Tänään oltiin toista kertaa Samin (Sami Wessman) agilitykoulutuksessa Elvin kanssa. Kuten varmaan joku on voinut arvatakin, olen aina vähän epäileväinen minulle uusien kouluttajatuttavuuksien suhteen, mutta Sami on ollut positiivinen yllätys. Ei mitään mutkikasta, ei mitään uutta, vaan perusohjausta, perusasioita ja niiden viilaamista.
Olen itse huomannut nyt, kun Venla alkaa olemaan siinä iässä, että aletaan agilitya oikeasti treenaamaan, eikä vain kasvateta motivaatiota tai opetella työntekoa, että en oikein uskalla opettaa sille mitään. Pelko takaraivossa on niin vahva siitä, etten nyt vain pilaisi mitään. Jotenkin suorituspaineet on niin suuret, kun näkee miten paljon potentiaalia tuossa pienessä koirassa oikein on, ettei uskalla yrittää ja erehtyä. Mutta tänään kun sanoin sen ääneen koulutuksessa, siitä tuli jotain todellista ja oikeasti tajusin, että eihän me voida Venlankaan kanssa koskaan onnistua, jos ei mitään tehdä. Ja jopa Elvin kanssa tuli tänään sellainen fiilis, että ehkä meidänkin yhteistyöllä on vielä kehityskelpoinen.
Sami palautti taas tämän agilitytaukoilijankin ruotuun sanomalla, että niitä treenattavia yms. asioita kannattaa kirjoittaa ylös. Tietenkin kannattaa, niinhän me ollaan kirjoitettukin tänne, mutta ei tavattoman pitkään aikaan! Palataan siinäkin suhteessa perusasioihin, pidetään sitä treenipäiväkirjaa ja pureskellaan ne ongelmat auki.
Tänään tehtiin pientä radanpätkää. Alkuun treenatiin 1-5 esteitä, sitten otettiin omana harkkana vielä 6-9 esteet. Perusjuttua, mutta eri näkökulmasta.
Alkupätkässä ohjasin ensin (niin kuin niiiiiiin monesti ohjaan) 3 hypyn niiston tähtäämällä ohi siivekkeestä, että Elvi varmasti hyppäisi siitä yli. Lopputulos on tietysti se, että jäin koiran linjan eteen, kun piti lähteä suuntaamaan 4 putkeen. Klassinen tilanne, jossa E lähtee helposti jahtamaan jalkoja, kun ei ole muita vaihtoehtoja. Pieni korjaus ja oma linjani kohti siivekettä (kyllä se Elvi hyppää) ja alta pois, jolloin Elville jää vapaaksi suora näkölinja putkeen ja homma toimii.
Toisessa pätkässä treenattiin valssin suuntaa ja ajoitusta. Ei ollut ensimmäinen kerta, kun kuulen, että valssaan myöhässä. Mutta kyse ei ole vain ajoituksellisesta myöhässäolosta, vaan fyysisesti alan tekemään valssia liian pitkällä. Jolloin taas tullaan tilanteeseen, jossa pyydän Elviä hyppäämään kauas, mutta lälläslää, ei hypätäkään, kun piti mennä tännepäin. Korjaus valssia aikaistamalla ja homma toimii.
Venlan kanssa olen saanut luotua työinnon agilitya kohtaan. Hetsaamalla, leikittämällä, kehumalla ja pitämällä pelkästään hauskaa hallilla. Nyt sinne mennään innolla ja odotetaan työtehtäviä. Esteistä ollaan treenattu putkia ja hyppyjä, joista putkiin Venlalla onkin jo kova fokus. Tänään keskityttiin hyppyfokukseen ja rajojen noudattamiseen. Eli aloin jo vaatia Venlalta paikallapysymistä ja luvan odottamista. Tottakai otettiin myös lentäviä lähtöjä, että se vaivalla luotu into myös säilyy. Suurimmaksi osaksi ollaan tähän mennessä tehty suoraa, joten tänään oli vuorossa kaarretta. Aita-putki-aita-yhdistelmää molempiin suuntiin putken jälkeen kaartaen ja pelkkää kahden hypyn kaarretta. Ja loistavasti meni. Siis itse treenin osalta, lähtöluvan odottamista ja ensimmäisen hypyn hyppäämistä (vaikka jossain toisella puolella hallia on ihana leluihminen) harjoitellaan jatkossa enemmän :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti