Rally-tokossa

Rally-tokon viikkotreeneihin suunnattiin tänään vale-Elvin eli Venlan kanssa. Ajattelin alkuun, että ei me siellä tehdä muuta kuin radan sivussa jotain sivulletuloa ja rauhoittumisharkkaa, eihän me olla edes kotona vielä treenailtu mitään. Niin se vain pääsi yllättämään kuin puun takaa tuo Venla ja treenailtiin siinä missä muutkin :)

Venla on kyllä niiiiiin erilainen kuin Elvi. Ee on aktiivinen treenaaja, siis tekee töitä täysillä ja vauhdilla, mutta keskittyy täysin siihen mitä tekee. Venla taas on vilkas ja ajatus harhailee. Poimii ympäristöstä kaikki tapahtumat ja liikkeet ja ihmiset ja roskat ja koirat ja esteet ja kyltit ja kaikki. Ja kun se ajatus harhautuu nenänkäyttöön, Veellä on melkein mahdoton päästä siitä jäljestämisestään irti. Toisaalta taas Venlan keskittymiskykyyn vaikuttaa positiivisesti ahneus, mitä Elviltä ei ole koskaan löytynyt. Mutta sitten taas kaikki kommentoiminen ja juttelu Venlalle täytyy pitää kepeänä ja jeejeenä, sillä pikkuneiti on luonnostaan todella paljon pehmeämpi kuin Elvi. Tuo vilkkaan, itsenäisen ja pehmeän koiran yhdistelmä tekee Venlasta mielenkiintoisen koulutettavan, jolla voi olla potentiaalia ties mihin, kun sen oikein saa valjastettua.

Mutta tosiaan palatakseni rallytreeneihin. Venlan kanssa treenattiin perusasentoa, seuraamista, käännöksiä oikealle ja vasemmalle (täyskäännös vasemmalle oli haastavin). Tehtiin ALO-kylttejä runsaalla namipalkalla, edestä sivulle, pysähtymiset askeleiden välein, pujottelua. Ja Venla keskittyi pitkiä pätkiä todella hyvin. Ihan loppuvaiheessa tuntia hajut ja haukkuvat koirat veivät ajatukset muualle, mutta puolenkin tunnin intensiivitreenaaminen viisikuiselle viipeltäjälle on huiman paljon. Palkkana toimivat omat nappulat ja niin tuli iltapalakin sopivasti nautittua treenin lomassa. Olin tietysti myös superylpeä siitä, että Venla ei ollut mikään rähjä ja huutanut muille tai häirinnyt sen kummemmin, vaan tarkkaili paussien aikana kyllä muita korvat pystyssä, mutta suu kiinni ja silmä tarkkana.

Kotona odotti Fitdogin palautusjuoma ottajaansa ja sinnehän se upposi mukisematta. Venlalle tosin nyt maistuvat vaikka pikkukivet hyvässä kastikkeessa. Päivemmällä käytiin kiertämässä mäykkyjen, Tildan ja Fazun, kanssa metsälenkkiä ja Venla juoksi onnellisena pitkin hankikantoa ympäriinsä, mutta silti virtaa riitti mukavasti vielä illan treeneihin. Neiti onkin itseasiassa nyt selvästi väsyneempi aivotyöskentelyn jälkeen kuin päivän riekkumisten päätteeksi.

Hyvä treeni, parempi mieli!