Nyt on selvitty kunnialla myös agilityviikonlopun toisesta koulutuksesta Mouhijärvellä. Tykkäsin tämän päivän kouluttajasta enemmän, koska koulutus ja kommentit eivät olleen ehkä yhtä ryppyotsaisia kuin eilen. Ja saattoihan tähän toki myös vaikuttaa se, että olin itse enemmän hereillä tänään (vaikkakin ohjaus oli vielä enemmän hukassa kuin eilen!!!).
Elvi oli selkeästi väsynyt kahden edellisen päivän treeneistä, mutta toimi silti yllättävän kivasti. Vaikka kaikille putkille, joita otettiin useampaan kertaan (eli siis joiden ohjauskuvioita treenattiin), Elvi laittoi jarruja pohjaan, eikä halunnut millään mennä putkiin. Takaaleikkaus putkelle oli varsinkin ihan ehdoton ei. Mutta putket ovatkin olleet Elville aina ikävimpiä esteitä, sillä neiti ei putkessa ollessaan näe, missä minä menen ja meidän agilityhan on sitä, että Elviira yrittää ottaa minut kiinni ;) Ja tuo putkiongelma tulee aina vielä enemmän esiin, kun Elvi väsähtää. Jos sillä on virtaa ja intoa, se menee niihin samalla vauhdilla, mutta kun väsyttää, niin neidin aivotoiminta jostain syystä käynnistyy myös agilitykentällä.
Radalla ensimmäinen isompi kompastuskivi itselleni oli 5-aita, jolle ensin suunnittelin jotain ohjauskuviota puomin puolelta, mutta päädyinkin vauhdissa yrittämään keppien puolelta pakkopersjättöä, joka muokkautui kuitenkin muutaman toiston jälkeen pakkovalssiksi. Hidasti tosi paljon omaa liikettäni, mutta Elvi kuitenkin liikkui ymmärtääkseni ihan näppärän näköisesti tuon kohdan niinkin. 7-putkelle jouduin saattamaan paljon edellämainituista syistä johtuen ja sitten sainkin juosta, moneen kertaan ja kovaa, muurille, niin ettei Elvin juoksulinja lähtisi minun perääni, vaan etenisi suoraan muurille. 10-aidan jälkeen valssasin, ihme ja kumma, Elviira ei mennyt puomille kertaakaan! Sitä edeltävä 9-putki oli mahdoton tehtävä ja samoin tuo seurannut 12-putki. Kun sain Elvin menemään 12-putkeen, kääntyi neiti huudoista huolimatta ihan joka kerta oikealle putkelta, vaikka itse seisoskelin 13-aidan luona vasemmalla. Ja kouluttajan häiriö pahensi tilannetta, joten lisää häiriötreeniä ihmisten osaltakin siis on saatava! Valssasin ennen 14-aitaa ja otin päällejuoksun aidalla 15 ja *koputtaa puuta* rengas on uponnut neidin päähän. Suoritti esteen joka kerran oikein (toki, juoksulinja oli suora, mutta sekin on tuottanut aikaisemmin päänvaivaa). Sitten ei muuta ongelmaa kuin että ohjasin 18- ja 19-putket keppien puolelta ja Elvi ei suostunut millään taas jälkimmäiseen, joten pääsin jälleen juoksemaan ja tekemään persjätön ennen 19-putkea, näin siis Elvi ei kuvitellut, että teen takaaleikkausta ja suostui putkeen. Kepeille jälleen treeniä tottakai. Ja loppu olikin simppeli, valssasin 22- ja 23-aitojen välissä ja se oli siinä. Elvi otti puomin molemmat kontaktit hienosti :)
Kaikenkaikkiaan tänään olin ehkä enemmän ylpeä itsestäni, sillä oikeasti tuntui, että olen oppinut jotain, kun tämä kouluttaja kehui sitä, miten kelvollisesti liikun, enkä hidastele. Jotain siis meni perille Oreniuksen koulutuksessa viime syksynä! Muutenhan ohjaaminen oli ihan onnetonta, vielä kun tuo rata unohtui jatkuvasti ja sen takia jouduttiin ottamaan tsiljoonaan kertaan (varsinkin noita juoksupaikkojani :D) uudestaan. Elvillä on paljon esterajotteita, jotka vaativat yksinkertaisesti vain sitkeää treenaamista ja sitten on niitä henkisiä ongelmia, joista yritetään selvitä päivä kerrallaan ;) Eikä yksikään rima tippunut, muurin palikat tosin taisivat saada kyytiä kertaalleen. Ja oli hauska huomata, että vaikka Ee on oikeasti todella väsynyt, se silti ottaa tosissaan ja verenmaku suussa tuon treenaamisen.
Tiibetinterrieri Tellervo oli tosiaan myös sosiaalistumassa hallilla ja ihan hämmästyksekseni, kun jätin Tellun kentän laidalle (rataantutustumisen ja Elvin radan ajaksi), neiti oli istunut siellä hienosti ja kiltisti rähisemättä kenellekään! Ja oli mennyt täydestä kuin väärä raha, että tuo olisi oikeasti tosi rohkea ja reipas, vaikka todellisuudessahan Tellu pelkää kuollakseen kaikkea ja kaikkea. Pihassa sitten tokoiltiin vähän Tellervon kanssa ja mainiosti meni sekin, katsekontakti säilyi seuraamisessa pitkän matkaa ja talvikoirana istuminen lumihangessakaan ei tuntunut missään, kunhan sai namia! Hauska tapaus :)
Ja tämä viikonloppuhan oli tosiaan HarWest:n järjestämä tilaisuus (vaikka Ee olikin ainut westie aamun ryhmissä :D). Harmikseni en voinut jäädä katselemaan iltapäivän westien menoa tuon hermokimpun takia, mutta ehkä vielä joskus näen jonkun fiksummankin westien kentällä ;)
Loppuun vielä kuva laumasta, joka tässä blogissa seikkailee eli Hilma, Tellervo, Saga ja Elviira.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti