Elämää

Tänään lenkillä saatiin taas aimo annos sosiaalisia tilanteita, kun kaksi tuttua pikkutyttöä kävelivät kotimatkansa saattaen Elvin ja Sagan kotiin. Mukisematta molemmat tytöt, siis Elviira ja Saga, kulkivat naruissaan ja oikeaan suuntaan, vaikka remmien päässä olivatkin joku muu kuin minä. Ja tuli todistettua sekin, minkä olen itse teoreettisesti tiennyt, mutta en käytännössä kokeillut eli Elviira kävelee samassa laidassa kuin (vieras) kävelyttäjänsä ja vaikka polkupyörä menee kovaa ohi ja remmin päässä ei pidetä silmiä auki, fillari jää täysin huomiotta ja Elvi jopa hieman väistää. Saga laitteli jarruja pohjaan, kun tultiin kotiristeykseen, vaikka tytöt olisivat kävelyttäneet koiria vieläkin pidemmälle :D Lopuksi vielä sylittelyt ja pusuttelut molemmille koirille ja niin lähtivät kaikki neljä tyttöä onnellisina tahoilleen.

Elviira kun on lapsirakas, se menee kaikkien luokse kiltisti ja ystävällisesti, mutta eipä minun tarvitse huolehtia Sagastakaan. Elvi kun ei näytä mitään huonoa esimerkkiä kohtaamistilanteissa, tuskin Sagakaan niitä kehittää itsekseen. Nytkin pikkuneiti menee reippaasti teputtaen, ei hyppien, pomppien ja yli-innokkaana, vieraiden (jopa lasten) luokse ja antaa rapsuttaa, ottaa syliin, leperrellä ja kaikkea muuta. Minä se taidan kaikista onnellisin koiranomistaja olla, kun olen saanut kaksi oikeasti hyväpäistä terrieriä! :)

Sagalla alkoi myös silmätulehdus molemmissa silmissä ja toisessa korvassa korvatulehdus. Ensimmäiset rokotukset siirtyivät siis hamaan tulevaisuuteen. Nyt keskitytään paranemiseen. Hoitotoimenpiteet saa tehdä miten päin tahansa, Saga on keksinyt (toivottavasti ahkeran harjoittelun tuloksena!), että hoitotoimenpiteet ovat rentoa puuhaa ja yleensä nukkuukin silmien/korvien putsaamisen, kynsien leikkuun ja kampaamisen aikana. Elviira on onneksi ja jonkin ihmeen kaupalla säästynyt vauvan taudeilta! *koputtaa puuta* Toistaiseksi.

Elämää kuvin: