Kuvauksena tälle oli "koiramaailman jin & jang" ja mikä koiramaailmassa parhaiten edustaakaan toisiaan täydentäviä vastakohtia kuin westie ja skotti. Tämä päivä oli jälleen osoitus siitä.
Lenkillä Elviira menee kuin höyryjuna, ei varsinaisesti kiireellä, mutta edetään reipasta vauhtia koko ajan. Tai edettäisi, jos ei perässä roikkuisi kahdeksankiloinen jarru. Sagaa ei voisi vähempää kiinnostaa lenkkeillä. Lenkillä tuli vastaan koiria ja ihmisiä. Kun pysähdyttiin moikkaamaan, Elvi etsi jonkun hajun tai istahti viereeni odottamaan, milloin matka jatkuu, Saga puolestaan sydämensä kyllyydestä nautti vieraasta seurasta ja huomiosta. Kotiin päästyämme Elviira käpertyi nojatuoliin torkkumaan, Saga aloitti rallin. Välillä erehtyi jopa hyppäämään Elviiran päälle, josta sai melko kovasanaisesti lähteä vauhdilla muualle. Sitten molemmat alkoivat leikkiä omiaan, Saga juoksi huoneesta toiseen ärisemässä leluilleen, Elviira istahti nurkkaan, otti jonkun lattialta löytämän roskan suuhunsa ja alkoi sitä mussuttamaan. Samalla Ee tutkaili rauhassa Sagan toilailuja. Kun vihdoinkin väsähdettiin, Elviira lähti eteiseen nukkumaan Sagan tullessa kerjäämään leuanrapsuttelua ja huomiota. Huomiontarpeen tyydytettyään pikkumusta asettui mukavasti varpailleni ja aloitti tuhisemisen.
Toisaalta taas, kun löytyy se yhteinen sävel terrierien välille, silloin leikki on täysin sama ja sidostesukan kestävyyttä on aina testattava. Ja miten voikaan olla, että kun toinen on paikallaan jossain, toinen käy viereen olemaan ja hetki on kuin postikortista. Niin kuin ne tietäisivät kuuluvansa samaan sarjaan, niin kuin ne tietäisivät täydentävänsä toisiaan.
En vain lakkaa ihmettelemästä, miten nuo kaksi voivat olla kaikessa niin erilaisia, mutta silti ihan samanlaisia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti