Juhannuskisat

Taas vietettiin juhannus jo perinteeksi muodostuneissa Juhannuskisoissa. Kisapaikka oli tosin vaihtunut Tuorlan majatalon idyllisistä maisemista TSAUn omaan treenikeskukseen eli samanlainen juhannustunnelmasta nauttiminen kentän laidalla oli tänä vuonna jäänyt pois ja käytännössä asuttiin siis Tuorlassa ja käytiin Liedon puolella kisaamassa. Itse kisasin Elvin kanssa neljä starttia, äitini Tellervon kanssa viisi.

Huom! Videossa äänet.

A-radalla oli kyllä viittä vaille, että pysyikö Elvi lähdössä. Itseasiassa sama murhe toistui kaikilla muilla paitsi viimeisellä D-radalla. Tämä oli kyllä rataprofiililtaan käsittämättön helppo, siis ykkös-, kakkosluokan tasoinen, mutta suorat ja ns. helpot paikat ovatkin Elviiralle kaikista vaikeimpia, sillä se ei irtoa eikä etene. Alkusuoran päätteeksi otin ns. riskiohjauksen eli jäin putken ulkosyrjälle. Elvi yleensä kieltää putket näin, ne kun eivät muutenkaan tuota tappijalkaa vedä puoleensa. Hämmästyttävää kyllä, pientä hidastusta, mutta sinne upposi! Kepeille tultaessa lähdin itse kääntämään ennen pujottelua edeltänyttä hyppyä liikaa oikealle, minkä vuoksi Elvi hyppäsi suoran hypyn liian tiukkaan ja tiputti riman. Muuten olikin hyvä rata. Joitain ohjauksia olisin voinut tehdä paremmin, mutta Elvi teki kyllä hurjan hyvin hommia. 

Vähän tiukkaa! Kuva: Sirpa Saari

B-radalla Elvi sitten törkeästi varastikin lähdössä ja oli kyllä ihan pakko palauttaa se alkuun. Hienosti kuitenkin reagoi pysäytykseeni, vaikka lähtikin matkaan hiekka pöllyten. Mutta kun päästiin vauhtiin niin hienoa menoa heti alkuun, kun Elvi lähti jaakotukseen mukaan. Elvi halusi selvästi huonommin mennä putkiin sisäradalla, vietti ensimmäisessäkin putkessa ikuisuuden. Putken jälkeen hyppyjen ohjaus toimi yllättävän hyvin ja rimat pysyivät ylhäällä, tosin kyllähän niitä varmistelinkin, minkä vuoksi päällejuoksut olivat inasen myöhässä. Estekulmatkin olivat tuossa välissä niin käsittämättömät, että oksat pois. Suoran putken jälkeen olisin voinut tehdä enemmän ennakoivaa valssia, että olisi saanut siistimmän alastulon hypylle, mutta taas koitin auttaa rimojen kanssa. Kauemmalle putkelle tultiin hypyltä sellaisessa kulmassa, että melkein arvasin Elvi kieltävän. Ja siinä vaiheessa kun se hävisi sadasosasekunniksi putkeen, tiesin, että kääntyy takaisin. Ihme miten sitä osaakin kuunnella ja äänen perusteella tietää, mitä se oma koira meinaa. Sitten hommat sujuivatkin niin hienosti, että ennen keppejä putken ja hypyn ajattelin ohjata vähän rennommin, enkä tehdä niin täysillä töitä. Elvi kun kuitenkin osaa lukea rataa ja hakea kepeille. Mikä virhe!! Elviira on niin raakalaismainen ja armoton, että sitä otti heti aivoon, kun aloin lepsuilla. Eipä muuten onneksi saanut napattua kuin housun lahkeeseen reijän. Jotain hyötyä tuulihousuista juhannuksenakin. Loppuun melko nättiä ohjausta; takaakierto, päällejuoksu, persjättö, takaakierto, niisto, persjättö ja muuten hyvin toimii!

