Ärsyttävänraivostuttavanihastuttavansuloinen skotti

Perjantaina jätin tytöt kahdeksi tunniksi keskenään, kun kävin tentissä koululla. Sinä aikana Sagalle oli tullut ilmeisen tylsää, sillä joku oli murtautunut makuuhuoneen eristävästä verkkoaidasta läpi ja käynyt nakertamassa, tuhoamassa ja silppuamassa repun (sisältöineen), johon olin omat viikonlopun matkatavarani pakannut. Plus seinässä kiinni olleet puhelimen ja kameran akun laturit, jotka neiti oli napsinut siististi poikki. Ja selvinnyt hengissä.

Samaisena iltana oli viimeiset tokon viikkotreenit VAU:n hallilla. No, tiedä sitten oliko johtojen pureskelu ladannut Sagan akkuja vai kuinka, mutta virtaa löytyi kuin pienestä kylästä ja kova touhu oli koko ajan päällä. Luoksepäästävyydessä Saga lähtee kiehnäämään heti "tuomariin" kiinni, kun siihen kosketaan, mutta muuten on ihan nätisti vierellä. Tehtiin paikkamakuu ja pikkuneidillä oli suunnattomia vaikeuksia mennä ylipäätään maahan saati sitten pysyä siinä. Seuraamisen käännösten jalkatyöskentelyä treenattiin ja Jonna ohjeisti minua hankkimaan kosketustikun, etten painostaisi seuraamisessa Saga (eli siis en joutuisi kävelemään kumarassa), kosketuskeppi lisätty hankintalistalle! :) Kaukokäskyjä treenattiin siis lähellä ja käsiohjauksella ja ihan kivasti tuo pysyy paikallaan. Ihan en ota selvää liikkuvatko etu- vai takajalat, mutta kouluttajan mukaan takajalat pysyisivät paikallaan, joten olkoon niin. Ja loppuun tehtiin hyppyä Sagan kanssa ja namilautasella, hyvin tuo lähti ja pääsi kahden laudan ylitse yllättävän ketterästi.

Ainut mikä kurssin loppumisessa harmittaa on se, ettei ole enää sitä viikoittaista "pakkoa", mihin mennessä on treenattava aina jotain lisää ja edes yritettävä kehittyä. Mutta Sagan kanssa on niin hauska kyllä touhuta tokoa, että jatkamme harjoituksia ja käydään tässä syksyn mittaan erilaisilla tokokouluttajien kursseilla, jos vaikka oppisin opettamaan tuota ja jos joskus vielä ymmärtäisin jotain tokosta.

Lauantaina kävimme sitten Virroilla Helmisen Hannan tokokoulutuksessa.

Saga oli kuluttanut perjantain virtansa melko tehokkaasti ja oli aikas rukkasena Virroilla. Ei meinannut herätä millään, mutta jahka hieman tokeni (muita koiria katselemalla), päästiin tekemään vähän kapulahommia ja hyppyä. Kouluttaja oli sitä mieltä, että Saga kannattaisi kutsua sivulle kiertämällä (niin kuin teen Elvinkin kanssa) ja siihen kyllä olen itsekin päätynyt, on sen verran jähmeää ja vaikeaa tuo sivulletulo tuon makkaran kanssa. Noudoissa Saga yllättäen otti kapulan suuhunsa ja piti sitä ihan hyvällä otteella ja sain hyviä vinkkejä siihen, miten voin opettaa Sagaa tuomaan kapulaa minulle, tästä jäi oikeasti hyvä mieli :) Ja hypynkin treenaamiseen saatiin vinkkejä. Muita katsomalla opin eniten (vaikka jouduinkin lähtemään puolikuntoisena aikaisemmin, että jaksaisin edes jotenkin sunnuntain agikisoihin Elvin kanssa) seuruuttamisesta, seisomisesta, maahanmenosta ja kaukkareista.

Harmillisinta ehkä oli kuitenkin yleinen suhtautuminen Sagaan. Se ei ole pk-rotuinen, se ei ole ärsyttävän yli-innokas niin kuin paimenkoirat, se ei höntyile tai "anna palaa", eikä se ole niin tyhmä, että minä voisin sitä huijata tekemään älyttömyyksiä jonkun onnettoman ruuan tai nähtyjen lelujen avulla. Saga on Skotti. Sagasta ei siis ole kisakentille, kuulemma. Toiset haluavat tehdä asioita helposti, eivätkä välttämättä ymmärrä ihmisiä, jotka haluavat tarjota haasteita itselleen ja koirilleen. Saimme siis hyvinkin paljon uutta potkua treenaamiseen, sillä väitän että skotti on harrastuskoira siinä missä muutkin. Harrastaminen voi olla vaikeampaa tai kestää kauemmin ennen haluttuja tuloksia, mutta mitä siitä? Meillä on koko loppuelämämme aikaa treenata tokoa ja pitää hauskaa.

Ja itse olen valinnut koirani rotujen ja haluamieni yksilöiden perusteella, en sen perusteella, mitä tuloksia ja titteleitä haluan niiden saavuttavan (helposti). Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteivätkö westiet ja skotit olisi mainioita harrastuskoiria, tottakai ne ovat, kunhan löytää niille oikeat harrastukset ja jaksaa tehdä (hyvin paljon) töitä.


"Often, life is not easy. But then, it doesn’t really have to be easy to be great."