Olemme Sagan vuoksi kävelleet paljon hihnassa ja vapaana sekä erilaisissa maastoissa, jotta neiti tottuisi ja mahdollisesti alkaisi pitää ulkoilmasta. Ulkona käydään niin yhdessä kuin yksittäinkin, vähiten tällä hetkellä niin, että lähtisin yksin Sagan kanssa, sillä naapurisovun vuoksi ne lenkit eivät voi viittä minuuttia kauemmin kestää (Elviiralla siis vielä koulutus kesken siltä osin, että pystyisi olemaan ulvomatta perääni, kun lähden Sagan kanssa).
Saga kävelee kyllä jo hienosti ja osaa tulla pyytämään syliin, kun täytyy päästä parin minuutin jäähylle hengittelemään. Ainut asia, mikä itseäni häiritsee lenkkeilyssä näiden kahden kanssa on kanssalenkkeilijät. En halua Sagan menevän kiinni vieraisiin koiriin (saati Elviirankaan), mutta jostain syystä ihmiset luulevat meidän haluavan kulkea samaa matkaa tai jäävän juttelemaan, vaikka yritän miten ystävällisesti sanoa, että syy miksi liikumme hitaasti ja pysähdellen on se, ettei tuo musta töppöjalka lujempaa edes pääse. Tänäänkin eräs kultaisennoutajan omistaja kulki koirineen about kolmen metrin päässä meistä lähestulkoon koko lenkkimme ajan, vaikka sanoin, että voivat mennä ohi ja parempi olisikin niin, ettei Elvin tarvitsisi kulkea peruuttaen ja kytäten seuraavaa koiraa. Ja sitten kun vihdoin olivat kääntymässä eri suuntaan, jäivät vielä seisoskelemaan paikoilleen ja tuijottamaan Sagaa, joka tottakai oletti, että nyt sitten mennään noita paikallaolijoita katselemaan. Huoh!
Ymmärrän toki, että Saga on varmasti söpö ilmestys, mutta itsekin ennemmin ihastelen ohimennen muiden pentuja ja annan koulutukselle tilaa. Käyttäytymismallit kun on niin helppo upottaa tuohon päähän tässä iässä ja haluan, että neidillä on hyvät edellytykset tervepäiseksi ja hyvin käyttäyväksi koiraksi jatkossakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti