Mikä siinä on, että ensin pitää suuttua ja sitten loppuaika vihaisena treenata?
Vasen pohje mustelmilla ja ihan totisilla puremahaavoilla. Ja kun sille kerran sanoo, että IRTI, niin lopputreeni menee ihan ok:sti. Niin paitsi se rengas, jota ei vaan osata, jos minä olen edellä. Ja ne kepit "väärältä" puolelta, kun on häiriötä.
Tehtiin Oreniuksen Annan rataa, paljon sai juosta, mutta oli ohjauksellisiakin paikkoja. Niitä ja niiden onnistumista ja hienouttakin voisin hehkuttaa, mutta jotenkin ne eivät tunnu missään (vaikka tuo toimi oikeasti tosi hyvin ja teki tosi hyvää työtä) sen rinnalla, että ollaan menty ihan hulluna takapakkia tuon elävän lämpenemisjuttujen kanssa. Miksei kisoista saisi jäädä pois sillä perusteella, että meillä ei nyt vaan homma suju? Viikonlopun jälkeen alkaa taas tiukka tehokuuri agilityn parissa.
Sitä odotellessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti