippui vitosen verran. Näitä treenattava niin, että tekisin ennakoivaa valssia, josta Ee oppisi ymmärtämään, että se saa mennä suorittamaan rauhassa, kunhan vaan jatketaan sitten samaan suuntaan takaisin.

Lisätreenattavaa löydettiin samaiselta radalta myös, kun oli paikka, jossa olisi pitänyt pystyä takaaleikkaamaan renkaalle. Pelkälle aidallekin takaaleikkaaminen (mistään putkista puhumattakaan) on supervaikeaa Elville, joten en sitten lähtenyt edes yrittämään, vaan tein (kömpelön) persjätön ja käytännössä siis juoksin Elvin päälle. Eipä jääty turhia onneksi sitä murehtimaan, vaan jatkettiin matkaa.

Voittaja-Elvi palkintoineen
Kaikkinensa Elvi oli kyllä rauhallisempi radalla, kun minä pysyin hiljaa ja hypyistäkin näki, varsinkin toisen radan pitkällä loppusuoralla, että se oikein ehti miettiä jokaista hyppyä ja hyppi rauhassa aitoja menemään. Nimenomaan tehtäväorientoituneesti, vaikkakin vilkuili minua lisäkäskyjen toivossa. Muutenkin Ee oli yllättävän esimerkillinen, oman seuran koirakaveritkin (jotka eivät siis ole Elvin koirakavereita, koska Ee ei välitä koirakavereista) saivat olla rauhassa tai Elvi korkeintaan kävi haistelemassa, mutta mitään rähinähulluushyökkäyksiä ei sattunut. Ja olihan paikalla westejäkin! Metku kisaili samoilla radoilla ja omia vuorojamme odotellessa westieneidit ottivat ja pitivät kunnon huutokilpailuja. Levitettiin siis vähän westieiden hyvää mainetta eteenpäin. Pöljiä koiria ;)

Videoita ei ole (onneksi, sillä olin ensimmäisellä radalla hieman eri mieltä tuloksesta tuomarin kanssa), ratapiirrokset lisäilen varmasti jossain vaiheessa tähän yhteyteen, jahka jaksan ne piirtää. Kotiinviemisinä kisoista kuitenkin HYVÄ MIELI, luvavoittonolla ensimmäiseltä radalta (0rv -7av) ja hyväkymppi toiselta radalta (10rv -6,rapiat av).

sunnuntai 6. toukokuuta 2012

Hallitreenit

Käytiin Vau hallilla treenaamassa ja tavalliseen tapaan töksähtelevästi sujuneen ratatreenin jälkeen pohdiskeltiin Elvin kanssa asioita. Tulin siihen tulokseen, että meidän väliselle yhteistyölle on tehtävä jotain, muuten ei homma etene mihinkään. Elvi yrittää hullun lailla miellyttää ja tehdä niin kuin minä näytän, mutta auta armias, jos minä mokaan, Elvi ei pysty antamaan minulle eikä itselleen anteeksi sitä, että tekee jotain väärin. Ihan turhia kieltoja, puremiskohtauksia ja rimantiputuksia. Plus että Elvi menee äkkiä lukkoon, eikä kykene tekemään enää mitään, kun yritän korjata jotain kohtaa. No, sitten pohdiskeltiin, että mitä tehtäisi asialle.

-Elville itseluottamusta
-Käskytys minimiin (putki, kepit, takaakierrot käskyttäen)
-Ohjaus loppuun asti, kiirehtimättä

Näillä eväillä käydään huomenna hallilla vielä treenaamassa ja samoilla eväillä jatketaan kisoissa tiistaina. Tänään treenattiin epäonnistuneen ratatreenin päälle vielä epäonnistuneita kontaktitreenejä. Puomilla Elvi arpoo, mitä tekisi, kun se toisaalta olisi tarjoamassa sitä pysäytyskontaktia, mutta minä vaatimassa juoksukontaktia. Aa sentään oli positiivisempi, Elvi jopa juoksi alas asti.

Täytyy tosin hieman kehua, sillä takaaleikkaus kepeille onnistui hämmentävän hyvin ja vieläpä moneen kertaan. Mainio kepittelijä siis! Puolessa väliä tosin keppejä oli joku HAJU. Ja sitä Elvi pysähtyi haistelemaan sadasosasekunniksi, kunnes tajusi, mitä teki ja lopetti vähintäänkin hämmentyneenä mokastaan. Jotenkin täytyy olla kiitollinen siitä, että Elvi tuli steriloitua vasta sen jälkeen, kun se oli syttynyt agille, tuollaisen valeuroksen kanssa harrastuksen aloittaminen olisi kyllä ollut mahdoton tehtävä.

Elvi joutui myös treenissä odottelemaan pitkästä aikaa häkissä (huutaen ja raivoten toki), kun menin Hilman kanssa samaista radanpätkää. Tarkoitus oli hetsata Hilmaa niin paljon kuin ikinä ja katsoa, mitä tapahtuu. Oma kunto loppui tsemppaushuutelussa ja -juoksentelussa kesken, mutta niin siihen vanhukseenkin sai vipinää kinttuihin. Hilma ehtisi siis aivan vallan mainiosti kakkosen aikoihin, jos sen vain saisi mitenkään hetsattua tuollaiseen kuntoon kisaradalle. Kepeilläkin tuli oikein murinaa, kun Hilma oli niiiiiin intona. Puomi ja keinu ovat sellaiset esteet, joilla Hilma ottaa oman aikansa, oli vire mikä hyvänsä. Mutta toisaalta, ei se niistä välttämättä jäisikään kiinni, jos rata menisi muuten täysillä ja varsinkin kepit tämänpäiväisellä innolla. Hilmalla on seuraavat kisat vasta viikon päästä Jyväskylässä, kun en tietenkään ymmärtänyt ilmoittaa Hilmaa Elvin kanssa samoihin iltakisoihin tuohon tiistaille.

Täytyy nukkua hyvät yöunet ja lähteä huomenna hallille uudella fiiliksellä. Keksin meidän kesällekin uuden tavoitteen; sujuva rata. Edes yksi sellainen. Paras rata tähän mennessä ikinä on HYL-rata Jatin kisoista talvella, jolloin Elvi siis olisi muuten tehnyt nollan, jos ei olisi käynyt huutamassa tuomarille ennen rataa. Silloin rata oli oikeasti sujuva, Elvi suoritti rataa estehakuisesti ja varmasti. Siinä on tavoitetta!

lauantai 5. toukokuuta 2012

Kontakteja

Ollaan taas viikkotreenien puutteen ansiosta treenailtu juoksukontakteja, mutta vieläkin pohdin, kannattaako näitä hioa loppuun lainkaan. Elvi nimittäin osaa tarjota pysäytystä 2on2offiin melko suvereenisti ja sen saisi kyllä pienellä vaivalla otettua mukaan radalle, mutta alkuperäinen syy, miksi en halua pysäytyskontaktia on lyllerö-Elvin ruumiinrakenne. Pieni, tanakka, lyhytjalkainen koira ei vaan millään ampaise pysäytyskontaktilta nollasta sataan samaan tapaan kuin isommissa luokissa paimenet, vaan vaikka siihen pysähdykseen ei itsessään menisi aikaa (eli käytännössä koira pysähtyy ja saa heti luvan jatkaa matkaa), kiihdytys pysähdyksen jälkeen syö arvokkaita sekunteja.

Toisaalta taas, pysäytyskontakti toisi sitä varmuutta, sillä jos satun vähänkin kisatilanteessa hetsaamaan Elviä ennen kontaktiesteitä (esim. vedättämällä edelliset esteet vauhdilla/kiihdyttämällä Elvin ollessa konaktiesteellä), se ei niitä malta juosta alas, vaan hyppää päästäkseen nopeammin jatkamaan matkaa. Toisaalta siis juoksukontaktienkaan hiominen ei mitään ihmeitä vaatisi, treeniä vain eri paikoissa ja eri viretiloissa, mutta silti Elvin historian tuntien luottamus koiraan voi jäädä puuttumaan. Eikä se ole puomi niinkään, mikä huolettaa, vaan A, joka vaatii enemmän malttia koiralta. Joka tapauksessa olisi jo aika saada kontaktit viimeisen päälle kuntoon, koiralla kuitenkin ikää jo kolme vuotta ja kolmosiin olisi into nousta ja kisatakin siellä ennen eläkkeelle siirtymistä.

Keinulla Elvi ottaa kiitettävän kontaktin ;)
Jos ei nyt jotain radikaalia tapahdu tai vastaan kävele jotain uskomattoman hyvää selitystä sille, miksi kannattaisi sittenkin jättää juoksukontakti pois, taidetaan jatkaa harjoittelua ja ottaa vaikka pysäytyskontakti sitten eläkkeellä treenattavaksi aiheeksi. Keskitytään nyt puhtaisiin suorituksiin ja sekunteihin, varsinkin edellämainituissa kun on vielä tekemistä.

Hyppytekniikkakoulutus olisi sellainen juttu, mihin haluaisin ehdottomasti päästä Elvin kanssa, että saataisi ihan oikeasti kunnon pohja hyppiskoulutukselle. Ollaan toki tehty hyppykoulutusta keskenämme, mutta se ei ole silti sama asia kuin asiantuntevan kommentaattorin kanssa treenaaminen. Josko siinä olisi kesälle tavoitetta saada kontaktit varmoiksi, nousta kolmosiin ja löytää hyppytekniikkakoulutuspaikka! Mejä-kokeisiin ei ainakaan alkukesästä päästy nyt sitten mihinkään, joten odotellaan loppukesän/syksyn paikkoja sitten, jos jossain onnistaisi. Kesällä aiotaan myös treenata tokoakin paremmalle mallille, liikkeestä seisominenkin alkaa jo pikkuhiljaa näyttää joltain. Parin hiipimisaskeleen kautta tosin edelleen, mutta on se jo parempi kuin metrien mukana valuminen. Kovasti on taas kalenteri täyttynyt menoista, ainut asia vain mitä todella harmittelen, on agilitykisojen vähäisyys. Kun ollaan Elviiran kanssa tähän mennessä menty periaatteella "ei se laatu vaan se määrä" ja tämä kesä alkaa pikku hiljaa näyttää siltä, että mottoa pitäisi kääntää ympäri.

Sateisena kevätpäivänä on mukava istua koneen ääressä pohtimassa, mitä kaikkea sitten pitäiskään tehdä, kun aurinko alkaakin taas paistaa.

Lisäyksenä vielä, blogin ulkoasun uudistuksesta huolimatta Saga (ja muut) on vielä mukana kuvioissa ja saa oman osansa maininnoista jatkossakin. Kotikoiraksi jäämisen myötä treeniblogin pito Sagan osalta jäi turhaksi, joten palaamme vanhaan. Jatkossa siis Elviiran elämää, Sagan seurassa :)

torstai 3. toukokuuta 2012

Kana-areenalla

Pitkästä aikaa löytyi hetki päivittää blogiakin!

Käytiin tänään Hilman, Tellervon ja Elviiran kanssa Kana-areenalla treenaamassa. Järkyttävintä kolmen koiran kanssa treenaamisessa on se, että sitten ei osaa enää ohjata ketään, kun kaikkia pitää ohjata eri tavalla. Ensin treenasivat Hilma ja Tellervo, viimeisenä Ee. Tellervo oli enemmän kotonaan kuin Vaun hallilla, joten treenaaminenkin sujui hieman paremmin, vaikka vire onkin melko alhainen. Lopussa tuli parin haukkuvan koiran häiriö, johon Tellervon vähäinenkin keskittymiskyky katosi ja jätettiin treeni loppusuoran jälkeen siihen. Eipä Tellervon treenistä muuta mainittavaa, menee minne viedään, ei etene juurikaan ja takaakierroissa on hakemista. Treeniä, treeniä.

Hilma teki ihan kivalla vireellä, hidashan se on, mutta into oli kova. Suureksi ongelmakohdaksi osoittautui kasin hyppy, ohjasin oikealta puolelta ja lähdin kääntämään omaa ohjausta ennen kuin Hilma oli hypyn jälkeen lähtenyt kiertämään seinän puoleista aidansiivekettä ja tuli jenkkityylisiä takaisinpäinhyppyjä. Kun vauhti oli niin hidas, kiirehdin itse turhaan ja siten Hilma jäi aina jälkeen. Päästiin kuitenkin siitä jotenkin yli ja jatkettin matkaa. Kepeillä edistin liikaa ja Hilma pomppi välistä pois, kunhan jäin vierelle, pujotteli hyvin. Takaakierroille lähetys oli Hilmalle täyttä hepreaa, joten jouduin saattelemaan pitkälle. 12-aidalle saksalainen, kovaa vedätystä 15-aidalle asti ja Hilma tulikin hurjaa vauhtia perässä. 17- aidalla olin taas iiiihan liian aikaisessa ja kun minun vauhtini pysähtyy, Hilma pysähtyy. 18-aidan jälkeen valssi, 19-aidan jälkeen valssi, niistolla 21-aidalta Hilma mukaan ja taas vedätystä loppusuora. Hilmalla olisi kyllä potentiaalia nopeammaksikin koiraksi ja varsinkin ns. varmoissa vedätyspaikoissa vauhti on oikeasti (riittävän) kova, mutta meidänkin yhteistyötä haittaa aika paljon se, että Hilma pelkää tulla lähelle esim. juuri noissa takaakiertopaikoissa ja vauhti hidastuu. Kaikkinensa hyvä treeni vaikka Hilma tuntuikin väsyvän äkkiä.

Elvi oli ensimmäistä kertaa treenaamassa agia Kana-areenalla, mutta tottahan se tiesi olevansa agiradan tuntumassa. Vire oli taas katossa, mutta yllättäen Elvi pysyi tosi mukavasti hanskassa treenatessa. Ei varastanut lähdöissä, alussa täytyi tosin jaakottaa kakkosaidalle, muuten Elvi lähti takaakiertämään. Jäin ensin suoran putken puolelle ohjaamaan aidat, mutta fiksuin vaihtoehto oli ohjata kuitenkin samalla tavalla kuin Hilmakin eli kutsuhyppynä vitosen yli ja kasin kierrätys seinän kautta. Kepeillä Elvikin yllättäen sikaili ja tuli viimeisen välin ohi, mutta luultavasti siinä kävi vain joku ajatusvirhe pohjasta ja heiluvista kepeistä johtuen, koska kepeillä ei muuten ollut ongelmia. Saksalainen toimii Elvin kanssa hyvin, mutta 17-aidan takaakierrolle ei tahtonut millään irrota. Oli jotenkin sen oloinen että olisi halunnut jättää treenin siihen, mutta kotimatkalla pohdiskellessani asiaa tuli sellainenkin mieleeni, että olin varmaan liian aikaisessa sen takaakierrolle heiton kanssa. Kaikkinensa muutoin olin valsseissa/persjätöissä myöhässä, kun ohjasin samalla tavalla kuin Hilman tästä kohdasta eteenpäin, mutta jäädessäni keppien puolelle ohjaamaan, Elvi teki pienet kaarrokset ja eteni hyvällä sykkeellä. Hilman kanssa kun en voinut kutsuvan 15 aidan vuoksi jäädä sille puolelle. Elvin kanssa ohjaamisessa pitäisi vain muistaa, että oma vauhti ja rytmitys olisi pidettävä riittävän hitaana ja kuten taas tänäänkin sain kuulla, vähemmän puhetta. Rimat tippuu varsinkin kun sanon jotain sillä aikaa, kun Ee hyppää... Ja ohjaus olisi pidettävä päällä niin Elvikin tietäisi mihin mennään. Kuulostaa jotenkin samalta, mitä hoen viikosta toiseen omille ryhmäläisilleni, mukavaa välillä, että joku hokee samaa minullekin!

Ensi viikolla kisaamaan naapuriseuran ULKOkisoihin Orimattilaan. Siitä se kesäkausi lähtee pikkuhiljaa liikkeelle, harmittavasti vain pääsen todella harvoin ainakin tässä kesän alussa kisaamaan. Pakko siis skarpata niissä vähäisissä kisoissa mitä kalenterista löytyy ja keskittyä Elvin tekniikan kehittämiseen.