Pentu-uinti

Sagalla oli hyvä päivä torstaina. Kävimme Hyvinkäällä koirakylpylän pentu-uintivuorolla uittamassa Sagaa ja koimme onnistumisia, pikkuneiti ui käyttäen kaikkia jalkojaan! :) Välillä tuppasi kropanhallinnan puuttuessa kiepsahtamaan selälleen ja vielä useammin onnistui uimaan kuono veden pinnan alapuolella (ei kuulemma mitenkään epätyypillistä). Hienosti kuitenkin Saga jaksoi kaikenkaikkiaan noin mahdottoman pieneksi koiraksi uida pitkää matkaa uittajan kanssa. Pariuinnissa jäätiin pahasti jackrusseli, Hepun, jälkeen, mutta päästiin maaliin kuitenkin, hullunkiilto silmissä ;) Ja loppuvaiheessa Saga oli jo niin väsynyt, että uittajaakin kävi sääliksi pientä urheilijaa, vaikkei kuulemma koskaan sääli ketään uimaria :D

Uinnin jälkeen piti tietenkin kuivatella nurmikolla tekemällä selkäliukua alas rinnettä. Kun kuivattelut oli suoritettu, käveltiin autolle, ja vielä matkalla piti kuivatella vähän lisää. Hiekassa.

Vesikauhuinen Saga ei kuitenkaan ole, sillä ui todella matalalla, samaan tapaan kuin Elviirakin. Uittaja sanoi, että tämä koira pysyy ehdottomasti ilman liivejäkin pinnalla, eikä vaadi kuin muutaman kerran lisää treeniä tekniikan hioutuminenkaan! Uittaja oli samainen, joka oli Hyvinkäällä myös isoja tyttöjä uittamassa ja kysyikin ensimmäisten hetkien jälkeen "Onko tämä se pieni skotti, joka oli altaan reunalla häkissä haluamassa uimaan?". Niin se Saga vain jää mieleen :)

Elviira oli uintireissun aikana Riihimäellä hoidossa ja hyvää hoitoa olikin saanut, mitä nyt piti naapuria käydä (jälleen) moikkaamassa ja näin aiheuttaa sydämentykytyksiä hoitotädille. Muutenhan Elviira oli ollut kuin enkeli (kuulemma). Se on ehkä ihaninta, mitä voi kuulla, että koira osaa käyttäytyä niin kuin minä haluan, vaikken itse ole paikalla.

Kuvakokoelma

Maanantaikappaleita

Tänään tuli postissa paketti Elviiralle. Se sisälsi uudet valjaat mejä-tarkoitukseen ja canicrossia varten huskyvaljaat. Jossain kohden meni kuitenkin tällä mittaajalla mittaus pieleen ja postista kolahtikin Sagan kokoiset huskyvaljaat ja Sagan kokoisen mäyräkoiran kokoiset mejä-valjaat. Elvi pää ei mahtunut kumpiinkaan sisälle! :D Laitettiin uusi tilaus isommilla mitoilla samantien menemään, että päästään oikeanlaisissa vermeissä vielä treenaamaankin ennen mitään koitoksia.

Oikeastaan nuo minihuskyt tulivatkin tarpeeseen, sillä eläinlääkäri käski vedätyttää Sagaa, että sen takajalkojen lihaksia saisi kehitettyä. Millä sen parempi opettaa koiralle vetoa kuin täydellisesti istuvilla huskyvaljailla! Eipä ne montaa kuukautta kyllä Sagallekaan sovi, mutta eiköhän noille ottajat löydy, kun jäävät pieneksi.

Ikävämpi osa elämää koskettaa jälleen molempia tyttöjä. Elviiralla etutassut ovat kirjavan vaaleanpunaiset uintiretki-katupöly-kombinaation vuoksi. Anturat siis täysin tulehtuneet.

Saga puolestaan sai tänään samantyyppisen kohtauksen kuin aikaisemminkin. Tällä kertaa vain takajalat menivät alta (koira valahti siis yhtäkkiä maihin) ja näytti siltä, kuin Sagaa pyörryttäisi. Istui ja kokosi itseään hetken ajan ja sitten jatkoi taas omaa pientä lyllerystään. Kyllä minä olen niin mahdottoman huolissani tuosta pienestä, toivottavasti siitä nyt olisi eläjäksi kuitenkin :(

Aurinko saisi pikkuhiljaa alkaa paistamaan myös tähän maanantaikappaleiden (minä, Ee ja Ässä) risukasaan!

Agin viikkotreenit

Toiset ulkokenttätreenit olivat ja menivät. Treenattiin hiljaista ohjausta (ai mitenniin huudan liikaa ;) ), mutta Elvi kun ei seuraa käsieni ohjausta, vaan kroppaani ja ääntä, hiljaisessa ohjauksessa tuppaa käännökset menemään todella paljon ylipitkiksi ja vauhti hidastuu, koska Evikin on jo tässä vaiheessa elämäänsä tottunut ääneeni kirittäjänä. Yritetään paneutua ohjauskuvioihin ja äänettömyyden, kun mennään hallillekin seuraavan kerran.

Ai niin! Ja Elvin pitäisi oppia leikkimään ja riehumaan muiden ihmisten kanssa, kun minä olen paikalla (ja kun ollaan agikentällä). Minun paikallaolo taitaa olla pieni murhe, mutta leikin siirto agikentälle saattaa olla toinen juttu. Minun kanssahan tuo leikkii vaikka missä, mutta agissa ei esim. lähde lelun perään, jos joku muu sen heittää, mutta lähtee, jos itse sen heitän. Vaikka ei näkisi esim. putkesta tullessaan, kuka sen heittää.

Kaikista hauskinta agin viikkotreenissä taisi kuitenkin olla se, kun kouluttaja ehdotti treenin jälkeistä iltalenkkiä (about kilometrin matka hölkötellen); seurassa on aina mukavampi juosta kuin yksin tai koirien kanssa ja olihan se hauska piiskata melkein luovuttavaa kouluttajaakin, joka pääsi kuin pääsikin ehjänä ja koko matkan juosseena takaisin autoille :D

Agilitya

Pujottelun 6. päivä pidettiin taas yli viikon tauon jälkeen. Hyvin oli muistissa kujat ja päästiinkin kaventamaan kujaa niin kapealle, ettei Elvi nähnyt enää suoraan katsoessaan muuta kuin keppejä. Hyvin Ee tajuaa pujottelun pointin ja yrittää hakee itselleen sopivaa rytmitystä. Kokeiltiin lähetyksen lisäksi sitä, että juoksen Een vierellä pujottelun ajan ja totesin, että lähetyksellä tuo toimii paremmin. Kun juoksen itse vierellä, Elvi alkaa keskittymään siihen, miten kovaa minä etenen ja yrittää itse mukailla oman menonsa siihen sopivaksi. Lisää treeniä siis siinäkin suhteessa tarvitaan. Lähetyksellä tosiaan keppien pujottelu on sujuvaa ja reipasta, mutta ennen keppejä (tai mitä tahansa muita esteitä) Evi jää huutamaan ja haukkumaan minulle, ikään kuin ei siis ymmärtäisi mitä siltä vaadin, vaikka tiedän sen tietävän, mikä agissa on pointtina. Pitkällä radalla taas etenee sujuvasti ilman välikomennuksia, mutta jos teemme esim. aitaa tai putkea ja keppejä, jää Ee haukkumaan aina noiden esteiden väliin, oli suoritusjärjestys mikä tahansa.



Elvillähän on kaikenkaikkiaan todella huono itseluottamus ja uskallus agikentällä tehdä itsenäistä työtä ja siihen on suuri syy sillä, että Elviä on ollut ja on viikkotreeneissä edelleen pakko komentaa painokkaasti puremisesta, sillä sen on loputtava. Keskenään kun treenataan hallilla, ei puruongelmaa ole, vaan Ee keskittyy rauhassa tekemiseen. Huono itseluottamus vain näkyy.

Ollaan myös treenattu pujottelun ohessa hallilla käden asentoa. Elvi ei ymmärrä, että kun nostan käden ylös, se tarkoittaa, että Een pitäisi juosta sinne suuntaan kauemmas minusta, vaan se jää haukkumaan tai parhaimmassa tapauksessa käy maate odottamaan kunnon ymmärrettävää käskyä. Elvin agiongelmiin kuuluu myös jatkuva katsekontakti minun kanssani (esiintyy eniten siis siinä vaiheessa, kun yritän lähettää neitiä omalla liikkeellä ja kädellä esteelle), johon ollaan yritetty löytää parannusta siitä, että palkkaan, kun neiti katsoo edessä olevaa estettä, sitten käsky, kun katsekontakti pysyy esteelle, mikä toimii siis vapautuskäskynä namikupille.

Pujottelun 7. päiväkin saatiin videolle, mutta fiksuna tekniikan ihmelapsena otin ja poistin videon kamerasta, ennen kuin olin siirtänyt sen koneelle, joten sinne meni. 7. päivän ero edelliseen oli vain se, että tiivistin keppien alkua ja levensin loppukujaa, sillä Elvi jätti viimeistä väliä välistä. Hyvin toimi ja otettiin toistoja myös edeltävän aidan kanssa samalla, kun itse ohjasin juosten vieressä aidan ja keppien alun. Kun Elvi lähti selvästi pujottelemaan, hidastin ja jäin taakse. Ehkä tästä tulee siis vielä jotain :)

Hallin pihassa syötiin vallan ahmimalla ulkoilmalounas. Kaikki taitaa maistua paremmalta ulkona!

Rentoilupäivä jäykistelijän kanssa

Eilen Sagan eläinlääkärin jälkeen vietimme koko porukalla rentoilupäivää hyvän ystäväni Sofian pihassa (ja Elviira tämän lisäksi myös mukavan naapurin sedän pihassa, luvatta tottakai).

Käytiin myös vanhainkodilla terapiakoirailemassa, mutta kuten Sofiallekin sanoin ennen sinne menoa, että Elviira osaa kyllä käyttäytyä ja tottelee ja pysyy siinä, missä sanotaan, mutta alkaa jäykistelemään. En tiedä onko se epävarmuutta vai yksinkertaisesti haluttomuutta, mutta sainpa todistajan Elvin todella kummalliselle käytökselle. Ja tätä käytöstä ilmenee vain vanhainkodeissa. Elviira siis menee vanhainkodissa vanhusten luokse innolla, pussailee ja halailee, mutta muutaman minuutin jälkeen kroppa jäykistyy, katse painuu maahan ja silmiin ilmestyy tyhjä katse ja sen jälkeen Elviiralla on vain yksi ajatus mielessä; heti, kun tulee käsky, Ee on valmis lähtemään, vauhdilla. Onneksi minulla ei ole mitään halua tai mielenkiintoa kaverikoiratoimintaan, vaikka vanhusten kanssa tulenkin juttuun, niin jää Elviirankin jäykistelytkin satunnaisiksi :D

Ja Sofian ottamia kuvia joistain nelijalkaisista voi tietenkin ihailla täällä.

Sagan seurantapäiväkirja

Eläinlääkärin käskystä on pidettävä päiväkirjaa Sagasta ja lääkkeiden vaikutuksesta liikkumiseen ja muuhun elämään. Muokkailen seuraavan vajaan kahden viikon ajan tätä samaa tekstiä ja lisäilen tilanneraportteja.

1. päivä (la)

Aamulenkki alkoi niin kuin aina ennenkin, Saga käveli pari metriä ja istahti, taas sama juttu ja istumaan. Ajattelin, että eläinlääkärin ohjetta pelkistä tylsistä kävelylenkeistä ei ole mitään ongelmaa toteuttaa. Riehua ja leikkiä ei siis saa. Puolessavälissä lenkkiä skotinpoikasen päässä napsahti ja remmissä riuhdottiin, juostiin täysiä ympyrää itsensä ympäri ja yritettiin kaikin voimin yllyttää (varsin helposti leikkiin yllytettävää) Elviiraa mukaan leikkiin. Samaisella hetkellä tuli vastaan kaksi kääpiösnautseripoikaa ja Sagan ilo yltyi entisestään. Jatkettiin sitten pyrähdellen, välillä ravaten ja välillä selälle heittäytyen kotiin saakka. Huh. Taisi siis eilisen koko päivän kestäneet päiväunet kerätä jotain energiaa varastoon. Saga siis vaikuttaa olevan melko pirteä oma itsensä, mutta vinkuu jatkuvasti, tasaista pientä itkua ollessaan paikallaan, liikkuessaan ja jopa syödessään.

Itku on loppunut päivänmittaan, tytsy on suhteellisen aktiivinen. Pysähtelee kävellessään niin kuin ennenkin ja uutuutena nuolee takajalkojaan.

2. päivä (su)

Saga oli aamulla todella vaisu, mutta piristyi hieman päiväksi. Käveli kuitenkin koko päivän samalla tavalla töksähdellen kuin tähänkin mennessä. Erona entiseen, Saga ei käy istumaan kun pysähtyy, vaan jää seisomaan tai käy maate.

3. päivä (ma)

Saga kävelee tavalliseen tapaansa pysähdellen. Käveli itse ulos tänään lenkille. Ei juokse, vaikka lähtee itse kovempaa ns. karkuun, vaan kävelee perässä. Käytettiin tänään Saga uimassa, mutta tarvitsee pelastusliivit, ettei mene pään perässä nenilleen veteen. Uidessa ei käytä takajalkojaan oikeastaan lainkaan.

4. päivä (ti)

Kuumuus koettelee pikkuista mustaa, ulkona tulee heti kuuma. Kävelee about samalla tavalla kuin eilen.

5. päivä (ke)

Aamulla ok, käveli jonkin matkaa, vaikka kävely oli hoippuvaa. Iltapäivällä takajalat menivät alta ja koira oli sekaisin. Viiden minuutin istuskelun jälkeen jatkoi taas tavallista lyllerrystään. Samanlainen "kohtaus" kuin aikaisemminkin pikkuisella.

6. päivä (to)

Tänään oli hyvä päivä. Käytiin uimassa ja uinnin jälkeen jalatkin toimivat huiman paljon paremmin kuin muuten. Uni ja ruoka maistuivat niin ikään pienelle urheilijalle!

7. päivä (pe)

Tulin töistä kotiin ja Saga sai kohtauksen, ei rauhoittunut millään, sai uuden kohtauksen. Nukahti häkkiin hetkeksi ja sai jälleen kohtauksen. Eilinen todella hyvä päivä siis kostautui tänään.

Ortopedin tuomio

Tänään oli se suuri päivä, käytiin Sagan kanssa ortopedilla tuon kävelemättömyyden vuoksi. Halusin saada mielenrauhan, mutta en tiedä, mitä sain.

Ortopedi väänteli ja käänteli tuota, taivutteli jalkoja ja tarkisteli raajojen liikkeitä. Tämän lisäksi otettiin röntgenkuvat etujaloista, takajaloista ja selästä, sekä tutkittiin verinäyte mahdollisen tulehduksen poissulkemiseksi.

Tulehdusta ei ollut, etujalat olivat terveet ja selkä on kunnossa. Lonkat ovat väljät ja molemmissa polvissa on patella luksaatio (2 aste). Sagan polvilumpiot ovat liian matalalla ja kävellessään ne muljahtavat pois paikaltaan, molemmista jaloista ja lateraalisesti eli polvilumpion uran ulkopuolelle. Hämmentävää on, että tämä lateraalinen luksaatio on isojen (muun muassa jätti)rotujen ongelma. Ehkä Sagan ison koiran ego näkyy polvissakin.

Saatiin tulehduskipulääke ja kahden viikon kuntoutuskuuri. Tarkoitus olisi saada paljon tasaista kävelytreeniä hihnassa ja uintia, jotta polvilumpio kuluttaisi itselleen oikeanlaisen uran ja pysyisi siinä. Jos tilanne ei parane huomattavasti lääkekuurin aikana, joudutaan polven sisäpuolella oleva lihas nitomaan kireämmälle, jotta polvilumpio ei pääsisi siirtymään mihinkään. Näin yritämme siis aikaansaada tässä vaiheessa kasvavalle koiralle mahdollisuuden niin, ettei tulevaisuudessa tarvitsisi kärsiä ainaisista patella luksaatioista ja pahimmassa tapauksessa joutua polvileikkauksiin.

Ja samalla otettiin labranäytteet molemmista silmistä ja kummassakin on taas sidekalvontulehdus. Niihin saatiin taas tippoja. Huoh.

Kesäpäivän pikkupotilas

Mejä-kurssi, käytännönharjoitus

Torstai-iltana oltiin Keuruulla mejäharjoituksissa. Suunnistettiin parin sadan metrin mittaiset jäljet ja Elviira pääsi (pitkän kotimatkan vuoksi) ensimmäisenä jäljelle. Harjoittelimme koetilannetta eli mukana oli koira, omistaja, opas ja "tuomari".

Ennen lähtöä tämä meidän tuomarimme tokaisi, että Elviiralla onkin sitten vähän pidempi jälki ja olihan se ainakin puolen kilometriä pitkä! Elvillä oli jo tiellä haju nenässään, mentiin alkumakaukselle, jota kaivettiin ja nuuhkittiin pitkään. Sitten lähdettiin ohjatulle pätkälle, ohjasin ehkä metrin, sitten kävelin lyhyen hihnan kanssa Elvin perässä ja päästin liinan pitkäksi. Elviira teki pientä siksakkia ilmavainulla ja välillä etsi helpompia etenemiskohtia, välillä jatkoi taas maavainulla ja jäi tutkimaan oksaa tai kuoppaa. Tieurat eivät vaikeuttaneet etenemistä, vaan tasaisen varmasti edettiin. Makaukset merkittiin selvästi ja niille mentiin heti kiertelemättä. Toisen makauksen jälkeen Elvi alkoi tuijottelemaan minua, että mitä nyt pitäisi tehdä, mutta tässä vaiheessa olin ehkä kolmen metrin päässä Elvistä eli aivan liian lähellä. Olin huomioimatta ja Elvi lähti jatkamaan matkaa. Ee sai kaadon hajun ilmavainulla jo kaukaa, mutta seurasi maavainulla jälkeä orjallisesti loppuun saakka. Nuoli hirvensorkkaa ja tieltä kantautuville äänille haukahti eli haukkui myös kaadolla ;)

Todella mahtavaa ja tarkkaa työskentelyä! Elviira on kuulemma lahjakas pieni jäljestäjä ja yllättävää kyllä, seuraa maltillisesti ja aivojaan käyttäen jälkeä. Olen niin mahdottoman ylpeä!! :)

Seuraava haaste olisi sitten parin oman täyspitkän jäljen teko ja sitten kokeisiin.

Lotta Vuorelan viisauksia

Käytiin tänään Elvin kanssa ensimmäistä kertaa Lotan koulutuksessa. Hieno tyyppi kyllä ja ihan fiksua sanottavaa. Radalla oli paljonkin treenattavaa, mutta yllättäen taas suurin osa ajasta meni vain puhuessa ja kuivaharjoitellessa. Totesimme myös sen, että Elviira on onnistunut puremisellaan saavuttamaan jotain. En edes huomaa jokaista kertaa, kun se näykkii. Lääkkeeksi siis shortsit jalkaan agitreeneihin!!

Keskityimme pelkkään ohjaukseen, emme lainkaan Elviiraan ja tällaista teho-opetusta minä tarvitsisinkin enemmän. Elviiran kanssa ei oikeastaan edes kannata paneutua tuollaisessa tilasteessa, jossa on muita paikalla, yksittäisiin temppuihin ja ongelmiin, vaan yleisesti vain liikeeseen ja menoon. Tottakai sain hyviä vinkkejä taas keskenään treenaamiseenkin Elviiran varalle. 90% rimanpudotuksista tai vääristä suorituksista (=Elvi ei suorita estettä vaan kaartaa suoraan luokseni) johtuu ihan vain ohjauslinjoista ja käden asennosta ja liikkeestä.

Yksi huomionarvoinen kohta radalla oli alku, jossa u-putkesta jatkettiin suoraan loogisesti aidalle ja sitten tarkoitus oli kääntyä 90 astetta seuraavalle aidalle. Tämän putken jälkeisen aidan jälkeen loogisena seuraavana esteenä oli toinen u-putki. Ensimmäistä kertaa kun menimme tuota alkua, minulle ei tullut edes mieleen, että Elviira lähtisi mihinkään muualle kuin mukanani toiselle putken jälkeiselle aidalle. Hämmästys oli siis harvinaisen suuri, kun Elviira kaarsi pitkän kaarroksen, sillä se lähti jo putkesta ulos tullessaan hakemaan aidan kautta loogisesti seuraavana ollutta putkea!! Vau! Todella positiivinen moka siis :)

Ratatreenin jälkeen Lotta piti kontaktiluentoa 2on2off -laatikkotekniikasta. Olenkin Sagan kanssa tuota treenannut naksulla, mutta vastentahtoisesti Elviiran kanssa. Väitän, että jos alan systemaattisesti opettamaan Elville pysähtymisen alakontaktille, suoritusvauhti hidastuu julmetusti. Tosin sitten voisi taas olla turvallisempi olo ja mieli, kun tietäisi, että alakontaktit menevät aina oikein.

Ja toisaalta, emme pääse kisoihinkaan keppien ollessa edelleen kesken (työt haittaavat harrastuksia, emmekä ole päässeet ikuisuuksiin hallille!), joten sama kai se olisi opettaa kontaktitkin uudestaan. Tavoitteena päästä joihinkin kesäkisoihin kuitenkin tänä vuonna.. Täytyy oikeasti varata kalenterista enemmän aikaa Elvin yksityisharjoittelulle, ei sitä muuten mitään tulosta saa aikaan!

Saga oli myös mukana kentällä tuijottelemassa ja onhan tuo mahdottoman mukava pitää mukana. Kaikki on kivaa ja rauhassa jäädään hihnan päähän odottelemaan, kun lähden huitelemaan jonnekin muualle. Muiden lähdettyä Elviira jäi hepuloimaan itsensä lähestulkoon henkihieveriin tyhjälle kentälle ja Saga tutustui ympäristön metsään. Action-viikko ei suinkaan ole vielä ohitse, sillä huomenna ajelemme heti työvuoroni jälkeen Keuruun suuntaan mejä-kurssin käytännönharjoitteluun ja sieltä taas vauhdilla takaisin Lahteen nukkumaan perjantain aamuvuoroa varten ;) Onni on omistaa kaksi autoiluhullua, leppoisaa matkustajaa, joiden onnellisuuden vuoksi ajetaan vaikka maailman ääriin tai Keuruulle!

Skotinpoikasen eläinlääkärikäynti

Saga sai tänään tehoste- ja rabiesrokotukset. Samalla oli tarkoitus kuvailla jalat, mutta sekä eläinlääkärin että omien kiireiden vuoksi päädyttiin rauhallisempaan ratkaisuun ja siirrettiin röntgen ensi viikkoon. Tällä kertaa rokotusten ohessa katselimme myös tuota purukalustoa ja alaleuka on kuulemma ahdas, kulmurit osuvat yläleuan ikeniin ja se ei kuulemma ole hyvä juttu. Ja sitäpaitsi ne kasvavat sisäänpäin ja yläetuhampaat kasvavat näiden väärin kasvavien kulmureiden vuoksi päällekäin vinoon. Eläinlääkäri käski heti lopettaa näyttelyurasta haaveilut. Onneksi sellaisia ei olekaan!

Ohjeeksi saatiin omatoimioikomishoitoa ja jos oikeat alakulmurit alkavat kasvaa, eivätkä vauvahampaat ole vielä lähteneet, edessä on sitten alakulmureiden poisto. Ja yhteen osuvat poskihampaatkin otetaan sitten samalla kertaa pois, jos joudutaan kulmureita repimään. Eivät kuitenkaan tässä vaiheessa vielä tee mitään poskihampaille, vaan odotellaan niihin oikeita hampaita. Saas nähdä, joutuuko sitä elämänsä ensimmäistä kertaa tulevaisuudessa käymään koiran oikomishoidossa eläinhammaslääkärillä!

Tässä vielä kuva pupunhampaista (vaihdetut etuhampaat siis), josta näkee, miten kuvassa oikeanpuoleinen etuhammas kasvaa vasemman päälle.

Ja toinen kuva, jossa siis alakulmuri osuu ikeneen.

Ja murheenkryyninä on taas rähmivä ja vuotava silmä. Eläinlääkäri käski tiputtelemaan taas tippoja reilun viikon, muttei osannut sanoa, mikä silmää voisi vaivata, jos siinä ei ole tavallista tulehdusta. Tarkkaillaan ja hoidellaan.

Sagan käytös on kuitenkin sympaattisinta, mitä olen eläinlääkärillä nähnyt. Ovella laitettiin toki ihan vain muodon vuoksi jarrut pohjaan (koska edellinen bichon frisekin näin teki), mutta kun sisällä olikin se namitäti, jolta sai tosi hyvää karkkia, oli skotinpoikanen mennyttä. Saga istuu lunkisti tutkimuspöydällä ja kun eläinlääkäri välillä toi jotain välineistöä siihen, heti lähdettiin tutkimaan ja seikkailemaan "Minäkin voisin kokeilla" -meinigillä. Elviira taisi olla aika samanlainen pikkupentuna, vaikkei kyllä mikään tutkimusmatkailija, mutta noin Sagan ikäisenä sitten alkoivat hirvittävät eläinlääkärikäynnit, joiden ansiosta Elvi inhoaa syvästi eläinlääkärin vastaanottoa. Toivottavasti Sagalla kävisi parempi onni ja säästyttäisi suuremmilta operaatioilta.