Tehtiin Oreniuksen Annan rataa viikkotreeneissä. (Jälleen, ratapiirros vähän sinnepäin.) Aitojen pyörittelyt eivät jääneet kyllä ilman koiraa mitenkään mieleen, olisi varmasti tarvinnut toiset viisi minuuttia ainakin lisää siihen, mutta saatiin loppujenlopuksi rata ensin melkein nollana ja pienen tauon jälkeen myös nollana läpi :)
Alussa ei ollut oikein mitään ongelmaa, Elvi toimii ihan hyvin, vaikka onkin pitkiä vientejä, kun se ei ole sooloilevaa tyyppiä. Persjättö ennen seiska-aitaa ja ensimmäisellä kerralla ohjasin Een keppien kakkosväliin, mutta sitten korjasin omaa linjaani ja näin onnistui kepitkin. Putki oli ihan todella lähellä keppien loppua, mutta kerrankin Elvin putki-inhosta oli hyötyä, Elvin kun saa käännettyä ennen putkea ties kuinka lähellä.Taas persjättö 11-aidalle ja olisin itse mennyt vielä tekemään persjätön ennen 12-aitaa, mutta jäinkin sitten kouluttajan ehdotuksesta pussin puolelle ohjaamaan ja hyvinhän se toimi. Ja kerrankin Elviä pääsi jaakottamaan 13-aidalle, kaikki takaakierrothan onnistuivat hyvin takaakiertohullu-Elviltä. 16-aidankin oikealle puolelle sain Elvin vedettyä ja loppu oli jälleen vaan suoraviivaista menoa.
Rata oli siis ihan kiva ja kun sitä nyt jälkeenpäin katsoo, niin eihän se mikään vaikea ollutkaan. Paljon kaikkea mitä Evi osaa, pyörittelyä ja takaakiertoja, joten mikäs tässä ollessa. Meidän ongelmat ovatkin elämää suurempia agilityssa!
Tällä viikolla olisi sitten neljä starttia hyisessä Jkl:n kylmyydessä, onneksi sisätiloissa on kuitenkin tekonurmipohja, se auttaakin hieman. Ja toivottavasti viralliset kisat eivät JAT:lta venähdä, niin kuin kävi episten. Siellä tosin oli kaikilla uusintamahdollisuus ja tottakai ihmiset kävivät uusimaan. Vastustan tätä uusimisjuttua kyllä epiksissä henkeen ja vereen. Epiksiin kun mennään harjoittelemaan sitä kisanomaista tilannetta ja sitä, että se rata tehdään KERRAN ja se tehdään niin hyvin kuin osataan. Ja mitä ei osata, sitä lähdetään sitten kotiin harjoittelemaan. Nih.
Mutta ehkä tämä riittää aamun agilitysaarnasta. Tyttöjen kanssa ylös, ulos ja lenkille!
Hauskaa että sun mielestä toi oli ihan helppoa, musta ei...varsinkaan muistaa noita pyörityksiä mihin mennään, siinä sen mun aivojen muistikapasiteetin näkee ;) Toivottavasti Ee ei saanu musta ikuisia traumoja? :D
VastaaPoistaNo eihän se alkuun ollut, mut jos olis ollu kisatilanne, viis minuuttia aikaa ja sen ois kattonu semmosessa mielentilassa, ei tuo mikään vaikea olis ollut. Siis meille. Mut auta armias jos olis joku helppo suoraviivainen rata...
VastaaPoistaEevihän ei sitten traumatisoidu mistään, mut mun mielestä sen reaktio sun huutoon oli ehkä paras, kun se kävi hyppäämässä sen aidan! Voisitte alkaa Een kanssa reenaamaan sellasta ohjausta, että sä huudat kentänlaidalla ja Ee juoksee radalla tekemässä esteitä sitämukaa :'D
Ainiin ja lihasmuisti on muuten kova sana agissa :)
Haha, vois olla tuomarin mielestä aika erikoinen ohjaustyyli ;) Jos se eka kerta oli niin kummallista että hämmästyksen voimalla hyppäs esteen, tuskin se ens kerralla enää toimii niin hyvin. Nauratti kyllä treenikavereitten ilmeetkin siinä, ne varmaan aatteli että tuliko se hulluks :D
VastaaPoistaMä luulen, et kukaan ei ajatellut "tuliko se hulluks" vaan totesivat vaan "nyt se sit tuli hulluks", sen verran luonnonlahjakkuus olit kyllä siinä rähjäämisessä ;)
VastaaPoistaOlin mä kyllä sanonu Sarille että Ee pitää ajaa pois jos tulee siihen mutta ei se varmaan mua pelasta :D Vielä kun faceen kirjotin sinä iltana päivitykseksi sen että on agilitymasennus yms...Ajattelivat varmaan että no nyt se rähjää tästä lähtien kaikkien koirille hulluudessaan ;D
VastaaPoista