Tässä välissä on kyllä taputettava itseä olkapäälle, sillä minulla on ollut vuosikauden tapana lopettaa ohjaaminen, kun radalla tapahtuu joku virhe. Siis miksi tehdä enää tosissaan töitä loppuun, kun ns. peli on jo menetetty. Juhannuksena en yhdelläkään radalla luovuttanut, vaikka virheitä napsittiinkin. Ehkä sekin vaikutti positiivisesti Elviin ja sen tekemiseen.

C-rata oli taas agirata ulkona ja tällä radalla olin kyllä itse huonosti nukutun yön jälkeen jotenkin ihan puhki. Vaatetta oli liikaa päällä, tuli kuuma ja oli tukala juosta. Alussa vähän kökköä ohjausta, mutta Elvi reagoi hyvin ja haki itse esteitä. Putkesta tultuamme parin hypyn jälkeen kepeille oli kohtalaisen pitkä vienti. Tässä välissä Elvi lähti inasen irtoamaan sille kauimmaiselle hypylle! Vau! Eihän se videolla näytä miltään, mutta kyllä se vain näpeissä tuntuu, kun koira, joka pääasiassa on liimattuna sormiin, lähteekin hieman irti. Keinu oli tällä radalla huonompi kuin A-radalla, sillä jostain syystä Elvi hyppäsi keinulta sivuun. Mihin lie olikaan menossa. Sitten tuli taas vähän vääntöpaikkaa. Mielestäni ohjauksessa ei ollut valittamista, riman tippuminen oli Elvin arviointivirhe. Näitä sattuu. Lopussa olin jo ihan loppu, A:n jälkeen ohjaus on surkeaa, mutta päästiin loppuun sittenkin. Ja mikä puomin alakontakti, ihan super, juokemalla alas asti. Treenaaminen kannattaa.

D-radalla kaikki hypyt olivat 35 sentissä, mukana oli okserikin ja arvasin, että joku rima tippuu. Elvi ei meinannut millään lähteä liikkeelle alussa, sain oikein komentaa, että TULE, vaikka Elvin lähtölupa on tavallisesti äänetön. Lähtihän se sitten ja vauhdilla, kökkö ja surkea valssi ja Elvi hyppäsi suoraan riman päälle. Siinä vaiheessa ajattelin sitten, että tehdään treeninä loppurata. Tai olin sen jo rataantutustumisessa päättänyt, että jos joku moka tulee, otetaan rata treenin kannalta. Halusin nähdä, miten Elvi reagoi pariin eri tilanteeseen. Okseri meni muuten kevyesti yli, vaikkakin Elvi ponnistaa sille hurjan kaukaa. Lentävä westie laskeutui kuitenkin oikealle puolelle rimaa. Ja hypyt näyttävätkin hyviltä, ei ollenkaan tuskaista tai vaikean oloista! Ennen rengasta otin sitten testin, miten Elvi palautuu, jos minä teen ns. ohjausvirheen eli joudutaan korjaamaan suuntaa. Rengas on aina ollut Elville akilleen kantapää, mutta kappas vain, siitä vain jatkettiin sujuvasti loppua kohden, eikä renkaan jälkeiset rimatkaan lennelleet. Loppusuoran testi oli kokeilla, miten paljon voisin Elviä vedättää. Pituudella kesti vedätyksen vielä hyvin, mutta viimeinen aita oli liikaa. Olin jo niin paljon edellä ja vauhtini oli liian kova eli saalistusvietti iski ja jälleen tuulihousuja koeteltiin. 

Kaikkinensa olin kyllä superylpeä Elviirasta. Neljällä radalla tippui vain kolme rimaa yhteensä, yksi putkikielto, lopun tahallinen hyppykielto ja kaksi tappaja-Elviä. Ihan huippua! Elviiran kroppa ei mukissut mitään, vaan oli koko ajan normaali ja liikkuvainen oma itsensä. Näissä radoissa oli niin paljon hyvää sekä Elvin että oman toimintani suhteen, että saadaan kyllä olla onnellisia.

Kuvat ovat juhannuksen maakuntamatkailusta. Paljon muutakin kuin pelkkää agilitya ehdittiin tehdä, nähdä ja kokea. Oli mukavaa.

Juhannusjengi: Elviira, Hilma, Venla, Cici ja viimeisen permiksen takana vielä Tellervo