Kuumaa menoa!

Hienosti kääntyy!

Tänään lähdettiin kohti aamulenkkiä, mutta poikettiinkin matkalla aamun viileämpinä tunteina treenaamaan vähän agilitya. Venlalle kolme hyppyä lievään kaareen ja radanlukutaidon opettelua. Vauhtia otettiin välillä putkesta ja taas mentiin. Välillä hakee hyppyjä kohtalaisen hyvinkin, välillä kyselee, että missäs ruoka, kerran jopa kiersi loput hypyt ja juoksi suoraan aamiaiselle ;) Muutama toisto tehtiin tätä ja sitten otettiin ensitreeniin myös putkijarru suoralla putkella. Mukana ollut kuvaaja veti puoleensa ensialkuun, mutta helpotin, niin johan alkoi kääntyä. Hienosti kääntyikin ja heti näki, miten aivot raksuttivat pienen päässä. Loppuu suora putki etupalkalla, ettei tule väärinkäsitystä, että putkesta tulisi aina kääntyä minua ihmettelemään.

Sitten päästiinkin jatkamaan matkaa sille odotetulle aamulenkille mäyräkoiravahvistuksin tottakai. Ajeltiin metsän laitaan ja lähdettiin kävelemään ihanille ja ennen kaikkea viileämmille metsäpoluille! Elviira on kyllä melkein hauska, sillä heti lenkin alussa oli savipohjaisempaa polkua, johon oli jostain sateesta kertynyt pieniä lammikoita. Ee otti vauhtia monen lammikon kohdalla ja juoksi lammikkoon mennäkseen uimaan. Tassuthan siinä kastuivat ja Elvin ilme oli aika pettynyt. Sitten tultiinkin jo ojan ylitykseen ja mikä onnenpäivä, siinähän kastui jo mahakarvatkin! Päästyämme upeiden maisemien kautta ihan kunnon järven rannalle, kuulin yhtäkkiä molskahduksen, kun Elvi olikin vesipetona hypännyt noin metriseltä kielekkeeltä suoraan järveen ja siellä uiskenteli onnellisena menemään. Pienen pelastusoperaation avulla sain Elvin vielä ylöskin sieltä järvestä ja päästiin hieman turvallisemmalle uintipaikalle.

Mutta eipä ollut Elvillä lainkaan tuskaisen kuuma. Venla taas läähätti koko matkan järvelle, eikä oikein etutassuja kummempaa olisi halunnut kivikkoisen pohjan vuoksi kastellakaan. Nostin siis pikkuneidin tekemään pienen uimalenkin järvessä, eikä se mikään paniikkitilanne ollut, vaikka Venla muuten onkin hieman arka kastumisen suhteen ja muutoinkin pehmeä. Viilennys tosin auttoi vain hetken, sillä tuon turkki kuivuu kyllä nanosekunnissa Elviin verrattuna. Elviira yrittää kyllä parhaansa mukaan uintien välillä kuivatella itseään muun muassa multaiseen metsäpohjaan.

Parin tunnin metsälenkin (ja sitä edeltäneen agitreenin) ansiosta loppupäivä sujuikin sitten varsin hiljaisissa tunnelmissa, kuka missäkin lepäillen ja uneksien. Mukava aloitus viikonlopulle!