Vuosi 2013

Bloggausmotivaatio on ollut hukassa, mutta uusi vuosi ja uudet kujeet koputtelevat ovella, mikä puolestaan innostuttaa taas kirjoittelemaankin!

Vuosi 2013 pähkinänkuoressa on varsin kirjava, mutta täytyyhän se jotenkin niputtaa. Samalla tulee käännettyä katseet uuteen vuoteen!

Elviira kesällä agikisoissa

Agilityssa yksi kirja sulkeutuu, kun Elviira jättää kisakentät. Viimeiseksi niitiksi koituivat omat kotikisat, joissa yksikään hyppy ei säästynyt. Joko Elviira kielsi (juoksi kokonaan esteen ohi, mitä ei siis tee koskaan), tiputti riman tai arpoi hyppyä, minkä vuoksi hyllytettiin viimeinen rata ja jätetään se homma sikseen. Elviiran huippuhetkeksi jäi nousu 3-luokkaan. Kokonaan ei voida agilitya lopettaa, sillä Elviira elää ja hengittää agilitya, mutta treeneistäkin tehdään fyysisesti helpompia. Yhden kirjan sulkeuduttua toinenkin saattaa avautua ja onhan Venla jo aloittanutkin agilityn treenaamisen. En pidä sen kanssa turhaa kiirettä, vaan paneudun alkeisopetuksen uusiin saloihin ja pohjatyön tärkeyteen. Aloitamme kisaamisen jos ja kun sen aika koittaa.

Tokossa kauhulla odottamani ensimmäinen koe saatiin Elvin kanssa alta pois tänä vuonna. Ja vaikka sielläkään ei terrierin kanssa vältytty vauhdilta ja vaaratilanteilta (lajista huolimatta), saatiin III-tulos eli kehdataan toistekin yrittämään. Vähemmän paineistumista palkattomissa treeneissä, niin hyvä tulee. Venlan kanssa perusasento, seuraaminen ja noudon harjoittelu on hyvällä mallilla, ensi vuonna otetaan himpun vakavammin ja aloitetaan ALOn liikkeiden opettelu.

Rallykisoissa

Rally-tokossa ollaan kohtalaisen hyvin kisailtu Elvin kanssa, yhteensä 12 kisaa tämän vuoden huhtikuusta lähtien. Hienoja ja vähemmän hienoja suorituksia ja monen monta sijoitusta ja mukavia palkintoja ollaan kotiin tuotu näistä kisoista. Tavoittelemme vielä RTK3-tunnuksen ennen rally-tokon virallistumista ja jatkamme virallistumisen jälkeen suoraan mestariluokasta. Venlan kanssa ollaan käyty täysin harjoittelematta korkkaamassa ALO-luokka (häiriö- ja ympäristötreeninä) ja napattukin molemmista kisoista tulokset. Ei haeta enää kolmatta ALO-tulosta, vaan odotellaan rauhassa virallistuminen ja aloitellaan alusta. Häiriön suhteen Ven on kyllä paljon helpompi koira kuin Elviira. Töitä tehdessä, Venla ei kirjaimellisesti näe eikä kuule yhtään mitään muuta. Ja vaikka kuulisikin, ei minun tarvitse pelätä, että a) se lähtisi yhtään mihinkään, b) lähtiessään ei tulisi kutsusta takaisin tai c) tekisi kenellekään yhtään mitään.

Pekossa eli pelastuskoiratoiminnassa ollaan Venlan kanssa täysillä mukana. Ipana loistaa kyvyillään treenistä toiseen ja kehittyy hurjaa vauhtia. Kunhan saadaan treenikaverit ymmärtämään, että Vennistäkin tehdään työkoiraa, vaikka se onkin kevyesti jengin söpöin jäsen, saadaan vielä suurempia harppauksia eteenpäin ja kohti tavoitteita. Pitkän tähtäimen tavoitteet Venlalla ovatkin ehdottomasti pekossa, kyllä tästä koirasta tehdään vielä hälykoira ennemmin tai myöhemmin.

Venla mätsärissä

Näyttelyissä ei Elviiraa nähdä, mutta Venla pääsee näihinkin kehiin pyörähtelemään ensi vuoden aikana. Helmikuussa Jyväskylä KV ja huhtikuussa Lahti KV kutsuvat ihmettelemään. Vielä pohditaan, josko ennen KV-kehiä käytäisiin helmikuun alussa pyörähtämässä yhdessä ryhmänäyttelyssä ihan vain treenin vuoksi. Westien (näyttely)trimmaus onkin saanut ihan uutta ulottuvuutta, kun on koira, jolla on turkkia, jota trimmata ja muotoilla. Saas nähdä, minkälaisen vastaanoton parsoninpoikanen westiekehissä saakaan.

Elvin kutinakohta selässä

Terveyden puolesta ollaan Elvin kanssa samassa jamassa eli selässä on kutinapaikka, joka tulee ja menee. Ruoka on pysynyt pitkään samana ja tulee pysymäänkin, sillä pienetkin muutokset heittelevät voinnin huonompaan suuntaan. Rangan suhteen jatketaan kuntoutusta ja koitetaan saada toimintakyky säilymään tai jopa paranemaan päin tämän asian suhteen. Venla puolestaan 11 kk ikäisenä alkoi oireilla nuolemalla tassujaan. Raakaravinto-eliminaatiodieetillä todettiin, ettei Vennin ruoansulatus kestä kasviksia (eikä maha vedä pelkkää lihaa ja luuta), joten viikko-pari sitten aloitettiin Hill'sin z/d-kuivamuonalla eliminaatiodieetti. Tassut ovat siis tehohoidossa ja muuten koira ihoineen on vallan mainiossa kunnossa. Toivotaan, että saadaan ruokavaliolla pikkuwestien kutinat kuntoon.

Kiitos tästä vuodesta!

Ja leppoisaa uutta vuotta 2014!

Mitä tänään syötäisiin?

Ja näin ollaan taas westien kanssa tilanteessa, jossa ruoka on pääasia. Elviira syö Murremixin raakapakastetta (kanakasvismix) höystettynä Muschin pakastetulla kasvissoseella ja nameina Hauhaun kanafileet ja homma toimii. Venla on syönyt nappulaa, mutta alettuaan pureksimaan tassujaan halusin vaihtaa raakaruoalle (sekä allergiaepäilyn vuoksi, että ruokinnan helppouden, kun molemmat syövät tasa-arvoista ruokaa, ei tule Elvillekään tarvetta varastaa nappuloita). Nyt kuitenkin Venlan herkkismaha on alkanut sanoa sopimuksensa irti raakaruokinnan suhteen oireilemalla närästyksellä, oksentelulla ja suolistotulehduksilla. Oletettavasti Venlan ruokavalio on raakaruokinnalla liian kasvispitoista (ja vähentämällä kasvisten määrää puolestaan liian lihapitoista tuon mahalle), tarvittaisiin siis lisäkuitua, mutta allergiaepäilyjen vuoksi ei viljoja. Nyt ollaankin siis jälleen palattu takaisin nappulaan, tällä kertaa Hill'sin z/d-hypoallergeeniseen ruokaan ja aloitetaan eliminaatiodieetti tällä ruoalla uudestaan. Sitten jääkin murheeksi taas Elviiran varastelu, mikä tietysti on pienempi paha kuin Venlan huono olo. Paitsi sitten, kun Elvi saa oireita kuivamuonasta.

Hyvää ruokahalua! 

Venlan vuoro

Terrieri vai paimen?

Tänään alkoi Venlan agility! Eli pentuaika on virallisesti ohi ja ipanasta on tullut iso koira. Viikkoryhmämme on alkeisjatko nimeltään eli esteitä ja ohjauskuvioita opetellaan, ei rataharkkaa. Ja tietysti odottamista ja häiriön sietoa, mikä on suurin syy sille, että halusin välttämättä treeniryhmään, vaikka saisin varmasti Venlalle opetettua agilityn itsenäisestikin.

Tehtiin tänään keinua, toista kertaa Vennin elämässä. Venlan kanssa tosin tehtiin pelkkää kiipeämistä, ei keinuttelua eikä paukuttelua, sillä häiriö oli uutuutena treeneissä ja halusin vain testailla, mites sen keskittyminen toimii erilaisissa (helpoissa) tehtävissä. Palkkana nami. Huomenna mennään heti treenaamaan lisää tätä.

Tämän jälkeen aidan takaakiertoa ja suoraa putkea (siis yhdistelmänä). En ole Venlalle opettanut yhtään vielä takaakiertoja, joten laitoin namialustan siivekkeen taakse ja lähetin ensin puolen metrin päästä ja toisen kerran reippaan metrin päästä takaakierrolle ja kutsuin hypyn yli. Meni loistavasti eli nampparialusta pois ja lähetys takaakierrolle. Ihan kuin vanha tekijä ja putkeen tietysti vauhdilla. Donitsipalkka (vinkulelu). Vaihdettiin puoltakin, ei tuottanut takaakierto ongelmaa. Eikä lähtenyt kiertämään koko hyppyä, vaan oli ihan selvillä siitä, että riman yli ja putken suuntaan. Mahtityttö!

Sitten olikin vuorossa toinen uusi juttu, kepit. Opetan kepit kujakepeillä, mutta tänään oli kolmet 2x2-kepit tarjolla (yhteensä siis kuusi keppiä), joilla tehtiin samaan tyyliin kuja, namitäti ja palkat pitkälle, Venlaa niskasta kiinni ja kunnon hetsaus ensin pari kertaa läheltä, sitten samantein useamman metrin (neljän viiden) päästä ja kyselemättä juoksi kujaa, ei yrittänyt ohi tai ympäri, vaikka väisti kyllä täsmällisesti keppien raudat. No, ei vaikuttanut vauhtiin, eikä eteneminen ollut tökkimistä, mutta selvästi vältti herkkätassuna astumasta raudoille. Täytyy olla tarkkana ettei ala pujottelemaan hyppien, kun kujaa pienennetään, vaan pitää painopisteen alhaalla.

Loppuun tehtiin vielä kontaktitreeniä eli aloitettiin kolmas uusi juttu, juoksukontaktit. Lyhyellä kontaktilla (1,5m) ravasi maassa olevan puomin kontaktin nätisti, kerran pidemmällä matkalla (3m) hyppäsi (hienoisesti, palkattiin silti), lyhennettiin matkaa, mutta hetsattiin kunnolla, ei hypännyt. Erittäin lupaavasti siis alkoi tuo kontaktitreeni hallilla. Kun miettii Elvin juoksukontaktitreeniä, hyppyjä tahtoi tulla, kun kontakti nousi ylijuostavasta matosta 2 cm:n laudaksi. Venla sentään kylmiltään ~7cm:n korkuiselle oikealle kontaktille. Namipalkka.

Täytyy kyllä myöntää, että jotain on tehty oikein viimeisen vuoden aikana, kun ollaan treenattu yhdessä tekemistä, palkkautumista, malttia ja työntekoa. Joo, jos tulee tylsä hetki, Venla alkaa aika äkkiä etsiä esteitä/tekemistä, mutta on innolla mukana, kun pyydän hommiin tai lopettaa jos kiellän. Ja mitään ihmekeskittymistä en odotakaan vielä vuosikausiin, mutta enää ei voisi kukaan arvata, että Venla oli niin järkyttävän supervilkas ipana! Vilkashan tuo toki on eikä sitä ominaisuutta voi muuttaa, mutta ihana Ven on oppinut hallitsemaan omaa päänuppiaan. Tykkään myös hirveästi siitä opista, että Venla pystyy fokusoitumaan minuun, namiin, leluun, esteisiin, namitätiin ja ihan-mihin-vaan, muttei jää niihin kiinni.

Ylitsevuotavaa kehua kehun perään, mutta oikeasti, mahtava koira ja ennenkaikkea superwestie! :)

Minäkö? Superwestie? Jes!

Talvikauden avaus

Elviiran ensimmäiset agin viikkotreenit yli vuoteen olivat eilen. Meillä on sellainen hauska ryhmä, että joka toisella kerralla meille pitää treenejä oman seuran kouluttaja, mutta joka toisella kerralla Wessmanin Sami. Treenit alkoivat mukavasti Samin koutsauksella, josta sainkin paljon treeni-intoa heti kauden alkuun.

Kyseessä oli tekniikkapyörittely, että saatiin vähän selville, mitä tekniikoita tmv. olisi talven aikana tarpeen treenailla. Tutustuin ratapiirrokseen etukäteen ja ihan mahdolliseltahan tuo näytti jo siinä vaiheessa, ehkä vielä paremmalta todellisuudessa.

Alussa kutsu kakkoselta ja heitto kolmosen takaakierrolle. Ensin ajattelin tehdä persjätön ennen nelosta ja sen jälkeen, mutta sitten totesin, että ei, nyt mennään sinne epämukavuusalueelle ja opetellaan uusia tapoja. Eli ohjasinkin nelosen oikealta. Elvi oli menossa takaakierrolle, mutta kovalla käskytyksellä tuli oikealle puolelle. Sami toki ohjeisti avaamaan ohjauksen (vasenta hartiaa ja olkapäätä taaksepäin), mutta vasta kun sen itse kerran ajattelematta asiaa tein, oivalsin sen vaikutuksen. Se oli nimittäin ainut kerta, jolloin Elvi ei edes harkinnut kiertävänsä hyppyä takaa!

Heitto vitosputkeen, kutosen jälken valssi ja seiskan takaakierrolle, josta heitto kasin takaakierrolle kauemman siivekkeen kautta, E vetäen mukaan kohti ysihyppyä. Tässä tuli toinen loistohuomio. Olen opettanut Elvin toimimaan niin, että kun käsi on alhaalla, tullaan lähelle, kun se on sivulle irti kropasta, tehdään kauempana töitä. Lähettäessäni Elvin 7 takaakierrolle laskin ohjauksen ennen kasin takaakiertoa eli Elvi ehti hyppäämään suoraan kohti kasihyppyä, kunnes työnsinkin sen pois linjalta kasin takaakierrolle. Mahtaa olla hämmentävää pienelle hyvin lukevalle westielle! Sitten vielä Sami sai pakotettua minut ottamaan Elvin twistillä kasilta mukaan ysille ja toimihan se, toimi hyvinkin vielä, mutta itselleni vain on todella vaikeaa edetä takaperin radalla. Silloin ei pääse yhtään niin hyvin kiirehtimään etumatkaa ;)

Sitten ohjaus vasemmalta 11-12 ja valssi 13-hypylle. Kymppiputken jälkeen minulla oli taas kiire ottaa etumatkaa ja aloin kaartaa kohti 13-hyppyä ennen kuin Elvi oli 12-hypyllä eli sitä kiellettiin muutamaan otteeseen. Tietysti, kun se koira ei irtoa, varsinkaan kun se lukee ohjausta niin millintarkasti. Skarppausta tähän ja jo onnistui. 14-hypylle saksalainen ja 15-putkeen jälkeen persjättö. Toiseksi viimeinen suora oikealta puolelta ohjaten, loppusuora vasemmalta puolelta ohjaten. Lopussa ei muuten mitään ongelmaa tai vikaa kuin tuo sama 12-hypyn vaiva viimeisillä esteillä. Vaikka sen miten pitäisi napsia tuollaiset suorat hypyt mukaansa, ei se sitä tee, jos itse juoksen ohi ohjaussuunta minne lieneekään.

Saatiin kehuja/kommentteja, jotka otin kehuina: Elvi lukee minua hyvin, osataan hyvin tekniikkaa ja ollaan taitavia. Kunhan vaan lopetan käsillä ohjaamisen (tarkoittaen siis, että liikkeen suunnalla ja ohjauksen suunnalla on väliä, ei käsillä) sekä muistan odottaa pienen terriäisen mukaan. Kotiläksyksi tuli suoraa ratatreeniä!

Taitavaakin taitavampi E.

ATT:n agikisat

Elvin kanssa katkaistiin agilitysairasteluputki ATT:n agikisoilla isänpäiväviikonloppuna. Menossa mukana tietysti myös Venni ja Elvin paras kaveri mäykky Tilda. Elvin kanssa startattiin kaksi starttia lauantaina (hyppäri ja agirata) kolmosten kisoissa, Tildan kanssa kaksi agistarttia sunnuntaina kakkosissa. Sunnuntaina napattiinkin Tillen toinen luva kakkosista, mutta toisella radalla tuli mokailtua kympin verran. Mutta ei yhtään hassummin siihen nähden, että kesällä kokeiltiin kerran agia ja käytiin yksissä epiksissä ja ennen näitä kisoja kokeiltiin toisen kerran, miten se sujuu.

Elvin ratoihin palatakseni; tuomarina oli Marjo Heino molemmilla radoilla ja kummatkin radat olivat varsin helpohkoja kolmosten radoiksi.

Hyppärillä otin heti pienen riskin ja jätin kisavireisen Elvin lähtöön ja otin itse etumatkaa 2-hypyn viereen. Ihme oli suuri, mutta niin se vain pysyi lähdössä ja odotti luvan. (Jes, läpimurto!) Pakkovalssilla kakkoselle, heitto kolmoselle ja nelosen takaakierrolle, josta oikeanpuolimmaisen siivekkeen kautta pyöritys putkeen. Persjättö ennen pituutta ja tällä suoralla Elvi lukittautui jo ennen pituutta tuohon putkeen (super!) ja heti perään putkelta putkelle viennissä luki jo kaukaa, minne ollaan menossa. Eli olisinko sittenkin onnistunut ohjaamaan sitä kunnolla. Putken jälkeen taas persjättö ja hypyille, joista viimeiseltä valssilla kepeille. Tässä otin törkeän paljon etumatkaa kepeille, sillä en luottanut siihen, että Elvi hakisi kepit itse (miksen, sitä en tiedä), jolloin Elvi ehti jalkoihin mutisemaan vastalauseita. Matka jatkui ja en lähettänyt pimeään putkikulmaan vaan kierrettiin putken väärä pää ja sitä kautta lähetys putkeen. Kulma tuolla pimeällä putkellä oli hieman eri kuin kuvassa, minkä vuoksi olisin voinut lyödä vetoa, että Elviä en saa ikinä sinne. Siitä matka jatkui renkaan kautta hypyille, päällejuoksu 16-hypylle ja sokkari ennen 17-aitaa. Ja taisin jopa valssata muurilla, eikä palikat lentäneet. Omia mokia lukuunottamatta hienon hieno rata, Elvin ensimmäinen nolla kolmosissa! (Vaikkakin yliaikaa 0,3jotain sekuntia putken kiertämisen ja ennen keppejä jaloissa pyörimisen ansiosta.) Elvi yllätti todella positiivisesti!

Agiradalla luotin Elviin ja jätin superplikan alussa ja menin kolmoshypylle vastaanottamaan. Onneksi ollaan treenattu kauko-ohjausta, pituus oli nimittäin sen verran ensimmäiseen hyppyyn nähden sivussa, että piti pienellä työnnöllä heittää Elvi sinne (ja tokihan se sen nappas). Pakkovalssi kolmoselle, heitto kepeille, surkea sokkari keppien jälkeen, superpuomi, pyöritys 8 hypyn siivekkeen ympäri, valssi 9 hypyn jälkeen ja sitten ihan ihan ihan liian kiire oli 11-hypylle (minne ei siis oikasti ollut mikään kiire) ja en viimeistellyt Elvin putkeenvientiä. E kävi putkessa, mutta kääntyi pois, kun näki, että lähdin menemään. No, ei mitään, jatkettiin matkaa, A:n jälkeen persjättö, heitto putkeen. Keinukin oli yllättävän siisti, josta heitto taas putkeen. Sitten olikin radan ainoa kysymysmerkkipaikka. En vaan jaksa luottaa Elviiraan, ettei rimat tippuisi, kun valssaan niin päätinpä sitten olla valssaamatta, vaan tein päällejuoksun 17-hypylle. Eihän siinä mitään, se toimi loistavasti, mutta kiire kiire kiire ja oma liike kohti viimeistä hyppyä, niin eihän se Elvi kääntynyt sinne 18 hypylle, tietenkään. Korjattiin ja jatkettiin loppuun. Tulokseksi siis kahden kiellon ansiosta 10 (yliaikaa), mutta tuloslapun saatuani käteen, meillä olikin 15. Kaksi kieltovitosta joo, mutta ennen niitä merkintä "5 V". Olen ihan satavarma, että Elvi otti kontaktin puomilla, mitään rimoja ei tiputeltu millään radalla ja muutenkin, mikä V? Lopputuloksen kannaltahan ei tietenkään mitään merkitystä, mutta itseäni jäi vaan kummastuttamaan, että mitä ihmettä.

Oman ohjauksen ja kunnon, kun saisi vielä jonkinmoiseen loistoonsa, luulen, että Elvinkin kanssa voi vielä olla monet kisat edessä :) Varsin positiivinen paluu!

Luova tauko

Blogikirjoittelussa on pidetty nyt luova tauko, pohdittu tulevaa ja päädytty siihen, että tällä mennään. Talvikauden myötä ilmestyi kirjoitusintoakin.

Tokopaniikin ja tämän päivän väliin sopii yhtä jos toista Elviiran elämässä, mutta tässä tärkeimmät :)

Tokokokeesta saatiin III-tulos Elviiran superpaineistuttua siitä, että jouduimme uusimaan paikkamakuun. Jos jotain uusitaan, se tarkoittaa sitä, ettei eka kerta kelvannut ja miksei kelvannut, vaikka Elvi pysyi rauhallisena molempien koirien remutessa vierellä. Toki Elvi siis lähti, kun japaninpystykorva ampaisi matkaan sata lasissa vierestä, mutta sen sanon, että Elvin saalisvietillä varustettu koira ei pysty vielä tuossa vaiheessa toko-oppiaan pysymään paikallaan saalistustilanteessa. Uusimisen ansiosta yksilöliikkeissä en tahtonut saada Elviä edes istumaan ennen liikkeitä. Tuomari (Marko Puranen) oli supermukava ja kannustava, ei ollenkaan sellainen, miksi tokotuomarin kuvittelin etukäteen. Ensimmäinen koe on nyt kuitenkin käyty ja se siitä, seuraavalla kerralla parempi onni. Tarkoitus olisi ehkä tammikuulle yrittää johonkin hallikokeeseen. Tamskin tallilla möllitokokisoissa Elvi toimi kuin unelma eli voisiko se olla mahdollinen paikka, jos vaan mukaan sovitaan.

Rallytokossa ollaan pidetty kisataukoa, joka katkaistaan itsenäisyyspäivänä vuoden viimeisissä kisoissa, tammikuusta jatketaan sitten taas sitäkin. Siis kisaamista. Hallitreeneihin ei päästy/lähdetty talvikaudeksi, sillä jokainen rallyryhmä pyörii niin, että samanaikaisesti toisella kentällä on agilitya. Joo, häiriötreeniä kyllä, mutta ihan liikaa vaadittu Elviltä.

Venla on lähdössä ensimmäiseen näyttelyynsä (tai siis täytyyhän minun se sinne viedä) Turkuun tammikuun puolessavälissä. Käytiin Piikkiöstä (Tiina Jaakkola, Rontix) hakemassa trimmivinkkejä ja opin taas hurjan paljon uutta westien (näyttely)trimmauksesta. Ja kun pääsee itse tekemään valvovan silmän alla, ei voi kuin onnistua. Tulihan siitä ihan westien näköinenkin :) Ja nyt on siis viikot laskettu, missä vaiheessa trimmataan mitäkin ja kuinka tiuhaan ennen näyttelyä eli pari kuukautta joutuu Venla raukka nyt elämään suurennuslasin alla tukkansa kanssa.







Agilityrintamalla ollaan pidetty treenitaukoa molempien kanssa ennen uutta talvikautta. Venla lopettelee juoksujaan ja Venlan paraskaveri Jippokin oli kylässä (juoksuhoidossa), jolloin ei viitsitty kiusata kaveria hallilla.

Tokopaniikki

Tai ei se niin vakava paniikki ole, mutta hermostuttaa. Vaikka sillä ei ole mitään merkitystä hermostuttaako vai ei, Elviira tulee toimimaan omalla tavallaan ja sille ei voi mitään. Yli-innokkuudesta en ole niinkään huolissani, sitä osaan käsitellä, mutta siitä Elviiran turhautumisesta, kun minä olen jännittynyt tai epäselvä tai liian kannustava (jep, Elvi on vähän vakavampi koira) tai jos Elvi on väsynyt, epävarma tai nälkäinen. Kyllä Elvin kanssa tekeminen on sellaista kauhun tasapainottelua, että melkein naurattaa!

Tänään käytiin vesisateessa hiekkakentällä treenaamassa, miltä se palkkaamattomuus vesisateessa tuntuu. Seuraamiset ihan ok, hihnassa lähtee helpommin käännöksiin, vapaana tahtoo valua. Liikkeestä maahanmenossa tuijotti PITKÄÄN olenko tosissani, mutta tuplakäskyllä kävi maahan (kyynärät, ei rintakehä maassa...). Pysyi hyvin, ei ennakoinut perusasentoa. Luoksetulossa lähti hyvin, laukkasi koko matkan ihan hiljaa, mutta lopussa pysähtyi about puolentoista metrin päähän etuviistoon perusasentoon. Liikkeestä seisominen oli super. Hypyssä haukkuu hyppykäskylle, mutta lähti hyvin, eikä palannut takaisin nojaamaan leuallaan hyppyyn, koska vaihdoin seiso-käskyn paikka-käskyksi! JES! Tosin sitten kyllä steppasikin paljon, kun tulin vierelle. Tehtiin muutamaan otteeseen ja parani paikan vahvistamisella.

Kotosalla tehtiin vielä Markolta saamiamme kotiläksyjä ja täytyy kyllä sanoa, että Elvi hakee hämmästyttävän hyvin perusasentoon ja seuraamisen paikan, kun se fokus on jossain muualla kuin minussa. Käännöksissäkin yksi jalka liikkuu kerrallaan, kun normaalioloissa vasemmalle käännöksessäkin Elvi vetää pari tasahyppyä taaksepäin, kun on niin intoa piukassa. Ja perusasento on siis jalassa kiinni, ei kymmenen sentin päässä. Paljon on siis vielä näissä perusasioissa kehitettävää ja treenattavaa, mutta positiivista on se, että nyt on työkalut, millä niitä treenata ja että kisoja tulee vielä jatkossakin :)

Lenkkiseurana hiiripöllö

Ollaan treenien vastapainona tehty lenkkejä salaisiin maastoihin nakkijengin kanssa nauttien syksyisistä maisemista. Ja Elvi on joutunut pesuun joka lenkin jälkeen pyörittyään milloin missäkin... siis mukavaa syksyä!

Marko Vuorenmaan tokokoulutuksessa

Oltiin VAUn hallilla Marko Vuorenmaan tokokoulutuksessa Elvin kanssa. Kerroin, että viikon päästä mennään ensimmäiseen toko-kokeeseen, jolloin Marko heti sanoi, että otetaan liikkeet läpi. Selvä se ja päätin vielä itse, että en palkkaa liikkeiden välillä, vaan nyt testataan.

Seuraamisessa kytkettynä edisti, varsinkin pysähdyksissä, mutta käännökset oli tosi sievät! Vapaana otti vielä enemmän sivuetäisyyttä, mutta ei edistänyt enää ihan järjettömästi. Paitsi viimeisessä täyskäännöksessä, jonka jälkeen piti pysähtyä. Eipä olla sitä kyllä treenattukaan ;)

Liikkeestä maahan oli ihan jees, meni maahan ja pysyi maassa, eikä ennakoinut perusasentoa. Hyvä Evikkä!

Luoksetulossa jäi nätisti odottamaan ja odotti jopa Markon liikkurointia ja käskyä (super), mutta lähtiessään liikkeelle alkoi louskuttaa "sä jätit mut tänne ja menit itse kauas!". Vauhti ja perusasento kivat!

Liikeestä seisomisessa jäi seisomaan. Mun mielestä on superkiva, kun ollaan saatu seisomisestakin varma liike, niin ei tarvi sitä enää jännittää! Ennakoi pahasti perusasennon, mut muutoin kiva, eikä stepannut.

Hyppy oli muuten kelvollinen, mutta haukkui, valui seisomiskäskyn läpi ja laittoi leuan nojalleen aitaa vasten, väisti, kun tulin vierelle, mutta ei ennakoinut perusasentoa. Eli käytännössä hyvää oli, että se lähti hypylle ja ei ennakoinut perusasentoa..


Eikä ihan murskatuomiota saatukaan! Marko näki heti, missä mättää ja sain todella hyviä, yksinkertaisia vinkkejä niiden parantamiseksi. Kaksi asiaa jäi päällimmäiseksi mieleen, se, että Elviä pitää opettaa tokossakin itsenäisemmäksi ja asioiden ketjuttaminen. Itsenäistämistä ei olla tehty juuri ollenkaan, mutta ketjuttamalla sain opetettua Elville tuon seisomisen. Kun se ensin oppi, että ensin liikkeestä maahan, sitten luoksetulo ja sen jälkeen tulee se seisominen, olen voinut sekoitella liikkeitä ja treenata kuuntelua.

Jäävien liikkeiden jälkeisen perusasennon ennakointiin sain vinkkiä jättää Elvin haluttuun asentoon (istu, maahan, seiso), sitten vien namit alustalle ja kävelen Elviä kohti, niin kuin olisin tulossa viereen. Välillä vapautan sen jo pelkästä kävelystä kohti alustalle, välillä kun olen tullut viereen, välillä kun olen vaikka kiertänyt koko koiran. Eli pointtina on Elvin fokus johonkin muuhun kuin perusasennon odotteluun ja minun tarkkailuun. Toimi.

Sitten tehtiin luoksetulon haukkumattomuusharkkaa. Eli namilautanen puolen metrin päähän Elvin eteen, Elvi odottaa lupaa ja minä menen luoksetulopaikalle kauas. Annan luvan namille ja kutsun sivulle. Eikä haukkunut. Taas fokus johonkin muuhun kuin siihen ahdistukseen, että menin kauas. Tosin tuli sitten hitaasti ja jäi peruasentoon kauas tuon naminsyönnin jälkeen, mutta Marko oli sitä mieltä, että haukkumattomuus on tärkeämpää.

Hyppyestettä palkatiin namilautasella niin kuin ollaan tehtykin. Toimii, mutta se seisomisen valuminen oli tässäkin ongelma. Jälkikäteen tuli mieleeni, että jos en seisotakaan Elviä vaan käsken sen vain pysähtymään (paikka), joka voisi stopata sen valumisen takaisinpäin paremmin kuin seiso-käsky.

Sitten tehtiin vielä lopuksi siirtymisiin ja komennushaukkutilanteisiin treeniä. Eli Elvin eteen namikippo, menen itse sivusuuntaan ja pyydän sivulle, jos haukkuu, kommentoin, että ei käy, palautan istumaan lähtöpaikalle ja kutsun uudestaan. Siitä pieneen seuruupätkään ja vapautus kupille. Vauhti hidastui tässä harjoituksessa tolkuttomasti, kun Een piti ajatella, että mitähän ihmettä multa nyt vaaditaan. Mutta samalla kun aivot raksutti, suu pysyi kiinni ;)

Suurin osan palkkaamisesta pitäisi siis tapahtua niin, että palkka tulee minulta, mutta ei minun luonani. Seuruussa ja sivullaolossakin palkka lentää vähän matkan päähän. Tehtiin seuruulla vähän aikaa tuota namin viskomista ja hetkessä parani sekä kontakti, että seuraamisen paikka.

Lopuksi tehtiin muiden kanssa paikkamakuu. Elvi nousi rapsuttamaan, kun jätin sen maahan, ei voi mitään, palasin takaisin ja käskin uudestaan maahan. Ja pysyikin tapojensa mukaan hyvin paikallaan, kunnes hallin toiselta puolelta (5 metrin päästä aidan takaa) kuului putkeen ja koira rymistelee agirataa. Ja Elvi tietysti läks. Vaikka Markokin oli sitä mieltä, että kyllä koiran pitää kestää häiriötä kuin häiriötä, olen itse sitä mieltä, ettei tässä vaiheessa ainakaan voi edes kuvitella vaativansa paikallaoloa agilityhallissa agilitykoiralta, joka kuumenee ja inhoaa muita (riehuvia) koiria. Tehtiin toinen paikkamakuu heti perään (ja luoksepäästävyysharkkaa samalla!) ja toimi kuin elokuvissa.

Muuten olisi ollut aivan superkoulutus, jos ei tuota paikkamakuun hyökkäyskohtausta olisi tapahtunut. Jäi vähän paha maku suuhun (vaikka uusittiinkin paikkis), valitettavasti :(

Mutta paljon hyviä vinkkejä, siitä ei päästä mihinkään. Luottavaisin mielin kohti uutta viikkoa ja lähestyvää koetta. Ehkä nämä tokopostauksetkin saavat jatkossa edes hieman enemmän tuoretta kuva- ja videomateriaalia osakseen ;)

Tokoa

Mentiin hallin pihaan tokoilemaan ja otettiin vähän videomateriaaliakin aiheesta. Kaukaa ja ilman kuvaajaa kuvattu järkkärillä, mutta koittakaa kestää.



Elvin seuraamiseen olen tyytyväinen. Pysyy kelvollisesti paikallaan eli ei edistä tai jää jälkeen, vaikka onkin kaukana sivusuunnassa ja pitää enenevissä määrin katsekontaktia yllä. Pitkässä seuruussa kontakti tipahtaa herkemmin, kun se vaan on niin paljon tylsempää. Toinen ääripää on taas vasemmalle käännökset, joita Elvi oikein odottaa. Niissä ongelmana on taas se, että jos käännyn reippaasti, Elvi kääntyy kans superreippaasti ja koska kääntyessään peruuttaa, tulee niitä peruutusaskeleita pari liikaa ja sitten se on hetken jäljessä, kunnes ottaa häntä heiluen taas kiinni. Jos taas käännyn hitaammin, Elvikin kääntyy laiskasti tai pahimmassa tapauksessa käy istumaan. Vasemmalle käännöksissä on myös sellainen pulma, että jos Elvi ei pidä katsekontaktia, vaan tuijottelee jotain muuta (niin kuin esim. videolla vinkuvaa Venlaa), saattaa joskus harvoin tulkita vasemmalle käännöksen täyskäännöksenä. Liikkeestä pysähtymisissä Elvi on vähän hidas reagoimaan eli kun pysähdyn, Elvi ottaa sen puolikkaan askeleen takajaloilla ja kääntyy vinoon tai menee vähän ohi paikasta. Mutta tähän auttaa jos vaikka ottaisin itse se puolikkaan hidastavan askeleen ennen pysähdystä. Elvillä kyllä kohenee tuo seuraaminen joka kerta, kun sitä vain tehdään ja treenataan.

Liikkeestä maahanmeno toimii, ensin videolla jää seisomaan, sitten kun pyydän maahan, menee valuen, mutta sekin parani. Ja Elvi pysyykin tosi hyvin paikallaan, vaikka menen kauas ja kääntyilen. Ainut missä ei pää kestä on tuo loppu, ennakoi melkein aina perusasennon.

Liikkeestä seisomisessa jää kyllä käskystä, mutta muutaman askeleen valumaa tuntuu olevan. Olen kuitenkin supertyytyväinen siihen, että jää seisomaan! Elvillä on ollut aina ongelmia tuon seisomisen kanssa (kun on sitä istumista tarjonnut mieluummin). Seisoo hienosti kun olen kaukana ja kun lähestyn, mutta kun tulen sivulle, joko väistää tai ennakoi perusasennon. Treenattiin sitten ihan vain tuota mun lähestymistäni ja sitä, että kumpikaan etutassu ei steppaa, vaikka lähestyn, kunnes yhtäkkiä tajuan, että kuorma-auto ajaa parin metrin päästä meidän ohi ja tajusin vapauttaa Elvin pois alta! Hyvä häiriö ja hyvähermoinen koira!

Elvi paineistui seisomisharkassa, kun tietää että tuo perusasennon ennakointi on väärin ja käytin tilanteen hyväkseni ja otettiin kuunteluharkkaa/itseluottamuksenkohotusharkkaa eli istu-maahan-seiso-vaihteluja parin metrin etäisyydellä. Alussa arpoo ja on epävarma, sillä on edelleen paineistunut, mutta sitten lukko aukeaa ja avot, toimii. Täytyy vaan treenata seisomisesta istumista (nyt peruuttaa muutaman askeleen ennen istumista) ja seisomisesta maahanmenoa (hissinä alas niin kuin muutenkin menee maahan). Loppuun vielä lemppariliikettä eli luoksetuloa. Ensimmäisellä kerralla jäi törkeän vinoon perusasentoon, koska hidasti niiiiiiin paljon ennen sivulletuloa, joten uusittiin ja jäi paremmin.

Hiottavaa ja treenattavaa ja parannettavaa ja opeteltavaa riittää ihan niin paljon kuin vain jaksaa puurtaa, mutta täytyy olla onnellinen onnistumisista ja siitä, että kyllä tuo kehittyy.



Venlan kanssa tehtiin luoksetuloa tai siis oikeastaan vain tuota luvan odottamista. Ja seuraamista pysähdyksineen. Seuraa superkivasti, mutta pysähtyy kyllä kuin seinään ja istahtaa vielä taaksepäin, minkä vuoksi jää moneen kertaan askeleen taakse. Tehtiin loppuun vielä yhden askeleen seuruuta imulla ja kumma kyllä, tänään ulkona ei ahdistanut yhtään, vaikka kumarruin pikkukoiran päälle! Mutta hienosti keskittyy kyllä työntekoon, mitä nyt lehdet vähän häiritsi yhdessä seuruupätkässä. Autojen perään ei edes katseltu, vaude! :)

Elvin ensimmäisiin tokokokeisiin on reilu viikko aikaa! Liikkeiden välit ja tuo palkkaamattomuuskesto huolettavat, mutta näillä mennään. Treenataan kokeen jälkeen taas lisää. Tänä viikonloppuna puolestaan päästään Elvin kanssa tokokoulutukseen, katsotaan, mitä saadaan sieltä irti. Jos pääsee toivomaan, niin haluan ehdottomasti vinkkejä tuon ennakointiongelmiin tai ehkä noutoon. Venlan kanssa puolestaan tokoillaan tavoitteena loppukuun nuorten koirien tokoringin valintakoe. Joo, en oleta, että päästään mihinkään nuorten koirien tokorinkiin, mutta kukaan ei estä yrittämästä ja toimin itsekin paremmin, kun on jotain välitavoitteita. Plus että hieman elättelen toiveita, että sieltä saisi jotain pientä palautetta, miltä tuo meidän toiminta näyttää ;)

Oreniuksen opissa agilitya

Meidän vanha kotiseura, Virtain kirsut, järjesti huippukoulutusta Mäntässä agilityn parissa. Oreniuksen Juha koulutti muutaman ryhmän ja itse olin tottakai molempien westieiden kanssa remmissä mukana. Ensimmäisessä ryhmässä Vennipenni pääsi opiskelemaan uusia juttuja ja toisessa ryhmässä Elvi pääsi purkamaan patoutunutta raivoaan ;) Vettä satoi enempi vähempi (radanrakennuksen aikana jopa ukkosti ja salamoi) ja ensimmäisen puolen tunnin jälkeen olin päästä varpaisiin litimärkä ja ihan jäässä. Mutta oli superkivaa!

Venla

Tähän mennessähän ollaan Venlan kanssa treenattu esteitä (putkea ja hyppyjä) ja keskitytty estefokukseen ja työnteon opetteluun. Ai niin ja paikallapysymiseen! Tänään päästiin koulutuksessa ensimmäistä kertaa treenaamaan ohjaustekniikkaa. Sanoinkin jossain vaiheessa, että olen arkaillut tuota ohjaustekniikan opetusta, etten vain pilaisi potentiaalista koiraa, johon Juha sanoi, että en sitä kyllä pilalle saa, jos jatkan valitsemallani tiellä. Jes! Se tiehän on tietysti tiuhaan palkkaaminen, liikkuva palkka, paikallaoleva palkka tai jonkun muun antama palkka, kaikki käy ja kaikkea saa/pitää käyttää. Niin ollaan tehtykin :)

Valkoisia palluroita tehtiin

Tehtiin Venlan kanssa radan neljää ensimmäistä estettä. Hämmästyttävää kyllä, pisintä radanpätkää tähän mennessä. Ja vaikka sitä on ehkä vaikea uskoa, niitä helmiä sateli tuollaisellakin pikkumatkalla vaikka muille jakaa. Omalla kohdallani olen kokenut, että en osaa alkeisopettaa/pentuopettaa koiria agilityyn, mutta tänään opin tai ymmärsin ihan uusia juttuja. Enpä esimerkiksi itse ole käyttänyt ollenkaan Venlalla tuollaista ketjuttamista, mutta tästä eteenpäin ketjutetaankin ihan kaikki agissa! Ketjuteltiin tuossa aluksi viistohyppyä (nr. 1). Lyhyttä välimatkaa molemmilla hyppyyn ja palkka hypystä. Venla pysyi muuten kivasti paikallaan lähdössä, pari kertaa varasti innokkuuttaan, mutta muutoi takapuoli pysyi tiukasti vesilammikossa kiinni. Sitten ketjutettiin pidemmältä matkalta eka hyppyyn toinen, sitten kolmas ja lopulta persjättö kolmosen ja nelosen väliin ja sitten neljään asti. Tuntuu kyllä ihan oudolta ohjata Venlaa, ihan erilainen koira kuin Elvi! Että hetki menee jo pelkästään siinä, että ohjaan Venlaa Venlana.

Treenattiin kohtuullisen pitkään ja loppuvaiheessa Venla lähti viemään donitsia (siis vinkuleluaan) kentän toiselle laidalle. Väsymys siis voitti, mutta neiti skarppasi kyllä keskittymisvaikeuksineen ipanaksi huiman hyvin. Eikä karannut radalta muita koiria katsomaan, vaikka oltiin vieraalla ulkokentällä. Superduperpentu! Tai ehkä sillä pohjatyölläkin on ollut jotain osuutta asiaan. Hyvä minä?

Elvi

Elvin kanssa tehtiin sitten koko rataa. Eka kierroksella päästiin 11-hypylle asti, sitten lähdin viemään Elviä pituudelle, kun rata hieman unohtui. No, ei hätää, uusiksi muurilta ja matka jatkuu. Persjättö 12-13 välille tuli auttamattoman myöhässä, mutta valssi oli kelvollinen ja rytmitys 15 hypylle, joten leijeröintikin onnistui kuin vettä vain!!!!! Siis Elviiran kanssa!!! Vaude. Kumma juttu, miten hyvä ohjaaminen vaikuttaa suorituksiin.

Renkaasta Elvi pomppikin sitten koko ajan sivusta tai tuli alta tai mistälie. Tuo Kirsujen kentän väljä rengas on aina ollut Elville vaikea, miksi hypätä rengasta, kun nopeammin pääsee ohi? Toisella treenikierroksella alkoi hieman jopa naurattaa, kun Elvi tuli kerran ali, jolloin Juha laittoi toiselle puolelle rengasta muurin palikan ja seisoi itse toisella puolella (blokaten siis ne avoimet osat renkaasta) ja piti vielä jalkaa renkaan alla, mutta silti Ee tunki ali :D

19-putkella oltiin taas ärsyttävien tosiasioiden parissa. Elvi ei irtoa, varsinkaan väsyneenä, putkiin!!! Viime kerralla Samin koulutuksessa sain noottia siitä, että se pitää viedä viedä viedä putkiin ja siitä huolimatta EDELLEEN oletan ja yritän irroittaa sitä ohjauksesta. Enkä sitten tiedä, kumpi ärsytti eniten. Se, että Elvi ei mennyt putkeen vai se, että en ohjannut sitä sinne. Todennäköisesti jälkimmäinen. Ratkaisuna haltuunotto puomin jälkeen ja irrotus putkeen, toimi.

Sitten jatkettinkin ongelmitta, hämmästyin ihan itsekin, miten hyvin rytmitin 20-25 estevälin. Tein oikeasti tosi hyviä valsseja! Mutta sitten alkoi väsymys voittaa treenin loppupuolella (siis oma väsymykseni) ja aloin ennakoida. Juhakin sanoi, että ohjaan niin kuin koirani vaatisi ennakoivaa ohjausta, kun todellisuudessahan Elvi reagoi heti.

Loppurataa kellotettiin useammilla eri ohjausvaihtoehdoilla. Ensin niin, että juoksin 25 ja 16 hyppyjen välistä, persjättö ja E kepeille. Sitten leijeröimällä (!!!!) 16 hypyn ja käänsin sylkkärillä (!!!!!) Elvin (!!!!!!) kepeille. Ja lopuksi vielä leijeröimällä 16 hypyn, mutta leikkaamalla ennen keppejä vasemmalle puolelle. Nopein oli tottakai tuo meidän käytetyin vaihtoehto eli persjättö, mutta nyt puhuttiin vain sekunnin kymmenyksistä verrattuna esim. leijeröinti-sylkkäriversioon.

Kyllä kaikkinensa sai taas kuin saavista kaatamalla uutta oppia niskaansa. Puolitosissani sanoin, että Elvin kanssa on toivo jo menetetty näillä radoilla, mutta kuulemma ei olekaan. Juha oli sitä mieltä, että älä hermostu (ai minäkö, itse tyyneys!), Elvin kanssa on keskityttävä ohjaajan ja koiran väliseen yhteistyöhön, Venlan kanssa sitten koiran osaamiseen. Ja miten totta tuo lausahdus onkaan! Täytyy kyllä sanoa, että Juha on ainut agikouluttaja, joka on osannut antaa koulutuksissaan edes sen yhden positiivisen ja jotain toivoa luovan neuvon/ohjeen/kommentin, kun on kyse kontrollifriikistä tappaja-Elvistä. Vaikka olenkin itse rakentavan kritiikin suuri kannattaja, täytyy myöntää, että välillä sitä ihminen tarvitsee edes sen yhden positiivisen kommentin silloin tällöin. Huippukoulutus :)

Rally-kisat Pirkkalassa

Tänään oltiin rally-tokokisoissa Pirkkalassa westietiimillä vahvistettuna mustalla hevosella Hilmalla. Elviira oli VOI-luokassa, Venla ensimmäistä kertaa ALO-luokassa (tai missään kisassa mukana ylipäätään) ja Hilma metsästämässä viimeistä ALO-tulostaan.

Aamulla ensimmäisenä vuorossa voittaja-luokka ja Elviira. Radalla ei oikeastaan ollut mitään muuta hankalaa kuin juokseminen oikealla seuraten, koska sitä ei juurikaan olla treenattu, mutta kokeiltiin sitä radan ulkopuolella ja hyvin toimi. Alku meni ihan hyvin. Lähdössä (siis lähtöluvan ja liikkellelähdön jälkeen) Elvi alkoi ravistelemaan, mistä saatiin miinusta puuttellisesta yhteistyöstä, mutta hyppy meni hyvin. Sitten liikkeestä seiso ja kierrä koiran ympäri, muutoin hyvä, mutta lievä kääntyminen, kun tulin selän takaa sivulle. Toinen hyppy hyvin. Sitten molempien kännös vasemmalle eli puolenvaihto oikealle. Ei ongelmaa, Elvi kääntyi hienosti.

Sitten käännyttiin kävelemään käytösruudussa istuvaa shetlanninlammakoiraa kohden ja Elvi meni vaikeaksi. Seurasi kyllä oikealla, mutta paineistui paljon. Istumisen jälkeen ei tahtonut enää millään lähteä mukaan juoksuun ja hetken taistelun jälkeen Elvi lähtikin selkäni takaa kävelemään käytösruudussa istuvaa koiraa kohden. Ei pitänyt mitään ääntä, ei lähestynyt uhkaavasti, käveli vain kohti ja pääsi melko lähelle, ennen kuin sain Elvin käännytettyä pois. Jatkettiin, vaikka tästä tuli jo hylätty (vakava puutteellinen yhteistyö) ja Elvi oli täysin paineistunut. Loppuradalla liikkeet taas tosi hyviä itsessään, paineistuminen näkyi siitä, että nenä maassa edettiin ja istuminen sivulla oli lähes mahdotonta. Huhhuh, päästiinpähän loppuun.

Saatiin tehdä myös käytösruutu vielä, vaikka peli oli jo menetetty. Käytösruudussa piti istua sivulla 2 minuuttia. Muuten meni hyvin, vaikka rataa teki iso berni, mutta kun se oli Elvin selän takana ja ohjaaja sanoi kyltillä 14. "ylös", Elvi ponnahti kuin jousi taas seisomaan. MUR!! Se ei osaa edes seistä ja nyt jo toiseen kertaan nousi kisoissa seisomaan jonkun toisen käskystä!!! Tähän ja käytösruudun häiriökoirakoihin tarvitaan paaaaaaaaaaaljon treeniä. Täytyy vähän aikaa raapia päätään tuon paineistumisen kanssa ja pohtia, miten tuohon rallyn kisasuorituksiin saisi sitä itseluottamusta ja itsevarmuutta, mitä treeneissä riittää vaikka muille jakaa.


Toisena stattivuorossa oli sitten pikkuinen Vennipenni. Tai eihän se enää mikään pieni ole, iso 11-kuinen juniori! Venla oli yllättävän kivasti kuulolla. Nenä vei toki neitiä minkä ehti, mutta itse radalla oli TODELLA paljon sellaisia paikkoja, että minun teki mieli palkata. Alussa lähti hyvin seuraamaan, pysyy oikeassa paikassa ja pitää koko ajan kontaktia yllä (ihana ipana!). Kakkosella tuli hienosti eteen istumaan, mutta pyytäessäni neitiä sivulle huomattiin kyltti ja sitä piti haistella ja tutkia ennen kiertämistä sivulle. Pikkuvika, ei haittaa. Sitten sivulle istuminen, törkeän super. Neloskylttinä oli saksalainen täyskäännös. Venla lähti ensin kiertämään minua väärään suuntaan, kunnes tajusin näyttää selvemmin selkäni taakse merkkiä, miinusta epätarkasti suoritetusta tehtävästä.

Tämän jälkeen taas hienoa seuruuta. Juoksussakin Venla toimi tosi kivasti, oikealle käännöksessä ei
ongelmaa, mutta vasemmalle kääntyessä Venlalla oli jo niin kova into päällä, että juoksi minusta ohi. En todellakaan lähtenyt uusimaan, joten miinusta ropisi väärin suoritetusta tehtävästä. Jatkettiin matkaa, hienosti menivät vasemmalle käännökset, mutta sitten tuossa 12. kyltillä tapahtui jotain, mitä en kyllä muista. Mutta pieleen meni sekin ja miinusta ropisi väärin suoritetusta tehtävästä ;) Istuminen ja koiran kiertäminen ympäri oli super, vaikka treenattiin ensimmäistä kertaa tätä noin viisi minuuttia ennen rataa :D Liikkeestä maahanmenossa Venla löysi vainun ja meni "ihan vähän" viiveellä maahan kumarruksen kautta ja pujottelussa ehti vähän ohitella taas ennen kuin ehdin mukaan eli siitäkin miinusta. Lopputulokseksi 70/100 eli häthätää saatiin ensimmäinen ALO-luokan tulos ;)

Reippaana ekaa kertaa kisoissa!

Paljon treenattavaa vielä, mutta hämmentävän hyvin jaksoi elohiiri pysyä kartalla mukana ja liikkeissäkään ei ihan hirveästi sanomista ollut, vaikka ollaan treenattu yhden käden sormilla laskettavan määrän rallya tuon ipanan kanssa. Ens kerralla menee jo paljon paremmin!

Nousijohteisen kisapäivän kruunasi koiravanhuksemme Hilma hienolla 100 pisteen tuloksella vesisateesta huolimatta ALO-luokassa siis. Tsemppauksen (ja söpöstelyn ;) ) johdosta Hilmasta tuli myös tuomarin suosikki 30 koiran joukosta, hyvä Hilma! Ja tämän lisäksi napsahti RTK1-koulari eli Hilma siirtyi AVO-luokkaan jatkamaan loistouraansa.

Tokoa

Eräänä sumuisena aamuna lähdettiin Tuijan ja schapelauman kanssa treenaamaan tokoa Villähteelle. Sitten sainkin tietää, että Tuija oli suunnitellut, että pidetään kokeenomainen treeni ja katsotaan miltä ne liikkeet näyttää. Paniikki, apua, mut eihän me osata mitään!! Päästettiin kuitenkin koiruudet ensin leikkimään kentälle, että saatiin pahimmat virrat Elvistä purettua ja schapelauman lisäksi mukaan joukkoon tulivatkin aamulenkillä olleet mäykkykaverit Tilda ja Fazu.

Elvi, Jippo, Fazu, Ida, Tilda, Jeccu, Tuija, Cassu ja Venla.

Sitten käytiin Elvin kanssa töihin. Tehtiin paikkamakuu Jecun kanssa. Elvi meni Tuijan käskyllä maahan (mutta en sitä tietenkään ollut huomaavinaan ;) ) ja jäi nätisti Jecun viereen odottamaan. Vähän pää pyöri ja haisteli tuulia, mutta ei ollut levottoman oloinen. Pääasiassa tuijotti minua. Tuija kävi palkkaamassa Jecunkin välillä ja E pysyi silti. Sitten palattiin takaisin koirien viereen ja Elvi ponnahti istumaan. Heittäytyi uudestaan maahan ja sitten tuli käsky perusasentoon, jolloin nousi tietysti sivulle istumaan. "Ihan pientä" ennakointia ja tarjoamista, mutta muutoin olin kyllä tyytyväinen. Luulen, että se, kun kaveri makoilee vieressä, auttaa Elviä ymmärtämään, että tästä ei lähdetä mihinkään. Hyvä E!

Tämän jälkeen vuorossa oli seuraaminen kytkettynä ja vapaana. Ei mitään moitittavaa mun mielestä. Tuijan mielestä olikin sitten liian väljä perusasento, liian väljä seuruu ja olematon kontakti ;) Nojoo, ainahan tuota parantaa voi, mutta tällä hetkellä olen tyyväinen siihen, että kun pysähdyn, Elvi istuu tai kun liikun, Elvi kulkee vierellä käännöksineen. Kontakti on riippuvainen Elvin mielentilasta ja innosta. Lähtee usein niiiiiin helposti poikittamaan, kun pitää kontaktia yllä, että en ole sitä vaatinut. Kunhan sen verran seurailee, ettei jää alle, kun käännyn vasemmalle. Se riittää tällä hetkellä. Hienosäätöä siis tähän.

Liikkeestä maahanmeno on kohtalaisen varma liike Elvillä, kunhan se menee maahan ja kunhan ei ponnahda sieltä omatoimisesti ylös, kun tulen vierelle. Vähän valui käskyn jälkeen, mutta meni maahan ja pysyi siellä, eikä muistaakseni ennakoinut sivulletuloakaan lopussa. Hyvä E!

Luoksetulossa jätin Elvin ja kävelin PITKÄLLE. Pidemmälle kuin koskaan ennen. Ja sitten Tuija vielä odotutti liikkuroidessaan ennen kuin antoi luvan pyytää sivulle. Mutta hienointa ikinä, siellä se Elvi pysyi ja napotti rauhassa paikallaan! Jes! Luokse juoksi ihan kuuttina, jäi vinoon/kauas ja korjasi itse. Eli ihan pientä tarjoilua taas tässäkin.. Mutta toisaalta Elvillä on ollut niin pahoja lapaskohtauksia tokossa, kun ei ymmärrä ja paineistuu, joten melkein parempikin, että pysyy sitten toimintakykyisenä ja tekee vaikka temppuja. Kamalampaa se olisikin, jos se jähmettyisi eikä kävisi enää istumaan tmv.

Liikkeestä seisominen on arpapeliliike, joskus saattaa onnistua, joskus ei. Kovalla käskytyksellä SEISO ja jonkun askeleen valumisen jälkeen jäikin ihme ja kumma seisomaan! Hyvä Elvi! Eikä ihan hirveästi poikittanut karkuun, kun tulin takaisin vierelle. Vaikka se on kyllä suuri ongelma, johon on puututtava. Siis, että seiso tarkoittaa sitä, ettei yksikään jalka ota yhtäkään askelta minnekään. Liikkeen lopuksi ennakoi sivulle istumisen.

Hyppyestettä ei meillä ollutkaan tuolla kentällä mukana, joten sitä treenataan sitten toiste. Kaikkinensa yllättävän kivasti meni, vaikka hermojaraastavan paljon on kyllä vielä hommaa, että noista tulisi oikeasti varmoja liikkeitä kaikista. Mutta Elvi on Elvi, siitä ei pääse mihinkään. Innolla tekee, mutta koskaan ei tiedä, mikä päivä ollaan hillittyjä ja keskitytään, mikä päivä ollaan väsyneitä ja kiukkuisia ja mikä päivä ollaan kuin tulta ja tappuraa. Miten tylsää olisikaan treenata jonkun tasapaksun ja tasaisenvarman koiran kanssa. Westiet on kivoja!

Kiitos Tuijalle liikkuroinnista ja psyykkauksesta, seuraavalla kerralla tehdään kokeenomainen ilman palkkaa liikkeiden välillä! Ennen sitä taidetaan kuitenkin pakata pariin kertaan tokoreppu ja vaeltaa lähistön hiekkakentille pitämään ihan omia sulkeisia siitä, kuka käskee.

Kuukausi ensimmäiseen tokokokeeseen, iiiiiiiik!!! Onneksi jännitystä vähentää innostus siitä, että samassa kokeessa, samassa luokassa on myös toinen westie kisaamassa, mahtavaa nähdä muita tekeviä porkkanahäntiä kisakentillä!

Viehejuoksua

SBY Lahti järjesti Hyvinkään vinttikoiraradalla viehejuoksukilpailun. Lähdettin mukaan vääränrotuisina molempien tyttöjen kanssa, sillä tässä olisi hieno mahdollisuus kellottaa molempien vauhdit! Päivästä tuli kuuma ja epäilin juokseeko Elvi ollenkaan, vanhemmiten kun siitä on tullut melko herkkä kuumuudelle. Epäilin turhaan, sillä heti kun viehe lähti, Elvi oli perässä. Tosin Elvi ei käynyt vieheeseen enää kiinni, kun se pysähtyi, mutta miksi kävisikään, sehän on jo kuollut, jos pysähtyy ;)

Venla puolestaan yllätti. Tai no yllätti ja yllätti. Tottakai olin jo tiennyt, että sillä on viettiä, kun lähtee kaiken liikkuvan perään. Mutta vieras ympäristö, jossa oli paljon vieraita isoja koiria, mönkijä sekä vinkuva ja koliseva koneviehe saivat minut olettamaan, että pehmoVenla ei välttämättä lähde edes vieheen perään. Heti kun mönkkäri toi käsivieheen lähtöön, Venla napitti vain ja ainoastaan viehettä ja heti kun päästin irti, sinne mentiin. Ja (vaikkakin huonosti ja korjaillen) Venla kävi vieheeseen kiinni ja hieman jopa repi vieraan ihmisen kanssa lelua, jee!

Ensin kaikki juoksivat 150 metrin suoran käsivieheellä, jonka jälkeen vielä 280m rataa ympäri (melkein kokonaisen kierroksen). Melkein jo arvasinkin, että suoralla voivat kummatkin edetä, mutta ensikertalaisina juoksijoina kumpikaan ei lähtenyt pitkällä matkalla kaarteeseen. Tai Venla oli jo menossa, kunnes yhtäkkiä jarrut pohjaan ja kiireellä takaisin. Elvi jäi odottamaan kaarteeseen, että tulenko minäkin vai mitä nyt tehdään, vihellys ja onnellinen Elviira juoksi takaisin kehuttavaksi :)

Porukka oli todella mukavaa, tunnettiin olevamme tervetulleita vääränrotuisinakin mukaan jengiin ja kaikki olivat paljon mukavampia kuin koiratapahtumissa yleensä. Harmi vain, että päällimmäiseksi jäi pettymyksen maku, sillä alkuperäisen tiedon mukaan kaikilta radoilta piti saada aikatulos, mutta paikanpäällä selvisikin, että vain onnistuneet 280 metrin juoksut kellotettiin :( Superpettymys eli ei mitään havaintoa, kumpi tytöistä on nopeampi.


Mutta tämä oli erinomaisen hyvää treeniä ensi vuoden RotuRacea varten. Täältä löytyy siis jo puolet westiejoukkueesta, eiköhän siis ensi kesänä nähdä Hyvinkäällä valkoisia tikkaajiakin ;)

Epävirallinen piirinmestaruusjoukkuekilpailu

Olen nyt ottanut asiakseni yhteisen kesän jälkeen totuttaa plikkoja yksinoloon, kun olen toisen kanssa harrastuksissa tai missälie. Eilen illalla Elvi jäi itsekseen kotiin, kun Venla pääsi schapelauman kanssa vielä metsään iltalenkille ja puolestaan Venla jäi kotiin (iltapalalle), kun Elviira pääsi ravilenkille eli pyöräilemään.

Tänään oli Heinolassa eli ihan tässä meidän nurkilla epäviralliset agilityn joukkuepiirinmestaruuskilpailut eli Venla jäi kotivahdiksi ja Elviiran kanssa lähdettiin matkaan. Elvin kanssa alkuperäinen suunnitelma oli olla varakoirakkona, jos ollenkaan mukana joukkueessa, mutta syystä tai toisesta ajauduttiin yhteen VAU:n minijoukkueeseen. Myönnettävähän se on, motivaatiota näihin kisoihin osallistumisesta ei ollut ollenkaan, vaikka olinkin yrittänyt psyykata itseäni jo jonkin aikaa.

Rata oli helpohko, melko tiivis, perusrata. Aloitettiin ihan kivasti, Elvi juoksi jopa puomin kontaktin kunnolla! Sitten koitin taas luottaa Elviin ja käyttää pelkkää vastaista kättä välistävetoon 7 ja 8 hyppyjen väliin. No ei tietenkään toiminut ja hyllytettiin siihen. Ja tähän olisi pitänyt jättää rata, sillä lopetin hylätyn jälkeen ohjaamisen ja Elvi paineistui ja taas roikkui takiaisena iholla loppuradan. Mutta seiskalle asti meni loistavasti ;)

Sellainen hämärä muistikuva on, että olisin joskus itselleni luvannut, että jos tulee hylätty, nappaan koiran mukaan ja lähdetään pois radalta.. Kumma kun sitä on niiiiiiin vaikea toteuttaa! Elvillehän on ihan sama lopetetaanko rata kesken vai lopussa, eihän se sitä tiedä, koska radan on tarkoitus loppua eli siinä mielessä ei olisi mitään väliä senkään puolesta, palkka tulee tietysti aina maalissa meni miten meni.

Mun agilityn kolme kultaista sääntöä:
1) Älä tee agilitya, jos siihen ei ole motivaatiota
2) Jatka kunnolla tai jätä kesken hylätyn tuloksen jälkeen
3) MUISTA ja TOTEUTA kaksi edellistä sääntöä

Jos sitä joskus vielä oppisi ;)

Ei siis valitettavasti edesautettu oman joukkueemme menoa millään lailla, mutta kiva reissu oli silti. Elvin kanssa vietettiin jäähdyttelylenkillä vielä laatuaikaakin ihan kahdestaan. On se hauska, miten porukassa Elvin pitää aina esittää jotain isompaa mitä on. Kun ollaan ihan kahdestaan, on Ee kuin ihmisen (siis minun) ajatus. Ihailtiin Heinolan satamaa ja nautittiin syysauringosta.

Arki palautuu ennalleen

Kesän aikana koira-arki on aina päälaellaan työaikataulujen vuoksi. Onneksi syksy on taas täällä ja samoin normaali arki koirien kanssa.

Tänään oltiin toista kertaa Samin (Sami Wessman) agilitykoulutuksessa Elvin kanssa. Kuten varmaan joku on voinut arvatakin, olen aina vähän epäileväinen minulle uusien kouluttajatuttavuuksien suhteen, mutta Sami on ollut positiivinen yllätys. Ei mitään mutkikasta, ei mitään uutta, vaan perusohjausta, perusasioita ja niiden viilaamista.

Olen itse huomannut nyt, kun Venla alkaa olemaan siinä iässä, että aletaan agilitya oikeasti treenaamaan, eikä vain kasvateta motivaatiota tai opetella työntekoa, että en oikein uskalla opettaa sille mitään. Pelko takaraivossa on niin vahva siitä, etten nyt vain pilaisi mitään. Jotenkin suorituspaineet on niin suuret, kun näkee miten paljon potentiaalia tuossa pienessä koirassa oikein on, ettei uskalla yrittää ja erehtyä. Mutta tänään kun sanoin sen ääneen koulutuksessa, siitä tuli jotain todellista ja oikeasti tajusin, että eihän me voida Venlankaan kanssa koskaan onnistua, jos ei mitään tehdä. Ja jopa Elvin kanssa tuli tänään sellainen fiilis, että ehkä meidänkin yhteistyöllä on vielä kehityskelpoinen.

Sami palautti taas tämän agilitytaukoilijankin ruotuun sanomalla, että niitä treenattavia yms. asioita kannattaa kirjoittaa ylös. Tietenkin kannattaa, niinhän me ollaan kirjoitettukin tänne, mutta ei tavattoman pitkään aikaan! Palataan siinäkin suhteessa perusasioihin, pidetään sitä treenipäiväkirjaa ja pureskellaan ne ongelmat auki.

Tänään tehtiin pientä radanpätkää. Alkuun treenatiin 1-5 esteitä, sitten otettiin omana harkkana vielä 6-9 esteet. Perusjuttua, mutta eri näkökulmasta.

Alkupätkässä ohjasin ensin (niin kuin niiiiiiin monesti ohjaan) 3 hypyn niiston tähtäämällä ohi siivekkeestä, että Elvi varmasti hyppäisi siitä yli. Lopputulos on tietysti se, että jäin koiran linjan eteen, kun piti lähteä suuntaamaan 4 putkeen. Klassinen tilanne, jossa E lähtee helposti jahtamaan jalkoja, kun ei ole muita vaihtoehtoja. Pieni korjaus ja oma linjani kohti siivekettä (kyllä se Elvi hyppää) ja alta pois, jolloin Elville jää vapaaksi suora näkölinja putkeen ja homma toimii.

Toisessa pätkässä treenattiin valssin suuntaa ja ajoitusta. Ei ollut ensimmäinen kerta, kun kuulen, että valssaan myöhässä. Mutta kyse ei ole vain ajoituksellisesta myöhässäolosta, vaan fyysisesti alan tekemään valssia liian pitkällä. Jolloin taas tullaan tilanteeseen, jossa pyydän Elviä hyppäämään kauas, mutta lälläslää, ei hypätäkään, kun piti mennä tännepäin. Korjaus valssia aikaistamalla ja homma toimii.

Joskus tai aika usein asiat ovat pienestä kiinni. Ja kaikki tämä pieni peruskuvioiden viilaaminen on sellaista, mistä onkin hyvä hiljaiselon ja sairaslomailun jälkeen lähteä liikkeelle.

Venlan kanssa olen saanut luotua työinnon agilitya kohtaan. Hetsaamalla, leikittämällä, kehumalla ja pitämällä pelkästään hauskaa hallilla. Nyt sinne mennään innolla ja odotetaan työtehtäviä. Esteistä ollaan treenattu putkia ja hyppyjä, joista putkiin Venlalla onkin jo kova fokus. Tänään keskityttiin hyppyfokukseen ja rajojen noudattamiseen. Eli aloin jo vaatia Venlalta paikallapysymistä ja luvan odottamista. Tottakai otettiin myös lentäviä lähtöjä, että se vaivalla luotu into myös säilyy. Suurimmaksi osaksi ollaan tähän mennessä tehty suoraa, joten tänään oli vuorossa kaarretta. Aita-putki-aita-yhdistelmää molempiin suuntiin putken jälkeen kaartaen ja pelkkää kahden hypyn kaarretta. Ja loistavasti meni. Siis itse treenin osalta, lähtöluvan odottamista ja ensimmäisen hypyn hyppäämistä (vaikka jossain toisella puolella hallia on ihana leluihminen) harjoitellaan jatkossa enemmän :)

Karkuri

Kesä on pitänyt kiireisenä. Elviiran kanssa ollaan kisattu muutamat agikisat, tuomisina hylättyjä ja virhepisteitä, mutta paikoittain loistaviakin suorituksia tuloksista huolimatta. Enemmän ollaan puolestamme keskitytty tuohon sairaseläkelajiin, nimittäin rally-tokoon, ja niillä kentillä Elvi onkin noussut VOI-luokkaan. Nyt pidetään intensiivinen treenikausi (lokakuun alkuun jatkuva) rallyn parissa ja hiotaan VOI-liikkeitä kuntoon. Sitten toivottavasti ehditään vielä nousta MES-luokkaan ennen syksyn SM-kisoja, jotta päästää ihan pelkästään huvinkin vuoksi osallistumaan yksilöpuolen karsintaan. Ensimmäiset VOI-kisat menivät syystä jos toisesta hieman heikommin, mutta eipä sitä oikein muuta olisikaan voinut olettaa viikon treenaamisen jälkeen. Ilmo kisoihin oli laitettu menemään jo ennen nousua. Alla videot viime viikonlopun kisoista. Häiriö koitui tällä kerralla kohtaloksemme, mutta paikkapaikoin tekeminen oli ihan mainiota.

Kesän aikana olen myös jatkanut trimmausopettelua ja monet muotoilukohdat ovatkin auenneet tekemällä. Neidit alkavatkin taas olemaan siinä kunnossa, että raspin saa kaivaa esiin ja aokaa riipimään. Täytyykin otattaa ennen- ja jälkeen-kuvat, niin näen itsekin ihan oikeasti, että meneekö se pieleen vai eikö mene. Tai lähinnä ehkä, mistä täytyisi ottaa vieläkin enemmän pois.

Nox, Ven ja Elvi

Kuvassa kolmantena onkin meidän hoitokoira Noxy. Nox on meillä tämän viikon puoleenväliin ja on sopeutunut ihan kohtalaisen hyvin terrierilaumaan. Hieman ahdistaa, kun joku murisee tai rähisee, mutta muutoin otetaan rennosti porukalla ja ulkona juostaan kilpaa. Sisällä Venla on kovinkin kontrolloiva Noxya kohtaan, mutta toisaalta Venla on myös se, joka leikittää Noxya. Paini onkin välillä hieman kovaa, mutta Noxykin oppii leikkimään pienen koiran kanssa, kun tassulla läpsäisemällä saakin kovaa tekstiä takaisinpäin ja hampaanjäljet tassuun.

Venlasta on kasvanut kesän aikana iiiiiiso koira. Neidistä löytyy uusia puolia joka päivä. Ja kun olen aina sanonut sitä, että koiran kanssa pitää tehdä sitä, missä se on hyvä ja mistä se tykkää, olen todennut, että Venlasta tuleekin superkiva harrastuskoira. Lajit tosin ovat sellaiset, joissa joudun itse opettelemaan uutta. Neiti on nimittäin erittäin lupaava tokokoira, pelastuskoirataipumukset olivatkin jo tiedossa, mutta opettamalla olen saanut ipanasta myös irti agilityintoa. Agilityssa tosin ollaan tehty hyvin vähän yhtään mitään, sillä en vieläkään tykkää pentuagilitysta. Antaa ipanan kasvaa isoksi ensin ja aletaan sitten tekemään temppuja sata lasissa agiradoilla. Rallyssa aloitellaan kisaaminen, kunhan muutaman päivän päästä se maaginen 10 kuukauden ikäraja saavutetaan. Venlan kanssa en tosin aio rallyssa ottaa mitään tavoitteita. Säästetään se energia tokon puolelle.

Elvin ja Venlan erot käyvät myös joka päivä selvemmiksi. Elvi haluaa tehdä töitä minun kanssa, Venla haluaa tehdä töitä minulle. Elvi toimii töissä parhaiten lähellä ja opastettuna, vaikka kotioloissa ei koskaan tule lähelleni. Venla puolestaan kotihiirenä on aina kainalossa tai jalanmutkassa tuhisemassa, kun taas töissä painattaa menemään kaukana ja tekee kaiken hurjan itsenäisesti. Tykkään tosi paljon molemmista ja molempien kanssa tekemisestä, mikään ei ole samanlaista!

Venlan itsenäisyys tosin sai ihan uuden puolen tässä menneenä viikonloppuna, kun oltiin vanhemmillani kyläilemässä. Yhtäkkiä ovikello soi ja naapuri ojentaa Venlan kysyen: "Onko tämä teidän koira?". No, hämmästys oli tietysti suuri, sillä kukaan ei edes huomannut, että Venla puuttuu. Sehän oli pihassa touhuamassa omiaan. Nyt se vain oli kuullut puhetta lähimetsästä ja kaivautunut aidan alta moikkaamaan iiiiiiiiiihania vieraita ihmisiä. Tuli vain mieleeni taas, että onneksi noin itsenäinen koira on kuitenkin noin pehmeä ja ihmisrakas, muutoin lopputulos viikonlopunkin reissulle olisi voinut olla toisenlainen. Ven ansaitsi karkurireissunsa johdosta itselleen puhelinnumerollani varustetun kaulapannan. Ihan niin kuin meillä olisi koira.

Back on track!

Nimittäin vähän joka asiassa! Bloggaaminen on jälleen kevään kiireissä jäänyt muun elämän jalkoihin ja jostain syystä tänä kesänä koiraharrastuskesä on tullut myöhässä mukaan kuvioihin eli juuri treeniä kummempaa kerrottavaa ei olisi ollutkaan.

Nyt on rallyssa kisattu melkein tavoitteet saavuttaen ja aloitimmekin tänään keskikesän kisatauon rallyradoilta. Viime viikonloppuna käytiin Nummi-Pusulassa ALO-luokan kisoissa, joista tuliaisina jäi vain turkasen paha mieli sekä ohjaajalle että koiralle. Elvi olikin känkkäränkkä ja napsi jaloista minkä ehti ja muutenkin leikki varsin yksinkertaista. Vaikka vannoin, ettei kyllä ihan hetkeen enää kisata, oli kuitenkin pakko lähteä tänä viikonloppuna kisoihin, joihin oli jo ilmoittautumiset laitettu. Eilen Nastolassa oman seuran kisat ja puolikänkkäränkkä-"en tiedä mikä on istu"-Elvin kanssa saatiin jotenkin puristettua radalta 93 pistettä ja RTK1-koulutustunnus sekä menolippu AVO-luokkaan. Ja tänään korkattiin sitten AVO tutun rally-Elvin kanssa eli intoa ja säpäkkyyttä riitti. Satoi tosin ihan kaatamalla ja epäilin tovin, että noinkohan käy edes istumaan märkään maahan, mutta istuihan se. Osa kylteistä oli vähän vieraampia ja todellinen haaste seisomattomalle koiralle olikin kyltti "istu-seiso-kierrä koiran ympäri". Ei kuitenkaan hyllytetty, vaan selvittiin siitäkin vain yhdellä virhepisteellä vinosta asennosta ja lopputulema olikin 99 pistettä (sadasta) ja luokkavoitto! Voittaja sai kultamitalin kaulaan ja iiiiiihanan tiikerilelun. Pienestä se on se Elviirakin onnellinen :)


Heinäkuun lopussa jatketaan rallykisaamista, mutta ettei sentään ihan vuoden parhaana kisa-aikana jäädä vain treenitauolle, lähdetään kokeilemaan, miltä se agility maistuu taas pitkän tauon jälkeen. Ja ennen kaikkea, miltä se tuntuu ja näyttää Elvin kropassa. Nyt on treenailtu ja käytiin viime tiistaina epiksissäkin ja palautuminen näistä on ainakin ollut ihan hyvää eli positiivisin mielin lähdetään taas Tsau:n jo meillekin perinteeksi muodostuneisiin juhannuskisoihin. Itse juoksen Elvin kanssa, mutta myös tiibetinterrieri-Tellervon kanssa, joka kisaa ykkösluokassa. Saas nähdä, miten käy tiiteröisen kanssa... lähteekö lipettiin vai ei...

 

Vennipennistä on kasvanut jo valtava ipana, tai ainakin valtavan valloittava. Ensimmäiset juoksutkin ovat ollutta ja mennyttä ja nyt Venlaa kuljetellaankin ympäriinsä eri koiratapahtumissa tuijottelemassa maailman menoa ja tekemässä pikkutreenejä häiriössä. Syssymmällä katsellaan agilityn aloitusta ihan noin niin kuin treeniryhmässä, rallyn puolella taidetaan käydä ensimmäisissä kisoissakin jo kesän lopulla, kunhan 10 kuukauden ikäraja tulee täyteen. ADHD-Venlasta on kyllä kasvanut kummallinen pieni sydäntenmurskaaja, joka rrrrrrrrrrrrrrrakastaa tuttuja ihmisiä ja koiria ja elämää kokonaisuudessaan.

Rallykisat (ALO), Lempäälä

Käytiin Lempäälässä Tamskin rallytokokisoissa, tuomarina Anu Ekegren. Valitettavasti nämä olivat sitten sisäkisat ja Elvi oli ihan kierroksilla. Kahden tunnin väsytyksellä sen sai rauhoittumaan, mutta sitten se olikin jo sen verran väsynyt, että melkein alkoi kiukutella. Pohdin, että ehkä seuraavalla kerralla kokeillaan sellaista rutiinia, että ensin lenkille, sitten Elvi autoon ja menen itse rataantutustumiseen ja vasta sitten Elvi treenaamaan kentän laidalle. Elvin paras vire nimittäin oli juuri ennen tuota rataantutustumista, mutta se kuumui taas ihan omiin maailmoihinsa rataantutustumisen aikana. No, oli miten oli, saatiin kuitenkin tulos, vaikka ITSE MOKASIN!! Kyllä harmittaa, sillä muuten olisi taas mennyt ihan kivasti, mutta jäädyin ja Elvi ehti istahtaa eteenviennin jälkeisessä sivulletulossa. Uusittiin ja jatkettiin matkaa. Ei paras vire, ei paras kisa, mutta taas ollaan askeleen lähempänä hihnatonta AVO-luokkaa ja saatiin tietysti toinen merkintä kisakirjaan!

Monipuolista koiranelämää

Koiratanssin viimeinen kerta on ollut ja mennyt. Siellä tehtiinkin viimeisellä kerralla hauska treeni eli oltiin ringissä ja kukin koirakko teki kaksi temppua, ensin edellisen koirakon tekemän tempun, sitten vielä oman siihen perään. Näin vuoro vaihtui ja taas edellisen koirakon temppu ja uusi perään. Meidän mallikoirakko teki armollisesti oikein hyvinkin suoritettavia temppuja ja muutenkaan ei ihan mitään ihmeellisyyksiä toteutettu. Hauska ja monipuoliseksikin kasvava idea kuitenkin ihan jatkoakin ajatellen, jos joskus koiratanssileikeille tulee käyttöä :) Tämän lisäksi opeteltiin kauko-ohjausta ja saatiinkin hyviä vinkkejä siihen, miten saisin Elvin esim. seuraamaan pidemmän matkan päässä. Temppujen teko ei tuota ongelmaa, mutta kun itse liikun jonnekin, Elvi tahtoo liikkua mukana lähemmäs. Täytyy oikeasti sanoa, että tuo meidän koutsi oli kyllä niin mahtava, että sai tällaisen jeejee-koiraharrastusvastaisenkin innostumaan todenteolla koiratanssista. Ja siis en tarkoita, että olisin koiraharrastusvastainen, mutta sanotaanko näin, että en välitä ihan hirveästi lajeista, joissa tarkoitus on vain pitää hauskaa. Onneksi Elvi on samanlainen, verenmaku aina suussa ;)

Alkuviikosta ei sitten ollutkaan Venlalla arkitottista (meillä on joitain vapaaviikkoja kurssin aikana), joten käytettiin aika hyväksemme ja kierrettiin halleja. Ajettiin Ruusulantien vanhalle hallille, käytiin vähän kävelemässä, hypättiin autoon ja ajettiin pois. Molemmat plikat olivat täysin kummissaan, mutta ilman sen suurempaa showta hyppäsivät autoon. Sama tehtiin Renkomäen hallilla, pieni lenkki, takaisin autoon ja pois. Sitten tultiinkin Vipusenkadun hallille, jossa Elvillä oli siis rallytreenit ja kas kummaa, tehtiin pieni lenkki ja palattiin autolle, jonne Venla hyppäsi tyytyväisesti kyytiin ja Elvi samaten. Ei mitään itkupotkuraivaria, ettei päässytkään halliin, vaan Elvi oli yllättäen aika hämmästynyt, kun pyysinkin sen rataantutustumisen jälkeen takaisin ulos autosta ja lähdettin treenaamaan. Mutta rauha oli maassa.

Onneksi sitä rauhaa ei kauaa kestäny, sillä hallissa toisella puolikkaalla oli agilitytreeni käynnissä. Tekihän Elvi hullun hyvin töitä, päästiin jopa kerran rata läpikin, mutta se oli sitten liikaa, kun toiselta puolelta kuuluikin kovaäänisesti estekäskyjä ja koiran intoilua. Eipä Elvin kanssa edes kannata tehdä mitään rallya, kun se on agilitymielentilassa, joten sain ottaa Venlan vielä kokeilemaan onneaan. Venlalla on luomuseuraaminen ja sen avulla pitkälle pärjättiinkin tuossa ALO-luokan radalla, melkein tuli pieni into rallyn treenaamiseen myös Veen kanssa. Taidetaan kuitenkin raivata polku ensin Elvin kanssa valmiimmaksi. Kisat muuten taas lauantaina!

Venlaakaan ei sentään ihan kokonaan unohdeta, vaikka Elvillä kisoja ja menoja taas alkaa kevään tultua ollakin. Käytiin Salpausselän kennelpiirin ja paikallisen 4H-yhdistyksen järjestämässä hyväntekeväisyysmätsärissä Lahden Jokimaan raviradan parkkiksella. Kaikki pennut, isot ja pienet, olivat samassa, mutta eipä Venlaa haitannut lainkaan. Hienosti esiintyi ja hyvin käyttäytyi, seisominenkin sujui kuin vanhalta tekijältä, olihan alla tietysti yksi mätsäri jo entuudestaan ;) Lähemmäs kolmekymmentä pentua, joten ei kyllä mitään sijoitusta odotettukaan, yllärinä tuli jo punainen nauha, sillä kisattiin vanhempaa hyvin esiintyvää snautseria vastaan. Oikein pätevä pentu pääsi sitten palkaksi kehien jälkeen leikkimään Tilda-mäyräkoiran kanssa, mukana myös Elvi ja porukan mummeli, karkeakarvainen pikkumäykky Fazu.

Kuvia sieltä täältä ja tuolta.