Lauma

Sain äsken kuvan. Vaikka yksi puuttuu, sille pidetään silti aina paikka ♥

Kesälomaa kohti

On niin opintojen kuin töidenkin puolesta pitänyt sen verran kovaa kiirettä, etten saa mahdutettua vapaa-aikaani edes blogin päivitystä. Paljon on taas ehtinyt tapahtua Elvin ja Sagan elämässä :)

Perjantaina Elvi kävi toiseksi viimeisessä trimmissä ennen kesän näyttelyä. Olen supertyytyväinen sen varsinkin takajalkoihin ja tassuihin, niissä on ihan oikeaa westiemeininkiä! Muuten olen ehkä kuitenkin sitä mieltä, että 6 viikon trimmiväli on Elville liian pitkä aika (kun en ottanut silloin puolivälissä yhtään niskasta/selästä/kyljistä). Toisaalta taas puolessa välissä eli kolmen viikon välein saattaa olla liian lyhyt aika taas noille osioille, vaikka se päälle/rintakehälle voisi toimiakin. Ehkä olisi siis testattava seuraavaksi neljän viikon trimmiväliä koko koiralle ja jos/kun rintakehä ja pää alkavat repsottaa, voisi niillä pitää sitä kolmen viikon pyöritystä. Tämä trimmivälipohdinta kumpuaa melkolailla omista mieltymyksistäni, sillä vaikka Ee on nyt vasta trimmattu esim. selästä, sillä on jäljelläoleva tukka (selässä) sellasta viiden sentin mittaista, mikä on toki ihan perus westien turkinpituus selässä, mutta omaan silmääni se on aivan liian pitkää Eelle. Hankalaa. Mutta onneksi Elvillä on ihana trimmaaja, joka kestää niin Een valitusta (ja näykkimistä!!) kuin myös mun vaatimuksia.

Trimmaamosta lähdettiin suoraan sitten Riihimäelle, jonne Elvi jäi pitkäksi viikonlopuksi. Sagan kanssa jatkettiin siitä vielä Mänttään Hilman ja Tellervon hoitajiksi. Pyörittiin Cola-kultsun kanssa pitkin metsiä ja peltoja ja nautittiin keväästä pihatöissä. Hilmalla on kennelyskää, minkä vuoksi Ee ei tullut mukaan, vaan jäi muualle evakkoon. Maanantaina lähdin sitten takaisin kotiin ja jätin Sagan (Hilman ja Tellen) jälkeeni. Elvi mukaan Riihimäeltä ja Lahden lumettomia metsiä samoilemaan. On se niin erilaista olla vain yhden koiran kanssa, kovasti täytyy viihdyttää ja leikkiä, kun ei ole sitä toista koiraa siinä hoitamassa sitä virkaa, mutta toisaalta taas ruokahetket eivät ole mikään elämää suurempi projekti, koko ajan ei tarvitse olla steppaamassa ulkona Sagan kanssa ja lenkit kulkevat sujuvasti.

Tänään käytiin hallilla treenaamassa, kun viikkotreenit jäivät välistä. Siellä oli Vuorelan Lotan rata, jota tehtiin pätkä (ja kuva on hyvin suuntaa-antava, kun en ikinä muista ottaa vihkoa mukaan hallille piirtämistä varten).

Alussa Elvi odottamaan, putken taakse ottamaan Ee mukaan, heitto kakkosen kautta putkeen, etumatkaa, kutsuna pituus, päällejuoksu vitoselle. Persjättö kutosen ja seiskan jälkeen, sama ysin jälkeen. Jäin 20-putken suun kohdalle seisoskelemaan ja käskin Elvin alas ja tuollaisissa kohdissa, joissa sillä on selkeästi aikaa ajatella sitä alasmenoa, ottaa (juoksu)kontaktin tarkasti. Siitä sitten kepeille, jäin kutsumaan 12-aidan taakse ja sitten Elvi klassikkokohta. Tuollaisessa välissä 12-13 Elvi lukee aina, jos ei muuta sanota jälkimmäisen aidan takaakierroksi. Vahvalla puolivalssilla sen toki saa kääntymään, mutta enpä taas ajatellut, joten meni ensimmäisellä yrittämällä takaa. Sitten ei mitään ongelmaa, putkelle lähetys 15-aidalta ja jäin tekemään pakkovalssin 17-aidalle, tarpeeksi tilaa Elville 19-aidalle, niin saatiin tehtyä poispäinkäännöllä tuon numeron puoleisen siivekkeen kääntö. Rata olisi vielä jatkunut tästä, mutta aika loppui ja tehtiin vielä lopussa poispäinkääntötreeniä muilla aidoilla sekä puomin kontaktia.

Ilmo lähti Orimattilan agikisoihin. Tämän vuoden ensimmäiset ulkokisat siis vihdoinkin edessä, saas nähdä kuinka käy. Vielä ehditään käymään hallilla harkkaamassa, mutta ensi kuun alusta aletaan sitten jo pikkuhiljaa muuttaa kesäloman (eli kesätöiden) viettoon Pirkanmaan takametsiin. Elvi ei ole Vaulla missään kesäryhmässä, vaan siirrytään kesäksi Virtain kirsujen treeneihin, mutta syksyllä palataan sitten kuvioihin täälläkin. Blogi ei tästä mihinkään muutu (paitsi ehkä herää talvihorroksestaan ;), sisällöntoteutuspaikka vaan vaihtuu.

Iltalenkki

Elvi ei pääse vieläkään uimaan, mutta varpaat on jo kasteltu!

Saga nauttii lenkin juomatarjoilusta.

Molemmat hepuloivat vuoron perään rinteessä.

Tästä näkee Sagan kevättukan, ihan ei niin kaljuja ollakaan kuin talvella!

Kiiltonenäskotti

Elviira

Ei näitä onneksi mikään vaivaa...

Pitkästä aikaa tuli otettua kamerakin mukaan lenkille, vaikka näpit olivatkin ihan jäässä. Saga piristyi lenkillä yllättävän paljon ja juoksi kyllä monen viikon kävelylenkkien verran pitkin metsiä ja sulanutta nurmikkoa äristen ja öristen. Neidillä on taas korvatulehduskin, johon sain onneksi puhelinreseptillä antibioottia ja korvaan laitettavaa mönjää. Sagan korvat ovat kyllä oudot, kun niissä tuntuu lähestulkoon koko ajan olevan jotain kränää, mutta hei, eipä ole silmätulehdusta ollut enää pitkään aikaan! Elvi alkaa taas olemaan näköisensä trimmin puolesta, mutta onneksi huomenna saadaa helpotusta tähän hätään, kun päästään trimmaajan juttusille. Handleri on varattu ja henkisesti alettu valmistautumaan siihen, että Ee esiintyy kesäkuussa näyttelyssä, itse pääsen samaisessa näyttelyssä handlaamaan tibbe-Tellervon.

Vielä varoituksen sanana kaikille, nimittäin kennelyskää on taas liikenteessä. Jopa Hilma, joka ei ikinä saa kennelyskää köhii ja rohisee minkä ehtii. Ei kiva lainkaan!

Viikkotreeni vihdoinkin

Ihan alkuun pitää todeta, että viikon takaisista Purinan kisoista on kyllä tulossa juttua, mutta jostain syystä yhteys koneen wmm:n ja youtuben välillä on säälittävän hidas. Toista vuorokautta latasin matkaseuran koiran videota, joka jumitti koko laitteen ja tänään samaisen videon parissa on päästy jo 56%:in. Elvin video tulee tämän jälkeen.

Siellä Purinalla kuitenkin Elvi alkoi ontua ja muutenkin oli outo radoilla. Tänään pohdiskeltiin treeneissä syytä ja fiksuakin fiksumpi kaikentietävä koutsi Taina osasi sanoa, että siellä suolataan. Ja mitä sanoo Elvin herkkistassut ulkoilman märkyyden ja sisäilman suolan yhteisvaikutuksesta? Ei mitään kivaa ainakaan. Toivotaan siis todella, että kyse oli vain tästä. Note to self, ei enää ikinä Purinalle sisäkisoihin.

Vaulla oli eilen ollut Oreniuksen Juha kouluttamassa ja loogisesti tehtiin tänään Oreniuksen rataa. Otettiin ihan kevyt paluu Elville, rimat kahteenkymppiin ja rauhakseltaan eteenpäin. Ratapiirros ohessa (ja ensimmäinen aitahan oli siis ysikympissä kakkosaitaan nähden kuvan ulkopuolella ;).

Alun ohjasin oikealta, heitto kakkoselle, takaakierto, niistopersjättö ja sitten, Elviira hyppäsi nelosaidan ja ohjauksen puutteesta ja jälkimmäisillä kerroilla ohjauksesta huolimatta meni PUTKEEN. Ja sai tottakai ältsinisot kehut ja palkat, uskomatonta! :) Sitten otettiin tosissaan niin kuin tekisin koiran kanssa, joka hakee putkiin ja tietysti Elvi tuli hanskaan ja jatkettiin etiäppäin. Pohdinnan jälkeen kaikentietävän painostuksesta tehtiin sitten sieskalle poispäinkäännös vasemmalta puolelta ja vaikka niitä ollaan (yksittäisinä juttuina) treenattu, en kuollaksenikaan muistanut, kummalla kädellä olen sen tehnyt. Kokeilun kautta selvisi, että käännän Elvin vastakädellä (ja muistin perustelunkin kotimatkalla, kun saman puolen kädellä Elvi hyppää aidan suoraan tai lähtee viereisen takaakierrolle, vastakäsi katkaisee sen jatkumon). Tätä toisteltiin pari kertaa ja aivan mainio pikkuwestie teki aivan mainiota poispäinkääntöä. Jätettiin rata kahdeksaan esteeseen ja mennään vaikka huomenna tai ylihuomenna tekemään enemmän. Kevyt aloitus ja silleesti.

Hauska rata kyllä ja varsinkin kepeiltä poispäinkääntöä putkelle on Een kanssa päästävä kokeilemaan. Täytyypä muistaa ottaa videokamera mukaan ja etsiä jostain nopeammin videoita nettiin lataava kone tahi nettiyhteys.

Loppuu vielä Sagan mielenosoituksellinen kuva, kun arvon skottineidin vedentarjoiluastia oli tyhjä! Pöyristyttävää!

3

 

Niin siitä pienestä propellikorvasta kasvoikin vaatimattomasti vain kaikinpuolin täydellinen koira. 

Paljon on yhdessä nähty ja koettu, vielä enemmän on edessä. Mihin ne vuodet vierivätkään...

 ÄLYTTÖMÄN SUURET ONNITTELUT

3-vuotiaalle Elviiralle

Viikkotreeneissä

Agin viikkotreeneissä tehtiin tänään rataa, joka on piirretty varsin vapaasti ulkomuistista tähän oheen. Täytyy kyllä sanoa, että pitkästä aikaa sujui taas ihan kivasti tekeminen. Itseasiassa sujui jo lauantaina, kun tehtiin tekniikkaharkkoja, mutta nyt oikein viikkotreeneissäkin ja pitkää rataa. Olen tyytyväinen!

Mutta tosiaan siis, rata oli kohtalaisen simppeli, hullua juoksemista lähinnä. Oikealta puolelta alun ohjaus, persjättö kolmoselle, lähetys nelosputkeen, persjättö vitosen jälkeen (jos olisi vähänkään putkeen irtoava koira, olisi seiskalle lähetys saattanut tuottaa ongelmia, Ee onneksi valitsee aina mieluummin takaakierron kuin putken ;), persjättö seiskan jälkeen, ensimmäisellä kerralla jäin vasemmalle puolelle ohjaamaan aidat 10, 11 ja puomin, 13 aita vitosaidan puoleisen siivekkeen kautta putkeen, käännös puomille, kaasu pohjaan, persjättö puomin jälkeen, 16-aita vasemmalta puolelta, 17-aidalle joku poispäinkäännön tyyppinen (Elvi siis kääntyi minusta poispäin ja ohjasin siis takaa!!), kepit, ja sitten olisi pitänyt taas lähteä hulluun juoksuun, mutta olin myöhässä ja päällejuoksussa 20-aidalla jäin Elvin eteen, josta en enää lähtenyt sitä kääntämään 21-aidalle. Mutta järkyttävän pitkälle päästiin ensiyrittämällä.

Kokeiltiin kympin ohjausta niistopersjätöllä, lähdin vain liian aikaisin juoksemaan puomia kohden, minkä ansiosta Elvi ei kiertänyt siis siivekettä vaan juoksi seinänviertä 10-aidan jälkeen perääni. Kolmannella yrittämällä maltoin ottaa Elvin mukaan niistoon ja ohjasin puomin oikealta. 13-aidalle Elvi teki valtavan pitkän kaarroksen, koska en ehtinyt millään ajoissa kääntämään sitä. Hylättiin tämä puoli ja päädyttiin ohjaamaan ensimmäisellä tavalla plus jaakotuksella 13-aidalle. Toinen treenin paikka oli sitten 16, 17. Persjättö puomin jälkeen ja sitten kierrätinkin kauemman siivekkeen ympäri takaakierrolle ja siitä kepeille. Toimi tietysti sekin. Sitten sainkin ajoitettua päällejuoksun oikein (tai siis lähdin kiihdyttämään jo kun Elvi oli about puolivälissä keppejä), tarkka ohjaus 21-aidalle, persjättö putken jälkeen ja loppuun. Viimeisen aidan kirous on päällä, rima tippuu, koska Elvi kääntää katseen (siis kun tietää että nyt on kyseessä viimeinen aita/rata loppuu) jalkoihini käydäkseen kiinni, eikä katso aitaa. Targettitreeniä tähän ja sitä, että juostaan vaikka kolme kilometriä vielä niin kuin rataa jatkuisi ennen kuin lopetetaan.

Kisojakin on taas kiikarissa, pääsiäismaanantaina mennään tekemään pari starttia Helsinkiin, sitä seuraavana viikonloppuna yksi startti Riihimäellä ja sitä seuraavana tämän kevään huipennus; Janakkalassa ULKOkisat!! Onnenpäivä :) Elvi on joutunut/saanut nyt myös treenata odottelua, kun ollaan käyty hallilla oikeastaan vain silloin, kun olen itse kouluttamassa jotain ryhmää. Kuumuuhan se ja paljon enemmän kuin odottamatta, mutta nyt tosiaan varsinkin pari viime kertaa on työn jälki ollut hulluudesta huolimatta kohtalaisen hyvää.

Arki rullaa siihen malliin, että lenkeillä käydään pääasiassa erikseen (siis Saga ja Elvi erikseen, minä olen tietysti molempien kanssa lenkillä :D). Tai no, Sagan lenkit ovat hitaita lyllerryksiä korttelin ympäri. Elvi on superonnellinen tästä järjestelystä, sillä sitä on selkeästi rassannut ainainen hidastelu lenkeillä. Pikkuinen höyryjuna saa painaa menemään niin pitkälle ja kovaa kuin mieli tekee. Ja Sagakin on onnellinen, sisällä sitten leikitään ja jos sattuu virtaa löytymään, lähdetään molempien kanssa metsään tai pelloille juoksemaan ja leikkimään pihalle. Tosin tänään pieni talvihauvakin käveli onnellisena pitkin maita ja mantuja, kun oli (koiraa) polvia myöden lunta kadulla. Kevättä kohti!

Aprilliarvonta suoritettu!

Vielä nämä ilouutiset jäivät eilen postaamatta eli Mitä teillä syödään -arvonta tuli suoritettua eilen. Kiitos osallistuneille, tarinoita oli mielenkiintoista lukea!

Pöllöpaketti lentelee Eevalle, pupujussukka puolestaan pomppii Iinalle.

Hyvää (lumista) alkanutta kevättä ja huhtikuuta kaikille lukijoille, kesää kohti mennään :)

Luonnetesti

Käytiin Elviiran kanssa Keravalla luonnetestissä. Ikää kaksi viikkoa vajaa kolme vuotta. Testipaikka oli mielestäni hieman erikoinen, muutaman metrin päässä kulki vilkas autotie, ihan vieressä kulki vilkas jalkakäytävä/pyörätie, yläpuolella nousivat ja laskeutuivat isot matkustajalentokoneet ja vieressä oli koirapuisto. Voisin väittää, että heikkohermoisempi koira ei olisi välttämättä edes päässyt testiin asti stressaantumatta. Hieman siis poikkesi miljöö luonnekuvauksesta, joka oli autiolla sorakuopalla keskellä ei mitään. Siellä kun oli aikaa keskittyä niihin vähäisiin ärsykkeisiin mitä siellä oli eli agiesteisiin ja tapahtuviin testin osiin. Harmillista sinänsä ettei jo pelkän testipaikan takia näitä kahta luonnekuvausta pysty millään tavalla vertailemaan, sillä Elvin käytös oli jo ärsykkeidenkin perusteella erilaista, vaikkakin Elvi oli molemmissa testeissä oma itsensä.

Tässä Elviiran luonnetestin video yhtenä palasena. Ensimmäiset 3 minuuttia pelkkää puhetta ja paikallaseisoskelua, kolmen minuutin kohdalla toinen koira ohittaa meidät kuvaajan selän takaa ja kolmen ja puolen minuutin kohdalla alkaa itse testi.



Toimintakyky +1, kohtuullinen
Terävyys +1, pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu -1, haluton
Taisteluhalu +2, kohtuullinen
Hermorakenne +1, hieman rauhaton
Temperamentti +2, kohtuullisen vilkas
Kovuus +1, hieman pehmeä
Luoksepäästävyys +3, hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
Laukauspelottomuus +++, laukausvarma

Yhteensä siis 153 pistettä ja hyväksytty tulos.

