VAU:n talvikauden agitreenit alkoivat. Pääsimme Elvin kanssa hurjan taitavaan ryhmään! Eilen tosin treenailtiin poikkeuksellisesti ilman kouluttajaa. Elviä hämmensi myös osakseen se, että kesäajan kun ollaan juostu hallilla, siellä ei ole ollut muita ja ollaan saatu treenata rauhassa. Nyt siis siellä olikin muita (koiria), mikä ilmeni sitten Elvin pörhistelynä (muun muassa niille ei-niin-lemppari-putkille). No, saatiin nyt kuitenkin tehtyä rataa ihan mukavasti, vaikkakin sylkkärit ja muut ns. meidän satavarmasta ohjauksesta poikkeavat ohjaukset olivat Elville taas iiiiihan hepreaa. Häiriönkestävyys ei ole siis ihan Elviiran vahvimpia puolia..
Tein saman radan myös sekarotuisen Hilman kanssa (Saga on siis vaihdossa vanhemmillani ja minulla on Hilma), joka on niiiiin eri maata kuin Elvi. Arka, välittömän onnellinen, kannustettava ja tsempattava koira. Hilman kanssa on hauska mennä, sillä se menee juuri niin kuin minä ohjaan tai olen ohjaamatta. Elvi on oppinut jotenkin kehittymään niin, ettei minun mokailut oikeastaan enää sitä haittaa, vaan sitten se lukee itse rataa ja tekee omat päätöksensä (jos siis ohjaan ihan metsään, pienissä ohjausvirheissähän se lähtee vain ohjaukseen mukaan tai sitten tulee huutamaan korvaani ikään kuin pienenä muistutuksena ettei ymmärrä mitä ohjaan). Hilmalta puuttuu minun kanssani tämä radanlukutaito kokonaan, jos siis kahden vierekkäisen aidan välissä lähden jo ensimmäisen aidan jälkeen kääntämään selkääni koiraa kohden, Elvi hakisi vierekkäisen aidan automaattisesti takaakiertona, mutta Hilma pölähtää onnellisena aitojen välistä luokseni. Juuri niin kuin ohjasin.
Hilma on se koira, jonka kanssa minä olen aloittanut agilityn harrastamisen vuosia takaperin. Ja Hilma kyllä opetti paljon kärsivällisyydestä ja tsemppaamisesta, valitettavasti näistä opeista ei juuri ollut mihinkään, kun Elvi tuli kuvioihin räjähtävän intoraivonsa kanssa ;) Hilman kanssa onneksi oli helppo opetella ohjaustekniikkaa ja Himmin kanssa treenatessa sain itse oman ohjausrutiinin selkäytimeen. Nyttemmin olen periyttänyt Hilman äidilleni treenikaveriksi ja kisakentille (jossa parivaljakko onkin kerännyt kaksi hienoa nousunollaa ykkösistä!), mutta nyt tosiaan Hilma tuli Sagan tilalle vaihtoon ja käymme kokeilemassa, miten meidän käy, kun starttaamme vuosien jälkeen kisoissa Lempäälässä. Paineethan ovat siihen suuntaan, että saisin sen viimeisen nousunollan napata Hilman kanssa, mutta ainakin eilisen perusteella meidän täytyy vielä ihan muutamaan kertaan käydä hallilla hiomassa yhteistyötämme ja muistutella minulle, miten kentällä pitää olla aran ja tsempattavan koiran kanssa, mutta kuitenkin samalla ohjaten säntillisesti. En siis odottelisi liikoja, mutta hei, tehdään me kuitenkin parhaamme :)
Saga pääsee käymään Tellervon kanssa lomailunsa aikana elämänsä ensimmäistä kertaa match showssa Keuruulla. Ainakin pikkuskotti tulee nauttimaan ympärillä vilisevistä koirista ja tuomarin rapsutteluista ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti