Viikkotreenit agilityn parissa taas takanapäin ja mitä niistä nyt sanoisi.
Elvi joutui odottelemaan tunnin verran ja siihen lisäksi kun lasketaan vielä puolen tunnin ajomatka, jonka puolessavälissä neiti näki, mihin ollaan menossa ja alkoi psyykkaaman itseään, voisi siis sanoa, että yhteensä lämpenemistä ja psyykkausta tuli tänään reilun tunnin verran. Ja tämä lämpöhän sitten näkyy suoraan minun kintuissani ja saldo tältä illalta on viisi mustelmaa.
Elviira kuunteli kyllä hyvin ja jopa joissain paikoissa hieman irtosikin tai siis haki esteitä, siis enemmän kuin Ee yleensä. Ja paikkapaikoin saatoin ohjatakin sanomatta mitään ja silti Elvi teki kohtuullisen hyviä suorituksia. Tottakai niitä vaikeuksiakin oli yltiöpäisen puremisen lisäksi, mutta ne on semmoisia juttuja nuo kepit ja takaaleikkaukset, että niitä olisi vain pakko päästä itsenäisesti treenaamaan. Ei ole mitään ideaa, saati mahdollisuutta, viikkotreeneissä pureutua noihin yksittäisten esteiden/liikkeiden ongelmiin. Harmittavasti kun Elvi alkoi jo yhdessä vaiheessa treeniä edes hieman rauhoittumaan, kanssatreenaaja kulki (kyllä huomaamattomasti ja hiljaa ja kaukaa) kentän poikki mennäkseen pois ja Elvi tottakai haki vähän lisää vettä myllyyn hyökkäämällä ko. koiran kimppuun. Tai yritystä siis oli, onneksi ei onnistunut. Olisi pitänyt ehtiä ottamaan koppi neidistä, mutta jotenkin en keskittynyt lainkaan ympärillä tapahtuviin asioihin. Sittenhän se treenaaminenkin oli mitä oli sen jälkeen.
Hyviä juttuja siis oli melkoisesti (vaikka jostain syystä tulee aina keskityttyä niihin huonoihin :D): jonkin verran estehakuisuutta, onnistuneita alakontakteja, kuuntelua ja jopa ohjauksen seuraamista
Ja parannettavaa löytyi tällä kertaa oikeastaan lähinnä hihnan toisesta päästä. Vaikka miten yrittäisin psyykata itseni siihen, että nyt mennään Eevin kanssa pitämään hauskaa agilityyn, tuo ei oikeasti ole samalla tavalla "Jee, kivaa!!" niin kuin esim. Hilman kanssa treenatessa, koska tuo koira ei pidä lainkaan hauskaa. Verenmaku suussa sen olla pitää niin rakkaalla terroristilla kuin kartturillakin!
Hauskaa oli kuitenkin, kun yksi rohkea kanssatreenaaja uskalsi kokeilla vähän rataa suurpedon kanssa :) Elvi jopa lähti mukaan ja oli oikeasti treenaavinaankin. Eikä purrut! Noita kokemuksia ja muiden kanssa treenaamisia kun saisi Eellekin lisää, niin voisi ehkä vaihtelu tuoda jotain hyvääkin tullessaan niihin hetkiin, kun yhdessä touhutaan.
Ja pikkupistettä unohtamatta, Saga oli hetken ihastelemassa Elvin treenikavereita. Todella reippaasti ja iloisesti tervehti kaikkia, eikä mikään hirvittänyt, vaikka Elvi ei ollut mukana. Taitaa tuolla siis onneksi ollakin terrierin luonto, mikä sitä nyt maailman napaa pelottaisikaan!
Josko sitten olisi ansaittujen yöunien aika ja huomenaamulla aikainen lähtö... *jännitys tiivistyy*... AGITREENEIHIN!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti