Lotan opissa osa 2

Vihdoinkin tämänpäiväisen Lotta Vuorelan koulutukse ratapiirros löysi tiensä nettiin (tattista Tuija), niin pääsen analysoimaan Evin koulutusta.

Olin ensinnäkin väärään aikaan paikalla (onnekseni kyllä liian ajoissa) ja unohdin kaiken muun mukaanotettavan paitsi Elvin. Ja se pallo. Elviiran rakas palkkajalkapallo, se on kadonnut. Sen takia en sitä edes muistanut ottaa mukaan, koska sitä ei löydy mistään. Toivon suuresti, että se ilmestyy vanhempieni nurkista esille, koska muuten me emme voi enää ikinä opetella mitään uutta agissa! Tai sitten on mentävä Elvin kanssa urheilukauppaan ja testattava, mikä uusista palloista kelpaisi tilalle.

Pallosta huolimatta tehtiin rataa (palkkana voittopatukka). Elvillä oli tänään känkkäränkkäpäivä eli esitettiin taas osaamista siinä, että yritetään jahdata minun jalkoja, eikä varmasti mennä putkiin. Alussa ei mitään ongelmaa, seiska-aidan jälkeen en vetänyt Eetä tarpeeksi ja se teki kasille takaakierron. Otettiin uudestaan niin, että tein persjätön seiskan jälkeen ja niiston kasille, toimi hyvin, vaikka niistot ja Elvin pyöritykset tuntuvat kyllä vieläkin tyhmiltä.

Jatkettiin matkaa ja 13-aidalle en tehnyt mitään ennakoivaa liikettä, josta tietenkin sain huutia. Mutkun ei Elviä ole ennenkään tarvinnut ohjata ennakoivasti!! Totta se kehitys kehittyy sitten, kun nykyään on melkeinpä välttämätöntä kääntää tuota ennen tuollaisia kohtia, joissa tarkoituksena olisi saada Elvi välistävetoon eikä suinkaan takaakiertoon aidalle. Elvillä tuntuu kepeillä olevan jotain askellus- tai rytmitysongelmia tai sitten vain kuvittelen. Mutta vauhtia sille ei ainakaan tunnu saavan mitenkään lisää pujotteluun.

Seuraava ongelma (kun hypätään sen 18-putken ohi, josta piti ottaa kiinni ja äristäkin..) oli Elvin känkkäränkkäily  19-aidan jälkeen. Minun piti oikein jäädä odottamaan ylhäisyyttään ja prässätä se puomille, vaikka normaalioloissa Elvi hakee puomin (plus muut kontaktiesteet) olin minä sitten miten kaukana edellä tahansa. 25-aidalle kokeiltiin takaaleikkausta ja treenattiinkin sitä. Helppo vaihtoehtohan olisi ollut vain laittaa kaasu pohjaan ja tehdä persjättö, mutta Elville tekisi vain niin hyvää oppia joskus takanaleikkauksenkin ihmeellinen taito.

Lopussa ei mitään muuta ongelmaa paitsi että 29 esteellä tuo meinasin käydä nilkkaan kiinni (ja kävikin). Muutenkin oli ihmeen purevainen tänään, ei olekaan vähään aikaan näkynyt tuollaista. Ja ottaessaan kädestäni lelua, ELVIIRA PURI SORMEN VERILLE. Kerta se on ensimmäinenkin. Ja auta armias, jos ei ollut viimeinen. Mur.

Verrattuna viimekertaiseen (toukokuiseen) Lotan koulutukseen, oltiin kuulema edistytty. Vaikka hämmästelen sitä, miten Lotta saattaa meidät muistaa, mutta toisaalta, voiko sekopääwestien niin helposti unohtaakaan? Elvi ei ollut mitenkään pätevä tänään, mutta eipä radalla ollut oikein mitään pätemispaikkojakaan, huonoimmillaanhan tuo on ihan täysin perusradalla, jossa mielenkiinto ei pysy yllä kartturilla saati koiralla.

Saga odotteli kotosalla ja olikin tyytyväisenä nukkunut koko ajan (merkkinä tästä: vesikippo ei ollut tyhjentynyt siitä, kun lähdettiin), vieläkin tuo keventää sekä toista etujalkaa että toista takajalkaa, mutta sai silti sisälle tullessaan kunnon juoksuhepulin eli juoksi eteisessä napottavan Elvin luokse ja muutaman kierroksen Een ympäri rähisten, sitten kovalla vauhdilla olohuoneen nojatuoliin, josta apupöydän kautta uudestaan eteiseen ja tätä jatkui muutaman kierroksen äänitehosteineen, kunnes oli varikkopysähdyksen aika vesikipolla ja sitten kuuluikin jo huoneen nurkasta kolahdus, kun skotinpoikanen siirtyi uudelleen unten maille.

Sain myös aikaiseksi (ihmeen aikaansaava päivä kyllä!) trimmata Elviä, huomenna vielä hännän nyppiminen ja sitten molempien tyttöjen koneajelut ja saksimiset niin johan kehdataan lähteä viikonlopuksi reissuun Riihimäen kautta Turkuun. Hyvää viikonloppua kaikille nelijalkaisille!