Käytiin Vau hallilla treenaamassa ja tavalliseen tapaan töksähtelevästi sujuneen ratatreenin jälkeen pohdiskeltiin Elvin kanssa asioita. Tulin siihen tulokseen, että meidän väliselle yhteistyölle on tehtävä jotain, muuten ei homma etene mihinkään. Elvi yrittää hullun lailla miellyttää ja tehdä niin kuin minä näytän, mutta auta armias, jos minä mokaan, Elvi ei pysty antamaan minulle eikä itselleen anteeksi sitä, että tekee jotain väärin. Ihan turhia kieltoja, puremiskohtauksia ja rimantiputuksia. Plus että Elvi menee äkkiä lukkoon, eikä kykene tekemään enää mitään, kun yritän korjata jotain kohtaa. No, sitten pohdiskeltiin, että mitä tehtäisi asialle.
-Elville itseluottamusta
-Käskytys minimiin (putki, kepit, takaakierrot käskyttäen)
-Ohjaus loppuun asti, kiirehtimättä
Näillä eväillä käydään huomenna hallilla vielä treenaamassa ja samoilla eväillä jatketaan kisoissa tiistaina. Tänään treenattiin epäonnistuneen ratatreenin päälle vielä epäonnistuneita kontaktitreenejä. Puomilla Elvi arpoo, mitä tekisi, kun se toisaalta olisi tarjoamassa sitä pysäytyskontaktia, mutta minä vaatimassa juoksukontaktia. Aa sentään oli positiivisempi, Elvi jopa juoksi alas asti.
Täytyy tosin hieman kehua, sillä takaaleikkaus kepeille onnistui hämmentävän hyvin ja vieläpä moneen kertaan. Mainio kepittelijä siis! Puolessa väliä tosin keppejä oli joku HAJU. Ja sitä Elvi pysähtyi haistelemaan sadasosasekunniksi, kunnes tajusi, mitä teki ja lopetti vähintäänkin hämmentyneenä mokastaan. Jotenkin täytyy olla kiitollinen siitä, että Elvi tuli steriloitua vasta sen jälkeen, kun se oli syttynyt agille, tuollaisen valeuroksen kanssa harrastuksen aloittaminen olisi kyllä ollut mahdoton tehtävä.
Elvi joutui myös treenissä odottelemaan pitkästä aikaa häkissä (huutaen ja raivoten toki), kun menin Hilman kanssa samaista radanpätkää. Tarkoitus oli hetsata Hilmaa niin paljon kuin ikinä ja katsoa, mitä tapahtuu. Oma kunto loppui tsemppaushuutelussa ja -juoksentelussa kesken, mutta niin siihen vanhukseenkin sai vipinää kinttuihin. Hilma ehtisi siis aivan vallan mainiosti kakkosen aikoihin, jos sen vain saisi mitenkään hetsattua tuollaiseen kuntoon kisaradalle. Kepeilläkin tuli oikein murinaa, kun Hilma oli niiiiiin intona. Puomi ja keinu ovat sellaiset esteet, joilla Hilma ottaa oman aikansa, oli vire mikä hyvänsä. Mutta toisaalta, ei se niistä välttämättä jäisikään kiinni, jos rata menisi muuten täysillä ja varsinkin kepit tämänpäiväisellä innolla. Hilmalla on seuraavat kisat vasta viikon päästä Jyväskylässä, kun en tietenkään ymmärtänyt ilmoittaa Hilmaa Elvin kanssa samoihin iltakisoihin tuohon tiistaille.
Täytyy nukkua hyvät yöunet ja lähteä huomenna hallille uudella fiiliksellä. Keksin meidän kesällekin uuden tavoitteen; sujuva rata. Edes yksi sellainen. Paras rata tähän mennessä ikinä on HYL-rata Jatin kisoista talvella, jolloin Elvi siis olisi muuten tehnyt nollan, jos ei olisi käynyt huutamassa tuomarille ennen rataa. Silloin rata oli oikeasti sujuva, Elvi suoritti rataa estehakuisesti ja varmasti. Siinä on tavoitetta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti