Kesäistä menoa

Keikkayleisö

Jokin ihme on tässä bloggerissa mättänyt viime viikkoina, sillä kirjoittamani tekstit eivät ole missään vaiheessa julkaistu, vaan ne ovat jääneet luonnoksina odottelemaan parempia päiviä. No, nyt tuleekin sitten aimo annos tekstiä ja tapahtumia parin viime viikon ajalta.

Toissa viikonloppuna pyörittiin vanhoilla kotikulmilla Mäntässä. Koirille tuli aimo annos sosiaalistumista, kun pääsivät lyhyiden puistokonserttien ajaksi yleisöksi. Venlaakaan ei pelottanut yhtään kuunnella musiikkia! Ehkä jotain siedätysapua toi jo tuo viimeisin MilJazz. Jospa toivoa Venlan musiikinsiedon suhteen ei ole vielä menetetty.

Kävin myös kouluttamassa agilitya vanhoille seurakavereille, jotka ovat ottaneet ja perustaneet itselleen uuden seuran. Paljon huippupäteviä koiria ja ihmisiä. Koirakot, joita olen nähnyt viime kesänä viimeeksi, olivat menneet isoja harppauksia eteenpäin ja toivottavasti innostuvat kesän aikana vielä kisakentillekin.

Kesäilta

Elviira ja Venla pääsivät molemmat myös treenailemaan. Elvin kanssa tein helppoa perusrataa, ei suurempia murheita, muita kuin että Elvi on tutuilla kentillä mahdottomampi kuin vierailla. Siis aivan huipussaan taas vire (ja huuto). Ei tiputellut yhtään rimoja, vaikka kyseinen kenttä onkin pohjaltaan pehmeää hiekkaa! Eikä myöskään treenin jälkeen oireillut (vaan olisi halunnut mennä uudestaan ja uudestaan ja uudestaan...). En tiedä, missä vaiheessa uskaltaisin taas uskoa ja luottaa siihen, että Elvillä on kaikki hyvin. Luulen myös, että tämä alkukesän selvä parannus Elvin liikkuvuudessa on positiivista seurausta monipuolisesta liikunnasta, kehonhuollosta ja uudesta nivelvalmisteesta. Tehtiin myös aika hurja paikkis ennen agia, etäisyytenä viitisenkymmentä metriä. Elvi oli tarkkaavaisena, mutta ei lainkaan sen näköinen, että lähtisi mukaan!

Vennipennin kanssa tehtiin helppoa rataa namialustatargetilla, treenattiin väljää vierasta rengasta ja kokeiltiin kerran vierasta keinuakin. Jälkimmäisten kanssa sujui hienosti, ensimmäinen vain pohdituttaa. Targetin käytössä on nimittäin hyviä puolia, koira oppii irtoamaan, lukitsemaan esteisiin ja lukemaan rataa. Venlan kanssa ongelmaksi on vain muodostunut se, että targettia käyttäessämme Venla ei tahdo taipua ohjaukseeni, ilman targettia estehakuisuus valuu minimiin ja neiti pysyy tiukasti ohjauksessa.

Onneksi päästiin juhannusviikolla käymään Nauravan koiran treeneissä eli Lotan opissa. Ja tällä kertaa oppiin pääsi Vennikkä. Lotta ymmärsi heti, mikä namitargetin kanssa on ongelmana ja halusikin, että palkkaisin Venlaa lelulla. Venlahan leikkikin hetken (kuten aina), mutta sitten kun ei enää halunnut leikkiä, yritti päästä pois tilanteesta sijaistoiminnalla. Kävi siis pissalla hallissa ja ongelma ratkaistu, ei enää pakotettu leikkimään. Sitten koitettiin miettiä ja pohtia, mikä olisi ratkaisu. Lotta ehdotti namilelua eli siis jotain lelua, jonka sisään saa namia. Sanoin, ettei olla sellaista kokeiltu, mutta myöhemmin tuli mieleen, että kokeiltiinhan me, sellaista namitaskua narun päässä. Sehän aiheutti aikanaan sen ongelman, että Venla jäi hakemaan nuuskuttamaan hajujälkeä ja lopulta rikkoi taskun eli ei toiminut.

Ilokseni Lotalla olikin uusi leluehdotus meille. Hieman tennispalloa isompi geelipallo, siis ontto lussupallo, joka ei kuulemma mene edes malin käsittelyssä säpäleiksi. Laitoin sen sisälle pari kanafilepalasta ja heitin Venlalle. Neitihän lähti kuin raketti ja alkoi heti narskuttaa palloa. Venlahan tykkää kyllä noutaa, joten sitä en ihmetellyt, että lähti perään, mutta tuota kun voi Vennin antaa huoletta narskuttaa, ei tule sitten itsellekään tarvetta sitä olla heti hakemassa pois. Tehtiin sitten pyörittelypätkää, treenasin oikea-aikaista palkkaamista tuolla pallolla ja sain vinkkejä miten voin treenata ohjauksia pallo kädessä. Tokihan sitä voi siis myös käyttää targetina, mutta sen avulla päästään myös opettelemaan hyvässä vauhdissa ja irtoavammin ohjauksia. Venla pysyi koko ajan hullun innokkaana ja motivaatio hipoi pilviä. Takaakierrot, ohjauksenluvut ja vauhti oli parempaa kuin koskaan. Ja kun palkkasin pallolla, Venla lähti kiireellä perään, nakerteli sitä ja koitti saada herkkuja ulos. Nähtäväksi jää, miten kauan tuon namipallon taika säilyy, mutta koska Ven tykkää muovista ja ruoasta, uskon, että tästä saadaan jopa loppuelämäksi palkka agilityyn.

Mökkiemäntä ja koiralauma.

Venla, Tellervo, Cola, Seela ja Elvi :)

Täytyypä muuten kokeilla superlelun tehoa myös toko- ja jopa pekotreeneissä! Ainakin tokossa luoksetuloon voisi saada vauhtia lelupalkalla ja pekossa viimeisen maalimiehen superpalkkana, pelkkä ruokapalkka kun on alkanut hieman menettää tehoaan, vaikka nami olisikin supernami.

Rennompana vapaa-ajan puuhana päästiin tapaamaan kultaisia koirakavereita mökkimiljööseen :)

Westiet vs kultainennoutaja