Vieraita lakeuksilla

Fazun heiluva häntä

Eivät ensimmäiset, mutta varmasti toivotuimmat koiravieraat (ja koiravieraiden ihana Ida-ihminen!), saapuivat lakeuksille yllätysvisiitille ja viipyivät pari päivää. Kyseessähän on tottakai muuton myötä 450 kilometrin päähän jääneet mäyräkoirakaverit Tilda ja Fazu. Makkarat matkustivat ensi kertaa elämässään junalla ja terriäisten kanssa oltiin asemalla vastassa. Elviira muisti ja tunnisti heti kaverit (Tilda sai pusujakin!), Venla yritti jäykistellä, mutta muutamassa sekunnissa upposi pikkukoirankin tajuntaan, että hetkinen, nämähän ovat meidän mäyräkoirakaverit.

Lenkkeiltiin ja löhöiltiin ja nukuttiin. Mutta se mikä hämmästyttää tässä jengissä on, ettei kenekään tarvitse kysellä, miettiä tai kyseenalaistaa omaa asemaansa. Tehtiin mitä hyvänsä, molemmat terrierit ja molemmat mäyräkoirat tietävät tarkkaan, missä menee raja kenenkin kanssa. Silti kukaan ei jäykistele, ole se onneton uhrilammas tai muuten ulkopuolinen. Fazu, 10, on ehdottomasti ikänsä puolesta kunnioitettava sekä Elvin että Venlan silmin. Fazua ei haeta leikkiin, mutta ei myöskään väistellä seiniä pitkin, vaan ollaan yhdessä, mutta pidetään sitä vähän arvokkaammassa asemassa. Tildaa, 6, voi puolestaan sekä Venla että Elvi hakea leikkiin, sillä Til on kaveri. Joskus jopa leikkimään innostuva kaveri. Mutta kun ollaan sisällä ja molemmat mäyräkoirat ottavat elämän mieluiten rennosti peiton alla, Elvi ja Venla leikkivät, rähisevät ja painivat keskenään, eikä kummallakaan mäyräkoiralla ole mitään tätä vastaan.

Lenkillä tottakai mennään sulassa sovussa. Fazua hieman häiritsee kävellä westiejen lähellä, mutta silti se tuppautuu kylki kyljessä kävelevien terriereiden väliin. Vapaanaollessaan Venla on täysin Tildan vietävissä eli sinne mihin vanhemman nenä näyttää niin... Joskus leikitään, mutta aina ollaan sovussa. Ruokaillessa tai namien kanssa puljatessa yhteislauman hämmentävä toimivuus vain korostuu. Kaikki haluavat syötävää, kaikki haluavat eturiviin, kaikki syövät vaikka pieniä kiviä, mutta kukaan ei sano mitään kenellekään toiselle. Läheisyys ei ahdista eli ei haittaa vaikka toinen onkin kyljessä kiinni kerjäämässä omaansa. Tai jos kaveri saa namin, niin ei haittaa, seuraava osuu varmasti omalle kohdalle.

Vaikka territkin tulevat toki juttuun monien kanssa ja erilaisia koirakavereita löytyy (niin Hilmasta ja Tellervosta, kymmenistä treenikavereista aina Villähteen schapelaumaan), niin näiden neljän pikkuhiipparin yhteiseloa ja -oloa on kyllä välillä käsittämätön seurata. Miten neljä niin erilaista koiraa ja kaksi niin erilaista laumaa voivat toimia yhtenä. Ehkä syynä on kaikkien koirien rakkaus mäykkyjen omistajaan, Idaan.

Tilda ja terrierit