
Kokeiltiin kympin ohjausta niistopersjätöllä, lähdin vain liian aikaisin juoksemaan puomia kohden, minkä ansiosta Elvi ei kiertänyt siis siivekettä vaan juoksi seinänviertä 10-aidan jälkeen perääni. Kolmannella yrittämällä maltoin ottaa Elvin mukaan niistoon ja ohjasin puomin oikealta. 13-aidalle Elvi teki valtavan pitkän kaarroksen, koska en ehtinyt millään ajoissa kääntämään sitä. Hylättiin tämä puoli ja päädyttiin ohjaamaan ensimmäisellä tavalla plus jaakotuksella 13-aidalle. Toinen treenin paikka oli sitten 16, 17. Persjättö puomin jälkeen ja sitten kierrätinkin kauemman siivekkeen ympäri takaakierrolle ja siitä kepeille. Toimi tietysti sekin. Sitten sainkin ajoitettua päällejuoksun oikein (tai siis lähdin kiihdyttämään jo kun Elvi oli about puolivälissä keppejä), tarkka ohjaus 21-aidalle, persjättö putken jälkeen ja loppuun. Viimeisen aidan kirous on päällä, rima tippuu, koska Elvi kääntää katseen (siis kun tietää että nyt on kyseessä viimeinen aita/rata loppuu) jalkoihini käydäkseen kiinni, eikä katso aitaa. Targettitreeniä tähän ja sitä, että juostaan vaikka kolme kilometriä vielä niin kuin rataa jatkuisi ennen kuin lopetetaan.
Kisojakin on taas kiikarissa, pääsiäismaanantaina mennään tekemään pari starttia Helsinkiin, sitä seuraavana viikonloppuna yksi startti Riihimäellä ja sitä seuraavana tämän kevään huipennus; Janakkalassa ULKOkisat!! Onnenpäivä :) Elvi on joutunut/saanut nyt myös treenata odottelua, kun ollaan käyty hallilla oikeastaan vain silloin, kun olen itse kouluttamassa jotain ryhmää. Kuumuuhan se ja paljon enemmän kuin odottamatta, mutta nyt tosiaan varsinkin pari viime kertaa on työn jälki ollut hulluudesta huolimatta kohtalaisen hyvää.
Arki rullaa siihen malliin, että lenkeillä käydään pääasiassa erikseen (siis Saga ja Elvi erikseen, minä olen tietysti molempien kanssa lenkillä :D). Tai no, Sagan lenkit ovat hitaita lyllerryksiä korttelin ympäri. Elvi on superonnellinen tästä järjestelystä, sillä sitä on selkeästi rassannut ainainen hidastelu lenkeillä. Pikkuinen höyryjuna saa painaa menemään niin pitkälle ja kovaa kuin mieli tekee. Ja Sagakin on onnellinen, sisällä sitten leikitään ja jos sattuu virtaa löytymään, lähdetään molempien kanssa metsään tai pelloille juoksemaan ja leikkimään pihalle. Tosin tänään pieni talvihauvakin käveli onnellisena pitkin maita ja mantuja, kun oli (koiraa) polvia myöden lunta kadulla. Kevättä kohti!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti