Ensimmäinen näyttely

Ajeltiin Venlan ensimmäiseen (ryhmä)näyttelyyn Maalahteen 3.5. lauantaina. Kyseessä oli ulkonäyttely alkutiedoista poiketen hiekkakentällä. Saavuttiin paikalle hyvissä ajoin ja aloin omien kykyjeni mukaan laittelemaan Venlan tukkaa. Westieitä ei ollut järin paljoa, uroksia taisi olla vain pari, kolme, mutta narttuja olikin vähän enemmän. Venla oli ainut nuori narttu, joten saatiin pyöriä ihan omissa oloissamme kehässä.

Tuomari pyysi meidät heti kiertämään kehää, sitten liikkumaan edestakaisin ja nostamaan Venni suoraan pöydälle. Liikkeessä Venla on kyllä hauska, ei nimittäin ikinä uskoisi, että tuo nenäeläin pystyisi edes kävelemään noin pitkään haistelematta, mutta työmoodissa Venniä ei pysäytä mikään. Hienoa ravia pää pystyssä! Pöydällä koitin asetella Venlaa seisomaan, mutta kun ei omat taidot riitä, niin minkäs sille mahtaa. Siinä se nyt pöydällä kuitenkin oli ja tuomari käpelöi. Ensimmäistä kertaa ikinä näin, että westietuomari oikeasti tunnustelee (ja huolella!) koiraa karvapehkon alta. Siis painoi päätukankin ihan lyttyyn, kun kokeili kalloa ja sen muotoja, jaloista puhumattakaan. Venla näytti jopa hampaatkin ilman sen kummempaa rimpuilukohtausta. Ihmetteli vain, mitä tuo äijä tuossa oikein lääppii.

NUK1 ERI SA PN3 VARA-SERT

Niin, tuomarihan oli Kenneth Edh, silläkin kun tietysti on merkitystä, kenen mielipidettä tässä kuunnteltiin. Pöydälläolon jälkeen laitoin Venlan seisoskelemaan tuomarin eteen maahan, kauas tuomarista (sillä turkki nyt ei ole missään parhaassa kunnossaan). Siinä seisoskeltiin ja kuunneltiin, kun tuomari kertoilee sihteerille hyvä sitä ja hyvä tätä. Sitten sieltä nousi punainen lappu eli ERI ja kaikenlisäksi saatiin vaaleanpunainen ruusuke eli SA. Olin ihan shokissa, siis mitä, minun koirani sai ERIn, SAsta puhumattakaan, onko tämä edes totta! Mutta niin se oli, hieno Vennipenni :)

Onneksi olen pyörinyt schapekehien ympärillä ketynä viime aikoina niin tiesin jo, että nyt sitten mennään vielä Vennin kanssa kaikkien narttujen kanssa kehään eli avoimen luokan ajan laittelin vielä tukkaa, enkä esim. sullonut Venlaa häkkiin odottelemaan tai alkanut purkamaan trimmipöytää. Sitten lähdettiin kuuden nartun voimin PN-kehään. Venla sai jo kehän ulkopuolella kunnon raivarin, kun takana tullut narttu tuli liian lähelle ja koko kehässä juoksentelukin oli yhtä ravin ja raivorähinän sekoitusta. Olin jo ylityytyväinen Venlaan muutenkin, että en todella ottanut mitään stressiä enää PN-kehästä. Sitten tuomari alkoi mietittyään siirtelemään meitä paikasta toiseen ja yhtäkkiä huomasin, että kolmantenahan me tässä ollaan, PN-kehässä!! Ja vieläpä saatiin vara-sertikin, käsittämätöntä!

Vaikkei mikään näyttelykärpänen kyllä päässyt puraisemaan (ihan kamalaa laittaa westietä näyttelyvalmiiksi!), täytyyhän Vennin kanssa käydä toistekin näyttelyssä katsomassa, mitä mieltä muut tuomarit tuosta honkkelista ovat.

Tässä vielä arvostelu kokonaisuudessaan: "Feminin med fina proportioner. Feminint huvud. Bra öron. Starkt pigment. Mörka ögon. Fin övelinje och svans. Goda vinklar. Passande stomme, kunde ha lite mera kropp. Bra päls, som kunde vara lite hårdare. Rör sig med fint steg och bra resning."