P-Hau:n iltakisat

Käytiin ensimmäistä kertaa ikinä Elvin kanssa P-Haun järjestämissä virallisissa kisoissa Orimattilassa. Edessä oli kaksi starttia iltakisoissa, tuomarina Kari Jalonen. Nämä olivat Een tämän vuoden ensimmäiset ulkokisatkin.

Mitähän näistä radoista oikein sanoisi, toisaalta olisi paljonkin sanottavaa, toisaalta taas ei. Tarkoituksena tällä kertaa oli kokeilla tuota hiljaisen ohjauksen vaikutusta kaikkeen. Pysyin kuin pysyinkin melkein koko ajan hiljaa, kepeille käskytän, mutta muuten osasin oikeastaan ollakin aika hissukseen. Paniikkitilanteissa tuli jotain hyppykäskyäkin, mutta kevyellä käskytyksellä, mikä ei jäänyt päälle, joten Elvikään ei hetsautunut huudostani enempää. Pitihän se meteliä toki radalla, mutta äänettömyys sai aikaan kyllä pienen tehtäväorientoituneen Elviiran debyytin. Elvin vauhti hidastui hurjasti, koska minun ohjaus oli rauhallista ja äänetöntä, mutta sitä on aina helppo lisätä, kunhan vaan saataisi Elvi toimimaan noin niin kuin muuten. Pari kohtaa, joissa olin superylpeä Elvistä, löytyi molemmilla radoilla. Molemmissa kohdissa oli putki ja molemmissa piti haea itse reippaasti esteitä. Ja niinhän tuo teki.

© Tuija Laurila, kiitos!

Vaikka ei ihan täydellisen sujuvaa menoa ollut kummallakaan radalla (eli ei Jyväskylän voittanutta), oli näissä yrityksissä silti jotain potentiaalia. Tässä voikin olla meidän uusi tie agilityn saralla. Ai niin, kunhan vaan itse oppisin hallitsemaan käsieni liikkeitä oikein! Saatiin nimittäin toiselta radalta kielto aidalta, koska lähestyttiin aitaa 90 asteen kulmassa ja minä ohjasin koiran puoleisella kädellä. Tässä oikeaoppisesti olisi siis pitänyt Elviä ohjata vastaisella, sillä sille on opetettu, että koiran puoleinen käsi tuollaisissa paikoissa tarkoittaa, että mene eri puolelta hyppy kuin missä minä olen ja vastainen puolestaan huutaa Elviä hyppäämään minun puoleltani. No, onneksi molemmat hämmennyttiin niin paljon, että Elvi vain kiersi koko aidan eli ei tullut väärään suuntaan. Näin saatiin siis vitonen ja saman radan toinen vitonen tuli kohdasta, jossa Een täytyy hypätä 360 astetta siivekkeen ympäri (ensin aita, sitten siivekkeen kierto), samalla, kun minä lähden juoksemaan poispäin. En siis tietenkään juossut, mutta liikahdin ja se oli liikaa. Rima tippui vitosen verran. Näitä treenattava niin, että tekisin ennakoivaa valssia, josta Ee oppisi ymmärtämään, että se saa mennä suorittamaan rauhassa, kunhan vaan jatketaan sitten samaan suuntaan takaisin.

Lisätreenattavaa löydettiin samaiselta radalta myös, kun oli paikka, jossa olisi pitänyt pystyä takaaleikkaamaan renkaalle. Pelkälle aidallekin takaaleikkaaminen (mistään putkista puhumattakaan) on supervaikeaa Elville, joten en sitten lähtenyt edes yrittämään, vaan tein (kömpelön) persjätön ja käytännössä siis juoksin Elvin päälle. Eipä jääty turhia onneksi sitä murehtimaan, vaan jatkettiin matkaa.

Voittaja-Elvi palkintoineen

Kaikkinensa Elvi oli kyllä rauhallisempi radalla, kun minä pysyin hiljaa ja hypyistäkin näki, varsinkin toisen radan pitkällä loppusuoralla, että se oikein ehti miettiä jokaista hyppyä ja hyppi rauhassa aitoja menemään. Nimenomaan tehtäväorientoituneesti, vaikkakin vilkuili minua lisäkäskyjen toivossa. Muutenkin Ee oli yllättävän esimerkillinen, oman seuran koirakaveritkin (jotka eivät siis ole Elvin koirakavereita, koska Ee ei välitä koirakavereista) saivat olla rauhassa tai Elvi korkeintaan kävi haistelemassa, mutta mitään rähinähulluushyökkäyksiä ei sattunut. Ja olihan paikalla westejäkin! Metku kisaili samoilla radoilla ja omia vuorojamme odotellessa westieneidit ottivat ja pitivät kunnon huutokilpailuja. Levitettiin siis vähän westieiden hyvää mainetta eteenpäin. Pöljiä koiria ;)

Videoita ei ole (onneksi, sillä olin ensimmäisellä radalla hieman eri mieltä tuloksesta tuomarin kanssa), ratapiirrokset lisäilen varmasti jossain vaiheessa tähän yhteyteen, jahka jaksan ne piirtää. Kotiinviemisinä kisoista kuitenkin HYVÄ MIELI, luvavoittonolla ensimmäiseltä radalta (0rv -7av) ja hyväkymppi toiselta radalta (10rv -6,rapiat av).