Elvi oli siis koko testin ajan varsin oma itsensä. Kovin hajut veti mennessään ja useassa kohdassa jalkoihin solmuuntuva naru aiheutti hämminkiä pikkukoirussa. Mutta perusrauhallinen ja alistuva Elvinen oli mukana ja vaikka Elvi käyttäytyikin ihan niin kuin pitikin noissa osioissa, olisin ehkä itse ollut hieman eri mieltä joissain kohdissa arvostelusta. Tuomareita (Mikael Laine, Sami Heikkilä) on kuitenkin uskominen. Huvittavimmat kohdat olivat ehkä kuitenkin uhkaava ihminen, kun jätin Elvin seinään kiinni ja pimeään huoneeseen odottelu. Elvi napottaa, napottaa, napottaa, napottaa. Jostain siis ehkä huomaa sen, että vaikka Ee ei todellakaan mistään eroahdistuksesta kärsi, ollaan me silti samaa settiä.

Pimeästä huoneesta tosiaan siis vielä sen verran, että Elvi löysi ensimmäisen ihmisen, joka tuli vastaan eli tuomarin ensin ja alkoi luimisteluintoilu, kunnes muisti, että minutkin piti etsiä ja haisteli tuolia, jolla istuin, kunnes yhtäkkiä nenä osuikin jalkaani ja kevyt luimistus, kehu ja sitten päästiinkin sisähajujen kimppuun! Jotenkin huvittava kontrasti sen välillä, miten Elvi tervehtii muita ihmisiä ja miten se tervehtii minua, muiden ihmisten kanssa jälleennäkemisen riemu on sanoinkuvaamattoman hienoa, jopa niin hienoa, että hypätään vähän vastekin ja minun kanssa riittää etäältä otettu katsekontakti, korvien pikaluimistus ja hännänheilutus, josta palkkana kehu. Ja siis näin haluankin, että minua tervehditään, en inhoa mitään muuta niin paljon kuin vasten hyppivää koiraa (oli se sitten iso tahi pieni) ja Elvi tietää sen, pätevä pieni :)

Olisi pitänyt myös laskea montako miljoonaa kertaa Elvi ehti merkkailla tuon parikymmenminuuttisen aikana, hajuja (jotka veivät mennessään) oli älyttömän paljon, kun maa oli ihanan sulaa. Luoksetulossa Elvi jäi hajujen lisäksi jumittamaan siihen tosiasiaan, että hihna roikkui perässä, siis kun sehän meinaa sitä, että se on irronnut jonkun kädestä ja pitää odottaa tai että se on jonkun kädessä kiinni, jolloin ei vedetä. Tuomarin kevyellä avustuksella Ee pääsi kuitenkin liikkeelle ;) Tynnyrin jälkeen päädyttiin aidan viereen, jossa oli lunta, jossa piti möyriä ja oli kivaa!

Ainut kohta, jossa Elvillä oli kaikista vaikeinta ja selkeästi epäkivaa alusta loppuun saakka oli kelkalla. Ee jäi ihan täysin jumiin, kunnes vaihdoin puolta. Mutta heti kun lähdetään kävelemään poispäin kelkasta, kaikki on ok. Eikä sitä jäljellejäävää pelkoakaan ollut järin hirveästi. Puolustushalukkuudesta tuomari kommentoi, että tuon kanssa ei välttämättä kannata nakkikioskilla lähteä ohittelemaan. Tokaisin siihen, että onneksi Elvillä on mut mukana, sillä meidän perheessä se on kyllä pomo, joka karkottaa ihmiset pois. Ja tuosta uhkaavasta ihmisestäkin huomasi sen, että Elvillä ei tosiaan ole mitään kokemuksia ihmisistä, jotka tekisivät sille pahaa. Ensin se katsoo ihmistä, että tuossa on jotain outoa ja kun se ei lopeta ja tulee lähemmäs, Elvi siirtyy jalkani viereen ja alistuu. Ja vaikka puolustushalu olikin ainut josta saatiin miinusta, ei se todellakaan ole mielestäni huono juttu, ei pienen terrierin tehtävä olekaan puolustaa minua varsinkaan ihmistä vastaan.

Mikään ei oikeastaan yllättänyt, vaan kaikki meni niin kuin kuvittelin ja niin kuin ennen testiä arvioin kameranaisellekin (superisti kiitosta vielä Ida!). Toisin kuin agikentillä nähdyn tappaja-Elvin kovuuden ja hermorakenteen alla piilee oikeasti ihan tasapainoinen, rauhallinen ja mukava pieni Elviira, jonka kanssa on superhelppo olla ja elellä.

Ainiin ja vielä piti mainita, että tuomari oli selvästi kotiläksynsä tehnyt, kun osasi heti alkuun tietää, että westie ja skotti ovat yhdessä viskikoirat. On nimittäin ollut yllättävän harvassa, jopa koiraihmisten keskuudessa, tieto siitä, miksi westie ja skotti kuuluvat yhteen ;)