Rata oli haastavahko Eelle. Itselleni lähestulkoon mahdoton kaikkine kiemuroineen. Jotenkin selvisimme kuitenkin koko radan läpi (pätkissä). Suurimmat vaikeudet olivat tällä kertaa minulla liikkumisen sekä ajoituksen kanssa ja Elvin odottelukäyttäytymisessä. Kun pysähdyttiin kuuntelemaan kouluttajan ohjeita, Elvi hyökkäsi kahdesti odottavien koirien kimppuun. Tottakai hyökkäily on kiellettyä ja työn alla, että tuo pystyy toimimaan kentällä muiden ollessa samalla kentällä, mutta en koe, että koiran olisi osattava kestää ihan kaikkea häiriötä kentällä, varsinkaan tässä vaiheessa koulutusta. Tämän vuoksi en pitänyt kouluttajan jatkuvista kommenteista siitä, että koiraa pitäisi fyysisesti kurittaa näiden hyökkäysten jälkeen ja että se ei voi kilpailla, jos muut eivät saa olla samalla kentällä. Yhdestäkään kisasta en ole kuullut, jossa koiran tarvitsisi jakaa agilitykenttä toisen koiran kanssa. Ja myös kommentit Elvin näykkimisestä saivat minut näkemään punaista. Tiedän, että koirani kuumenee, tiedän, miten koirani käyttäytyy kun se kuumenee ja tiedän varsin hyvin, että asiaan pitää puuttua, mutta ainakaan Elvin kanssa tuollaiset muutokset eivät tule hetkessä. Saati parane siitä, että joku kommentoi asiaa toistuvasti. Itse radan suorittamiseen ja ohjausohjeisiin olin kyllä tyytyväinen ja kouluttaja oli selvästi pätevä, keskittyminen ehkä hieman virheellisesti ongelmiin, jotka ovat työn alla ja joille ei ko. koulutustilanteessa nyt voinut tehdä yhtään mitään ihmeparannusta.
Ja sitten itse rataan. Alku meni todella hyvin, Elvi haki hienosti putken jälkeisen nelosaidan ja kääntyi kuudennelta aidalta mukaani seiskalle yrittämättäkään putkeen. Hiottiin omaa ohjaustani seiska-aidalla ja jatkettiin eteenpäin. Olin auttamattoman myöhässä persjätöissä ennen 10-putkea ja Elvi otti muutamaan kertaa (huonosta ohjauksesta johtuen) nelosaidan mukaan. Jatkoimme eteenpäin ja kun sain ohjauslinjani kohdalleen, aidat 12 ja 13 menivät mainiosti takaakiertoineen. Kävin saattamassa liikaa Elviä 15-putkelle, enkä ehtinyt sen jälkeen tehdä persjättöä, mutta treenasimme senkin kohdan kuntoon ja Elviira eteni valehtelematta metrien päästä itse 15-putkelle!!! Kepit, edelleen, treeniä. Muurista ei Elvi tainnut kertaakaan ottaa vauhtia, vaikka sitäkin treenattiin muutamaan otteeseen seuraavien esteiden vuoksi. Elvi teki todella hienoja käännöksiä mm. 19- ja 22-aidoilla, tiputtamatta rimoja. Onkohan se oikeasti voinut oppia jotain vai olenko minä oppinut ohjaamaan? Veikkaisin kyllä ensimmäistä! Loppurata meni ihan hyvin, kunhan itse muistin jäädä valssaamaan aidalle 24.
Kaikenkaikkiaan olen mahdottoman ylpeä Elviirasta. Vaikkei sitä ehkä muut huomaa, Elvi on edistynyt ihan huikeasti ja keskittyy nyt enemmän esteiden oikeaan suorittamiseen, eikä kaikkeen muuhun ylimääräiseen kiljumiseen ja riehumiseen. Niin ja sekin hauska hetki piti mainita, kun Elviira haki putken jälkeen kaksi loogisesti seuraavaa aitaa, vaikka itse huusin muuta ja seisoin paikallani! Kouluttajan näkemys tästä oli se, ettei Elvi keskity ohjaukseen ollenkaan, mutta Elviiran treenihistorian ja aikaisemman käytöksen läpikotaisin tuntien olin itse äärettömän onnellinen, sehän ikäänkuin eteni :D
Vaikkei itse agi olekaan Eevin kanssa hauskaa, oli hauska saada kasvoja nettitutuille ja sosiaalistaa yliväsynyttä pikku-Sagaa. Huomasin, että pikkuneiti on jo kasvanut viikossa sen verran, että osasi jo kentän laidalla kohdistaa katsettaan juoksevaan koirakkoon. Tulevan agilityhauvan aivopesu voi siis alkaa ;)
Huomenaamusta agiviikonlopun toiseen osaan Elvin kanssa ja taidamme ottaa tällä kertaa tibbepentu-Tellervon mukaan sosiaalistumaan ja aivopesuun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti