Janakkalan kisat

oli ja meni.

Tuomari oli uppo-outo ja niin oli radatkin. Jotenkin en tykkää itse, kun radat on tönkösti tekemällä tehtyjä ja kaikki löytyvät esteet tungettu yhdelle kentälle. Eli kahdella agiradalla oli kyllä sitten jos jonkinmoista suoraa, muka-ansaa, estevariaatioita ja hyppykulmia. Enkä siis nurise nyt siitä, että radoilla olisi ollut mitään vaikeaa, vaan siitä, ettei siellä (omasta mielestäni) ollut mitään ideaa tai toisin sanoen punaista lankaa.

Elvi sai ensimmäiseltä radalta hylätyn. Meno oli alusta asti nihkeää (rata oli siis melko lailla kentän päästä päähän suoraa juoksua edestakaisin). Varsinkin pidemmissä esteväleissä tunsin, miten Ee kävi, ilman hampaita tosin, lähestymässä jalkaani ennen kuin irtosi esteille. Eka radalla tuli lentokeinu (3. este) tai melkein ainakin sellainen. Pöytä oli ylläriesteenä ja koska sitä ei olla Elvin kanssa tehty, meni aika "herran haltuun"-osastolla ja ylös-käskyllä. Ee pysähtyi tosin inasen ennen kuin hyppäsi pöydälle, mutta en usko, että siitä olisi virhepisteitä tullut (hylätty tulos oli siis jo siinä vaiheessa alla). Renkaalle, kepeille, tuolle mystiselle pöydälle ja keinun odotukselle vaatii siis ehdottomasti käskytyksen, ei siinä mitään, kunhan vain itse muistaisi...

 Rimoja ei muistaakseni lentänyt tällä radalla, eikä edes muurin palikat. Ja muurin jälkeisestä toiminnasta olinkin erityisen ylpeä. Nimittäin rata kulki niin, että sen kolmantena esteenä olevan keinun jälkeen oli muuri melkein 90 asteen kulmassa. Muurin jälkeen tarkoitus oli palata keinun vieressä olevalle aalle, mutta ehkä kahden-kolmen metrin päässä muurista oli suoran putken pää (putki siis kontaktiesteiden suuntaisesti). Eli ei mikään järin kutsuva putken pää, mutta ei myöskään sokkokulma. Sanoin suureen ääneen ennen rataa, kun monet maksikoirat sujahtivat muurilta putkeen, että "Ei meidän Elvi tuommosia tee, sehän on putki!", mutta sinne kun mentiin ja minä lähetin Elvin muurille, jäin itse melko taakse valssaamaan niin superhypermahtavanhieno Elvinen haki kyselemättä putken!!!!! Olin niiiiiiiiiiiiiin ylpeä siitä, sillä oikeasti putket ovat vaan olleet meille se pahin este jo niiin kauan!!!!! Olisihan Elvi siis kääntynyt siinä kohdassa, jos olisin a) tajunnut kutsua aikaisemmin äänet päällä tai b) olisin tehnyt persjätön, mutta kun ei meidän Elvi niin ei. Meinasi kyllä sydän pakahtua, kun neiti kipitti putkeen, loistokoira! :)

Toisella radalla meno oli niin ikään tahmeaa (suorilla), mutta Elvin irtoaminen käännöksissä aidoille oli hämmentävää. Jäin siis monien, monien metrien päähän sohimaan ja siellä se terriäinen vain pomppi menemään. Tältä radalta saatiin 15 virhepistettä.

Kepeiltä tuli pitkästä aikaa vitonen, piirsinpä oikein kuvankin minkä vuoksi. Ohjaajan linja sinisellä (valssi ennen keppejä), koiran linja punaisella (valssin ansiosta). Muut vitoset tulivat varmaan niistä miljoonista kielloista, mitä Elvillä oli. Vaikka tuo peto irtoaakin, eteneminen puuttuu ja se haittaa hieman tuota harrastusta.

Ei siis todellakaan noustu kolmosiin, muttei todellakaan jäänyt mikään hyvä mielikään näistä kisoista. Kuten jo alunperinkin sanoin, turhat kisat. Olisinpa tajunnut sen ennen ilmoittautumista.

Treenattavaksi jäi nyt ihan vakavissaan eteneminen ja takaa ohjausta on harrastettava enemmän ja enemmän, vaikka yllättävän mukavasti tuo kestää takaaleikkauksen, muille kuin putkille (ja niille en halua sitä opettaakaan takaaleikattavaksi, siis varsinkaan suorille putkille, sillä se on vain ja ainoastaan epäloogista koiralle tai vähemmän yleistääkseni, Elvi-koiralle). Ja etenemishässäkän lisäksi hiljainen keinu ja pujotteluansat. Ai niin ja ehkä sitä pöytääkin voisi ottaa kerran tahi pari ennen seuraavaa shokkirataa ;)

Mutta jos Elvin meno oli tahmeaa radoilla niin on se kyllä sanottava, ettei oma lyllerrykseni sen parempaa ollut. Jalat eivät liikkuneet mihinkään, vaatetta oli liikaa päällä, aurinko paistoi, Elvi ärsytti tulemalla liian iholle ja rataprofiilit eivät miellyttäneet. En siis todellakaan ollut henkisesti psyykannut itseäni ja Elviä voittamaan ja kyllä sen vaan huomaa. Onni on kuitenkin siis se, että päästään rotumestiksiin kakkosluokkalaisina, jes!

Muuta koiratoimintaa tänään olikin sitten Elvin ja serkkuni pyreneittenmastiffiuroksen kohtaaminen (sanotaanko näin, että Ee ei ihan arvostanut tätä ystävyyttä ;) ja kotopuolesta tullut kuvaviesti. Naapuriin on muuttanut joku ällöttävä...