lauantai 7. syyskuuta 2013

Epävirallinen piirinmestaruusjoukkuekilpailu

Olen nyt ottanut asiakseni yhteisen kesän jälkeen totuttaa plikkoja yksinoloon, kun olen toisen kanssa harrastuksissa tai missälie. Eilen illalla Elvi jäi itsekseen kotiin, kun Venla pääsi schapelauman kanssa vielä metsään iltalenkille ja puolestaan Venla jäi kotiin (iltapalalle), kun Elviira pääsi ravilenkille eli pyöräilemään.

Tänään oli Heinolassa eli ihan tässä meidän nurkilla epäviralliset agilityn joukkuepiirinmestaruuskilpailut eli Venla jäi kotivahdiksi ja Elviiran kanssa lähdettiin matkaan. Elvin kanssa alkuperäinen suunnitelma oli olla varakoirakkona, jos ollenkaan mukana joukkueessa, mutta syystä tai toisesta ajauduttiin yhteen VAU:n minijoukkueeseen. Myönnettävähän se on, motivaatiota näihin kisoihin osallistumisesta ei ollut ollenkaan, vaikka olinkin yrittänyt psyykata itseäni jo jonkin aikaa.

Rata oli helpohko, melko tiivis, perusrata. Aloitettiin ihan kivasti, Elvi juoksi jopa puomin kontaktin kunnolla! Sitten koitin taas luottaa Elviin ja käyttää pelkkää vastaista kättä välistävetoon 7 ja 8 hyppyjen väliin. No ei tietenkään toiminut ja hyllytettiin siihen. Ja tähän olisi pitänyt jättää rata, sillä lopetin hylätyn jälkeen ohjaamisen ja Elvi paineistui ja taas roikkui takiaisena iholla loppuradan. Mutta seiskalle asti meni loistavasti ;)

Sellainen hämärä muistikuva on, että olisin joskus itselleni luvannut, että jos tulee hylätty, nappaan koiran mukaan ja lähdetään pois radalta.. Kumma kun sitä on niiiiiiin vaikea toteuttaa! Elvillehän on ihan sama lopetetaanko rata kesken vai lopussa, eihän se sitä tiedä, koska radan on tarkoitus loppua eli siinä mielessä ei olisi mitään väliä senkään puolesta, palkka tulee tietysti aina maalissa meni miten meni.

Mun agilityn kolme kultaista sääntöä:
1) Älä tee agilitya, jos siihen ei ole motivaatiota
2) Jatka kunnolla tai jätä kesken hylätyn tuloksen jälkeen
3) MUISTA ja TOTEUTA kaksi edellistä sääntöä

Jos sitä joskus vielä oppisi ;)

Ei siis valitettavasti edesautettu oman joukkueemme menoa millään lailla, mutta kiva reissu oli silti. Elvin kanssa vietettiin jäähdyttelylenkillä vielä laatuaikaakin ihan kahdestaan. On se hauska, miten porukassa Elvin pitää aina esittää jotain isompaa mitä on. Kun ollaan ihan kahdestaan, on Ee kuin ihmisen (siis minun) ajatus. Ihailtiin Heinolan satamaa ja nautittiin syysauringosta.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti